Kasvu & Kipu -podcast, jakso 2: Kenellä on vastuu vastuullisuudesta?

  • Yrittäjyys
  • Osallistuminen ja vaikuttaminen
21.12.2022 6.51
Kasvu & Kipu -podcastin kuvituskuva.

Sana vastuullisuus nousee esiin nykyään melkein joka mainoksessa ja tuotepakkauksessa, mutta mitä se oikeasti tarkoittaa?

Kasvu & Kipu -podcastin toisessa jaksossa Aatu Veikkola ja Harri Paananen pohtivat tulevaisuutta kestävän kasvun näkökulmasta. Vieraina jaksossa MeEat:in toimitusjohtaja Mikko Karell, Orthexin toimitusjohtaja Alexander Rosenlew, kahviyrittäjä Mikko Kauppinen, maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen sekä donitsitalouden asiantuntija Matleena Käppi

Voit kuunnella podcast-jakson yleisimmiltä äänialustoilta:

Liity keskusteluun somessa tunnisteella #KasvuJaKipu!

Aatu: Vastuullisuus. Suuri sana, joka ihastuttaa ja raivostuttaa, varsinkin kun puhutaan ympäristövastuusta. Mutta mitä vastuullisuus ihan oikeasti tarkoittaa? Onko yrityksillä vastuuta mistään, ja kuinka paljon vastuuta on kuluttajilla. Entä mikä on kaupungin rooli? Ja tärkeimpänä: minkä takia kaikki tuntuu pakoilevan vastuuta niinkin isossa asiassa, kuin siinä, että tällä hetkellä kasvu ei ole kestävää pallolle.

Mä oon jälleen Espoossa, mun tulevassa kotikaupungissa. Mä oon elinkeinojohtaja Harri Paanasen työhuoneessa. Tossa vihellellessäni mä en vielä tiedä tätä, mutta seuraavaks Harri astuu sisään ja lähettää mut kyselemään vastuullisuuden monista puolista.

[Tunnusmusiikki]

Moikka. Mä oon Aatu Veikkola, ja mun kanssa on Espoon elinkeinojohtaja

Harri: Harri Paananen

Aatu: ja tää on Kasvu 

Harri: ja kipu -

Aatu: podcast. Tässä podcastissa me yritetään selvittää mitä tärkeinä pidettyjen ilmiöiden takaa oikeasti löytyy. Kaupunki on sykkivä ekosysteemi ja sen sisällä on paljon muuttujia eli ihmisiä. Sen takia se on kiinnostavaa.

Harri: Tervetuloa mukaan ihmettelemään.

Harri: No niin harmaata huomenta Aatu sähän on täällä aikaisin mun pitikin kutsua sut tänne, luit mun ajatuksia

Aatu: no tottakai, mä olin täällä jo venailemassa sua, ku me ei olla pitkään aikaan päästy juttelee.

Harri: No hyvä hyvä, täsmällistä vai pitäiskö sanoa jopa vastuullista. Hehe, koska täähän on meidän tän päivän aihe eli vastuullisuus.

Aatu: Kyllä, miks muuten sä halusit puhua tästä?

Harri: No kun mä ajattelin, kun me viime kerralla puhuttiin näistä kasvukivuista, mutta nyt tänään voitais mennä enemmän siihen kestävään kasvuun ja mitä se vois tulevaisuudessa tarkoittaa ja tota kestävästä kasvusta puhe, vaatis varmaan puhetta vastuullisesta liiketoiminnasta. Tää on aika tärkee aihe meillä kaupungilla yleisesti, mutta me nähään yhä suuremmissa määrin tää on sellainen, minkä ympärille paikalliset yritykset täällä rakentaa liiketoimintastrategiaa. 

Aatu: Okei, mua kans kiinnostaa, mitä toi vastuullisuus kaupungissa tarkoittaa, mutta sen lisäks yhdistettynä kaupungin asukkaaseen ja vastuullisuudesta puhutaan aina tyyliin maailman viiden suurimman yrityksen kautta, mutta ympäristö vastuu on kyse paljon muistakin asioista ja mua kiinnostaa kaikki ne eri osat ja se että tätä käytetään aika paljon mainoskikkana, mitä se oikeesti siellä syvällä tarkoittaa

Aatu: No ainakin Espoosta suureks lähtenyt MeEat-startup, joka on muu tuotteiden takana on hyvin vastuullinen firma ainakin sillä yleisellä tasolla, mitä jos me alotettais kattoo vähän miltä siellä näyttää?

Harri: Kuulostaa hyvältä.

Aatu: Mä oon tällä hetkellä täällä Espoon Otaniemessä Innopoli.yrityskeskittymän aulassa ja odotan, että meeatiltä tullaan hakemaan meitä. Mä oon menossa siis MeEat-nimisen yrityksen koekeittiön, laboratoriotoimistoon, miksi sitä haluaa kukin kutsua ja mä meen tapaamaan Mikko Karelia, joka on heidän toimitusjohtaja. Mä oon nähnyt meeatin tuotteita kaupassa ympäri Suomen ja he on, niin kun varsinaisesti tunnettu muu tuoteperheestään. He tekevät siis kasvipohjaisia tuotteita lihalle korvikkeita ja mua kiinnostaa tosi paljon että miten he näkee vastuullisuuden ja miten vastuullisuus tarkoittaa heidän toiminnassa ja mikä on heidän suuri visio.

Mikko: No MeEathän on tota tämmöinen uuden voisiko sanoa uuden ajan elintarvikeyhtiö ja ja tota meidän taustat on tuolla lihateollisuudessa jo ja ja ollaan niin sanottu spinoff-yhtiö Poutusta elikkä ollaan erotettu omaksi liiketoiminnaksi tää kasviproteiini toiminta ja perustettu sitten sille puheelle kaikki tekeminen eli tulevaisuuden ruoalle.

Aatu: Mihin ongelmaan te pyritte vastaamaan?

Mikko: No joo en mä tiedä ongelmaa mutta kyllähän tää tietysti tää  tota ympärillä vellova niin kun maailma ja muutos aiheuttaa tietysti paineita myös ruokateollisuudelle ja tietysti tää iso asia on se, että tota ilmastonmuutos aiheuttaa, että ruoantuotannon jatkuvuus on on tota kestämättömällä pohjalla ja sen takia pitää rakentaa uusia uusia sovelluksia, uusia käyttöliittymiä, jotta kaikki ihmiset saa maailmassa ruokaa ja tietysti tää on se mitä me tehdään. Me vähän niinku konvertoidaan lihateollisuutta tämmöiseen kasvipohjaisen teollisuuteen ja tuodaan sitä kautta niinku uusia ruokaratkaisuja.

Aatu: Mainitsitkin, että Meeat on spinoff tälläsestä Poutusta, mutta onks vielä jotain juuri syytä miksi Meeat erottatui ja se visio ja tulevaisuus?

Mikko: No joo, kyllähän tää kaikki liittyy vahvasti tulevaisuuteen ja tämmöiseen niin kun ympäristömuutokseen ja päästöihin ja tietysti ruokateollisuus on yksi iso iso päästöjen aiheuttaja ja erityisesti lihateollisuus ja tota sitä muutostahan pitää niinku konkreettisesti tehdä eli eli tavallaan tuoda semmoisia käyttöliittymiä kuluttajille, mitkä on helposti ymmärrettävissä, että jos sä syöt lihaa niin ymmärtää paljonko se valmistamiseen tarvitaan vettä, että esimerkiks sä otat kilon naudanlihaa niin se vie viisitoistatuhatta litraa vettä elikkä nelihenkisen perheen vuoden suihkut on siinä ja sitten se sähkönkulutus näin aikoina on yksi iso asia eli kyllä niinku nää tavallaan niinku päästöt ja ja tota mitä se aiheuttaa ne pitää huomioida ja sen takia sun pitää tuoda uusia luovia ratkaisuja mitkä sitten sopii sille kuluttajalle, että tää on niinku että ei voi vaan niinku kuluttaa loputtomasti ja ja tota aiheuttaa päästöjä koska jos tavallaan tuodaan kuluttajalle semmoinen helppo mahdollisuus vaikuttaa ja ymmärrettävä niinku mahdollisuus vaikuttaa niin sitä me tehdään sen takia niinku me tehdään näitä juttuja, mitä tehdään. Että se on oikeestaan meidän yrityksen DNA:ssa, että kaikki se mitä me tehdään ja kosketaan liittyy vastuullisuuteen. Tottakai tämmöinen yritysvastuu on iso asia, että tuodaan työpaikkoja, mutta myös, että tehdään ruokaa jolla on vaikutusta ja pystytään vaikuttaa tulevaisuuden kuluttajiin niin, että voidaan jatkossa täällä pallolla elää vähän niiku isommallakin porukalla, tietysti kaikki ilmastonmuutos ja terveellisyys on osa meidän DNA:ta – vastuullisuus ollaan me.

Aatu: Uskotko sä siihen että startupit ja yritykset joilla on niinku nimenomaan ideana tämmöinen niin kun parempi tulevaisuus niin pystyy pelastaa maailman?

Mikko: No joo startupit on aina starupit liittyy aina isot riskit, mutta kaikki, mikä liittyy parempaan tulevaisuuteen niin yleensä menestyy että nykypäivänä ei mikään yritys voi toimia niin, että se toimisi vastuuttomasti, koska se ei tuu menestymään ja kyllähän nää startupit luo tälläista uutta ilmastoo ja ilmapiiriä tällaiselle tulevaisuuden yrittämiselle, mutta myös tän tyylisille, millä luodaan parempaa tulevaisuutta, niin kun sen pitää mielessä, niin startupit pärjää.

Aatu: No mitä vastuullisuus teiltä vaatii teidän toiminnassa?

Mikko: No kyllähän se vaatii pirunmoista muutosta, että ja ymmärtää, mitä se muutos tarkoittaa ja miten se tehdään että ei se vaan että sanotaan että tehdään muutos niin se niinku ei vaan niinku riitä, että kyllä pitää myös tehdä tekoja ja meidän suurin teko on se että me ollaan muuttamassa lihateollisuutta kasvilihateollisuudeks ja se on se meidän niinku konkreettinen teko ja se näkyy konkreettisesti kaupan hyllyllä.

Aatu: Miten tää ala muuttuu, lihateollisuus on aika vanhanaikainen ala ja Suomessa varsin iso ala, niin miten pystytte muuttaa sitä kenttää isosti.

Mikko: Tottakai me pystytään, mutta se on eri asia haluuko ne. Mutta kyllä tietysti itse kun on 25 vuotta ollut lihabisneksessä mukana, niin tota ymmärtää sen ettei näin voi jatkua että kyllä se se oivallus pitää tulla sieltä sisältä että jos ei sitä tajua niin sitten vaan jää asemalla venailee, että toi koska juna lähtee tai itse asiassa lähtenyt jo ja osa meistä jäi sinne steissillä venailee.

Aatu: Vielä loppuun, mitä sä toivoisit, että yritykset ajattelis vastuullisuudesta ja toimis sen suhteen?

Mikko: no ei siis kyllä mulla niinku tää vastuullisuus pitää olla osa yrityksen DNA:ta ja sitten kaiken maailman viherpesu ja niin sanottu offsetting, että istutetaan puita Afrikkaan on iha hoopoo hommaa, että ei se niinku pelasta ketään, se ei niinku sitä anna mitään synninpäästö että kyllä tää niinku tehdä konkreettisia muutoksia niinku siinä omassa ympäristössä.

Aatu: Kiitos Mikko!

Mikko: Kiitos!

Aatu: Siinä kuultiin Mikko Karellin mietteitä vegaanituotteiden näkökulmasta. Mutta on mentävä pienestä suureen, sillä läheskään kaikki ei oo vegaaneja. On siis puhuttava jostain suuremmasta, jostain mikä vaikuttaa maailmaan.

Suuryrityksillä on paljon valtaa ihmisten elämissä, joten mä aattelin että sinne ois hyvä suunnata.

Ajattelin, että olis kiinnostavaa saada jonkun ison pörssiyhtiön vastuullisuusjohtaja tähän haastatteluun, mutta kaikilla oli kalenterit niin täynnä että mä en onnistunut tavoittamaan ketään. Lopulta mä sain muovituotteita valmistavan Orthexin toimitusjohtajan Alexander Rosenlewin kiinni. Orthex Group valmistaa siis muovituotteita. Se on Helsingin pörssin päälistalla, ja sillä on asiakkaita neljässäkymmenessä eri maassa. Tehtaat sijaitsee Suomessa ja Ruotsissa. Tässä Alexanderin mietteitä.

Aatu: Mulla on nyt täällä puhelimen linjoilla Alexander, moikka!

Alexander: Moi!

Aatu: Paljon puhutaan nykymaailmassa vastuullisuudesta, niin miten sä itse koet vastuullisuuden

Alexander: Se on erittäin tärkeä aihe ilman muuta ja tota niin liiketoiminnassa ja muutenkin ja kyllähän se on ainoa tapa varmistaa tietyllä tavalla tulevaisuutta maapallolla, että toimitaan vastuullisesti.

Aatu: Mitä asioita teillä orthexissa sitten liittyy vastuullisuuteen?

Alexander: No meillä on no tota keskeisiä asioita on tietenkin niinku ympäristöasiat mutta sitten on myöskin taloudelliset ja sosiaaliset vastuut mitkä liittyy tähän vastuullisuuteen mutta tietenkin kun valmistetaan tavaraa niin niin nimenomaan niitten vastuullisuus on tärkeä ja siinä se liittyy niin kuin tuotteiden kestävyyteen että niitä voi käyttää kymmeniä vuosia ja sitten ne sopii kierrätykseen käytön jälkeen ja myös ne materiaalivalinnat että käytetään mahdollisuuksien mukaan aina niin paljon kierrätettyä raaka-ainetta ja tai biopohjaista raaka ainetta kun vaan pystyy että kyllä se on joka joka osa alueella niin on on  läsnä meidän meidän strategiassa ja meidän tekemisessä päivittäin. Että vastuullinen toimija saa no kyllä niin kun verrattuna muihin toimijoihin varmasti niin kuin kilpailuetua sekä kuluttajat sekä viisaat kuluttajat valitsee vastuullisemmat tuotteet ja sitten isot kauppaketjut, jotka ovat meidän kumppanit niin nehän tietenkin mielellään haluaa vastuullisia tuotteita heidän hyllyynsä, että sinänsä niin niin se on hyvin tärkeä asia.

Aatu: Jokainen kuluttaja pystyy tekemään niitä valintoja ruokakaupassa, mutta tilastollisesti suuret yritykset kuitenkin tuottaa suuren osan päästöistä ja on isosti monessa mukana, niin miten sä näät sun mielestä suurten yritysten roolin vastuullisuudessa?

Alexander: suuret yrittäjät ja yritykset on on niillä on hyvin tärkeä tärkeä rooli koska yleensä ne on ne jotka pystyy näyttämään tietä on on mahdollisuuksia olla mukana kehittämässä on varoja kehittää liiketoimintaa myöskin kestävämpään suuntaan ja tietenkin tietenkin niinku vastuullisuus hyvin usein ainakin meillä tarkoittaa yhteistyötä niin raakaainetoimittajien tai sähkötoimittajien tai tai muiden kanssa että yksin sitä ei pysty hoitamaan eli eli sekä suuret yhtiöt tai yritykset että pienet on tärkeässä roolissa ja se yhteistyö on se joka sitten mun mielestä loppujen lopuksi luo sitä mahdollisuutta toimia vielä vastuullisemmin. 

Aatu: Yritysten tehtävä on yleensä tuottaa voittoa, niin miten osakkeenomistajien etu ja vastuullisuus, joka ei aina oo taloudellisin valinta on sovitettavissa yhteen?

Alexander: Mä uskon, että sinne pitkällä aikavälillä niin niin tota kuitenkin vastuullinen tai vastuullisesti toimiminen on sijoittajien edun mukaista eli silloin yrityksellä on edellytykset myös tulevaisuudessa harjoittaa liiketoimintaa kun toimitaan vastuullisesti ja nimenomaan niin kuin meidän tapauksessa kun puhutaan kuluttajatuotteista niin kyllä mä uskon että jos kuluttaja ei luota siihen että toimittaisiin vastuullisesti niin jollain aikavälillä kyllä se ostaminen loppuisi ainakin näin minä toivoisin että käy niille jotka toimii vastuuttomasti sitten sijoittajan kannalta myös ajattelen vastuullisuutta niin meidän osalta niin niin se tarkoittaa tietenkin että käytetään mahdollisimman vähän tai puhdasta energiaa ollaan tehokkaita ja kyllähän tää tehokkuus kuitenkin jos ajatellaan niinku tuotettua tuotetta niin jos tehokkaasti sitä pystyy tekemään niin se tarkoittaa yleensä sitä että käytetään vähemmän rahaa sen tuotteen valmistamiseen. Että kyllä ne on tietyllä tavalla linkattu tää vastuullisuus siihen sijoitustoimintaan ja näin yritys antaa mahdollisuuden myös sijoittajalle toimia vastuullisesti, että mä toivon, että moni sijoittaja katsoo yrityksiään ja sijoituksiaan sillä silmällä, että miten mä pystyn itse vaikuttamaan tähän maailman tilanteeseen ja toivon mukaan silloin ne sijoitukset kanavoituu!

Aatu: Kyllä, vielä tähän loppuun, uskotko, että tälläistä täysin vastuullista liiketoimintaa voidaan koskaan harjoittaa?

Alexander: no toi on toi on hirveän vaikea kysymys mä uskon siihen että että yritys joka oikeasti panostaa vastuullisuuteen niin niin kehittyy joka päivä ja joka päivä haluaa ottaa vielä seuraavan askeleen kohti vastuullisempaa toimintaa että että tietenkin niin kuin varsinkin valmistavassa teollisuudessa niin niin niin kehitys kehittyy ja aina löytyy niitä keinoja millä voidaan olla huomenna vielä parempia ja mun mielestä se on vastuullisuutta.

Harri: Täähän oli tosi kiinnostavaaa, mitäs sulle jäi tästä kiinni?

Aatu: No tästä jäi paljon asioita mulle päällimäisenä mieleen,  ehkä niinku se, mitä mikko sanoi että vastuuttomasti ei voi toimia se on mun mielestä aika mielenkiintoinen ajatus.

Harri: Joo ja tota mä sanoisin tää ajattelumalli on sellainen minkä moni espoolainen kasvuyritys tunnistaa eli nähdään se, että markkina muuttuu vääjäämättä tulevaisuudessa ja ne yritykset, jotka eivät pysty kääntää toimintaansa vastuulliseks, kuten todettiin nii jää steissille eli heillä ei oo edellytyksiä toimia jatkossa ja se on sitä kestävyyttä, että se perustuu kestävyyteen. Pakko sanoo henkilökohtaisesti sattumalta meidän jääkaapissa on muutama paketti noita Meeatin food beef vähän nyhtönautaa, mitä se sit on, niin kun menee heidän verkkosivuilleen, niin sieltä löytyy reseptejä, mitä siitä vois tehä, että tääkin on kulttuurimuutos asia, että ihmiset haluis syödä enemmän kasvisruokaa, mutta koska me ollaan totuttu kokkaa liharuokia, niin meil on ideat vähän vähissä, miten tällä voi tehdä, että tää osittain helpottaa sitä transitioo ja on hyvä että ollaan ymmärretty, että se ei oo ihan niin suoraviivainen juttu, että tehään tää tuote ja sit kaikki korjaantuu.

Aatu: Niin, se ei ole ehkä myöskään sen yrityksen vastuulla, vaan meidän kuluttajien.

Harri: Mutta kuluttajat tarvii välillä vähän jeesiä ja tää kyseinen yritys yrittää siinä auttaa.

Aatu: Kyllä.

Aletaanpa kaivaa vähän faktoja läpi. Mitä tota vastuullisuus tarkoittaa kaupungille?

Harri: Joo jos sallit mä meen vähän historiaan taaksepäin tässä eli eli tota mä tulin kaupungille duuniin 2016 ja ja tota silloin sattui niin aika pian aloittamisen jälkeen että että tilburgin yliopisto hollannissa teki tämmöisen eurooppalaisen tutkimuksen ja totesi siinä tutkimuksessaan että espoon kaupunki on tota euroopan kestävin kaupunki ajatellen siis sekä sekä taloudellisia sekä sosiokulttuurillisia semmoisia  mittareita ja tota tää oli siis tutkimus, ei kilpailu. Me ei oltu ilmoittauduttu siihen mitenkään ja osallistuja siihen niin kerättiin sekundaarisista lähteistä tiedon ja ja ilmoitti näin meille for your information, olette euroopan kestävin kaupunki ja tota suomalaiseen tapaan olimme tästä heti hyvin skeptisiä hyvä niinku suomi oli ekan kerran onnellisin maa ja toisen ja kolmannen, että suomalaiset alko heti haastaa, että eihän tää voi pitää paikkansa. Meil oli Espoossa vähän sama asenne tähän varsinkin kun sitä ehkä sanoisin että sitä kestävyyskeskustelua ei oltu eksplisiittisesti käyty meidän puolesta kauhean paljon mutta ehkä se kuitenkin niin kun oli jotenkin meidän strategian DNA:ssa ja siinä perusajatuksesta vaikka me ei käytetty sitä samaa sanotusta mitä akateemiset piirit silloin käytti että me oltiin aina oltu oltu ensinnäkin tosi niinku tarkkoja siitä että  kaupunkia kehitetään kestävällä tavalla niin että niin kun ehkäistään segregaatiota ja huolehditaan samaan aikaan siitä että että ollaan niinku siinä ajan mittapuulla ilmaston vastuullisia meidän uudessa rakentamisessa ja sillä tavalla että niinku löytyy kaupungissa tilaa vastuulliselle liiketoiminnalle kasvaa, mutta näitä asioita ei oltu laitettu vastuullisuuden tai kestävän kehityksen viitekehykseen juttuun. Sit me perehdyttiin siihen raporttiin tietty aika ihan paikkansa pitäviä asioita ja nää on niinku sellaisia mitkä itse asiassa tarjoaa meille hyvän frameworkin mitä kautta me selitetään meidän toimintaperiaatteita että se hyvin kokosi sen että itse asiassa tästähän tässä on kyse että Espoo on ollut kasvukaupunki 50-vuotta 60-vuotta voimakkaan kasvun kaupunki ja kestävä kasvu on niinku se mistä me ollaan aina oltu huolissaan kun tänne jatkuvasti muuttaa, joka vuosi tuhansia ihmisiä niin miten se manageroidaan tota kestävästi. on se meidän niinku isoin kysymys on ollut ollut lähes aina. 

Ja nyt tota siihen sun kysymykseen, että mitä se tarkoittaa. Kestävyys ei ole ainoastaan nää ilmastoasiat se ei ole edes pelkästään ekologisuus toki ilmastossa ilmasto ja ja luontokato on on niinku tosi tärkeitä juttuja ja iso osa mutta sitten myös tää koska me puhutaan kaupungista ja kaupunkilaisten ympäristöä niin se sosiaalinen kestävyys ja tota sitten taloudellinen kestävyys on on niinku äärimmäisen tärkeitä 

Aatu: Vastuullisesti tuotetut asiat, kuten vaikka kupit joissa ei oo muovia, nehän on kalliimpia ja yleensä vastuullisemmin tuotetut asiat on kalliimpia, niin miten kaupungin hankinnat? Teillä on kuitenkin rajallinen määrä rahaa käytettävissä, millä pitäis palveluita tarjota, niin pystytäänkö tollasissa se ottaa aina huomioon?

Harri: Kaupungissa sillee hyvä tilanne, tavallaan se on meidän haaste että meidän pitää aina ottaa mukaan kaikki ulkoisvaikutukset koska meidän perusmissio ei oo tuottaa johonkin viivan alle tiettyy voittoprosenttia vaan tuottaa sitten hyvää elämää vuosikymmeniä ja seurasi liitteet eli meillä on se luksus me saamme ajatellaan asioita pitkällä aikavälillä ja ja meidän näkemyksen mukaan pitkällä aikavälillä on huomattavasti myös kustannusvaikuttavimpia toimia vastuullisesti nimenomaan että kyllä niistä yleensä niistä vastuuttomista ratkaisuista maksetaan no se on totta nopeasti jotain keskipitkällä aikavälillä.

Aatu: Se on kyllä totta. Sä mainitsitkin ton sosiaalisen vastuun, niin mä haastan vuorostaan sua. Mä luin nimittäin linkkarista aamulla tälläsen Anni Kaurila oli kommentoinut johonkin postaukseen että olisi hyvä muistaa kun mietitään niitä vastuullisuudesta strategioita että kestävän kehityksen tavoitteissa on ensimmäisenä ei köyhyyttä miten yritys voi omalla toiminnallaan vastata noihin kestävän kehityksen tavoitteisiin ja vähentää köyhyyttä ja mä huomasin että teidän vastuullisuusraportti käytätte SDG ja siellä on nimittäin toi..

Harri: Eli Sustainable developement goals

Aatu: Kyllä joo joista ensimmäinen oli just toi että köyhyyden vähentäminen niin miten sä vastaat tohon.

Harri: suurin osa kaupunginpalveluista niin kun liittyy tähän että sosiaalipalvelut työskentelee aktiivisesti sen ehkäisemiseksi ehkäisemiseksi ja myös sen sen niinku haittavaikutuksen korjaamiseksi meidän koko kasvatus ja koulutusjärjestelmän yksi pointti on se että me rakennetaan näille lapsille tulevaisuutta jotta heidän he voivat löytää hyvät hyvät niin kun elämänpolut ja urapolut ja heidän ei tarvitse elää köyhyydessä ja sitten kaupungilla on muitakin instrumentteja köyhyyden tai vähän varovaisuusvaraisuus niin kun lieveilmiöiden vähentämiseen tai niin kun turvaverkkojen luomiseen esimerkiksi espoon asunnot joka tarjoaa sitten niinku taloudellisin sosiaalisin perustein asumista kohtuuhintasesti. Siit vielä, että mehän tässä pyritään olemaan yhä tarkempia itsekin - sä viittasit niihin sdg eli sustainble developement goalseihin ja me ollaan tehty sitoumus YK:n kanssa, että me pyritään olla edelläkävijä kaupunki ja toteuttaa nää SDG:n  tavoitteet vuoteen 2025 mennessä ja ideana, että me voidaan tarjota benchmarkkeja myös muille maailman kaupungeille, että näillä niihin voi pyrkii. Me tehään myöskin, niin sanottua VLR raportointia, joka on sitten niinkun YK:lle tehtävää tarkkaa raportointia, siitä miten me edistytään näissä meidän tavoitteissa ja pyritään myös haastamaan itse itseämme, ettei se jäisi pelkästään mainospuheiden tasolle.  

Aatu: Toi kuulostaa tosi hyvältä. Ainoo, mikä mulle tulee noissa SDG:n kaltaisissa tavoitteet ja benchmarkkaus, niin millä niitä asioita mitataan?

Harri: Niitä mittareita on siellä niinkun ihan satoja noiden SDG:n tasolla ja mä en ole kestävän kehityksen asiantuntija, niin mä en pysty tästä ulkoo niitä alkaa luettelee, mutta siel on kaikkee näitä esim. Sosiaalisen kestävyyden kohdalla on esim lapsiperheiden köyhyys asioita, asumisen saavutettavuutta sit siel on niinkun joukkoliikenneratkasuja, jos puhutaan ilmastoasioista.

Aatu: Mut sit kun me ollaan puhuttu tässä kaupugin tasolla, niin mä haluisin vetää tätä vähän taas yksilöön, miten kuluttaja voi varmistua siitä, että ostaa vastuullisen yrityksen tuotetteita ja nykyäähän näitä sertifikaatteja on kaikenlaisia.

Harri: Toi on itseasiassa tosi tärkee ja vaikee kysymys ja kun itekkin yrittää tähän perehtyä, niin huomaa, että meidän oma ymmärrys ja aika ei riitä.

Aatu: Mä saatan tietää yhden tyypin, joka työskentelee näiden leimojen kanssa tai oikeestaan ei työskentele.

Aatu: Me ollaan tällä hetkellä tällaisessa El canto Art cafee nimisessä kahvilassa ja mä tavotin mun vanhan tutun Mikko Kauppisen. Sä oot suomalaisen kahvitilan omistaja Kolumbiassa ja tuot kahvia sieltä Suomeen, niin mitä vastuullisuus  tarkoittaa kansainvälisessä elintarvikebisneksessä?

Mikko: Mä katson sitä vastuullisuutta kokonaisketjun kannalta se on mulle se kaikkein olennaisin ei niinkään ne yksittäiset toimet ja yksittäiset jutut mitä siellä tehdään mistä paljon puhutaan ja nostetaan esiin mutta se on enemmän se että jos sä haluat olla vastuullinen niin se täytyy olla kaikessa valinnoissa kaikissa toimissa mitä sä päätät tehdä niin sitten täytyy tavallaan seisoa sen takana että että se on hyvä luonnolle ja hyvää ihmisille ja täytyy uskaltaa tehdä niitä valintoja mitkä ehkä satuttaa tietyssä mielessä itseä joskus.

Aatu: Miten sitten tota niin kun yleisellä tasolla, toi oli sun näkemys niin miten se että sä näet sen että mitä vastuullisuus tarkoittaa sitten isoissa yrityksissä ja kansainvälisessä bisneksessä?

Mikko: no käytännössä meinaa sitä että sitä sanaa vastuullisuus lyödään joka pussin kylkeen ja joka joka mainos on vastuullista sitä ja tätä ja vastuullista ja vastuullista toimintaa ja sitten sitä tehdään käytännössä ihan samalla tavalla kun sitä on aina ennenkin tehty puhutaan siis viherpesunusta puhutaan mutta tämmöinen vastuullisuus on tullut tämmöinen laajempi käsite että missä sitten niinku sen alle voidaan syytä ikään kuin ne samat tuotteet mutta ne vaan lyödään uuteen kuosiin ja nyt se on sitten vastuullista että sitä näkee tosi paljon että toiminta on kuitenkin niinku laajassa mittakaavassa aika paljon samaa kuin mitä se on aina ollut sitten tehdään vähän jotain ohjelmia millä niinku voidaan sitten ikään kuin ostaa tavallaan semmoinen mitä lyödään sitten mainoksia että tämmöistä tehdään ja niin ja sitten se niinku tavallaan sanotaan että no nyt me ollaan vastuullisia kun me ollaan tehty se niin sitten älkää katsoko se tehdä mitä se koko ketju on. Tehään sellasia pikkuohjelmia vähän siellä sun täällä tiäks, annetaan kehitysmaahan joku tehdään joku pieni proggis niin sitten se yhtäkkiä kokonaisuus on vastuullista vaikkei se olekaan ja tätä tehdään tosi paljon ja ihan sellaista niinku tavallaan missä kuluttaja ei välttämättä ehkä ymmärrä aina että niinku yksi esimerkkinä on se että kun puhutaan vaikka kun mä puhun puitteissauttamisesta niin se ei pidä sisällään niinku niitä itse kahvit pensaita mä kutsun niitä pensaita ja sitten on taas isot toimijat niinku saattaa puhua niinku puiden istuttamisesta ja itse asiassa ne on istuttanutkin niitä viljelykasveja eli niitä kahvia pensaita ja niin se ei olekaan vaan siis niinku ongelma esimerkiksi kahvissa ja kaakaossa on se että niinku nimenomaan sademetsää hakataan pitkin poikin maailmaa jotta sitten se kahvi kasvaisi siellä suorassa auringonvalossa sitten se siitä saa kiloja enemmän kuin se kasvatetaan suoraan se auringossa auringon valossa sitten ja ilman sitä metsää mut mut että se se on niinku tavallaan ja sitten kun se nimitetään että OK on vähän katti nojapuut pois mutta hei me istutettiin näitä kahvipuita tähän ja sitten sanotaan vielä kaiken lisäksi että se oli vastuullinen toimi niin WOW!

Aatu: No onko sitten niin, että tuolla kaupassa sen vastuullisen tuotteen ja sen vastuullisuuspuheen lisäksi me nähään tuotteissa erilaisia sertifikaatteja, niin pystyykö näiden avulla kuluttaja tunnistamaan onko tuote vastuullisesti tuotettu?

Mikko: Emmä tiiä, mä luulen, että niitä leimojakin alkaa olla niin paljon, että ei kuluttajalla ole minkään valtakunnan mahdollisuutta selvittää niitä, että mitä kuuluu mihinkin leimaan ja mitä se kattaa, niin en mä usko, että se ohjaa oikeesti kuluttajaa tekemään niin kuin valistuneita päätöksii, että se on niinkun se voi olla vaan mainos. Oikeesti se, mitä tuolla näkee on, että Kolumbiassa ja muis tollasissa maissa, että kaiken pystyy ostamaan niiku rahalla, niiku jos haluut sen sun kahvis sen tiettyyn kanavaan, niin sinne se menee ja sit ollaanki yhtäkkii siinä tilanteessa, että ei ne ollutkaan millään tavalla auditoituja ja mitä se auditointi meinaa ja kuinka paljon pöydän alta maksetaan kenellekkin kun tehdään auditointeja, että kyl sen näkee ja sit viime kädes kuitenkin ennen maailmassa oli niin, että niillä leimotetuilla tuotteilla saatto olla kuluttajalle kovempi hinta, mikä meinas että sitä vois ajatella, että sieltä valuis tuottajalle jotain, nytkun sä katot sitä, niin se on muutaman sentin kalliimpaa ja kuus leimaa, niin miten siitä valutetaan sille viljelijälle yhtään mitään lisää.

Aatu: Näätkö sä, että kansainvälisten tuotantoketjujen elintarvikebisnes voi koskaan olla ympäristöyställistä tai vastuullista?

Mikko: Mhh, en. En usko. En usko, koska jotenkin se, että että sen sen kääntäminen sen sen niinku sen koneiston kääntäminen kun tavallaan kun sä katsot sitä niinku isojen toimintaa niin se on että ne vie tosi paljon sitä hyllytilaa koko ajan tuotteita lisää jotta viedään hyllytilaa niin se menee musta niinku täsmälleen päinvastaiseen suuntaan että en mä koe tavallaan että niinku että niillä on mitään mahdollisuuksia oikeasti siihen vastata että jos ihmiset haluaa oikeasti vastuullisia tuotteita niin ei se varmuuden löydy niiltä isoilta yhtiöiltä kyllä se ne pienet tuottajat ketkä on sitten niitä ketkä että ihmiset ei ehkä pitäisi niinku pystyä vähän enemmän palkkaa omalla päällään sitä että mitä ne on ne tuotteet mitkä voisi olla ja luottaa enemmän niihin tekijöihin enemmänkin kuin se että mennä sen tavallaan mainosten peräisin OK tässä on vastuullisuus leimata ei se se ei jätä ääni sitten mä mä ostan tän niin sitten mulla tulee hyvä fiilis siitä vaan ehkä kuluttajan pitäisi ottaa vähän enemmän vastuuta ja selvittää siitä että no miten tää on tuotettu.

Aatu: Ootko sä sitä mieltä, että kaikkien yritysten ja isojen korporaatioiden pitäis olla vastuullisia?

Mikko: Mmhh, En usko, että ne pystyy siihen, en usko, että ne edes haluaa sitä siinä merkityksessä mutta en mä usko että ne pystyy siihen en mä usko että ne edes haluaa sitä ja mä uskon että ne edes haluaa niinku että nyt niiltä vaaditaan sitä jolloin ne tekee just nimenomaan sitä kikkailua jolla ne saa itsensä vaikuttamaan siitä mitä se todellinen toiminta on niin en mä oikein usko sitten ne sanoo että me me tutkitaan siellä hankintaketjussa me selvitetään kaikki asiat ja muuta kaikkea ja se on ihan puuta heinää että siellä on niinku yks ihminen ketä juoksisi pitkin poikin maailmaa ja selvittäisi kaikki tiesi niinku että mistä jokainen papu tulee niin se on nyt ihan niinku ihan tuulesta temmattu juttu hei mutta totta kai osassa niin kun ne käy ja osasi ne menee sinne mutta ja varmaan isot tuottajat niin  varmaan selvittää isojen tuottajien totta kai osalta että ne isot tuottaja tekee mut täytyy aina muistaa sekin että että isot tuottajat myöskin niin ne on aikamoisia koneistoja puhutaan siis valtavista tiloista että ei suomessa ole ehkä käsitystäkään kuinka isoja tiloja jossa on kehitysmaissa on siellä on valtavan niinku rikkaita ihmisiä mitkä siis omistaa tiloja ja meillä saattaa olla siis niinku kymmeniä tuhansia hehtaareita jotain muita tiloja milloin jopa miljoonia hehtaareita niinku omistuksessa maata niin niin sitten se on vaikea niinku sanoa että niinku että mä ainakaan uskoisin että sellainen viljelijä sitten puhutaan viljelijät me tunnetaan viljelijä. 

Ehkä se tehtäisiin kokoa ja jotain että ei ole tavallaan sellaista niinku tietä että jos sanotaan että työ on vastuullista niin eikö se ollut tien päällä miksi et enää mitä me sitte eihän se nyt niin mene että kyllähän sun pitää koko ajan parantaa toimintaa että nyt mikä se. On kuka päättää sen että missä kohtaa oli se vastuullisuuden maaliviiva että nyt oltiin vastuullisia niin sitten lopetetaan kehittäminen eihän se niin mene vaan se on niinku jatkuvaa parantamista me voidaan koko ajan tehdä vähän fiksummin sitä asiaa ja me voidaan vähän parantaa me voidaan vielä ehkä niin niinku niin sanottu tämmöinen low hanging foods mitä voidaan tehdä niin ne varmaan niinku otetaan aika nopeasti pois ja niitä pystytään saada isoja vaikutuksia mutta ei sitä nyt siihen jätetä vaan sitten pitää koko ajan kehittää vähän enemmän ja ne on pienempiä muutoksia mutta niillä varmaan saadaan silti niinku vaikutuksia aikaiseksi niin siksi mä en tykkää siitä niinku että sitä vastuullisuus leimaa heitellään kaikkialle koska se tuntuu siltä että OK kehitys loppuu ja se olis aika sääli, koska jos kaikki tuotteet kaupassa on nyt vastuullisii ja me ollaan nyt maalissa, aika synkkä tulevaisuus jos tää oli se maali.

Aatu: Kahvia viljelevä Mikko Kauppinen ei siis usko leimoihin, tarroihin ja sertifikaatteihin. Maailma näyttäytyy hyvin erilaiselta kun sitä katsoo alkutuotannosta. Mä oon myös saanut vihiä Helsingin yliopiston professorista, jolla olis näkökulma tähän yritysvastuuseen. Musta tuntuu että mun täytyy vielä kuulla se, koska kaikesta tästä jää sellanen kuva, että kaikki puhuu vaan sitä, mikä hyödyttää heitä.

Nyt mä oon täällä Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivaisen toimistossa erilaisten kirjapinojen keskellä. Moikka Teivo!

Teivo: Moi, Moi! Mahtavaa, kun pääsitte tänne meidän uusittuihin tiloihin.

Aatu: Ihana olla täällä, jutellaan vähän yritysvastuusta. Mistä se yritysvastuu termi juontaa juurensa?

Teivo: No se yleensä paikannetaan yhdysvaltalaisessa keskustelussa 1950-luvulle ja sit 1960-luvulla yleistyi ja alettiin puhua semmosissa yhteyksissä, kuten autofirmojen pitäiskö olla turvavöitä tyyppisissä keskusteluissa ja sit se alkoi levitä silloin aika paljon ja sit se koki tietyssä mielessä comebackin vuosituhannen vaihteessa 2000-kieppeillä ja se nykykeskustelu on saanut uuden alun jollain tavalla vuosi tuhannen alussa.

Aatu: No mitä tää yritysvastuu pohjimmiltaan tarkoittaa?

Teivo: no sillähän on monenlaisia merkityksiä, mutta tokihan se tarkoittaa sitä, että yritystoimintaa  niin kun jos ne on noin isoja jos niin kun hoidetaan vastuullisesti. No puhumalla vastuullisuudesta liikeyritykset, joiden ikään kuin yksi aatteellinen tausta miksi ne ovat olemassa on, että ne on määritelty ei poliittisiksi organisaatioiksi, epäpoliittisiks, politiikan ulkopuolella oleviksi, että demokratia pätee vain tehtaan portille asti ja sen sisällä yksi ihminen, yksi ääni tyyppinen periaatet ei saa olla liian merkityksellisiä. No jotta tätä voidaan pitää yllä on olemassa on pitänyt sanoa, että me liikeyritykset ollaan epäpoliittisia, mutta kun liikeyrityksilä alkaa olla aika paljon valtaa, niin kun on alkanut olla, että tää kapitalismi on siinä mielessä menestyksekäs hanke, että liikeyritykistä on tullut aika isoja monesta ja niillä on aika paljon valtaa, niin sit on vähän hassua, että miten ne voi kieltää, että ei olisi edes jollain tasolla poliittisia jos ne on noin isoja jos niillä on noin paljon valtaa ja siihen on vastattu mut me käytetään sitä valtaa vastuullisesti me ollaan vastuullisia ja ikään kuin sanomalla tänä liikeyritykset on politisoineet itse itseään sen mut me käytetään sitä valtaa vastuullisesti me ollaan vastuullisia ja ikään kuin sanomalla tänä liikeyritykset on politisoineet itse itseään sen sellasella tavalla, että siitä aukeaa kauheen jänniä mahdollisuuksia tulevaisuuden maailmoille, että yritykset oliskin poliittisia toimijoita, missä määrin sellaset ideat, kuin yhteiskunnassa ajatellaan että poliittisiin toimijoihin tulee kohdistaa, vaikka olis kiva jos ne olis demokraattisia, niin missä määrin ne tulee tärkeiks kysymyksis, kun puhutaan tulevaisuudessa liikeyrityksistä, etenkin niistä isoista, jotka käytttää paljon valtaa, että tää on mun mielestä kiinnostavaa ja osittain riippumatonta siitä että onko se puhe vastuullisuudesta, että osalla firmoista se on ihan totta, että tehdään hyviä hienoja ja kauniita asioita ja edistetään naisten oikeuksia siellä tai ympäristön suojelua tuolla ja laitetaan rahaa vaikka mihin hankkeisiin, vaikka jossain se saattaa olla pikkasen fuulaa. ÖÖ tottakai sen voi, että eihän se merkityksetöntä ole, istutetaan puita Afrikkaan tai avataan joku koulu tai sairaala Afrikassa. Joskus siinä voi olla jotain hassuja piirteitä, että oliko suurella suomalaisella suklaabrändillä, että sillä rahalla minkä se hesarin koko etusivun mainos maksaa ne olis saanut rakennettua sen jutun mitä ne sanoo rakentavansa näillä näillä niinku rahoilla niin niin se oli niinku hauskasti toi esiin sen että millä tavalla tässä niinku yritysvastuusta ja vastuullisuudesta kyllä on kyse myös brändäämisestä.

Aatu:  Me haastateltiin tässä vähän aikaisemmin suomalaista kahvinviljelyjaa Mikko Kauppista joka pitää kahvilaa Kolumbiassa ja hän sanoo tai siellä kertoi vähän siitä vastuullisesta hänen omasta näkökulmastaan saa paljon tutkinut latinalaista Amerikkaa miten tämmöiset suuryritykset jotka toimii maan rajojen ulkopuolella näet siinä että se vastuullisuus on tuonut sikäli ongelmia että että tavallaan he pystyy olemaan monen valtion yläpuolella siinä toiminnassa?

Teivo: Ulkomaiset, ei se välttämättä aina tarvitse olla, ulkomaisetkaan suuryritykset sikailee niinku monella tavalla monessa maassa ja maailmanhistoria on täynnä näitä esimerkkejä ja mut kyllä se näitä kaiken maailman vastuullisuus standardeja on luotu ja osittain sisäistettykin firmojen toiminnassa meinaa että semmoista on ehkä ihan pikkuisen vähemmän kuitenkin kahvista tuli mieleen sen lisäksi että taisin juoda tämän helpon tota tuottama kahvia eilen kun mulle kasilta aamulla gradusemma ja tota noin niin sitten mä ostin tuosta kaupasta ison kupin se oli hänen kahvitilalla ja käsittääkseni tuotettua tai niistä kaupungista tehtyä kahvia hyvä oli mä oon itse joskus arvioimassa vastuullisesti tuotettua kahvia nikkaroimassa ja se on tämmöinen reilu on niinku reilun kaupan sertifikaattijärjestelmä että saa sen leiman että meitä on niinku reilun kaupan kahvia, niin siinä oli sellainen kiinnostava juttu, että että sitten se meinasi sitä että ne niinku siellä paikallistasolla kaikki kaikesta tuli läpinäkyvämpää piti laittaa paljonko maksoi rekan bensa kahvipavut vietiin kuivaamon ja kaikki näki että kukaan ei päässyt vetää välistä samalla tavalla kuin ehkä ennen että pannaan bensan hintaan vähän ilmaa tai jotain että homma niinku toimii paremmin sinänsä niinku demokratia ulkoapäin tuotua tämmöistä painetta että pitää olla vastuullista jotta saadaan leima siitä kahvipapu pakataan kontteihin ajetaan laivaa laiva lähtee kohti eurooppaa sitten paikallispelit kuulleet jossain eurooppalaisissa kaupoissa sitä myydään ihan helvetin kalliilla mutta niille mitä hajua ei mitään pääsyä siihen että miten se niinku prosessi etenee sen jälkeen kun heidän tarkkaan valvotut olosuhteet jossa se jokainen rekka lasti niinku bensahinta on niinku laskettu niin että ne siellä pohjoisessa näkee että onhan tää nyt vastuullista mutta niillä ei mitä pääsyn siihen että miten siitä voi tulla niin kallista siellä kaupassa ja miten niillä loppujen lopuksi kuitenkin niin vähän rahaa siitä että on tämmöisiä myös etelä pohjoisen välillä olevia epäsuhtia, tästä ajoista tää reilun kaupan järjestelmä on mennyt pikkusen eteenpäin niistä ajoista, kun mä olin niitä tutkimassa, mutta kahvi on yksi kiinnostava tuote.

Aatu: No mainitsitkin tossa, että yritykset ovat asettuneet ei poliittisiks organisaatioks ja nyt me ehkä huomataan, että siellä poliitttisia piirteitä löytyy, niin tää vastuullisuus, niin paljon vaaditaan yrityksiltä vastuullisuutta, miten sä koet kenen vastuulle se vastuullisuus pitäis tulla ja jäädä?

Teivo: No siinähän on on monia monia niinku vaihtoehtoja että kaikista maailman tyypeistä semmoinen ei edesmennyt chicagon taloustieteen professori kuin Milton Friedman joka yleensä mielletään sinulla poliittisesti aika oikeisto skeneen kuuluvaksi tyypiksi ja näin niin sillä oli mun mielestä tosi hyviä huomioita tosta että että että vapaassa yhteiskunnassa kun me niinku ajatellaan että poliittisten toimijoiden tulisi olla poliittisessa vastuussa me voidaan ajatella poliittinen vastuu jotenkin meinaa ehkä että niinku valtio tai parlamentti tai joku semmoinen julkinen valta on on on siinä niinku tsiigaamassa että että miten päätöksenteko tekisi menee ja tämmöistä niin niin niin ja tuo Friedman esitti jo 1970-luvulla huomioita, että tää puhe yritysvastuusta on on kumouksellista miltä freeman sano, että se  on kumouksellista ja ja ja yleensä ajatellaan että sanoi sen sen takia kun se on tämmöinen oikeistotyyppi ja se on sitä mieltä että firmojen pitää vaan niinku tuottaa voittoa ja ja ei valittamista vastuullisuudesta ja tosi osittain näinkin mutta sillä oli niinku erittäin tarkkanäköinen pointti siitä että alkamalla puhua vastuullisuudesta ne firmat ikään kuin myöntää että me ei ollakaan se niinku pelkästään voittoa tavoitteleva epäpoliittinen firma vaan koska me pyritään jakamaan olisi sitten se pääjohtaja vaimo joululahja rahoittaa joku muu laajempi niinku vastuukäsite jolla me niinku pyritään myös jakamaan hyvää yhteiskunnassa niin me tulee vähän niinku verottaja että on niinku joku yhteinen potti ja me jaetaan sitä niinku yhteiseen hyvään niin silloin jos meistä tulee vähän niinku verottaja vissiin on vapaassa yhteiskunnassa oikeutettua että meihin firmoihin aletaan suhtautua niinkuin valtioon, valtion kaltaiseen elimeen ja silloin odotetaan sellasia päätöksiä ja tämä oli Milton Frietmanin mielestä kumouksellista ja siinä milton friedman oli mun mielestä ihan oikeassa, että tämä on sellainen tulokulma, mikä on mua kiinnostanut ja minä ja milton-setä ajatellaan, että tää yritysvastuu projekti, niin siinä on isommista asioista, kuin brändätääks vähän meidän firmaa näin tai noin.

Aatu: Otetaan tähän loppuun vielä katse tulevaan, tää vastuullisuus nousee kuluttajien valinnoissa ja yhä tärkeimmäks asiaks. Minkälainen olis ihanne tai tulevaisuuden kannalta järjestelmä, joka toimis parhaiten?

Teivo: Mä tutkin jonkin aikaa metsäyhtiöitä ja esimerkiksi UPM 10 firman toimintaa uruguayssa ja Uruguayssa jengiä jotka niinku kritisoivat tänne kolonialismia ja tulevat tuhoamaan luonnon ja näin vaikkakin enemmistö ulkomaalaisista on sitä mieltä että se on niinku aika jees että UPM on siellä niin sitten taas niinku pidemmältä miten meillä voi miettiä ja mulla on semmoinen käsitys tai tietenkin että firma sisällä myös tää vähän niinku myönnetään että OK että joskus aiemmin ne oli hankkeita vaikka jossain Kaakkois aasiassa jossa sitten niinku oikeasti niinku kenties tuhottiin luontoa hakattiin sademetsään tai veljeiltiin niinku joidenkin sotilashallintojen kanssa tavoilla jotka ei ole tyylikästä näin niin se ei tässä nyt sitten toimitaan vaikka uruguayssa jossa se toiminta on vastuullisuus mittareilla parempi kuin aiemmin vaikka taas sitten osan sitä mieltä että silti siellä on niinku ongelmia ja näin mutta kyllä siinä niinku jonkinlaista muutosta vastuullisempaan suuntaan aidosti jossain mielessä tapahtuu, niin voihan se olla, että se jatkuu niin kuin näin ja menee hitaasti eteenpäin ja firmoista tulee niin kuin vastuullisempia toimijoita. Toisaalta jos niiden valta olisiko järjestelyt jotka alkaa niinku kasva semmoisiksi niinku vähän isommiksi verkostoituneeksi jutuiksi että siinä määrin kun meidän koko yhteiskunnassa sitten alkaa tulla semmoinen se päätökset että kun toimiikin niiden firmojen ehdoilla niin se meinaa myös samalle demokraattiset periaatteet vähän niinku menettää merkitystään ja onko se sitten hyvä tai huono juttu niin sekin se se on sitten niinku oma kysymyksensä mutta että niinku voihan sitä olla vastuullinen ja epädemokraattinen niinku samaan aikaan että onhan tämmöinen niinku niinku valistunut tyrannia ollut aina yksi yksi niin kun hallintomuoto ja en mä sitten tiedä jos on joku tyranni joka tuottaa kaikkea hyvää ja kivaa ja suojelee vielä luontoa niin kuinka iso ongelma se että se on tyranni niinku mun mielestä se on varmaan parempi kuitenkin että jos tulee semmoinen tyrannia eli epädemokraattinen niinku verkoston muotoinen yritysvaltajärjestelmä niin varmaan se sitten ihmisten mielestä kuten kivempaa että se on silloin vastuullinen ei nyt ihan kauheasti tuohon luontoon tai tai niinku ottaa niinku jotain oikeuksista kuitenkin huomioon että ei kai siinä mitään.

Aatu: Kiitos Teivo.

Teivo: Kiitoos. 

Aatu: Noni, mä vierailin myös Teivon luona, mitäs ajatuksia tää Harri sussa herätti?

Harri: Vaikka mitä..

Aatu: No, mä vähän jeesaan sua, aloitetaan vaikka siitä, että me kuultiin ekana Mikon ajatuksia ja Mikolla oli hyvin sellasia maanläheisiä pointteja siitä, mitä konkreettisesti on ja mulle jäi sieltä ehkä se kuluttajien vastuu päällimäiseks mieleen. 

Harri: Joo, se oli pientuottajalta ymmärrettävä mut en usko että ihan kokonaisuudessaan kestävä näkemys että sen kuluttajanvastuu olisi kyttää tätä kaikkea se on ihan totta että niin kun näiden sertifikaattien avulla voidaan voidaan vähän puijata kuluttaja parkaa että siellä on joku kiva sammakko niin sitten ajattelee että täähän on kiva tuote tai muu niitä on niin paljon nykyään mutta se ajatus mä ajattelen niinku itseäni kuluttajana niin mä mitä mä teen pelkästään elintarvikkeiden osaat varmaan joku 100 yksittäistä ostopäätöstä per viikko jos jos mä shoppa perheelleni niin millä ihmeen ajalla siinä kaikkein vaippojen vaihtamiseen ja muun muun niinku lomassa mä niinku selvittäisin jokaisen tuotteen yksittäisen tuotteen sen optimaalisen kestävyyspisteen niin se se niinku ole mitenkään mahdollista me tarvitaan jotain shorthand ja jotain niinku polkuja jotain heuristiikoja, joiden avulla pärjätä tuolla päästään eteenpäin tai sitten niin kun Yhdysvallat missä on vaikka niin kun epa joka tai ketä on USAUSIP eli tää united states varmentaa protection act joku tekee tämmöistä ympäristövalvontaa mutta ne taas on niillä on niin vähän staffi että niillä ei ole mitään ole mahdollista oikeasti tehdä sitä työtä ne ei pysty mitenkään valvomaan ja jos ne jotenkin joku saisikin nalkkiin että joku on rikkonut jotain säädöksiä niin ne sanktiot niin pieniä että ne niinku vähentää sitten toimia toimia voi niinku hyväksyä sen osana niin kun tavallaan liiketoiminnan kustannuksia ja kuuluu ehkä että joku on julkisella sektorin töissä, mä uskon että julkisen sektorin on aika niinku iso rooli siinä että tää koko homma pyörii.

Aatu: Toi Teivon haastattelu anto oikestaan sellasen, että mitäs tarkotetaankaan ja mistä koko ilmiö - me ollaan paljon puhuttu vastuullisuudesta ja kukaan ei tunnu oikeen tietävän, mistä yhtäkkiä tälläinen ilmiö on tullut ja tullut näin iso juttu. 

Harri: Ja se on kiinnostavaa, koska milton friedmanhan ja hänen ajatukset liittyy aika moneen muuhunkin perusoletukseen, mitä meil on taloudesta, mutta tota mun mielestä älykäs yritystoiminta on sellaista missä huomiodaan muutakin kun se ihan välitön asia, jotta olisi jatkossakin liiketoimintaympäristö, jossa sitä voittoa voidaan jatkossakin tuottaa eli se kestävä liikeotoimintamahdollisuus voi jatkossakin olla. Eli jos sä tosi lyhyellä aikavälilä pyrit maksimoimaan kaiken muun kustannuksella voitot, niin se on vähän dynamiitilla kalastelua että sä saat aluks tosi paljon kalaa, mut sit kaloi ei ookkaa enää ollenkaa ja ilmastokeskustelu on vähän isossa kuvassa se.

Aatu: Mua kans kiinnostaa, mitä muut ihmiset on tästä meidän ajatuksista mieltä?

Harri: Mua kans kiinnostaa, koska helposti tässä elää omassa kuplassa.

Aatu: Mä voisin lähtee pienelle reissulle ympäri pääkaupunkiseutua. 

Mä oon tällähetkellä täällä ja Aalto-yliopiston metroasemalla ja mä koitan bongata paikallisia matti meikäläisiä haastatteluun vähän vastuullisuudesta ja mitään mitä ajatuksia se heissä herättää katsotaan minkälaisia ihmisiä me tähän mukaan saadaan.

Aatu: Moi kuka oot ja mistä tuut?

Laura: Oon Laura, alun perin Oulusta, mutta vuosikausia Helsingistä ja 46-vuotias.

Aatu: Ostatko tuotteen, jos se on vähän kalliimpi, mutta vastuullisesti tuotettu?

Laura: Siis hyvinpitkälti ostan, kulutan aikalailla noin. Kasvissyöjänä en tietenkään kuluta lihatuotteita alkuunkaan, sitten mä pyrin suosimaan paikallisesti tuottetua ruokaa, lähituontantoo ja kun käytän maitotuotteita osin, niin pyrin käyttämään luomutuotteita ja leivonnassa vapaiden kanojen munia.

Petri: Mä oon Petri ja 54-vuotias.

Aatu: Alotetaan siitä, että ostatko tuotteen, jos se on vähän kalliimpi, mutta vastuullisesti tuotettu?

Petri: Se riippuu ihan asiayhteydestä, mielelläni teen tollasia valintoja mutta kaikessa ei pysty, kuten jokapäiväisessä ruoassa.

Aatu: Miten sä ylipäätään teet sun kulutusvalintoja päivittäin?

Petri: No laatu on ehkä tärkein tai ei ehkä, vaan on tärkein, kun tulee tiettyyn käyttöön. Monesti ruuassa saatan suosia Resq-appia saa puoleen hintaan ihan ok-ruokaa.

Aatu: Koetko sä, että yrityksillä pitää olla vastuuta ympäristöasioissa?

Petri: Totta kai, vähintään sen verta, että takapihalla pannaan roskat oikein talteen ja otetaan kyseisen alan lainsäädäntö huomioon, mutta viherpesua mä inhoon, kun sä näkyy läpi ja se usein näkyy läpi.

Mervi: Oon Mervi Matero-Puttonen, viisikymppinen; Konnevesi; Keski-Suomi.

Aatu: Ostatko yleensä tuotteen, jos se on kalliimpi, mutta siinä lukee että se on vastuullisesti tuotettu?

Mervi: En välttämättä.

Aatu: Millä perusteella sä teet kulutusvalintasi yleisesti?

Mervi: No kyllä mä yleensä, teen sen kestävyyden mukaan ja laadun mukaan. Yleensä ne on vähän kalliimpia, mutta ehkä vastuullisuus ei ole vielä niin kun tärkeimpiä kriteereitä minulla.

Aatu: Ootko sä joskus itse laittanut palautetta yritykselle, jotta he tekivät asioita vastuullisemmin, tai oletko äänestänyt jotain ihmistä esim. vaaleissa vastuullisuuden perusteella?

Mervi. En muista, että olisin, mutta ehkä mä voin sanoa näin, että mä tykkään sijoittaa; osakesijoittaa, ja yritän siinä katsoa niitä yrityksiä, jotka toimii vastuullisesti.

Aatu: Hei meillä on haastattelussa Tume. Moikka!

Tume: Moikka.

Aatu: Mistä tulet ja mikä ikä?

Tume: Ihan Helsingistä ja 24-vuotias.

Aatu: Hyvä, ostatko tuotteen, jos se on kalliimpi, mutta se on tuotettu vastuullisesti.

Tume: No joo, mä en oikeastaan hirveästi ostanut, jos puhutaan vaatteista, niin en ole ostanut hirveästi viime aikoina mitään uutena. Mutta joo, kyllä kyllä.

Aatu: Oletko sitä mieltä, että yrityksellä pitäisi olla vastuuta ympäristöasioissa?

Tume: Ehdottomasti, siis ei lisättävää, eikö se ole ihan itsestäänselvä asia?

Aatu: Oletko antanut joskus palautetta yrityksille tai äänestänyt vastuullisuuden takia tai vaikuttanut siihen?

Tume: Kyllä mä oon siis äänestänyt ihmisiä, vaikka just puhutaan vaaleista niin ihan tehnyt vaalikoneen, ja sitten siellä on ollut jotain vastuullisuuskysymyksiä, niin tehnyt sellaisia valintoja itse äänestämällä. Ja ehkä millekään firmalle en ole suoraan laittanut viestiä että: ”hei, että tehkääpäs vähän paremmin.”

Aatu: Kiitos ja hyvää päivän jatkoa.

Harri: Joo sitä oli kiinnostavaa kuunnella, koska oli ihmisillä aika erilaisia näkökohtia tohon vastuullisuuteen. Se minkä mä kuitenkin kuulin on että ihmiset ajattelee näitä asioita. Musta tuntuu että kaikki nämä haastateltavat siitä huolimatta, vaikka he eivät ehkä sanottaisi sitä niin, tai vaikka eivät mieltäisi joitain vastuullisuusasioita omaan identiteettiin kuuluvaksi. Tuli mieleen vaikka tää yks naishenkilö, joka sanoi että ei hän näitä juuri mieti, mutta sitten kun mä kuuntelin mitä se sanoi itse asiassa, tai tapaa miettiä vaikka ei näin sanota että, hän painottaa tuotteiden valinnassa laatua ja kestävyyttä. Niin mielestäni sehän kuulostaa aika vastuulliselta tuotteelta, jos sen käyttöikä on pitkä. Ja jos se on laadukkaasti valmistettu, se on myös todennäköisesti paremmista olosuhteista.

Aatu: Kyllä.

Harri: Ja sittenhän toisaalta mainitsi siihen tosi merkittävän asian mistä ehkä ei niin paljon puhuta laajasti vielä eli tämä sijoittaminen ja vastuullinen sijoittaminen, mikä voi olla parhaimmillaan jopa vaikuttavampaa kuin ne ovat kulutusratkaisut riippuen Etenkin sijoitustoiminnan koosta, mutta koska se vaikuttaa oikeasti ohjaamaalla sitä yritysten toimintaa.

Aatu: Niin ja siis täytyy tuohon sanoa, että parashan on aina äänestää jaloillaan, ja sehän että sä sijoitat näihin. Kun katsotaan vaikka vc-yrityksiä tällä hetkellä, ne sijoittaa nimenomaan alkuvaiheen yrityksiin jotka on kestäviä.

Harri: Kyllä ja investorithan ei ole tyhmiä. Et ne tekee näin, useimmat veikkaisin ei jostain aatteen palosta, vaan siitä syystä että he uskovat että vastuullisessa liiketoiminnassa on parempi profitti pitkällä aikavälillä.

Aatu: Kyllä. Me ollaan vellottu tässä aiheessa nyt tää koko jakso, mutta yksi asia mikä musta tuntuu että ratkaisut on jäänyt vähän vajaaksi. Mites sulla?

Harri: No joo, mä en näe sitä ihan noin mustavalkoisesti, mutta kieltämättä kyllähän tässä on synkkiä kulmia ja vähän sellaista toivottomuutta joistain ja ahdistusta kuultavissa myös haastateltavilla. Että olisi ehkä hyvä saada joltain itseään fiksummalta vähän niin kun inspiraatiota, että minkälaiset uudet mallit voisi ajella meiltä eteenpäin.

Matleena: Tervehdys!

Aatu: Mä oon nyt saanut tänne puhelimen linjoille donitsitalouden asiantuntijan Matleena Käpin, moikka Matleena!

Matleena: Moikka!

Aatu: No mitä muutoksia tähän meidän nykyiseen talousjärjestelmään vois tehdä?

Matleena: no ainakin paljon puhutaan niin sanotusta vihreästä kasvusta eli tarvitaan ihan koko yhteiskunnan laajuinen ekologinen jälleen rakennus infrastruktuurien muuttaminen päästöttomiksi ja kestävämmäksi ja tässä tota vihreässä kasvussa olisi oleellista talouskasvun ja ympäristöhaittojen irtikytkentä toisistaan mutta toisaalta tutkimusten mukaan myöskään tällaista talouskasvun irtikytkentä ympäristöhaitoista haitoista ei ole tapahtunut ainakaan riittävän laajasti ja nopeasti eli eli edes vihreän kasvun strategia ei riitä vaan meidän niin tässä lisäksi myös katsoo sellaisen tulevaisuuteen jossa talous ei välttämättä koskaan eli tarvittaisi kohtuullistamistatoimia esimerkiksi kulutuksen vähentämistä.

Aatu: Sä oot puhunu paljon donitsitaloudesta ja nopeella googlauksella, kun mä tein se ei liittynyt mitenkään ruokaan, niin miten omin sanoin sanoisit, mitä donitsitalous tarkoittaa?

Matleena: donitsitalous on brittiläisen ekonomisti Kate Raworth malli joka kuvaa sitä minkälainen meidän talouden tulisi olla donitsissa on 2 kehää sisäkkäin ulkokehä kuvaa planetaarisen rajoja joita ei saisi ylittää ja sisäkehän kuvaa sosiaalisia tarpeita mitä ihmisillä on jota ei saisi alittaa eli kaikilla ihmisillä pitäisi olla perustarpeet tyydytettyinä yksi planeetan rajoissa siitä lyhyesti oli taloudessa on kysymys ja tää on tää on siis tavoite mihin mihin taloudessa tulisi pyrkiä ja se on myös vaihtoehto sille että  että talouden jatkuvan kasvun tavoittelulle. 

Aatu: Niinkun me nimenomaan mietitään näitä vaihtoehtoisia kuvitelmia, niin uskotko, että erilaiset utopiat on hyödyllisiä niissä.

Matleena: Joo kyllä mä nään, että donitsitalous on esimerkki siitä, että annetaan jokin vaihtoehto sille sille tota perinteiselle tavalle ajatella taloutta että että päätavoite on että bruttokansantuote kasvaa eli siinä meillä on vaihtoehto tavoitteeksi johon voidaan suunnata eli kyllä mä näen että utopiat on todella tarpeellisia siinä että että voidaan ajatella boxin ulkopuolelta voidaan ajatella nykyjärjestelmä ulkopuolelta ja löytää parantaa tän mahdollisuuksia meidän nykymaailmassa.

Aatu: Mitä vaatii, että me sitten siirrytään tälläiseen vaihtoehtoiseen järjestelmään?

Matleena: Se vaatii monia vaiheittaisia muutoksia mä ajattelen, että ekologinen jälleenrakennus tulisi ymmärtää koko yhteiskunnan laajuisena se voi tarkoittaa siis tosi monia eri asioita voi olla pakko tarpeen toimeentulon kaikkien ihmisten toimeentulon turvaaminen vaikka siten että ei oltaisi niin riippuvaisia vaikka ympäristölle haitallisesta työstä mahdollisesti lyhyemmät työpäivät kulttuurimuutosta pois ylikulutuksesta rahoituksen suuntaamisen suuntaamista niihin vihreisiin investointeihin eli myös sitä vihreää kasvua verotustoimenpiteitä uudelleenkoulutusta aloille joita vähenee työpaikkoja eli eli semmoista suuntaa mistä sinne sinne kestävään kestävään suuntaan monella eri tavalla ja tässä kokonaisuuden hahmottamisessa tarvitaan laajaa monitieteistä osaamista ja tarvitaan myös se että tunnistetaan ne tosiasiat mitä meidän ekologiseen tilaan liittyy niin se että tää nykymeno ei ole kestävää.

Aatu: Uskotko sä, että on mahdollista tämmöinen muutos vastuulliseen maailmaan?

Matleena: Kyl mä ehottomasti uskon siihen. Mä nään, että ihmiset on empaattisia olentoja ja me halutaan ajatella myös tulevien sukupolvien hyvää ja siitähän tässä kaikessa on kyse ja se vaatii sitä tahtoa ja niitä toimenpiteitä eli se on mahdollista, mutta paljo on tehtävää jäljellä.

Aatu: Niin paljon on edelleen tehtävää ja mun mielestä, mikä matleenan haastiksessa pääpointtina on se, että vaikka me ollaan eri ideologioista, meillä on erilaisia ajatuksia ja ratkaisut on hyvin erilaisia, niin se lähtökohta ajatus on, että jokainen ajattelee kuitenkin, että tehään enemmän sitä hyvää, kuin pahaa.

Harri: Kyllä ja se mikä varmaan motivoi syviten ihmisiä ylipäätään on varmaan omat lapset, jos niitä on, kun puhuttiin tulevien sukupolvien hyvinvoinnista ja nää tulee ihmisille määräviks tekijöiks. Matleena puhu mutta se itse asiassa muutoksista vaikeammasta eli paradigman muutoksesta eli sitä mitä ihmiset ajattelee miten ne puhuu ja tota vaikka tää tää donitsin malli tolleen avattuna se on tosi maalaisjärkeen tavallaan että että pyritään semmoiseen kasvuun minkä minkä alaraja on se että että kaikkea nää perustarpeet tää täyttyy ja yläraja on se että mitä planeetta mahdollistaa ja kuulostaa hirveän loogiselta mutta sitten kun meidän nykysysteemi ei ole oikein rakennettu sen ton ylärajan ulkoisesti niin tota se onkin vaikeampi lähteä ajattelemaan eri tavalla toimimaan eri tavalla ja mulla on ehkä vaikeimpia nieltäviä on tää tota mihin sä puhut tästä niinku kämpästä käsitettä degrow eli tilanne missä talous ei kasva kyllä ja tota tää on varmaan meille useimmille jotenkin mahdoton ajatus ainakin jos ajattelee vaan siihen, että talouden kasvamattomuus merkitsee sitä, että hyvinvointi vähenee, koska me mitataan elintasoakin aika yksinkertaisilla määreillä, jotka on ollut materiaaliseen hyvinvointii liittyviä siis hyvinvointiin että onko sulla tavaraa käytännössä kyllä mutta sitten mä luulen että tässä maailmassa vuonna kaksituhattakaksikymmentä perustaa täytetty niin ihmisen hyvinvointia tuskinpa lisää useampia että saa vaikka 50 ämpäriä lisää tai isomman pihviin tai kolmannen auton vaan se voi olla jotain ihan muuta ihan nyt esimerkkinä että me kysytään aina kun me kirjoitetaan Espoon tarinaa eli Espoon strategiaa niin me kysytään kaupunkilaiset mikä niille on tärkeätä johdonmukaisesti niinku minä tiedän niin 2 kärki juttua on hyvä koulutus ja lasten tulevaisuus käytännössä sitä kautta ja puhdas lähiluonto ja ja tota kumpikaan BKT-asioita ollenkaan.

No me ollaan käyty nyt kyllä hienosti monia näitä vastuullisuuden eri kasvoja läpi velat ja ja se myös näitä haasteita että ratkaisupuolella me saatiin pieni tiiseri tuossa äsken donitsitaloudesta ylätasolla mutta mä toivoisin että ehkä voitaisiin mennä nyt utopioista konkretiaa että mitä nää käytännön jutut, niin päästään eteenpäin.

Aatu: Toi on tosi hyvä idea ja ehkä sitä varten mun täytyy suunnata tuonne Aalto-yliopistoon

Harri: Erittäin hyvä idea.

[Tunnusmusiikki]

Aatu: Tää oli Kasvu & Kipu -nimisen podcastin toinen jakso. Ohjelman löydät Spotifysta ja muilta äänialustoilta. Ohjelma on tuotettu yhteistyössä Espoon kaupungin kanssa ja sen on tuottanut Suomen Ääniohjelmain tuotantoyhtiö Oy. Tuottajana toimi Toivo Hursti, käsikirjoitus ja editointi Otto Rantanen, juontajina Harri Paananen sekä minä eli Aatu Veikkola.