Lasten koulupoissaolot ovat yhteinen haaste Espoossa

  • Jaa Facebookissa
  • Jaa Twitterissä
3.5.2019 Laura Liimatainen, sosiaalityön opiskelija


”Ei kiinnosta.” ”En mä tarvii kouluu mihinkään.” ”Mua pelottaa.” ”Maha on kipeä.” ”Koulussa on mälsää.” ”En mä jaksanu olla siellä.”

Vanhemmat voivat olla hyvin voimattomia, jos lapsi kieltäytyy menemästä aamulla kouluun tai lähtee sieltä jatkuvasti kesken päivän pois. Poissaoloja voi kertyä pahimmillaan satoja, mutta lapsen oppiminen ja osallisuus koulussa voivat häiriintyä jo muutaman kymmenen tunnin poissaoloista.

Lasten koulupoissaolot ovat yllättävän yleisiä, eikä niitä saisikaan nähdä vain yksittäisten lasten ongelmana vaan ilmiönä, joka vaatii yhteistä ymmärrystä poissaolojen taustoista ja perheiden moninaisista tilanteista. Tarvitaan avointa yhteistyötä perheen, koulun ja kunnan toimijoiden välillä. Kouluilla on keinoja tulla lasta vastaan, mutta perhe jää helposti yksin ongelmiensa kanssa.

Espoossa aletaan puuttumaan koulun puolelta poissaoloihin aikaisemmin ensi syksystä alkaen. Myös kynnystä ilmoittaa niistä viranomaisille madalletaan, jotta perheitä päästäisiin tukemaan varhaisemmassa vaiheessa.

Koulupoissaolot ovat monimutkainen ilmiö, ja niiden taustalla on hyvin erilaisia tekijöitä ja syitä. Lapsen motivaatio koulunkäyntiin voi olla hukassa, lapsi voi olla yksinäinen tai koulukiusattu, perheen sisäiset vastoinkäymiset voivat heijastua lapsen jaksamiseen ja mielialaan, tai lapsen muilla elämänalueilla voi olla huolia ja pulmia, jotka vaikuttavat koulunkäyntiin. Taustalla voi olla myös huomaamatta jääneitä oppimisen pulmia ja epäonnistumisen kokemuksia.

Sama resepti ei siis todellakaan toimi kaikille lapsille, vanhemmille tai perheille.

Perhesosiaalityössä lähdetään pohtimaan jokaisen lapsen tilannetta yksilöllisesti yhdessä lapsen, vanhempien, koulun ja mahdollisten hoitotahojen, sekä muiden lapsen elämään osallistuvien aikuisten kanssa. Ketään ei ole tarve osoitella sormella. Syyllisen sijaan etsitäänkin keinoja auttaa lasta ja vanhempia löytämään juuri heidän perheelleen sopivia tapoja ratkaista ongelmia ja löytää voimavaroja.

Perhesosiaalityössä yhtenä lähtökohtana on auttaa lasta tukemalla vanhemmuutta. Autamme vanhempia löytämään keinoja lapsen tukemiseen ja motivointiin, esimerkiksi kotiin tuotavan perhetyön keinoin. Lapsi voi myös hyötyä tukihenkilöstä, joka auttaa lasta arjen asioissa, tai toimia hänelle luotettavana kuuntelijana ja tukihahmona. Sopivien tukitoimien löytämisen lisäksi perhesosiaalityön tärkeä tehtävä on luoda keinot yhteistyöhön toimijoiden välillä, ja saada heidät samaan pöytään tekemään työtä lapsen hyväksi.

Kaikkien yhteinen toive on saada lapset käymään koulussa, jossa he viihtyvät ja ovat motivoituneita oppimaan. Tähän tavoitteeseen päästään vain toimimalla yhdessä ja löytämällä tavat tukea koko perhettä. Lapsen koulupoissaolot ovat espoolaisten yhteinen haaste!

Laura Liimatainen, sosiaalityön opiskelija
Perhesosiaalityö

vihkon päällä kynä ja terotin