Kasvu & Kipu -podcast, jakso 3: Pelastaako teknologia meidät?

Missä ovat nykyajan Pelle Pelottomat?

Kasvu & Kipu -podcastin kolmannessa jaksossa Aatu Veikkola ja Harri Paananen pureutuvat tieteen ja teknologioiden maailmaan. Vieraina jaksossa Junctionin markkinointipäällikkö Mara Bande, VacuumWoodin perustaja Panu Miettinen, Espoon tieteen ja teknologian vihreiden puheenjohtaja Maija Holma sekä VTT:n strategiapäällikkö Maija Ojanen-Saloranta.

Voit kuunnella podcast-jakson yleisimmiltä äänialustoilta:

• Podcast Spotifyssa(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan)
• Podcast Soundcloudissa(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan)
• Podcast Applen Podcast-palvelussa(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan)

Liity keskusteluun somessa tunnisteella #KasvuJaKipu!

Aatu: Kun puhutaan kasvusta ja kivusta, puhutaan kahdesta eri osasta. Viime jaksossa mä selvittelin sitä, mitä erilaiset yhteiskunnan rattaiden osat ajattelee vastuullisuudesta ja nimenomaan ympäristövastuullisuudesta. Tää maailma on vähän tulessa jo, mutta kaikki katselee sivusta. Se on se kipu, mutta mitä jos ei katselekaan? Mitä jos on jotain, joka kehittyy ja jota kehitetään kohti tulevaisuutta jatkuvasti? Se on taas se kasvu ja siihen me tänään tullaan keskittymään. Tässä kohtaa kuvioon tulee siis tiede ja teknologia. Sen jäljillä mä oon tänään, kun Espoon elinkeinojohtaja Harri Paananen on jälleen kutsunut mut, tulevan espoolaisen, toimistoonsa puhumaan kestävästä kasvusta. Missä oikean maailman Pelle Pelottomat on, ja minkälaiset voimat niiden tyyppien takana on rahallisesti ja ideologisesti.

Moikka, mä oon Aatu Veikkola ja mun kanssa on Espoon elinkeinojohtaja Harri Paananen ja tää on Kasvu ja kipu -podcast. Tässä podcastissa me yritetään selvittää mitä tärkeinä pidettyjen ilmiöiden takaa oikeasti löytyy. Kaupunki on sykkivä ekosysteemi ja sen sisällä on paljon muuttujia eli ihmisiä. Sen takia on erityisen kiinnostavaa. Tervetuloa mukaan ihmettelemään.

Harri: Huomenta.

Aatu: Huomenta Harri.

Harri: Pääsit paikalle.

Aatu: Kyllä ja erilaisten keksintöjen avulla vielä. Rupesin miettimään tässä kun metrolla tänne paukahdin, että siinä on aika jännää teknologiaa, jos lähtee miettimään, miten tommoinen keksintö on saatu tehtyä, että tuolla maan alla mennään lujaa vauhtia kohti seuraavaa paikkaa.

Harri: Joo siinäkin taitaa olla yli 100 vuotta vanha innovaatio Lontoosta, mutta sovellukset tietenkin kehittyy. Ehkä näin tälleen nyt kun me nauhoitetaan tätä Slush-viikolla, niin mietityttää itseäni, että mitä kaikkea mahdollisuuksia toi teknologia ja innovaatiot tuo, että avaako ne nyt sitten polun? Onko ne se ihmelääke kohti kohti parempaa tulevaisuutta?

Aatu: Kyllä. No, mä oon ihan samaa mieltä ja jotenkin mä en tiedä vielä mutta mun tavallaan ajatus tällaisesta uusista teknologioista on tämmöiset nuoret startupit, joissa on hyvä meininki ja kehitellään erilaisia sovelluksia vaikka, joka tuntuu olevan semmoisen Slushin ehkä yleinen kuva, mutta sitä mä myös haluan lähteä selvittämään, että onko tää mun ajatusmaailma ihan hukassa, vai onko siellä mitään faktaperää?

Harri: Joo, mä luulen että tuosta voi tulla sekä vahvistusta näille ajatuksille että yllätyksiä. Tässä itse kun me tehdään Espoossa paljon näiden deep tech -firmojen kanssa, niin se on pitkäjänteistä puuhaa ja huomaan että on monesti siellä on niinku todellakin kokenutta jengiä tiedepuolelta siellä näiden innovaatioiden takana

Aatu: Kyllä ja mä uskon, että jokainen tekee niinku parhaansa tän eteen ja uusissa teknologioissa on ratkaisut meidän suuriin ongelmiin, että sikäli mä oon aika toiveikas jopa.

Harri: Hienoa. Mistä me lähdetään liikkeelle?

Aatu: No mä kaivelin tuossa vähän, ja tulevana Aalto-yliopiston opiskelijana mä selvitin, että Espoossa toimii tämmöinen Junction niminen yhteisö. Tai mä en tiedä oikein miten sitä kuvailisi, mutta mun mielestä sitä puolta olisi aika mielenkiintoista haastatella, että minkälaista on olla tämmöisissä porukoissa, jossa tulevaisuuden tiede ja teknologia oikein yhdistyy.

Aatu: Mä oon tällä hetkellä täällä Espoon Otaniemessä teollisuushallien lomassa, taivas on aika pilvinen, mutta mun mieli on kirkas ja mä oon aika innoissani. Mä oon menossa tapaamaan Mara Bandea, joka vastaa Junctionin markkinoinnista ja viestinnästä. Junction on tällainen yhteisö, joka valmistaa hackathoneja. Mitä ihmettä ne on, no senkin te kohta kuulette. Teknologia on hyvin kansainvälistä ja sen takia tää seuraava haastattelu tapahtuu englanniks.

Aatu: Welcome Mara Bande from Junction. Can you tell me what is Junction?

Mara: Junction is the Europe's leading hackathon organizer, we are organising hackathons ofc in europe but also in all over the world. We have bases in Asia, North Africa as well. We started as an AaltoES - Aalto entrenepeur society venture and span out of our own few years ago. We have been active now 7 years and doing hackathons ever since.

Aatu: Some of our listeners who doesn’t know what hackathon is can you open that term a little bit?

Mara: So hackathon is a competition which usually sets a period of time nonstop so day and night 48 hours. And in those competitions partner companies set up challenges, problems or pain points that they have and participants have set amount of time to solve them and create solution with a team creatively and innovatively as much as they can in that set amount of time.

Aatu: Can you give me an example of one of Junction's challenges?

Mara: Yeah, definitely. Last year in Junction 2021 we had a challenge from CGI in partnership with the city of Turku that was titled “preventing loneliness and social isolation” Challenge was asking our participants imagine a service that exmp. elderly people or marginilized people in the city that could help social isolation and loneliness in the future. This seems more like social oriented challenge but surprisingly tech can help solve those issues too,

Aatu: How would you describe the benefits that Junction gives to the world like in other words, why is it good that we have this kind of community?

Mara: I think Junction opens the doors to different minds and different I think Junction opens the doors to different minds and different backgrounds to look into issues and give a solution that doesn't come from a Cookie cutter mindset. So opening the doors to international talent and to, for example, business people, design people, tech people to collaborate together for a solution means that you're going to go to a direction that you never imagined before. 

Aatu: Why does it matter that we have a community of tech-oriented people?

Mara: It matters because in the past, tech has not always been inclusive to everyone, and it's good to see the tech community grow. It's good to see more people interested in technology and innovation, and it's good to see unexpected turns, meaning growth and that. The creations that are going to have are gonna evolve much faster and are gonna solve issues that more people have or that a more diverse group of people has.

Aatu: What do you think? If we look at the other like options to change the world, what do you like compared to how big tech is there?

Mara: Well, tech is definitely there right now. You can't change the world with words and ambitions only. I think having a very tech oriented person in a team is a key element for every type of not just business goals or ethical goal. I think having some technology knowledge or some scientific knowledge is just a necessity right now. We can't go ahead without it.

Aatu: Do you see Junction's role is shaping a better world?

Mara:Well. I would want to say that we are single handedly changing the world, but I like to think that we are helping and that we are supporting the process somehow. I think that we want to give young people a chance to consider themselves part of the change, so that that's probably our role. Just giving them this opportunity, opening this window into the future. We may not be the place where the solution is created, but we are a stepping stone for people to move on and do bigger and greater things.

Aatu: Hello Harri, greetings from London niin sanotusti. Mä kävin tuolla vähän Espoon teollisuusalueella nuuhkimassa ja siis vautsi mikä fiilis. Mä jotenkin oon nyt aivan tiedätkö skenessä mukana, siis vitsi miten siistiä tommoiset yhteisöt. Tiedätkö kuinka paljon siellä on niinku semmoista meininkiä.

Harri: Kyllä mä jonkin verran tiedän. Me ollaan tehty niiden kanssa yhteistyötä silleen tiiviisti vuodesta 2017, että me ollaan oltu yksi kumppani ja pääkumppani sieltä asti. Tietenkin se on 2015 jo tuolta Aaltoes:sistä lähtenyt, että se on meille niinku tärkeä kumppani ollut jo pitkään ja tämmöiset yhteisöt laajemminkin on tosi keskeisiä siinä, että innovaatioekosysteemi on täällä kehittynyt.

Aatu: Niin mä olin jotenkin aivan silleen että vau, että antakaa mun jo tulla sinne liittymään mukaan, koska siis ihmiset yhdessä, tommoisia hackathoneja niinku 48 tuntia kovaa duunia painaa ja kehittää teknologian avulla ongelmia, niin eihän tuosta voi tulla kun toiveikas fiilis.

Harri: No sinne kannattaa lähteä messiin, että käsittääkseni on ihan avoimia nää haasteet että sieltä vaan sitten tiimiä kasaamaan. Ja toihan on tosi arvokasta paitsi tossa nyt korostuu haastattelussa, että miten tää on tilaisuus nuorille vaikuttaa. Mutta tää on näille meidän toimijoille tosi tärkeätä monesta kulmasta tietenkin. Ensinnäkin täähän on yksi maailman suurimpia hackathoneja ja tää on hyvin kansainvälinen. Tää houkuttelee paljon tosi lahjakkaita ihmisiä, nuoria ihmisiä ympäri maailmaa ihan fyysisesti tänne paikan päälle tekee näitä haasteita yritysten ja muiden toimijoiden kanssa, ja se on itse asiassa aika merkittävä tämmöinen rekrytointikanava niille toimijoille, että se ei ole pelkästään ne haasteet. Joita ne ratkoo. Vaan ne haluaa tunnistaa nuorta talenttia, jota voisi rekrytoida, että meillä on tullut paljon osaajia ihan tän kautta tänne Suomeen ja Espooseen.

Ja sitten tietysti noi firmat mitä siellä on, että siellä on ollut vuosien varrella espoolaisista firmoista, vaikka esimerkiksi Kone, Fortum, Outotec ja sitten tää ESAatu:n avaruuskiihdyttämö, joka meillä on täällä. Ja itse asiassa kaupunkikin on pistänyt omia haasteita tonne, niin me saadaan oikeasti hyviä ratkaisuja käytännön asioihin.

 Tuossa oli hyvä esimerkki, kun Turun kaupunkikin oli hyödyntänyt tätä. Heillä oli tämmöinen sosiaalinen challenge siellä ja meillä on ollut sellaisia myös, mutta me ollaan esimerkiksi tehty ihan tähän innovaatioekosysteemin kehittämiseen liittyviä challengeja, että meillä on ollut vaikka että ”miten rakennetaan toimiva liiketoimintamalli innovaatioekosysteemille?”, ”Millainen voisi olla tekninen matchmaking-työkalu startuppien ja investoreiden välille?”, tai  ”miten liikennedataa voidaan visualisoida niin, että yritykset voisi sitä hyödyntää?”, että meillä on ollut käytännössä tosi paljon tätä, ja on ollut hyvin arvokasta. Ja täähän houkuttelee myös kv-firmoja, että mun mielestä kumppaneina on ainakin ollut Spotify ja Twitter jossain vaiheessa.

Aatu: Juu, ja toi on tosi mun mielestä etenkin se, että teknologiaa. Joo uudet teknologiset innovaatiot ei ole tiedätkö sen nyt uudet kolme megapikseliä lisää siihen uuteen kameraan, joka vuosittain tulee puhelimeen, vaan että siellä niinku pystytään ratkomaan tällaisia kysymyksiä, kuten myös sosiaalinen eristäytyminen, että siihen pystytään vastaamaan ja sen avulla kehittää. Ja se minkä myös että kuinka paljon tossa siitä yhteisöstä on niin kun hyötyä koko alueelle, että mitä Marakin tossa sanoi siinä lopussa, että he ei välttämättä ole se joka ratkoo niitä ongelmia vaan he on se ponnahduslauta, jonka kautta nää talentit pääsee sitten tekemään niitä asioita.

Harri: Just näin ja tavallaan tääkin yhteisö, joka on ponnahduslautana, on ponnahtanut toisesta yhteisöstä eli sieltä AaltoES:stä. Mä en tiedä kuinka moni tietää sen (varmaan moni tän podin kuuntelijoista,) mutta se ei ole kuitenkaan ihan yleistä tietoa, että Slush on lähtenyt AaltoES:stä aikanaan tai Junction sieltä lähtenyt sitten tää meidän nykeinen Kiuas-yrityskiihdyttämö niin sekin on spinnattu siellä ulos, että tästä opiskelijayrittäjyysyhteisöstä ponnistaa tosi paljon muita alayhteisöjä.

Aatu: Niin, Espoossa on tosi vahvasti Aalto-yliopisto läsnä, niin miten sä kuvailisit teidän ja Aalto-yliopiston suhdetta?

Harri: No tota se on tosi symbioottinen, että jos haluat pienen historialuennon, en tiedä et varmaan halua, mutta annan sen kuitenkin: eli tavallaan Espoon kasvu monella tavalla linkittyy siihen, että täällä on ollut teknillinen yliopisto silloin jo kauan sitten. Ja se että sitten sen ympärille on ruvennut rakentumaan näitä yrityskeskittymiä, jossa on niitä teknologiayrityksiä ja sitten se että siitä tuli Aalto-yliopisto silloin 2000-luvun alkupuolella, niin sehän vielä buustasi tätä entisestään, että on tiede, taide, teknologia ja bisnes kaikki samassa. Niin se on äärimmäisen tärkeä kumppani se Aalto-yliopisto tämmöiselle kaupungille, joka elää siitä tavallaan uutuudesta ja uuden kehittämisestä ja korkeasta osaamisesta ja korkeasta teknologiasta.

Meillä on ollut Aallon kanssa tämmöinen, ja tietenkin varmaan tämmöisiä niinku julkisen sektorin yhteistyöpapereita on vaikka kuinka paljon, mutta meillä on oikeasti ollut semmoinen aika syvällinen yksityiskohtiin menevä yhteistyösoppari Aallon kanssa jo vuosia ja me tavataan hyvin säännöllisesti kuukauden, parin välein johdon kanssa ja katsotaan niitä yhteistyön pointteja. Siellä on kestävän kehityksen edistämistä, osaajien houkuttelua kampuksen kehittämistä, kokeilukulttuurin koulutusta, ja me tehdään tosi yhtä jalkaa.

Ja tota toinen toimija, joka ihan tähän liittyy oleellisesti ja tulee varmaan myöhemmin esiin tässäkin ohjelmassa, on toi VTT, koska tää kolmikko VTT, Aalto, Espoo on semmoinen, joka yhä enemmän tekee nyt yhdessä tän meidän innovaatioekosysteemin ja innovaatiotarinan kehittämiseksi.

Aatu: VTT toi täytyy mun kirjoittaa ylös, että mä voin jälkikäteen tarttua siihen. Mutta onko jopa niin, että niinku Espoota ei olisi ilman Aalto-yliopistoa? Voisiko sanoa näin?

Harri: Ehkä ei sellaisenaan, että varmasti olisi hyvin erinäköinen paikka, koska kyllä se niinku. Se tutkimus ja teknologia on tosi DNAatu:ssa tässä kaupungin kasvutarinassa ja väittäisin että Espoo näyttäisi hyvin erilaiselta ilman sitä. En tiedä sitten oltaisiko me enemmän niinku Sipoon vai Vantaan kaltainen ilman sitä kulmaa, mutta ei varmasti tällainen.

Aatu: No miten sitten ehkä Espoo jos kaupunki jätetään organisaationa pois niin kuitenkin, niin kun me viime jaksossa ollaan opittu täällä on asuu yli kolmesataatuhatta ihmistä, niin mikä on sitten Aallon ja kaupunkilaisten suhde? Onko sun mielestä yliopisto läheinen elämässä?

Harri: Varmaan toisilla enemmän kuin toisilla, että kuitenkin niinku sanoit kolmesataatuhatta ihmistä, niin täältä löytyy monia tarinoita. Meillä on sekä paljon ihmisiä jotka on niinku ikiteekkareita, että heidän sielu on ikuisesti Otaniemessä, vaikka olisi muuttanut muualle ja se on niinku kaikki kaikessa se yhteys siihen yliopiston kulttuuriin, ja sitten on ihmisiä jotka on muuttanut muualta, joilla ei välttämättä ole mitään kosketusta siihen silleen henkilökohtaisesti, mutta varmaan se silti arjesta näkyy vaikka sitä ei huomaakaan. Me tehdään niin paljon semmoista palvelukehitysyhteistyötä ja muuta, että monessa se yliopiston, ja opiskelijoiden, ja tutkijoiden kädenjälki näkyy, vaikkei se olisi ilmiselvää.

Aatu: Sä mainitsitkin tuossa Sipoon ja Vantaan niin ne on kuitenkin suomalaisia kaupunkeja niin miten niinku tämmöisessä globaalissa maailmassa niin kuinka merkittävää on Espoon toiminta?

Harri: No jos me puhutaan tästä teknologian kontekstista, niin Espoo on yksi tärkeimmistä eurooppalaisista teknologiahubeista, että jos pistetään vähän kontekstiin niin kuudenneksi eniten patentteja Euroopassa mistään kaupungista tulee espoolaisilta toimijoilta, ja Suomen top-patentoijista neljä suurinta patentoijaa on espoolaisia toimijoita.

Ja se on aikamoista, että siis kuudes ei pelkästään väestöön suhteutettuna vaan absoluuttisesti. Että sitten ne kaikki sitä korkeammalla rankingissa olevat on tällaisia Lontoo-sarjassa olevia suurkaupunkeja eli teknologiahubina eurooppalaisessa ihan kärjessä ja sitten myös niinku siinä globaalilla pelikentällä. Ja tää onkin tärkeätä, että se tarkoittaa, että tän kaupungin ekosysteemin merkitys on paljon sitä suurempi kuin se, että mitä täällä pääkaupunkiseudulla tapahtuu. Tää on monella tapaa Suomen, vientialojen moottori ja globaalisti on menossa semmoinen pudotuspeli, että katsotaan että kuinka paljon tämmöisiä teknologiahubeja maailmaan mahtuu kerralla, koska koko ajan vaatii suurempaa tiedon ja osaamisen keskittymistä kehittää uutta tietoa ja Espoolla ja sitä kautta pääkaupunkiseudun Suomella on mahdollisuus olla yksi näistä hubeista, mutta ei niitä kauhean montaa ole.

Aatu: Se on tosi mielenkiintoista. Mistä sä veikkaat että toi johtuu?

Harri: Hirveän vaikea kysymys, mutta mä luulen, että se siinä on ehkä muutama juttu. Voisi aloittaa siitä, että että tässä skenessä täällä niin kun Espoossa ja Suomessa tehdään tosi paljon poikkitieteellistä yhteistyötä ja poikkitoimijaista, niinku toimialarajat ylittävää yhteistyötä. Se ei ole maailmalla ihan välttämättä tyypillistä, että tota innovaatiotoimintaan liittyy globaalisti yllättävän paljon semmoista salailun kulttuuria, että NDA (salassapitosopimus) pitää kirjoittaa joka mutkassa. Ymmärrettävästi ihmiset haluaa ja toimijat haluaa suojella niiden IP:tä (immateriaalioikeudet), mutta meillä on Suomessa innovaatioskenessä aika semmoinen avoin vuorovaikutuksellinen kulttuuri, mikä vaikuttaa siihen myös sitten tehdään tietorajat ylittävää yhteistyötä. Niinku eri tieteenalat, eri tutkimuksen alat, yritykset ja yliopistot yhdessä - se antaa paljon voimaa.

Siihen sitä auttaa se, että tässä kulttuurissa on syvällä semmoinen, niin kun aika tietty proximity; läheisyys, luottamus toisiin toimijoihin, ettei niinku olla ensimmäiseksi ajattelemassa, että toi on vaan mun kilpailija. Meillä on paljon semmoista niin kun co-opetitive niinku olisi sanoa dynamiikkaa missä kilpailija on yhteistyökumppani samaan aikaan, kun nähdään että Suomi on niin pieni markkina, että niiden ei kuitenkaan täällä keskenään kannata tapella, että enemmänkin kilpaillaan niin kun verkostona sitten globaalilla markkinoilla.

Ja sitten ehkä sellaisen mikä on viime aikoina noussut vielä vahvemmin mikä on vahvuus juuri tässä ajassa on se, että meillä on paljon toimijoita, jotka ajattelee tätä pitkää peliä, että miten sitä kestävää tulevaisuutta rakennetaan? Miten niinku teknologiaa ottaa sellaisia muotoja, että se palvelee niinku parempaa yhteiskuntaa tai kestävää tulevaisuutta siten, että samalla huomioidaan tää ihmisten hyvä hyvinvointi ja osallisuus, koska täähän ei ole mitenkään itsestäänselvää. Siis jos verrataan niihin muihin tekijöihin ja mietit sitä Silicon Valleyta tai sitten jotain paikkaa vaikka Hongkongissa tai Singaporessa, niin tota kyllähän se hyvin erilaisessa kontekstissa tapahtuu. Ja me ei voida täällä kilpailla palkoilla, se on itsestäänselvää. Tää suomalainen palkkataso ei ole kilpailukykyinen, vaikka Kalifornian palkkatason kanssa, mutta meillä on tarjota sitten sellainen yhteiskunta ja sellaiset arvot, mikä vetoaa tosi moneen ihmiseen ja varsinkin perheellisiin tekkipuolen tekijöihin, että mikä on se tavallaan uniikki tarjoama.

Mä luulen että nää on kaikki sellaisia vahvuuksia, mutta niinku kuulit tuossa niin aika monet näistä on sellaisia, että sä et voi pelkästään sitä siihen innovaatioekosysteemikontekstiin kopioida, että sen takiahan myös se suomalainen koulu. Koulutusviennistä on puhuttu varmaan 20 vuotta, niin sehän ei myöskään ole ihan copy-paste-otettavissa jonnekin Saudi-Arabiaan, että se vaatii muitakin rakenteita toimiakseen, mutta se on myös sitten vahvuus, koska sitten meillä on tämmöisiä uniikkeja kilpailutekijöitä.

Aatu: Kyllä.

Aatu: Mutta niin, mä haluaisin nyt vähän päästä selvittämään sitä, että mistä tää oikein tulee ja mulla olisi yksi kontakti nytten. VacuumWoodin perustaja Panu Miettinen, haluatko sä kuulla mitä Panu puuhaa?

Harri: Totta kai.

Aatu: Mulla on nyt täällä linjoilla VacuumWoodin co-founder Panu Miettinen. Moikka Panu!

Panu: Terve terve

Aatu: Mitä VacuumWood tekee?

Panu: VacuumWood kehittää uutta tällaista hyvin hyvin ekologista ja vastuullista ja energiatehokasta puurakennusten teknologiaa nimeltä VIS. Eli tää on sellainen teknologia mitä on kehitetty Aalto yliopistolla muun muassa ja tätä on kehitetty noin viimeisen 7 vuoden ajan ja se mahdollistaa meille niin kuin puurakentamisen hyödyntämisen ihan uusilla aloilla. Eli se pystytään tekemään sellaisia erittäin energiatehokkaita ja pitkäikäisiä suurikokoisia rakennus elementtejä ja niissä on sellainen uniikki ominaisuus, että vaikka se on puusta rakennettu, se kestää äärimmäisen hyvin kosteutta eli ne voi lyödä ihan mihin tahansa ympäristöön tai ilmastoon, niin voidaan silti silti taata niille yli 100 vuoden elinkaari.

Aatu: Niin toi on aika tuommoista jopa voisi sanoa korkealentoista teknologiaa niin, miten olette saanut sen tavallaan sitten toimivaksi tuotteeksi?

Panu: Joo että kyllä se se vaatii paljon. Tosiaan sen Herrasen Pasilta meni varmaan ainakin 2-3 vuotta ihan perus matemaattisesti taustaa eli laskettiin eristävyyttä ja  kaikkea muuta vaadittavia juttuja ja sen sen jälkeen tosiaan rakennettiin siitä semmoinen ensimmäinen niinku hyvin pieni prototyyppi että se oli ihan muutaman neliön kokoinen ja sen jälkeen me saatiin sitten Business Finlandilta sellaisen isompi, business to research -rahoitus eli sitten tämän rahoituksen turvin päästiin kiihdyttämään teknologiakehitystä ja skaalattiin niin siitä rakennusteknologia sitten niinku ihan teollisen kokoinen elementti eli tällä hetkellä me pystytään valmistamaan sellaisia noin 20-24 neliöisiä elementtejä mitkä on oikein oikein sopivia siihen tuota vähän tuota kaupalliseen puoleen. 

Aatu: Niin mihin tätä teknologiaa voi käyttää vielä vähän avaa sitä, että, miten se sitten niinku konkreettisesti toimii ja mitä sillä pystytään saavuttamaan?

Panu: Joo, niin esimerkiksi tää meidän ensimmäinen liiketoiminta ja suunta tässä tota mihin meidän teknologia on käytetty, on itse asiassa noin vertikaaliviljelyhallit eli ne on tällaisia uuden ajan kasvihuoneita missä kasveja kasvatetaan monessa päällekkäisiä kerroksessa ja sen takia koska näissä on halleissa on niinku katosta lattiaan asti ihan täynnä kasveja, niin siellä oli äärimmäisen korkea ilman kosteus. Eli nää tällaiset kasvatustilat on hyvin vaikeata rakennus eristeille, koska siellä on niin kosteita ja sitten meidän teknologiassa on toi äärimmäisen hyvä kosteuden kestävyys ja lämmöneristävyys. Niin se on oikeastaan sopii sopii täydellisesti siihen maailmaan ja meillä on nyt tuolla Piikkiössä Luonnonvarakeskuksen mailla on meidän ensimmäinen talouden pilotti pystyssä tai tarkoittaa sitä, että kun siellä on sitä viljelytoimintaa ja hirveän korkea ilmankosteus niin meidän elementit niissä on koko ajan noi kosteusmittarit sisällä ja jos huomataan että johonkin elementtiin on päässyt pikkaisen nousemaan noi kosteudet ja ruvetaan menemään vaarallisille alueelle kosteusprosentissa niin me voidaan kytkeä siihen meidän elementtiin kiinni tämmöinen tyhjä pumppu ja kun me saavutetaan sellainen hyvin, hyvin matalapaine siellä eli noin puhutaan noin muutaman millibaarin tota painetilaan niin siellä käy sellainen efekti, että sen elementin sisällä oleva kosteus rupee kiehumaan ja huoneenlämmössä tai alle sen eli jos sinne elementin sisään pääsee kosteutta niin ne voidaan tällaiselle huoltotoimenpiteenä poistaa sieltä se kosteus alipaineistamalla se elementti ja perus toimisto ja talorakentaminen on pitkän ajan tavoitteena road mapilla tavoitteena.

Aatu: Niin paljon puhutaan tällä hetkellä vastuullisuudesta myöskin teknologian suhteen ja siitä, että mitä teknologialla pystytään saavuttamaan. Paljonhan tiedetään, että kuinka vaikka betoni kuinka saastuttava materiaali se on, niin oliko teillä niinku tämmöinen? Miten sä nyt voisi sanoa maailmanpelastus ollut koskaan niinku mielessä tän asian suhteen?

Panu: Joo kyllä se on ihan meidän yksi päädraivereita tässä, että tosiaan tällä uudella niin kuin puutekniikalla voidaan tuoda käyttää puuta sellaisessa tilanteessa missä ennen on käytetty pelkästään niin kuin betonia tai muovieristeitä. Eli tämä tarkoittaa sitten käytännössä sitä, että voidaan rakentaa enemmän hiilineutraalisti ja ja sitten tavallaan sellaisissa kohteissa, missä ilman tätä meidän teknologiaa se ei välttämättä olisi olisi mahdollista. Tää oli tietysti yksi juttu siellä kun tämä Pasi Herranen tän teknologian kehitti että se mietti sitä niin kuin optimaalista että mitä materiaaleja siihen tähän tyhjiöön eristeseinään niin tota otetaan niin siinä just tietysti yksi tärkeä painoarvo arvo oli sitten nämä materiaalien hiilijalanjäljet ja muut vastuullisuuskysymykset eli siitä, että itse asiassa koivuvaneri oli oikeastaan paras kaikilta kannalta niin kuin sekä vastuullisuus että että nämä rakennus rakennus ominaisuudet, niin siinä mielessä se oli kyllä koko ajan siinä siinä tavoitteena.

Aatu: Niin uskotko sä että tää että tota tän tyyliset startupit jotka pyrkii ratkomaan isoja ongelmia kuten ilmastonmuutoksia niin on se väylä minkä kautta niitä on helppoa lähteä ratkaisee?

Panu: No se se on mun mielestä tosi hyvä väylä, koska niin sanotaan että startupeilla on paljon huonoja puolia siinä mielessä, että on paljon vähemmän resursseja kuin isolla yrityksellä. Mutta se startuppien ainut etu on, että voi niin nopeasti vaihtaa suuntaa ja nopeasti hyökätä johonkin uuteen markkinaan missä näyttää olevan niinku hyvää tuottoa ja tilaa tarjolla. Eli mä näen että se startup rooli voi olla tässä juuri se se, että vähän tehdään disruptiota siellä markkinoilla ja saadaan nopeammalla syklillä näitä ratkaisuja niin kuin talouden käyttöön ja sitten sitten siitähän ne voi sitten hyvinkin valvoa myöhemmin isojen firmojen taskuun ne innovaatiot, mutta sitten ainakin se se niin kuin hyvin haastava ja tärkeä see alkutyö on tehty sitten siellä siellä startupissa, että siinä mielessä mä näen, että ne voi kyllä nopeuttaa tätä teknologian kehitystä ja sen niin kuin käyttöönottoa.

Aatu: Mitä se vaatii, että tää tämmöisen tien teknologian perustuvat startupit niin niin pystyy menestymään. Mitä se vaatii meidän yhteiskunnalta ja ehkä sitten yrityksiltä?

Panu: Kyllä se tietysti just Suomen kaltaisessa maassa niin se tarvitsee just tällaisia, alkuvaiheessa aika usein tällaisia Business Finlandin tai tai jonkun muun muun samankaltaisen järjestön tukia. Koska tietysti jos verrataan esimerkiksi Suomea Yhdysvaltoihin tai Ruotsiin, niin meillä ei ole niin paljon, että kasaantunutta varallisuutta eri suvuilla ja ei ole niin paljon sijoittajia jotka pystyy sijoittamaan sellaisiin todella aikaisen vaiheen startuppeihin isoja summia, koska niissä on tavallaan riskitasot niin korkealla, niin se se mitä ainakin itse on maailmassa, että kyllä ne on tosi tosi hyviä tuollaiset tuki-instrumentit, öö, just tällaiselle niin kuin projekteille vaatii todella pitkää pitkään niinku tuotekehityskaarta.

Aatu: Tuotekehityskaaresta oikeastaan seuraava kysymys olikin että että kun on tämmöinen korkeatasoinen teknologia ja tiede siellä taustalla niin kuinka kauan teillä esim. meni siinä että se startup alkaa toimii sellasella halutulla tavalla ja siitä saadaan oikeasti kaupallinen tuote?

Panu: Juu mä mä kuulen, että aika usein että usein puhuttiin 7 vuodesta niinku projektin alusta että saadaan mitään myytyä ja meillä on aika lähellä tätä kun miettii että Pasi aloitti sen teknologian kehittymisen noin 7 vuotta sitten ja nyt meillä on oikeastaan tässä noin tässä just niin kuin kunnolla kunnolla käynnistymässä liiketoiminta, että se tietysti jollain kvanttitietokone startupilla siihen voi laittaa vielä Niin niin vitosen kertoimen eteen, mutta että kyllä se usein usein vie useampia vuosia ja just tän takia ne rahoitusinstrumentit on tärkeitä, koska koska se vaatii niin kuin pitkäjänteisiä sijoittajia, sellaisia mitä voi kantaa paljon riskiä niin kuin yksittäisen firman kohdalla. Mitä kuulee kollegoilta jotka on ollut pidempään töissä, niin ehkä silloin vaikka yhdeksänkymmentäluvun lopulla ei vielä hirveästi startupeista puhuttuja tykätty, että tämä on sellainen analogia mitä toi aallon startup centerin kaveri kertoi aina että se oli kuin ilta sanomissa kysytty niitä että mitkä on hyväksyttäviä tapoja rikastua niin lottovoitto pidettiin paljon hyväksyttävänä tapana rikastua Että saa tota mä sanoisin että ainakin eteenpäin on menty hyvin paljon varmaan yhdeksänkymmentäluvulta, että ei ehkä nähdä niitä täysin 2 erillisenä maailmana sitä yliopistomaailma ja sitten kaupallista maailmaa vaan siellä on tullut juuri näitä erilaisia instrumentteja mitä saadaan tutkijoita öö kannustettu kannustaa niitä perustamaan yrityksiä ja autetaan niitä siinä vaikka patenttihakemusten tekemisestä ja siinä sen miettimisessä, että olisiko täällä mun tutkimusaiheella niin kuin millaista kaupallista potentiaalia.

Aatu: No mitäs Panun ajatukset sussa herätti Harri?

Harri: Paljonkin. Siinä oli hauskasti heti tuli se tavallaan niinku mitä puhuttiin aikasemmin se mitä puhuttiin rajat ylittävästä kehityksestä, että yksi teknologia avittaa toisen kehittymistä. Tässä oli nyt tää puuelementit, tosi kiinnostava asia itsessään, mutta tuli sivuhuomiona, että avainasemassa on vertikaaliviljely, oliko pilottikohde nyt vertikaaliviljely, jossa kosteustasot on erittäin olennaisia. että se, ja sitten tää ekosysteemien näkökulma, että nää ei koskaan toimi tyhjiössä, vaan tässäkin oli LUKE, luonnonvarakeskus yhteistyökumppanina, ja niinhän se aina menee. Mediassa kun kerrotaan jotain success storyina niin se näyttäytyy siltä että joku yksi tyyppi tai yksi firma teki itse jonkun, se ei ole koskaan todellisuudessa näin innovointipuolella, vaan aina on taustalla valtavan pitkä kehityskaari, paljon tekijöitä, yhteistyökumppaneita, kokeiluita, epäonnistumisia, onnistumisia, ja tossakin toi sano että seitsemän vuotta ollut tuotekehitysputki, mikä ei ole kauhean pitkä.

Aatu: Täytyy sanoo, mä joudun paljastaan sulle, että me juteltiin Panun kaa vähän pitempään, mitä toi haastattelu anto meille. Jouduin nimittäin muutaman kerran kysymään sitä teknologiaa, sillä miten joku saa päähänsä noita, ensinnäkin vertikaaliviljelyy, joka on tosi uus asia ja abstrakti, ja koivuvanerista tyhjiöelementtejä, niin eihän tossa oo mitään järkeä.

Harri: Mikä tossa oli hänen tausta?

Aatu: Hän oli Aallossa ollut.

Harri: No niin, Aallossa on pitkä puurakentamisen perinne, ja se on yksi huippuohjelma mitä Aallossa on, mäkin tunnen pari hyvää ystävää joihin olen tutustunut jotka ovat varta vasten tätä varten muuttaneet Suomeen opiskelemaan puurakentamista.

Aatu:Ja toi oli vaan yks mihin mä törmäsin kun mä tutkin näitä, paljon on semmosia joilla on paljon hienoo teknologiaa.

Harri: Joo ja tässähän tullaan siihen että meillä tehdään täällä - meillä, siis suomessa ja espoossa - tehdään paljon semmosta että mietitään uudestaan raaka-ainepuoli, tossa on toi puuupuoli, mutta että Orthexista puhuttiin aiemmin, vähän muovien korvaamisesta, ja tiedän että Kera-halleilla toimii firma joka miettii miten korvataan betoni tämmösillä hiilikestävillä materiaaleilla. Nää on kaikki semmosia mistä ei saa niin vetävää otsikkoo Hesarin tiedesivuille, mutta niillä on onnistuessaan valtavia impakteja globaalistai, jos esimerkiksi betonimateriaalivirrat saadaan korvattua jollain kestävällä.

Aatu: Se mikä musta nous myös tossa Panun haastiksessa sivujuonteena oli se että että myös tämmönen niinku kulttuuri on menny eteenpäin mikä auttaa siinä että tavallaan Suomessa on pitkään tehty hyvää tutkimustyötä, mutta että yliopistotutkijat uskaltaa ottaa sen kaupallisen puolen siihen mukaan.

Harri: Kyllä, ja toi on semmonen mitä vanhalla TKK:lla, nykyisin Aallon perustieteiden korkeakoulussa, ollut pitkä perinne yritysyhteistyöstä, se on ollut Suomen teollisuuden selkäranka että tuolla kyseisessä oppilaitoksessa on tehty paljon tutkimusprojekteja yritysten kanssa, mutta opiskelijat on tehneet myös harkkoja ja dippatöitä suoraan firmoihin, ja tää on laajentunut muuallekin ja nään että sillä on paljon suurempaakin potentiaalia Suomen talouskasvulle.

Aatu: Onks sulla Harri jotain näkemystä sitten siitä että nyt me ollaan puhuttu vähän yhteisöistä ja niistä pellepelottomista, mutta Panu mainitsikin Business Finlandin tossa, että me tarvitaan rahottajia myös julkiselta puolelta, onks sulla jotain näkemystä tästä?

Harri: Joo tossa tuli hyvä näkökulma siihen miten BF, sitä ennen Tekes, paikkaa sitä pientä händikäppiä mikä meillä on Suomessa eli se pääoman rajallinen määrä. Ollaan aika vastikään vaurastuttu maa eikä täällä oo sellasta vanhaa varallisuutta kuin muissa pohjoismaissa tai läntisessä Euroopassa laajemmin. Ja se takia tossa palikassa on erityisen tärkeetä että voidaan kompensoida sitä muuten sitten. BF:n rahat on toisaalta loppujen lopuksi pienehköjä. Että ne riittää siihen alkuun, mutta sitä sillotusta tarvitaan siihen. Siinähän Slush on ollut merkittävä, että kansainvälisiä investointeja tulee. Joka tapauksessa hyvä osotus ja hienoo että - tai no kyllä mä tiedän että nää yritykset tietää itsekin mikä se rooli on mut et jälleen kerran kun puhutaan medianarratiiveista, ja mikä helposti unohtuu näissä sankaritarinoissa oiita kirjotetaan näistä yksittäisistä innovaattoreista tai startupeista, että melkein kaikki suuret teknologiakorporaatiotkin on rakentuneet sen pohjalle että jossain on tehty perustutkimusta julkisilla varoilla. Ei olisi ollut IBM:ää, ei Applee, ei Microsoftia, ei Nokiaa, ei Konetta, ei mitään näistä ellei eka olis ollut julkisin varoin rahotettuu julkista perustutkimusta. Ja hyvin paljon sitä. Ja sehän on silleen, veikkaan et tullaan viel toisissa haastatteluissa tähän tarkemmin mut että se on myös se julkisen tutkimusrahotuksen logiikka on hyvin erilainen kuin vaikka tota soveltavan tutkimuksen tai sitten tuotekehityksen. Koska se jos mikä on semmosta portfolio-riskibisnestä, että siinä tunnistetaan yhteiskunnan tasolla se logiikka että yhtä niinkun täysosumaa varten tarvitaan valtava määrä huteja. Se pitää niinkun hyväksyy ja antaa parhaille aivoille tietyllä tavalla vapaus tutkia ja etsiä niitä mahdollisuuksia aika epäintuitiivisista paikoista. Ja se vaatii kärsivällisyyttä. Ja tää on vähän semmonen mist mä joskus huolehdin niinkun että meidän yhteiskunta tässä ajassa ei oo kauheen kärsivällinen, ja se haluaa ehkä ennakkoonkin jo päättää että mimmonen tulos meille jostakin tulee jostain tutkimuksesta, että semmosta preskriptiivistä meininkiä. Niin pitäis vähän enemmän ehkä luottaa siihen että meidän fiksuimmat aivot löytää kiinnostavia ratkasuja myös semmosesta suunnasta mitä me ei niinkun vaikka tota viranhaltijapuolella tai päätöksentekopuolella osata kuvitella.

Aatu: Toi kuulostaa ihan politiikalta ja tota…

Harri: Ruma sana.

Aatu: Niin on. Että mun täytyy ehkä mennä vähän selvittään että miten teknologiaan ja tieteeseen suhtaudutaan sitten siellä puolella.

Aatu: Mulla on nyt linjoja Espoon tieteen ja teknologian vihreiden yksi perustajista Maija Holma, moikka Maija.

Maija: No moikka!

Aatu: Puhutaan vähän tieteestä ja teknologiasta, niin miten te suhtaudutte tieteeseen ja teknologiaan?

Maija: No toki sillä tavalla niin kuin myönteisesti suhtaudutaan. Se on siinä että halutaan, että me tehdään sellaisia viisaita päätöksiä, joiden pohja on olisi niinku tutkitussa tiedossa. Se ei toki poista sitä, että politiikka on niinku kuitenkin loppujen lopuksi arvokysymyksiä eli ei Viitteen tarkoitus ole niinku tavallaan laittaa poliittisia arvoja tiedettä vastaan. Ne ei ne eivät välttämättä ole niin kuin vastakkainen asia, mutta tuoda kuitenkin sitä niinku siitä ajatusta, että me tarvitaan erilaisia tutkittua tietoa päätöksenteon tueksi. Se, että että Suomi tarvitsee korkeaa teknologista osaamista ja korkean teknologian palveluita ja tuotantoa, jotta me niinku pärjätään, tarjotaan maailmalle ja ja sillä sillä tavoin myöskin voidaan sitä ilmastonmuutosta torjua, että että meillä kehitetään erilaisia päästöttömiä teknologioita tai sellaisia tuotteita, jotka on meidän ympäristölle parempia.

Aatu: No, politiikka ei ole Suomalaisessa demokratiassa semmoista, joka on samanlaista 10 vuotta vaan se aina uusiutuu ja tiede vaatii - tieteessä, jossa tutkitaan teknologiaa ja kehitetään teknologisia innovaatioita -  monta kymmentä vuotta että se toteutuu niin miten tämmöistä politiikan vaikutustyötä pystyy tehdä joka perustuu tieteeseen joka vasta realisoituu kymmenien vuosien päästä?

Maija: Niin meidän täytyy tietysti niinku sen parhaan mahdollisimman käytettävissä olevan tiedon varassa joka tapauksessa elämään. Kun kyse sitten politiikasta tai tai jostain muusta, että et kun kellään meistä ei ole kristallipalloa, että me nähtäisiin sinne tulevaisuuteen. Musta yksi keino siinä tietysti on se, että me pidetään huolta, että meillä niinku tutkimusryhmä on hyvin rahoitettua, että me pystytään ikään kuin tuottaa sitä uutta tietoa. Jota me voidaan hyödyntää ja sen takia meilläkin on tällä hetkellä vihreissä valmistumassa. Tiedepoliittinen ohjelma,jota oon itse myöskin kirjoittamassa eli eli me uskotaan myös vahvasti siihen, että me meidän täytyy tehdä semmoista tiedepolitiikka jossa niinku on oikeasti resurssit kohdallaan ja jossa on sellaista pitkäjänteisyyttä ja tota saadaan myöskin niinku saadaan yritykset tulemaan vielä vahvemmin osaksi sitä niinku tutkitun tiedon hyödyntämistä ja toisaalta myöskin niinku investoimaan siihen omaan tutkimukseen ja kehitystoimintaan.

Aatu: No onko tämmöinen politiikan korkea nopeatempoisuus niinku koskaan sun mielestä ristiriidassa sitten teknologian kehityksen hitauden kanssa?

Maija: No välillä tuntuu, että meillä on just päinvastoin, että teknologia kehittyy paljon nopeammin kuin mitä poliittisella päätöksenteolle, jos mietitään vaikka niinku sääntelyä tai jotain muuta, että jos hyvänä esimerkkinä nyt ehkä varmaan niinku internet ja sosiaalinen media ja kuinka pitkään meillä kesti esimerkiksi EU-tasolla tuottaa sellainen ihmisten yksityisyyttä koskemaan GDPR-sääntely niin tuntuu että välillä se on just päinvastoin että että teknologia kehitys on valtavan nopeaa ja sitten meidän poliittinen tämmöinen iso pyörä pyörii aika hitaasti. Se lainsäädäntötyö itsessäänhän on sitä se politiikka on ja se ei ole kauhean nopeatempoista. Ja mun mielestä tässä nyt esimerkiksi vaikka tää pandemia osoitti sen hyvin että, tota ehkä kun tulee esiin kun tulee erilaisia kriisejä niin niin meillä on ikään kuin se on sekä hyvä että huono asia että meillä on siellä niinku semmosia Check and balancen en osaa sanoa sitä, että suomeksi, mutta sillä on sellaisia niinku varmuustekijöitä esimerkiksi perustuslaissa, että me ei voida ihan mitä tahansa mennä säätämään.

No mitä sitten nopeatempoisuuteen tulee, niin se on ehkä siinä mielessä haastavaa, että kun meillä on eduskunta, niin kun valtiopäivien sykli on se 4 vuotta se on sehän on aika lyhyt aika kuitenkin niin siinä mielessä että kun kun 4 vuodessa pitäisi tehdä poliittisia päätöksiä jotka kantaa vaikka 2030-luvulle tai 2040-luvulle, niin se on niin kun se voi olla tosi haastavaa, mikä tulee ehkä esiin sitten taas niinku esimerkiksi ilmastopolitiikassa, että. Että meillä on se tän päivän hetki ja ne tän päivän murheet jotka on tosi pinnalla, mutta sitten meillä on oikeasti vakava tilanne koko ajan muhii tässä ympärillä meidän ilmastossa ja siihen liittyviä päätöksiä pitäisi pystyä tekemään.

Aatu: Mainitsit muun muassa siitä, että että viitteen niinku suuria saavutuksia on ollut se ydinvoimakeskustelun niin, kun tavallaan vihreissä, niin onko selkeästi jotain samantyylisiä teknologisia asioita millä me saataisiin tätä palloa pikkaisen käännettyä?

Maija: Onhan meillä niinku paljonkin jos jos miettii politiikkaa yleensä niin sellaista niin kun, tavallaan niinku mielikuviin ja ja ehkä johonkin tämmöisiin niin kun ihmisten ennakkokäsityksiin liittyvää puhetta aika paljon, mikä perustuu mihinkään varsin varsinaiseen todellisuuteen tai mihinkään niinku semmoiseen tutkittuun tietoon se se ne opit mitä ehkä mikä mitä ehkä siellä niinku vihreän sisällä. Tästä ydinvoimakannan kääntämisestä on tullut o niitä voi olla ehkä vaikea soveltaa välttämättä muihin. Se kuitenkin on semmoisen, jos ajatellaan, että se on semmoisen tietyn niin kuin tiiviin yhteisön sitten tietyllä tavalla tiiviin yhteisön sisällä tapahtunut asennemuutos, jolle jos jolle on tehty paljon pohjatyötä käymällä keskusteluja ja ja niin kuin vai tekemällä vaikutustyötä se, että miten sitä voidaan tehdä vaikka suomen laajuisesti esimerkiksi käytäisiin sellaista keskustelua tai tai jollain tavalla pystyttäisiin vaikuttaa siihen. Ihmisten mielipiteeseen niin se voi olla tosi vaikeata. En osaa sanoa, että onko nyt tulossa. Tai onko nyt pinnan alla tulevaisuuden teknologioita tai tai muita, mitkä herättäisi ehkä sellaista mielikuviin pohjautuvaa vastustusta. Toki sähköautot nyt on ehkä yksi sellainen esimerkki mihin saattaa liittyä ehkä vähän sellaista. Ja ja mielikuvia tai tai ennakkoasenteita, mitkä ei oikeasti pidä paikkaansa ja mun mielestä ehkä niihin se paras keino vaikuttaa. On vaan niinku, että ei lähesty niitä sellaisella niinku ehkä vähän niinku uteliaisuudella, mutta mutta myöskin semmoisella niinku tietopohjaisuudella, että ei ei lähdetä niinku pilkkaamaan ihmisiä tai tai jollain tavalla mollaamaan, että onpa onpa typerät ajatukset vaan, että jotenkin kohdataan ne ihmiset niinku ihmisinä.

Aatu: Kiitos Maija Holma.

Aatu: No siinä kuultiin sitten Maijan ajatuksia. Mulla on jotenkin vähän ristiriitaisen nyt ajatukset ja jotenkin mä niinku ymmärrän tuon poliittisen päätöksenteon, mutta jotenkin mä en niinku jaksa sitä tai sinänsä että kun me kuultiin esiin niitä startup-yrittäjiä, niin nehän on ne jotka tässä nyt tekee niinku työtä ja noi vaan puhuu.

Harri: Ahaa, okei. Tota milläs rahalla ne tekee sitä?

Aatu: No sijoittajien rahalla?

Harri: Aa, tekeekö? Mitäs noi edelliset sanoi niistä Business Finlandin rahoista?

Aatu: No mut se on Suomessa. Täytyy nyt ottaa vähän laajempi tulokulma tähän aiheeseen.

Harri: Kyllä se on niin että oikeasti koko maailmassa niin TKI-rahoista iso osa tulee julkiselta sektorilta. Suomessa se on tällä hetkellä noin kolmannes. Ja se kohdistuu yleensä juuri sinne alkuvaiheeseen eli milloin ne ei ole vielä sitä bisnestä näköpiirissä, että yksityinen raha tulee yleensä mukaan silloin kun sovelluspinta alkaa olla jo niin kun kuviteltavissa. Mutta silloin kun puhutaan perustutkimuksesta. puhutaan, ihan niistä tieteen niinku lähtökohdista niin siihen ei yleensä löydy semmoista rahoituslogiikkaa, että joku haluaisi siihen investoida, koska se on liian kaukana; se on liian epävarmaa, ja se on se julkisen sektorin rooli.

Suomessahan niin kun meillä on tota se BKT tai siis TKI investointien osuus BKT:sta joku alle kolme prossaa, mikä ei ole itse asiassa kauhean hyvä enää, että se luku. Että mehän ollaan totuttu ajattelemaan itseämme tällaisena. TKI:n luvattuna maana ja Nokiat jne., mutta me ollaan itse asiassa tiputtu kyllä kärryiltä jonkin verran, että vuodesta 2013 – 2019, niin TKI-investointien osuus Suomessa tippui 20 % absoluuttisena lukuina.

Aatu: Mistä se johtuu?

Harri: No yksittäisenä juttuna iso tekijä on valehtelematta se Nokian tipahtaminen, koska niistä yksityisistä TKI-investoinneista tosi suuri määrä tuli siitä Nokian ekosysteemistä, eli silloin kun ne myisi mobiililiiketoimintansa, niin se tiputtiin yksittäisenä asiana paljon. Ja sitten sen vaikutukset muuhun skeneen koko maassa oli suuret, koska niin moni teki Nokian kanssa. Mutta ei se kaikkea selitä, että samaan aikaan sitten oli tiettyjä leikkauksia: Tekesin myöntövaltuuksia pienennettiin, että myös julkisen puolen osuus pieneni. Ja nyt tilanne on sitten se, että jos me mietitään että minkälaiset valtiot on niinku meidän kilpailijoita tässä tämmöisessä TKI-pelissä, siellä on vaikka Ruotsi tai Etelä-Korean, niin niillä on molemmilla jo reilusti korkeampi se osuus BKT:stä ja sitten tietenkin niiden BKT:t on myös valtavan paljon suurempia.

Se on ehkä sanottava sitten, että mikä on niin kun kiitollista täällä Espoossa työskennellessä silleen viranhaltijanpuolella, että meidän luottamushenkilöt on aika hyvin kärryillä näistä molemmista puolista, että pakko sanoa, että meillä on niinku poikkeuksellisen valistunut valtuusto, jos mietitään sitä että miten hyödynnetään tutkimustietoa politiikassa. Että, se on hienoa, että tässä nyt oli yhden puolueen tiedesiiven edustaja, mutta että tän tyyppinen ajattelu mä näkisin, että on Espoossa laajemminkin kyllä, että voisi melkein mistä tahansa puolueesta saada vastaavan tota näkemyksen.

Aatu: Niin, Maija tossa sanoi sitä, että me tarvitaan niinku tiedettä, että voidaan tehdä politiikkaa.

Harri: Joo se on toinen kulma.

Aatu: Ja politiikalla niinku saadaan lisää tiedettä.

Harri: Näin on.

Aatu: Niin, eikö nyt niinku voitaisi vaan silleen niinku että: tutkimukselle x määrä rahaa vuodessa ja sitten vähän mukaillaan sitten mitä kivaa sieltä keksitään.

Harri: No joo, toihan olisi varmaan semmoinen mistä moni yliopistoissa olisi tosi iloinen jos se kanta olisi näin. Mut se trendihän on ollut kyllä viimeisen 20 vuotta vähän erilainen, että tota poliitikot on yhä enemmän alkanut… Siis mä puhun nyt valtakunnan tasosta enkä mistään meidän kuntatasosta. Niin valtakunnan tasolla niin kun ohjaamaan sitä rahoituksen suuntaa, että sen sijaan, että allokoitais sitä perustutkimusrahoitusta ja sitten nää korkeakoulut ja toimijat itse kattois että missä siinä olis isoin potentiaali, saatettu ruveta niin kun, että se politiikka on hiipinyt vähän väärällä tavalla mukaan siihen tutkimusrahoitukseen, että siinä on sanottu, että tutkitte sitten tota ja saatte saatte tuollaisen lopputuloksen sieltä.

Ja sitten sehän ei tietenkään toimi niin, että se on vähän valitettavaa, että se saattaa mennä esimerkiksi silleen, että kun jotkut kansanedustajat, jotka on tietyltä seudulta niin niille siellä seudulla on joku tietty sektori vahva, ja ne haluaa kanavoida sinne sitten rahoitusta niin sitten nostetaan vaikka biotaloutta, joka on uusi uusi nimi metsätaloudelle. Et, siinä niinku toivoisin itse, että olisi vähän enemmän luottoa siihen, että se meidän TKI-järjestelmä kyllä osaa itse löytää ne kiinnostavimmat kulmat.

No sitten se mikä tuossa haastatteltava nosti oli kans tää epäsynkka siinä niinku aikajänteessä että lainsäädäntö ei aina pysy nopean teknologisen kehityksen perässä. Mites tota, mitä sulla tuli siitä mieleen?

Aatu: Niin onko se niinku tavallaan, onko siitä haittaa?

Harri: No siitä varmaan voi olla, että jos esimerkiksi silloin kun henkilöautot keksittiin ja kehitettiin ja ne yleistyi, niin kaikki tieliikennelainsäädäntö tuli aika paljon perässä ja sitten se oli aika villin lännen meininkiä ja hevoset törmäili autoihin ja jengii kuoli ihan valtavasti, niin sikäli voi olla ongelmia. Tai sitten vaikka niin kun, että miten jossain pimeässä verkossa järjestäytynyt rikollisuus pystyy toimimaan

Aatu: Aina alussa sattuu ja tapahtuu!

Harri: Rapatessa roiskuu, mutta ehkä niitäkin voisi parhaillaan parhaimmillaan niinku vähentää sillä tavalla, että vaikka lainsäätäjät itse kävisivät aktiivista vuoropuhelua. No tässä nyt oli hyvä esimerkki, että tässä oli nyt tämmöinen tiedesiipi yhest puolueest, mut että olisivat aktiivisessa vuoropuhelussa niiden tieteentekijöiden ja innovaattoreiden kanssa ja sitä kautta niinku pystyisivät ehkä jo vähän olleen etukenossa, kun ne rupeaa yleistymään ne teknologiat. Että tavallaan, nyt jos mennään siihen Slushiin, mikä on tällä hetkellä meneillään niin sehän alkoi sitten puhtaasta niinku startupit ja investoinnit hommasta, mutta siitä on yhä enemmän tullut tämmöinen yleinen niinku teknologiasirkus missä sitten myös päätöksentekijät on niin kun vähän näyttäytymässä, mutta aika paljon myös kuulemassa siitä, että mitkä ne niinku tekkipuolen uudet tuulet on, että uskon että silloin positiivisia vaikutuksia siihen ymmärryksen lisäämiseen.

Aatu: No me sivuttiinkin vähän sitä että miten  tiede saadaan ulos yliopistoista ja laboratorioista. Niin onko sulla Harri tosta jotain niinku että mikä sitä voisi toteuttaa?

Harri: Yksi Suomen merkittävämpiä instituutioita siin silloittamisessa niinku yritysmaailman ja yliopistojen välillä on toi VTT.

Aatu: Nii siitähän sä puhuit tossa alussa.

Harri: Joo, siitä mainittiin ja tota mä luulen et siihen olisi hyvä perehtyä. Mä luulen et toi on niinku nimenä aika monelle suomalaiselle tai melkein kaikille tuttu, mutta harva varmaan tietää mitä VTT oikeestaan tekee.

Aatu: No täytyy mennä pohtii, että mikä rooli valtiolla tässä kaikessa on niin ei auta muuta kuin lähtee VTT:lle.

Aatu: Tutkimukset ja innovaatiot ne kiinnostaa meikäläistä tällä hetkellä ihan hirveästi ja mä oon nyt löytänyt paikan mihin mennä. Mä oon menossa nyt haastattelemaan Maija Ojanen-Salorantaa VTT:lle. Maija tuolla aulassa meille vilkuttaakin jo, joten eiköhän mennä.

Maija: VTT on teknologian tutkimuskeskus ja meillä on semmoinen reilu 2000 työntekijää ympäri Suomea ja ja toimitaan Espoon lisäksi 5 muullakin paikkakunnalla ja ollaan myös sitten merkittävä tekijä eurooppalaisissa tutkimuslaitoskentässä.

Aatu: Ja voitko avaa vielä vähän sitä, että mitä mitä kaikkea niinku siihen konkreettiseen tekemiseen sitten tutkimuksen ohella liittyy?

Maija: Joo kyllä. Eli eli tosiaan ihan teknologioiden puolelta, niin VTT työskentelee muun muassa energiateknologioiden saralla, materiaaliteknologioiden saralla, kestäviä materiaaleja tuottaen ja ja digitaaliteknologioiden parissa.

Aatu: Miten sä arvioisit VTT:n osuutta tämmöisessä suomalaisessa teknologisessa kehityksessä?

Maija: Kyllä olemme merkittävä tekijä ja sitä sitä myös seurataan, että että me tosiaan toimitaan niin kun yliopistot on tämmöinen, he tuottavat uutta tietoa ja perustutkimusta, mutta VTT toimii siinä siinä niinku tän perustutkimuksen ja ja yritysmaailman välissä soveltavan tutkimuksen tekijänä. Eli eli tosiaan kiihdytämme myös sitä prosessia, että miten yritykset saavat sitten uusia uutta teknologiaa ja uusia innovaatioita käyttöönsä.

Aatu: Eli voisi sanoa, että merkittävä tekijä.

Maija: Kyllä!

Aatu: Tota 40 vuotta kestäneen termokemiallisen konversion tutkimuksen jälkeen, että VTT:ssä on kehitettyi sitten että tämmöinen olefy muovin kierrätyslaitteista, jota pilotoidaan tällä hetkellä täällä Espoossa. Niin miten tämmöinen aika korkealentoinenkin teknologia niin saadaan lopulta sitten käyttöön?

Maija: Joo tää vaatii erilaisia vaiheita. Tosiaan sieltä laboratorio pöydältä, mutta tärkeä asia ja tässä tässä niinku miten miten niin kun valtiokin voi tätä edistää niin niin on se että että päästään todella pilotoimaan, päästään tekemään yhdessä yritysten kanssa eli eli siinä vaaditaan sitä pitkäjänteistä yhteispeliä kaupallistamisessa, ylös skaalauksessa ja kun kun tämmöisiä tosiaan uusia teknologioita lähdetään sitten viemään markkinoille ja sinne niin sanottuun teolliseen mittakaavaan.

Aatu: Miten tota, mikä se VTT:n tavallaan rooli tuossa prosessin vaiheessa on kun se siellä laboratoriossa sitten syntyy ja ihan tonne käytäntöön?

Maija: VTT:llähän on tämmöisiä myös niin kun tämmöisiä pilotointialustoja. Eli eli tosiaan niin kun lähdemme lähdemme sieltä laboratoriosta kehittämään ja tota yritysten kanssa yhteistyössä. Tässä on tärkeä tää vuoropuhelu, mutta se minkä VTT voi tässä myös yrityksille tarjota niin, on tämmöiset pilotointimahdollisuudet, eli voidaan testata sen teknologian toimivuutta ja kuinka se toimii sitten hieman suuremmissa määrissä ennen sitten täyttä teollista skaalaa ja esimerkiksi VTT bioruukki tuolla Kivenlahdessa Espoossa on yksi esimerkki tämmöisestä pilotointialustassa, missä muun muassa tämä toimii.

Aatu: Mitä se vaatii ihmisiltä ja organisaatiolta että tämmöinen korkealentoinen tutkimus ja tutkimuksia saadaan luotua?

Maija:  No mä näen tämmöisen psykologisen turvallisuuden että uskalletaan argumentoida ja uskalletaan yrittää ja uskalletaan epäonnistua, uskalletaan asettaa niitä korkeita tavoitteita ja uskalletaan yrittää uudelleen niin niin hyvin tärkeänä siinä, että voidaan todella olla olla innovatiivisia.

Aatu: Että miksi ehkä juuri VTT sitten juuri tota tässä niin kun kaikista toimijoista niin on on mukana tällaisissa hankkeissa?

Maija:  Näen että me pystytään toimimaan siinä siinä tota asiakkaiden kanssa eli tuottamaan sellaista innovaatiota ja sellaisia osaamisia, jotka on niin kun relevantteja. Yhteiskunnalle ja sitten toisaalta meillä on tätä infraa mitä käyttää käyttää niinku tää tosiaan bioruukki täällä täällä mainittuna. ja ja tosiaan nyt ollaan semmoinen niin kun partneri jonka kanssa voi työskennellä että ei VTT saa niinku näitä asioita aikaan yksin, vaan tämä tapahtuu yhteistyössä yritysten ja yliopistojen kanssa.

Aatu: No miten voidaanko uusia keksintöjä innovoida ns. valtiojohtoisesti?

Maija: Ehkä valtio, mitä valtio voi tässä tehdä, niin mahdollistaa mielestäni eli eli tarjota sellaisen niin kun ympäristön, jossa pitkäjänteisesti voi tutkia. Tutkimuslaitokset ja yliopistot ja yritykset tehdä yhteistyötä rakentaa tämmöisiä osaamiskeskittymiä, jossa sitten niitä innovaatioita syntyy, että että että näkisin valtion roolin siinä tärkeimpänä niin kun mahdollistajana tässä kysymyksessä. Kuten tämä olefy tapaus osoittaa, niin tota asiat eivät tapahdu nopeasti ja teknologinen kehittäminen vie oman aikansa eli ja ja se tapahtuu tehokkaimmin yhteistyössä eri toimijoiden yritysten ja ja sitten tutkimuslaitosten kanssa.

Aatu: Kiitos paljon Maija.

Maija: Kiitos!

Aatu: Olipa mielenkiintoista. Yksi asia mihin mä haluan harrin kanssa ottaa kiinni on toi mitä maija puhuu pitkäjänteisyydestä. Meillä on hallitus yleensä 4 vuotta vallassa. Yritykset elää omassa syklissä. Ja yliopistojen ja VTT:n pitäisi siinä ohessa pitkäjänteisesti kehittää erilaista tutkimusta. Miten me saadaan nää kaikki eri intressit laitettua? Yksi silleen että me saadaan suomessa uusia keksintöjä ja innovaatioita.

Hyvä. Yksi me saadaan suomessa uusia keksintöjä ja innovaatioita.

Harri: No niin Aatu siinä oli vähän niinku lisäperusteluja tuota meidän aikaisempaan keskusteluun. Saiko haastateltava käännettyä sun päätäs näissä asioissa yhtään?

Aatu: No en mä nyt tiedä kääntämään mun päätä, mutta ehkä tota mä olin vähän jyrkkä siinä meidän aikaisemmassa keskustelussa, että ehkä me tarvitaan tavallaan semmoista julkisen sektorin niinku perustutkimusta siinä, että me saadaan luotua näitä uusia teknologisia innovaatioita.

Harri: Mmm, ja sitten me tarvitaan näitä välitoimijoita miten niitä sanottaisi tämmöisiä ekosysteemitoimijoita, jotka on näissä julkisen ja yksityisen sektorin välissä jollain tapaa. VTT:hän on aikaisemmin ollut kai ihan valtion virasto tai joku tämmöinen kuitenkin osavaltion organisaatio ja nykyään osakeyhtiö, jolla on toki erilainen missio että se puhtaasti mikä voittoa tavoitteleva yritys.

Ja se on niin kun se on tosi tärkeätä, että tuollaisia toimijoita ja tuollaisia ihmisiä, jotka ymmärtää kummat on olemassa. Mä oon itse työskennellyt, no nyt työskentelen täällä julkisella sektorilla, mutta mä olen työskennellyt myös yksityisen sektorin niin hyvin pienissä kuin suurissa yrityksissä ja oon työskennellyt yliopistolla ja tehnyt tutkimusta. Ja tota kaikkien näiden toimijoiden toimintalogiikat on ihan erilaiset, ja näissä toimijoissa palkitaan ihmisiä ihan erilaisista asioista, ja näiden toimintojen niin kun menestyksekkäästi tekeminen vaatii ihan erilaista osaamista ja mindsettiä, ja siksi on tosi tärkeätä että siinä välissä on joku.

Usein et jos sä lyöt yhteen vaan semmoisen hardcore perustutkimusta tekevän ihmisen ja sitten jonkun joka on tosi hyvä kaupallistamaan asioita niin siinä välttämättä ei ihan helposti löydy se yhteinen kieli tai edes ymmärrys mitä ollaan tekemässä. Ja aikajänteet voi olla tosi erilaisia. Voidaan jopa puhua niinku samoista asioista eri sanoilla. Ja tota siksi tämmöiset VTT:n tyyppiset toimijat ja sitten ne ihmiset jotka osaa nähdä ne molemmat puolet on tosi tärkeitä, ja niitä tarvitaan myös muualla yhteiskunnassa, että ei pelkästään siellä tässä purpose built -organisaatiossa. Vaan myös myös niinku firmoissa ja yliopistoissa.

Aatu: Niin toi on ihan totta, jaa ehkä just se että kun me kuultiin tässä ihan alussa Junctionin Mara Bandea ja startup-yrittäjä Panua niin niin että me tarvitaan niitä kaikkia, että jonkun täytyy se keksintö keksiä, mutta jonkun täytyy olla se Steve Jobs joka tuo sen niinku menestyksekkäästi markkinoille.

Harri: Just näin, ja sitten mikä tuli tuossa esiin yks semmoinen tärkeä yksityiskohta on että mainittiin VTT:n tapauksessa nää pilotointialustat. Eli eri teknologiaa vaikka nyt biotalouteen tossa on tuo bio-ruukki tuolla meidän Clean Tech Gardenissa eli läntisessä Espoossa sijaitsevassa niinku alustassa tää tämmöinen kokeiluympäristö bioteknologialle, niin nää on tosi keskeisiä. Ja niistä hyötyy parhaimmillaan sadat yritykset, koska startti kun aloittaa niin harvemmin sillä on rahaa rakentaa itse tommoista koetuotantolaitosta, joka niin kun liittyy ihan bleeding edge -teknologiaan ja silloin se että jos on joku toimija, joka yhteistyössä kumppanuudessa voi sitten niinku sanoa että näitä voi käytellä, niin se on ihan suunnattoman arvokasta plus että sieltä VTT:n omasta tutkimuksesta on sitten spinnattu kanssa yrityksiä aika paljon ulos.

Ja eikä tää ole ainoa, että että meillä on, et VTT toimii tietyillä alueilla, mutta kokeiluympäristöjä tarjoaa eri muodossa moni muukin, että on vaikka yliopiston kokeiluympäristöjä, yritysklustereiden omia; sitten meillä saattaa olla ihan säätiöitä, että esimerkiksi tuolla Keilaniemessä toimii tämmöinen IoT-Forge niminen orgaani, joka on siis säätiöidyllä rahalla rakennettu tämmöinen niin kun IOT-teknologian protopaja. Ja nää on niinku tosi keskeisiä, että moni idea jäisi hyödyntämättä ilman että sitten nää tota propellihatut pääsisi oikeasti rakentelemaan ja kokeilemaan.

Aatu: Kyllä. Saanko mä nyt lyödä touchen nyt sun vatsaan?

Harri: Lyö, lyö, anna tulla puukkoa.

Aatu: Koska Maija sano tossa lopussa kuitenkin psykologisesta turvallisuudesta, eli mä olin oikeassa siinä, että kuitenkin täytyy olla sellainen pöhinämeininki.

Harri: Totta kai!

Aatu: Että ei olisi, että se tutkimus on tärkeätä, mutta vielä tärkeämpää on semmoinen hyvä meininki että me saadaan niitä pilotoitua.

Harri: Ehdottomasti siis intohimo on oltava, mutta huomautan, että se intohimo on varmasti myös niille tutkijoilla, joiden uteliaisuus ajaa heidän eteenpäin.

Aatu: On on, mutta ollaan me ehkä kuitenkin samaa mieltä siitä, että A) me tarvitaan perustutkimusta ja tutkimusta yliopistoissa. B) me tarvitaan vielä lisää sitä mindsettiä, että niinku lisää hackathoneja lisää tämmöistä Pelle Peloton kulttuuria, ja 3: me tarvitaan niitä Steve Jobseja jotka kaupallistaa sitten nää ideat.

Harri: Mä en ehkä ei rakasta tätä juuri tuota kyseistä henkilöesimerkkiä…

Aatu: Mut mä rakastan!

Harri: Periaatteen periaatteen tasolla mä olen tosi samaa mieltä sun kanssa.

Aatu: Joka on todella outoa että me ollaan loppupeleissä samaa mieltä tän keskustelun osalta.

Harri: Itse itseäni siteeraten, että joskus ihmiset puhuu niinku samoista asioista eri sanoilla.

Aatu: Niin se on kyllä.

Tää oli Kasvu & kipu niminen podcast. Ohjelman löydät Spotifysta ja muilta äänialustoilta. Ohjelma on tuotettu yhteistyössä Espoon kaupungin kanssa ja sen on tuottanut Suomen Ääniohjelmain Tuotantoyhtiö Oy. Tuottajana toimi Toivo Hursti, käsikirjoitus ja editointi: Otto Rantanen, juontajina toimi Harri Paananen ja minä eli Aatu Veikkola.