Neuvolan perhevalmennus: Vauvan perushoito ja käsittely
Vauva tarvitsee runsaasti läheisyyttä ja hellää huolenpitoa. Riittävästä ravitsemuksesta ja puhtaudesta tulee huolehtia.
Tuoreet vanhemmat voivat alkuun olla epävarmoja vauvan käsittelyssä, mutta jokainen oppii käsittelemään vauvaansa hellästi ja varmoin ottein. Jokainen perhe luo omat tapansa ja rutiininsa.
Vauvan kantaminen, sylittely, silittäminen ja vauvalle juttelu edistävät vauvan keskushermoston kehitystä, tukevat motorista kehitystä, auttavat vauvaa hahmottamaan omaa kehoaan ja tuntemaan olonsa turvalliseksi.
Lue lisää: Naistalo: Vauvan perushoito(ulkoinen linkki)
Vastasyntyneelle turvallisin paikka on vanhemman syli. Vauvaa rauhoittaa vanhemman sykkeen ja hengitysliikkeiden tunnistaminen. Vauvan pitäminen sylissä mahdollistaa katsekontaktin ja vuorovaikutuksen syntymisen.
Sylissä vauva oppii hallitsemaan lihaksiaan. Vauvan päätä tulee alkuun tukea, mutta hiljalleen lihaksisto vahvistuu ja vauva oppii kannattelemaan päätään itse. Liiallinen pään tukeminen voi hidastaa tätä kehitystä. Vanhempi oppii myötäilemään vauvansa lihasten hallintaa.
Vauva nostetaan syliin ja lasketaan alustalle kyljen kautta, jolloin vauvan niskaa ei tarvitse erityisesti tukea. Kylkinosto vahvistaa vauvan niska- ja hartialihaksia sekä vähentää turhaa jännitystä. Kylkinosto edistää vauvan motorista kehitystä.
Vauvan kantamisasentoja kannattaa vaihdella monipuolisesti, jotta aikuinen välttyy lihasjännityksiltä ja vauvan motorista kehitystä tuetaan tasapuolisesti.
Hyviä kantamistapoja:
- Perinteinen syliasento.
- Vauvan vatsapuoli vanhemman käsivartta vasten, jolloin lapsi näkee paremmin ympärilleen. Tästä asennosta voi olla myös apua vatsakipuiselle vauvalle.
- Olkapäällä kannattelu, jolloin vauvan molemmat kädet roikkuvat vanhemman olkapään yli.
- Vauvan selkä aikuisen vatsaa vasten. Aikuisen käsi tulee lapsen kainaloiden alta ja kannattelee ylempää reittä, lapsen kädet ovat aikuisen käden yläpuolella. Tässä asennossa ylävartalon ja pään lihakset vahvistuvat sekä vauva harjoittelee käsien tuomista vartalon keskilinjaan.
- Erilaiset apuvälineet, kuten kantoliinat ja kantoreput.
Sylin lisäksi lattialla olo on vauvan motorisen kehityksen ja lihasten tasapuolisen hallinnan kannalta tärkeää. Vauvan voi antaa olla lattialla niin pitkään kuin vauva on tyytyväinen. Vauva voi maata lattialla sekä selällään että vatsallaan.
Lapsi ei tarvitse istumisen tai liikkumisen harjoitteluun apuvälineitä, kuten babysitteriä, bumbo-tuolia, kävelytuolia tai hyppykiikkua. Apuvälineitä voi käyttää lyhytkestoista oleskelua varten silloin tällöin. Paljon käytettynä ne eivät tue lapsen motorista kehitystä ja voivat aiheuttaa mm. ylimääräistä lihasjännitystä ja varvasastuntaa.
Vauvahieronta tukee vauvan kehitystä. Se tuo vauvalle läheisyyden kokemuksia, kehittää vauvan vuorovaikutustaitoja ja parantaa vanhemman ja vauvan välistä suhdetta. Vauvahieronnasta voi olla apua mm. itkuisuuteen, koliikkiin, lihasjännitykseen, ilmavaivoihin, ummetukseen ja uniongelmiin.
Lisätietoja voit kysyä neuvolasta.
Vauvat nauttivat läheisyydestä, vuorovaikutuksesta ja hellittelystä. Vauvat eivät pidä kovakouraisesta käsittelystä, äkillisistä liikkeistä tai ravistelusta.
Ravistelu on vauvan kaltoinkohtelua ja aiheuttaa vauvalle kipua sekä tilapäisiä tai pysyviä fyysisiä vaurioita.
Vauvan pää on iso ja painava muuhun vartaloon verrattuna ja niskan lihakset vielä heikot. Ravistelun aikana pää tekee nopeaa ja voimakasta edestakaista liikettä, joka voi aiheuttaa vammoja ja oireita.
Vauva voi olla ravistelun jälkeen unelias, syödä huonosti, oksentaa, olla itkuinen. Vauvalla saattaa esiintyä myös hengityskatkoksia tai tajunnantason häiriöitä. Pään verisuonet voivat revetä ja tämä aiheuttaa verenvuotoja aivoihin ja silmiin. Ravistelulla voi olla pitkäaikaisia seurauksia, kuten näkövammoja ja oppimisvaikeuksia. Ravistelu voi johtaa jopa kuolemaan.
Ravisteluun johtavia syitä voivat olla vanhemman hetkellinen maltin menetys, väsymys tai uupuminen vauvan itkuisuuteen.
Tällaisessa tilanteessa yritä rauhoittua.
Voit laskea vauvan turvalliselle alustalle ja mennä itse toiseen huoneeseen rauhoittumaan hetkeksi. Yritä siirtää ajatuksesi hetkeksi muualle, voit laittaa radion tai television päälle. Kun koet olosi rauhallisemmaksi, voit palata vauvasi luo.
Mikäli mahdollista, pyydä apua ystävältä tai sukulaiselta. Voit jo etukäteen sopia, keneltä saat tarvitessasi apua. Aina lähipiiristä ei ole mahdollista saada apua, joten ota yhteyttä terveydenhoitajaasi tai perhesosiaalityöhön.
Akuutissa tilanteessa ota yhteys yleiseen hätänumeroon 112 tai mene terveyskeskuksen päivystykseen tai sairaalan ensiapupoliklinikalle. Tukea voit saada myös lastensuojelusta.
Jos tilanne kuitenkin käy joskus ylivoimaiseksi ja ravistelet vauvaa, pyydä välittömästi terveydenhuoltohenkilöstön apua. Avunpyynnön viivyttely voi olla vauvalle kohtalokasta.
Vastasyntynyt nukkuu suurimman osan vuorokaudesta (noin 20 tuntia), mutta vauvojen unentarpeessa on myös paljon yksilöllisiä eroja.
Yhtenäisten unijaksojen pituus vaihtelee ensimmäisten elinkuukausien aikana 20 minuutista kuuteen tuntiin.
Vastasyntyneen vuorokausirytmi on vasta kehittymässä ja vauva tarvitsee ruokaa tiheästi läpi vuorokauden. Vuorokausirytmi kehittyy vauvan kasvaessa.
Alle puolivuotiaalle lapselle ei suositella varsinaisia unikouluja.
Vauva on aina asetettava nukkumaan selällään. Vauvaa ei saa nukuttaa vatsallaan, koska se lisää tukehtumisriskiä.
Huoneilman tulee olla raikas. Vauva ei tarvitse sänkyynsä tyynyä. Lukuisat unilelut vauvan sängyssä voivat olla turvallisuusriski. Jos perheessä on lemmikkieläimiä, on pidettävä huolta, etteivät eläimet pääse nukkuvan vauvan sänkyyn tai vaunuun.
Vauvan nukkumapaikka määräytyy usein perheen kulttuurin, elämäntilanteen ja tottumusten mukaan. Vauva voi nukkua ensikuukautensa esimerkiksi äitiyspakkauksen laatikossa, omassa pinnasängyssä tai vanhempiensa vieressä.
Vauvan nukkuessa vanhempiensa kanssa tulee huolehtia, ettei sängyssä ole liian pehmeää patjaa, paksuja peitteitä tai upottavia tyynyjä eikä yöasuja, joissa on nauhoja. Jos jompikumpi lapsen kanssa nukkuvista vanhemmista on poikkeuksellisen väsynyt tai esimerkiksi ottanut unilääkettä, lapsen on turvallisuussyistä nukuttava muualla.
Monet vauvat nukkuvat mielellään päiväunet vaunuissa ulkona. Kesällä syntyneen vauvan voi yleensä viedä heti ulos. Talvivauvojen kanssa ulkoilu aloitetaan parin viikon ikäisenä asteittain, pakkasrajana pidetään -10 astetta. Vauvan riittävästä vaatetuksesta täytyy erityisesti ulkona nukuttaessa huolehtia. Suora auringonpaiste ei saa lämmittää vaunukoppaa liikaa ja vaunut on pidettävä tuulelta suojassa.
Vauvan univaikeuksiin voi saada apua. Ota asia puheeksi neuvolassa.
Lue lisää:
Vastasyntyneen vauvan uloste on ensimmäisinä päivinä väriltään lähes mustaa tai tumman vihertävää sitkeää mekoniumia, jota kutsutaan myös lapsenpihkaksi. Muutamien päivien kuluessa uloste alkaa muuttua nestemäisemmäksi ja väriltään kellertäväksi.
Alussa vauva ulostaa tiheästi, toiset vauvat jopa jokaisen syötön jälkeen. Tämä on myös tärkeä merkki siitä, että vauva on saanut riittävästi maitoa. Pikkuhiljaa ulostamisväli harvenee, mutta normaali ulostamistiheys voi olla vaihteleva. Normaali ulostamisväli voi olla 5 kertaa vuorokaudessa tai kerran viikossa. Erityisesti rintaruokituilla vauvoilla ulostamisväli voi olla luonnostaan hyvinkin pitkä, jopa kymmenen päivää, ilman että kyse olisi ummetuksesta.
Rintamaitoa saavan vauvan ulosteen väri vaihtelee kellertävästä vihertävään. Äidinmaidonkorviketta saava vauva ulostaa yleensä muutamia kertoja viikossa. Uloste on tyypillisesti kiinteämpää kuin rintamaitoruokitun vauvan.
Pitkä ulostamisväli saattaa aiheuttaa vauvassa levottomuutta ja tyytymättömyyttä. Ulostaminen saattaa olla hankalaa, vaikka kyse ei olisi ummetuksesta.
Vauvan ulostamisrefleksiä voidaan helpottaa pumppaamalla jalkoja vatsan päälle tai hieromalla vatsaa kevyesti suoliston suuntaisesti. Myös lämmin kylpy voi auttaa.
Mikäli epäilet lapsellasi ummetusta, asia on hyvä ottaa puheeksi neuvolassa. Joskus ummetuksen hoitoon saatetaan tarvita myös lääkehoitoa. Ennen lääkehoidon aloitusta asiasta on tärkeä keskustella hoitohenkilökunnan kanssa.
Ilmavaivat ja pulauttelu ovat yleisiä vaivoja vauvoilla. Usein ilman kiertäminen suolistossa aiheuttaa kipristelevää kipua vatsassa. Runsas ilman nieleminen syötön yhteydessä saattaa lisätä ilmavaivoja ja pulauttelua. Ilma saadaan helpoiten ulos röyhtäyttämällä vauva joko syötön lomassa tai viimeistään sen jälkeen.
Pulauttelu johtuu tyypillisesti ruokatorven sulkijalihaksen kehittymättömyydestä. Tällöin mahalaukun ja ruokatorven välinen lihas on vielä niin heikko, että ilman mukana myös maitoa nousee ruokatorveen. Rintaruokitut vauvat nielevät helposti ilmaa, jos äidillä heruu maitoa vuolaasti. Äiti voi helpottaa tätä lypsämällä suihkuavan maidon pois ennen imetyksen aloitusta.
Ilmavaivoja voidaan helpottaa mm. pumppaamalla vauvan jalkoja vatsan päälle, hieromalla vatsaa kevyesti suoliston suuntaisesti, pitämällä vauvaa pystyasennossa tai vatsallaan hänen ollessa hereillä. Myös pulauttelua voidaan vähentää pitämällä vauvaa mahdollisimman paljon pystyasennossa ja välttämällä vauvan pyörittelyä heti syötön jälkeen.
Yleensä normaali pulauttelu vähenee ruoansulatusjärjestelmän kypsyessä tai viimeistään siirryttäessä kiinteisiin ruokiin. Pulauttelun voidaan sanoa olevan normaalia, mikäli vauva kasvaa siitä huolimatta hyvin ja on tyytyväinen. Jos sinulla on huolta vauvan pulauttelun suhteen, ole yhteydessä neuvolaan.