Joskus asiat vain syntyvät - Espoon yhteislyseossa vietettiin kultuuripäivää toukokuussa

Julkaistu: 17.6.2022 11.49Päivitetty: 17.6.2022 12.44
Aulassa järjestäjät esittelivät pöytien takana omaa kulttuuriansa.
Kuva: Anna Puhakka

Espoon yhteislyseossa on perinteisesti vietetty toukokuussa kansainvälisyys-viikkoa, johon kulttuuripäivä sopii todella hyvin. Korona kuitenkin katkaisi tämän perinteen sekä tauotti myös leirikoulut, joten aineksia oli aiempia vuosia vähemmän. Perinne täytyi siis elvyttää ja aloittaa uudelleen. Onneksemme opiskelijat olivat erittäin innoissaan teemasta. Siksi tässä jutussa tapahtumasta kertoo tapahtumasta vastanneen opettajan Annelen lisäksi myös pari aktiivista järjestäjää.

Annele: - ope, ope voidaanko me pitää täälläkin kulttuuripäivä, huusi Olta jo kaukaa käytävältä. Pian olinkin jo puhetta pulputtuvan lauman ympäröivänä. He olivat vierailleet edellisenä päivänä Otaniemen lukion kulttuuripäivässä ja se oli ollut niin upea, että halusivat myös meille samanlaisen.  Opiskelijoiden viesti oli selkeä: - Saammehan järjestää meillekin kulttuuripäivän! Eipä siinä muu auttanut kun aloittaa.  

Azra: Minun kulttuuripäiväni alkoi ideoinnilla opettajan kanssa. Suunnittelimme, että voisimme kertoa kulttuuripäivänä jonkin oman tarinan mikä liittyisi omaan kulttuuriin. Mainostimme kulttuuripäivää ja toivoimme opiskelijoiden pukeutuvan oman kulttuurin mukaiseen asuun. Mietin kovasti mitä aion itse pukea kulttuuripäivään. En löytänyt mitään omaan kulttuuriin viittavaa asua, joten päätin pukea lippuni värejä sisältävän asun. Löysin kotoa esineitä, jotka kuuluvat minun kulttuuriin, kuten pelin, jota pelataan turkissa paljon. Ideoimme myös, että olisi hauskaa tarjoilla muille opiskelijoille syötävää. Siksi ostin kaupasta syötäväksi Turkish Delight (lokum) ja juotavaksi (Salgam) mitä turkissa juodaan todella usein. 

Annele: Halusimme suunnitteluryhmän kanssa innostaa kaikkia opiskelijoita osallistumaan, joten mainostimme kulttuuripäivää laittamalla instaan jo etukäteen kuvia oman kulttuurin asuistamme. Tämä toi mieleeni äitini feresin, karjalaisen kansanpuvun. Sain puvun hankittua itselleni kuolinpesän jäämistöstä. Sovittaessani sitä mieleeni palasi muistot kymmenien vuosien takaa siitä, miten tärkeää puvun teettäminen oli äidille aikoinaan. Muistin myös sen, että nuorena ihmisenä en ihan saanut kiinni siitä, miksi äiti maksoi ompelijalle aikoinaan niin paljon siitä, että sai mittojensa mukaisen ortodoksinaisen puvun. Emmehän me edes olleet ortodokseja, vaikka mummini oli. Minun henkilökohtainen matkani kulttuuripäivään alkoi tästä.

 

Kuva: Anna Puhakka

Kulttuuripäivän ideana oli antaa opiskeljoille mahdollisuus tuoda esiin ja esitellä omaa kulttuuritaustaa. Rohkaisimme opiskelijoita tekemään sen monin erilaisian tavoin. Kulttuuripäivässämme nähtiin upeita asuja, kuultiin tarinoita, jaettiin tietoa kuvin ja sanoin, maisteltiin erilaisia makuja, soitettiin musiikkia ja jopa tanssittiin koulun aulassa. 

Saya: Minä aloin valmistelemaan kulttuuripäivää edellisenä päivänä. Tein kahta erilaista keksiä, jotka ovat meidän kulttuurissa on kuuluisia. Valmistelin myös vaatteet, mitkä aion laittaa päälle kulttuuripäivään. Päivä oli koulussakin pitkä ja kun pääsin kotiin ryhdyin heti hommiin ja kyllä kesti iltamyöhään asti. Kuitenkin olin tyytyväinen ja oli kivaa kun oli itse järjestämässä päivää. 

Azra: Kulttuuripäivänä kokoonnuimme kaikki kulttuuripäivän järjestäjät yhteen ja aloimme järjestelemään pöytiä vierekkäin, joihin mihin tuli lippuja, tietoa kulttureista, esineitä, kuvia, syötävää ja juotavaa. Uskoisin, että kaikilla tai ainakin monella jäi mieleen tai ainakin suuhun Turkkilainen kuuluisa maku. Moni tykkäsi ja osa ei tykännyt ollenkaan:) Jäi kyllä oikein hyvä ja iloinen fiilis päivästä, onneksi EYL!

 

Kuva: Anna Puhakka

Kulttuuripäivän lämmin tunnelma levisi aulan tapahtuma-alueesta luokkiin hersyvän naurun, herkullisten tuoksujen ja vauhdikkaiden rytmien saattelemana. Henkilökohtaiset tarinat ja muistot sukujen tarinoista pysäyttivät kuuntelemaan ja muistuttivat yhteisön ja kuulumisen tunteen merkitysestä. Lisäksi kuulimme myös EYL:n ensi vuoden monista kansainvälisyysprojekteista, jotka antavat opiskelijoillemme siivet mm. Islantiin, Turkkiin, Tartoon, Berliiniin ja New Yorkiin! 

Saya: Kulttuuripäivän aloitimme koululla järjestämällä pöydät, joissa esiteltiin eri maiden kulttuureita. Laitoimme myös herkut tarjolle. Kun oppilaat tulivat katsomaan niin kerroin minun kulttuuristani. Olin tuonut joitakin asioita näytille ja kerroin heille mitä se on ja mihin sitä käytettiin. Päivä meni hyvin ja oli kivaa! Toivottavasti ensi vuonna useampi opiskelija innostuu esittelemään omaa kulttuuriaan. 

Annele: Kulttuuripäivän järjestäminen toi mieleeni omat juureni, karjalan piirakoiden leipomiset äidin kanssa sekä suvun tarinat rajan taakse jääneestä elämästä. Oli liikuttavaa tutkia omassa pisteessäni opiskelijoiden kanssa karttaa ja etsiä heidän sukunsa menetettyjä paikkoja. Päivän järjestäminen osoitti minulle myös sen, miten vaikeaa on tunnistaa omia juuriaan, kun on elänyt aina samassa maassa. Mutta siellä ne ovat muistojen kirjoissa, valokuvissa, tavoissa ja tottumuksissa.

Kiitos kaikille kulttuuripäivän järjestäjille, pukeutuneille sekä osallistujille. Uskomattoman nopeasti, lakosta huolimatta, saimme tapahtuman järjestettyä.  Kiitos tästä kuuluu erityisesti innostuneille opiskelijoillemme. Lisää kuvia voi katsoa instagramista. Ensi vuonna uudestaan! 

Annele Rantavuori sekä Azra ja Saya

Keskellä kuvaa Kosovon sininen lippu harteillaan tanssii päivän promoottori Olta. Kuva: Anna Puhakka
  • EYL
Leppävaara