Ihmeellisiä digikirjoja ja maittavaa koululounasta

  • Opetus
Julkaistu: 9.9.2021 15.24
Nainen istuu rumpusetin edessä.

Etelä-Tapiolan lukiossa vieraili elokuun ajan saksalainen opettajaharjoittelija ja samalla apuopettaja Mihriban Caltepe, tuttavallisemmin Miri. Pandemian takia oli lähellä, että hän ei olisi päässyt ollenkaan kouluumme, mutta koska hän oli jo saapunut Suomeen, lupa järjestyi. Haastattelin häntä viikkoa ennen hänen lähtöään takaisin kotiin ja kyselin hänen mietteistään saksalaisista ja suomalaisista kouluista sekä Suomesta ylipäätään.

Mirin kanssa jutteleminen oli helppoa, Puheenaiheita riitti, ja myös hän innostui haastattelun aikana kyselemään minulta lisää Suomesta. Tunneillakin hän yrittää saada kaikki mukaan luokan keskusteluun ja ottaa kaikki huomioon. Hän luonnehtiikin itseään ulospäinsuuntautuneeksi ja auttavaiseksi. Vapaa-ajallaan hän kuulemma vie esimerkiksi vanhuksia kävelylle ja käy heidän puolestaan ruokakaupassa. Opettajaksi opiskelemisenkin syy on ihmisten auttaminen: Miri oli yhdeksännellä luokalla auttanut alakoululaisia läksyissä ja huomannut työn olevan hauskaa. Nyt hän opiskelee Kölnissä saksan ja biologian opettajaksi.

Toinen syy opettajaksi tulemiseen on Mirin mukaan se, että opettaja on tulevaisuuden ammatti. Miri pitää kiehtovana sitä, miten yksilönä ja kouluyhteisön kautta voi vaikuttaa siihen, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Hänen mielestään Saksaan tulleiden monien maahanmuuttajien takia opettajien ammatti on entistä tärkeämpi. Heidän tehtävänään on opettamisen lisäksi yhdistää erimaalaiset lapset osaksi saksalaista kulttuuria. Miri kertoo, että hänenkin kotimaassaan kouluissa on monikulttuurisia luokkia, ja hän on itse ollut auttamassa ulkomaalaisia lapsia saksan opiskelussa. Hän kertoo myös, että turkkilaisten juuriensa avulla hän pystyy auttamaan koulunkäynnissä erityisesti Saksaan muuttaneita turkkilaisia lapsia.

Suomeen Mirin vetivät ylistetty koulutusjärjestelmä ja PISA-tulokset. Hän halusi nähdä saksalaisten ja suomalaisten koulujen erot ja yhtäläisyydet omin silmin. Koulu ja sen ilmapiiri ovat kuulemma paljon rennompia kuin Saksassa: opettajia ei esimerkiksi teititellä vaan heitä voidaan kutsua jopa etunimillä. Etiksessä Miri joutui myös tutustumaan tietotekniikan opetuskäyttöön, koska Saksassa ei laitteita juurikaan kouluissa käytetä; puhelimetkin ovat tiukasti kiellettyjä. Tietokoneista hänen on vaikea muodostaa yksikantaista mielipidettä: “Tietokoneiden hyvä puoli on se, että niiden avulla pystyy tarkistamaan kaiken tiedon nopeasti internetistä. Ne tarjoavat myös paljon enemmän mahdollisuuksia opetukseen, kuten Excelin ja Powerpointin. Toisaalta monien käsiala ja oikeinkirjoitustaidot voivat kärsiä, kun kaikki kirjoitetaan koneella.”

Kun kysyin Miriltä, haluaisiko hän tulla Suomeen uudestaan, hän vastasi välittömästi kyllä. Maamme rauhallisuus ja luonnonläheisyys nousivat heti suurimmiksi plussiksi. Liikennettä ei ole edes Helsingissä niin paljoa kuin Kölnissä, jossa ei kuulemma pysty rauhassa edes ajamaan, koska tiellä on niin paljon autoja ja ihmisiä.

Myös meren läheisyys on Mirille suuri juttu, ja hän kävikin tutustumassa joihinkin pääkaupungin merellisistä alueista: Suomenlinnaan, Tervasaareen ja Korkeasaareen. Suomalainen arkkitehtuurikin yllätti Mirin kekseliäisyydellään. Erityisesti maan alle rakennettu Temppeliaukion kirkko hämmästytti häntä, ja hän naureskeli, että Saksassa taatusti laitettaisiin jyrkästi vastaan, jos siellä ehdotettaisiin maanalaista kirkkoa. Loppujen lopuksi Suomi ja Saksa ovat kuitenkin suhteellisen samankaltaisia maita, ja oikeastaan ainoa kulttuurisokki ja samalla päänvaiva Mirille oli se, että Suomessa ovet lukitaan eri suuntaan kuin Saksassa.

Lopuksi kysyin, mitä Mirille jäi erityisesti mieleen Suomesta: kuulemma etenkin koululounas. Saksassa kouluruokaa ei Mirin mukaan välttämättä ole ollenkaan, ja jos on, se on maksullista eikä kovin hyvää. Myös teknologia oli Mirille suuri elämys, koska hän oli aiemmin kuullut vain huhuja digikirjoista, mutta ei ollut ikinä sellaisia nähnyt.

Vielä ennen haastattelun päättymistä Miri kannusti meitä saksanlukijoita ja miksei muitakin menemään Saksaan yliopistoon ja paljasti, että vaikka Saksa ei vielä ole kovin digitalisoitunut, yliopistossa sentään työskennellään tietokoneilla.

Kiitos, Miri, ja kaikkea hyvää!

Vielen Dank, Miri, und alles Gute noch!

Teksti ja kuva: Ella Piri, 20D