Hyvinvointiblogi: Mitä kulttuurihyvinvointi on?

Kun minulta pyydettiin blogikirjoitusta kulttuurihyvinvoinnista, tiesin heti, että minun on turha kirjoittaa jotain sellaista, joka jo on kaikkien saatavilla kulttuurihyvinvointia käsittelevillä sivustoilla tai tutkimusraporteissa. Niinpä kirjoitan siitä, miten itse asiaa tarkastelen ja kuinka kokonaisuuden hahmotan. 

Sanalle kulttuurihyvinvointi ei ole olemassa yhtä, ainutta ja oikeaa määritelmää, mutta sitä voi verrata vaikkapa terveysliikunta -käsitteeseen. Kulttuurihyvinvointia voi edistää monenlainen kulttuuri- ja taidetoiminta. Laajasti ajateltuna kulttuurihyvinvoinnin kokonaisuuteen liittyy taiteen ja kulttuurin lisäksi myös leikillisyys ja luovuus sekä liikunta ja jopa luontokokemukset.

Olen tehnyt yhden työuristani liikunnan ja urheilun parissa. Ehkä siksi tarkastelen kulttuurihyvinvointia osana taide- ja kulttuurikenttää vertaamalla sitä liikunnan ja urheilun rakenteisiin. Minun on helpompi hahmottaa kulttuurihyvinvoinnin käsite, kun rinnastan sen hyvinvointia ylläpitävään terveys- tai kuntoliikuntaan, jossa ihminen on itse tekemässä ja kokemassa.

Vaikka kyse on täysin erilaisista asioista, ajatuksellisesti huippu-urheilun voi rinnastaa ammattitaiteilijuuteen (ylimpänä kuviossa). Samoin liikunnan harrastamista voi verrata taideharrastuksiin, sillä niillä on usein täsmälleen samanlainen tavoite: tekemisestä nauttiminen, oman hyvinvoinnin ylläpitäminen ja uuden oppiminen. Lisäksi sekä urheilun ja liikunnan että taiteen ja kulttuurin aloilla toimii ammattilaisia myös pedagogisissa tehtävissä, opettajina ja ohjaajina (alimpana kuviossa).

Raameihin laittamani laatikot kuvaavat omassa ajattelussani kulttuurihyvinvointitoimintaan osallistuvaa henkilöä, joka on joko vastaanottavana yleisönä tai itse tekijänä, aktiivisena toimijana. 

Olen usein kuullut pohdittavan, miten kulttuurihyvinvointipalvelut eroavat muista taiteen ja kulttuurin olomuodoista, tai onko kaikki taide ja kulttuuri asemoitavissa kulttuurihyvinvointi -otsikon alle? Tavallaan kyllä, mutta taiteella on oma itseisarvonsa. Taide on osa ihmisyyttä ja sillä on myös muita tehtäviä kuin hyvinvoinnin edistäminen. Kysymys siitä, minkälainen taide yksilön tai yhteisön hyvinvointia edistää on niin laaja, että sitä on aina tarkasteltava tapauskohtaisesti.

Kulttuurihyvinvointipalvelut ovat yleensä sellaisia, että niiden ensisijainen tavoite on hyvinvoinnin lisääminen ja usein niihin liittyy jonkinlainen palvelulupaus. Toisaalta kulttuurihyvinvoinnin edistäminen ei ole vain palveluja, joita kehitetään tai käytetään – vaan se on myös toiminnan tavoite. Samoin kuin terveys on terveysliikunnan tavoite, kulttuurihyvinvointi on päämäärä, johon pyritään.

Arkielämässä kulttuurihyvinvointi liittyy läheisesti muun muassa osallisuuden kokemukseen sekä yhteyden luomiseen itseen ja toisiin ihmisiin taide- ja kulttuuritoiminnan avulla. Meillä jokaisella on tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi. Siihen ja uuden oppimiseen taide, luovuus ja kulttuuritoiminta antavat oivan mahdollisuuden. Kulttuurihyvinvointityö onkin avain kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja elämänlaadun parantamiseen.

Useimmilla meistä on jonkinlainen kokemus kulttuuritapahtumien ja taide-elämysten hyvää tekevästä vaikutuksesta. Kun puhutaan kulttuurihyvinvoinnista, näkökulma laajenee osallisuuteen ja itse tekemiseen. Omien vahvuuksien löytäminen ja oman luovuuden käyttäminen auttaa kohtaamaan muita ihmisiä – puolin ja toisin.

Ammattitaiteella on paikkansa ja taiteilijoilla on merkittävä rooli hyvinvoinnin ylläpitäjinä, yhteiskunnallisina vaikuttajina ja jopa eräänlaisena ihmiskunnan omanatuntona. Mutta aivan yhtä tärkeää on taiteen harrastaminen, itse tekeminen ja oman luovuuden käyttäminen. Kulttuurihyvinvointi tarkoittaa yksilöllisiä ja myös yhteisöllisesti vaikuttavia kokemuksia taiteesta ja luovuudesta osana hyvää ja merkityksellistä elämää.

Kulttuurinen hyvinvointi kuuluu kaikille. Erityisesti heille, jotka tarvitsevat taide-elämyksiä tai liikunta- ja kulttuurikokemuksia oman hyvinvointinsa tueksi. Ja myös heille, jotka eivät ehkä vielä tiedä, mistä kaikesta jäävät paitsi, jos eivät altistu uudelle.

Toivon, että nämä pohdintani synnyttävät oivalluksia, tiedonhalua ja uusia hyviä kysymyksiä. Lisätietoja kulttuurihyvinvoinnista ja siihen liittyvistä erilaisista määrittelytavoista löytyy muun muassa Taikusydämen(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan), CuWeRen(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan), Taiken(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan) ja Innokylän(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan) sivuilta.

Kirjoittaja:
Elina Pulli, erityisasiantuntija
Kulttuurin tulosyksikkö
Espoon kaupunki