Kuka täältä puuttuu? Kaksivuotinen DigiOn-hanke kehittää helposti lähestyttävää digitukea Espoossa

  • Sosiaalipalvelut
11.10.2021 11.16Päivitetty: 14.2.2022 13.22

Puhelimen kaiuttimessa soi kimeä pianomusiikki, jonka katkaisee ilmoitus “tiesithän, että voit täyttää hakemuksen myös netissä”. Kyllä tiesin, mutta en pysty. 

Meistä kuka tahansa voi kohdata tilanteen, jossa digitaaliset taidot eivät riitä hoitamaan oman elämän kannalta tärkeitä asioita. Digitaidottomuus ei katso ikää, sukupuolta, tulotasoa tai elämäntilannetta. Taidottomuus syrjäyttää. Digisyrjäytymisestä on tullut uusi syrjäytymisen muoto. 

Kun tietokone tuli taloon 

Vielä hetki sitten tietokoneet olivat lähinnä nörteiksi nimittämiemme harrastuksen kohde ja parempiosaisten etuoikeus. Tietokoneintoilijat muodostivat oman suppean porukan, joka käytti aivan omaa kieltään. He muodostivat vähemmistön. Toisin on nyt.

2010-luvulla tapahtui jotain, mikä muutti teknologian kehityksen vauhdin; älypuhelimet sujahtivat taskuihimme. Lyhyessä ajassa siitä, mitä nörtteilyksi kutsuttiin tulikin arkipäivää ja oikeastaan koko elämämme mahtui tuohon maagiseen kapistukseen. Hetken kaikki oli hyvin. Pian kuitenkin kaikki yhteiskunnan palvelut alkoivat digitalisoitua. Vauhti on kiihtynyt niin kovaksi, että osa meistä tippui kyydistä. Ilman sopivaa laitetta, taitoja tai kyvykkyyttä toimia verkossa, osa on jäänyt palveluiden, yhteisöjen ja hoivan ulkopuolelle. Osasta meistä ei tullutkaan digikansalaisia. 

Milloin minusta tuli näkymätön?

Valtioneuvosto määrittelee digiosallisuuden tasot kuuteen eri kategoriaan: infrastruktuuri ja välineet, saavutettavuus, turvallisuus, digitaidot, käytettävyys ja käytön hyödyt. Digiosallisuuden toteutuessa kaikilla olisi mahdollisuus osallistua digitaaliseen yhteiskuntaan. Todellisuudessa monella ihmisellä ei ole varaa ostaa laitetta tai nettiyhteyttä. Toisella ehkä on laite, mutta ei riittäviä taitoja käyttää sitä tai hoitaa omia asioitaan netissä. Taidotkaan ei vielä riitä, jos palvelun saavutettavuus on huono ja käyttäjällä esimerkiksi oppimisvaikeus. Saavutettavuus tarkoittaa muutakin kuin teknisiä ominaisuuksia. Se linkittyy myös vahvasti käytettävyyteen ja helppokäyttöisyyteen. Mitä jos joku on pudonnut ihan kaikilta digiosallisuuden tasoilta? Tuleeko hänestä näkymätön?

Jokaisella pitäisi olla oikeus huolehtia itsestään ja läheisistään. Palveluiden digitalisaatio on kuitenkin lisännyt omaehtoisuuden, itseohjautuvuuden ja itsenäisyyden vaateita. Yhteiskunnan digitalisoitumisen myötä myös vastuu omien tietojen ja taitojen päivittämisestä on lisääntynyt. Esimerkiksi terveydestä huolehtiminen edellyttää digitaalisen logiikan ja terveyspalvelujen palvelurakenteen ymmärtämistä. Lisäksi meidän tulisi tuntea oikeutemme, osata toimia vastuullisesti verkossa ja tietää, minkälaista hoitoa tarvitsemme. Digitalisoituneessa yhteiskunnassa ihmisiltä odotetaan kyvykkyyttä toimia oman elämänsä palveluohjaajana. Kun ihmisiltä puuttuvat edellytykset toimia näin ja elämässä on ehkä muitakin huolia, lisääntyneet odotukset kuormittavat entisestään. Monelle tämä voi lisätä ahdistusta ja syrjäytymisen tunnetta. Tärkeä kysymys ”millainen olisi riittävän toimiva digiyhteiskunta” tulisi esittää digikuilun partaalla olevalle, ei hyväosaiselle teknologian suurkuluttajalle.

DigiOn-hankkeesta apua digisyrjäytymiseen

Vertaistukeen perustuvan digituen taustalla on ajatus, että tukea tarvitsevan ihmisen on helpompi lähestyä oman järjestön tuttua ihmistä ja jakaa hänen kanssaan kokemus osaamattomuudestaan ja jopa häpeästä. Monelle ajatuskin viranomaisen tai ammattilaisen tarjoamasta digituesta kauhistuttaa, jos ei edes tiedä, miten laite käynnistetään. Kun perustaidot tai tarvittavat laitteet puuttuvat, matka itsenäiseen digiasioimiseen on todella pitkä. 

Syyskuun alussa käynnistynyt DigiOn - Digionnea kaikille -hanke kehittää helposti lähestyttävää digitukea ja tuo tuen sinne, missä sille on tarvetta. Valmennamme digikavereita eli vertaisia, jotka toimivat matalan kynnyksen kohtaamispaikoissa. Lisäksi koulutamme ja tuemme järjestöjen henkilöstöä sekä sote-alan ammattilaisia, jotta heillä olisi paremmat valmiudet tukea kävijöitään sähköisessä asioinnissa.  Hanke on Laurea-ammattikorkeakoulun ja Espoon kaupungin yhteinen ja sen yhteistyökumppaneina toimii Espoon ruoka-apuverkosto, Edistia-konserni, Filoksenia ry, Kalliolan setlementti ja EMY ry. Digikaveritoiminta on Aspa-säätiössä kehitettyä konkreettista tekemistä taistelussa digisyrjäytymistä vastaan.

Ensimmäisen järjestöjen vapaaehtoisille suunnatun digikaverivalmennuksen järjestämme lokakuun lopussa. Ensi vuonna lähdemme kehittämään järjestöjen ja sote-alan ammattilaisten kanssa yhdessä toimivaa digitukiyhteisöä.

Digitaitojen edistäminen kuuluu kaikille

Digitalisoituneessa yhteiskunnassa digitaidoista on tullut osa elämänhallintaa ja kansalaistaitoja. Vaikka digioikeudet kuuluvat kaikille, osa on jäänyt niistä paitsi. Me voimme kaikki tehdä digisyrjäytymisen vastaista työtä. Autetaan kaveria ja läheistä, ilmoittaudutaan vapaaehtoiseksi digitukeen, annetaan palautetta huonosti toimivista digipalveluista ja suhtaudutaan digimaailmaan mahdollistajana. Opitaan katsomaan, keitä täältä puuttuu. Silloin kukaan meistä ei jää syrjään ja muutu näkymättömäksi.

Kirjoittajat

  • projektipäällikkö Susanna Saarvo, ESR-rahoitteinen DigiOn - Digionnea kaikille -hanke (EU React-linja), Laurea-ammattikorkeakoulu, susanna.saarvo@laurea.fi
  • hankkeen projektikoordinaattori Hanna Rantala, Espoon kaupunki, hanna.k.rantala@espoo.fi

Blogikirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran espoonasunnottomienyö.fi-sivustolla.(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan)

 

  • Aikuisten sosiaalipalvelut