Hanna Juutilainen

10.11.2021 13.41Päivitetty: 17.8.2023 7.45
Huilun soittaja pitelee huilua.
Kuva: Esko Keski-Oja

Huilu, äänenjohtaja

Lapsuuden ja nuoruuden kotikaupunkini Varkaus tarjosi erinomaiset puitteet musiikkiharrastukseni alulle 70-luvulla. Kaupungin musiikkielämä oli väkilukuun nähden ylitsepursuava. Useat orkesterit ja kuorot konsertoivat säännöllisesti ja innostivat samalla kaikenikäiset ammattilaiset, amatöörit ja nuoret yhteiseen tekemiseen. Tätä yhteisöllisyyttä kaipaan nykyajassa.

Opintoni kulkivat Kuopion konservatorion kautta Sibelius-Akatemiaan, josta valmistuin monen mutkan kautta 1991. Tuohon aikaan sai opiskella rauhassa ja sivupolkuja sallittiin. Niinpä opiskelin huilunsoiton lisäksi alkeet myös pianossa, laulussa, rytmisoittimissa ja säveltämisessä, joitakin mainitakseni. Kaikesta tästä olen hyötynyt nykyisessä työssäni huilistina Tapiola Sinfoniettassa.

Olen ollut onnekas. Ensimmäinen koesoittoni tuotti tuloksen, ja olen saanut soittaa samassa orkesterissa koko ammattiurani. Muusikon kuvaani on täydentänyt opettaminen ja kaikenlainen uuden opiskelu. Nykymusiikki ja säveltäjien kanssa työskentely on ollut tärkeää. Myös periodisoittimet ovat aina kiinnostaneet ja joskus niitä on ehtinyt soittaakin. Yhä enemmän omistan myös partituureja, ja olenpa kerran johtanut oikeaa orkesteria julkisestikin. Rumpujen soiton uudelleen aloittaminen on vielä puheen tasolla, mutta haaveena. Tämän kaiken jälkeen ei paljon aikaa jää, mutta jos jää niin kokkaan.