Tapiolan nimistö
Tapiolan kaupunginosa sijaitsee Otaniemen ja Niittykummun kaupunginosien välissä.
Tapiolan nimistö
Tapiolan Silkkiniitty on laaja alue, ja sen osille on annettu omia nimiä. Hiidenheinä on nurmialueen luoteispäässä Hiidenkiventien luona. Aarnimaa – Drakeldsplanen sijaitsee siitä etelään Aarnivalkeantien toisella puolen. Puistonnimi Aarnimaa annettiin 1983, Hiidenheinä jo 1966. Molemmat vahvistettiin Aarnivalkean asemakaavassa 1980‑luvulla.
Muita tienoon Aarni‑nimiä ovat Silkkiniityllä olevan vesialtaan nimi Aarnilammikko ja Aarnivalkean koululta pohjoiseen menevän kävelytien nimi Aarnihaudanpolku. Aarnivalkean suurkorttelin kaavanimet (Virvattarenpolku, Päivättärenpolku) ovat ryhmänimiä, joiden aihepiirinä on Tapiolan kaupunginosannimeen liittyvä suomalainen, etenkin kalevalainen mytologia ja myös luonnonilmiöt. Aarnivalkea on pientä liekkiä muistuttava valoilmiö, joka on kansanperinteen mukaan voinut lepattaa yöllä tai hämärissä maanpinnassa (tai vedenpinnassa) aarrekätkön kohdalla. Sanan ”aarnivalkea” alkuosa merkitsee aarretta ja loppuosa tulta. Sanalla ”aarni” on muitakin merkityksiä, muun muassa 'suuri puu', mytologiassa aarteen lisäksi myös 'aarteenvartija'.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2007.
Alueennimi Aarnivalkea – Drakelden tarkoittaa Aarnivalkeantien varressa olevaa suurkorttelia Tapiolassa. Alueennimi on ollut Espoon opaskartassa vuodesta 1980. Myös Espoon nimistötoimikunnan vuonna 1974 kokoama Tapiolan osa-alueiden nimiehdotus sisälsi nimen Aarnivalkea, jota oli käytetty sitä aiemminkin, ilmeisesti jo alueen rakentamisajoista 1950‑luvulta lähtien.
Myös kadunnimi Aarnivalkeantie – Drakeldsvägen on annettu 1950‑luvulla. Suomenkielinen ja ruotsinkielinen nimi ovat tässä muodossa mm. Asuntosäätiön Tapiolan kadunnimiluettelossa 1957.
Tapiolan vanhimmat, 1950‑luvulla annetut kadunnimet ja muut kaavanimet ovat Asuntosäätiön toimiston suunnittelemia. Sen jälkeen, kun puutarhakaupungille oli valittu nimeksi kansanperinteeseen pohjautuva Tapiola, muunkin nimistön aiheiksi otettiin Kalevala ja muu suomalainen mytologia sekä metsän tunnelmat ja luonnonilmiöt.
Aarnivalkea‑nimiaiheessa yhtyvät mytologia ja luonnossa nähty valoilmiö. Uskomuksen mukaan aarnivalkea on aarrekätkön merkki – ”aarni” merkitsee aarretta ja ”valkea” tulta. Aarnivalkeaa kutsutaan myös ”aarnituleksi” tai ”virvatuleksi”. Ruotsiksi aarnivalkea on ”drakeld” tai ”drakbloss”.
Aarnivalkeaan kuuluvat Silkkiniityn pohjoispuolella Aarnivalkeantien ja sen sivukujien varrella olevat talot. Lisäksi Aarnivalkean alueeseen voidaan lukea Silkkiniityn luoteispuoliset Hiidenkiventien ja Hiidenkivenkujan korttelit.
Aarnivalkeassa toimii Aarnivalkean koulu, jota aluksi kutsuttiin nimellä Tapiolan kansakoulu. Koululta pohjoiseen Mielikinviitaan johtava kävelytie on Aarnihaudanpolku – Drakgömsstigen, ja puistonnimi Aarnimaa – Drakeldsplanen tarkoittaa Silkkiniityn osaa Aarnivalkeantien länsipään eteläpuolella.
Marja Viljamaa‑Laakso kirjoittaa 1992 julkaistussa kirjasessa Nimistö Tapiolan kaupunkikuvassa sivulla 19: "Aarnivalkean alueella on nimissä aarnitulimytologiaa: ’hiidet virvoja viritti’, virvatulet opastavat kulkijan aarre- eli aarnihaudoille, joissa aarnivalkeat palavat merkkinä, ja muutkin mytologiset haltijaolennot voivat haudoilla näyttäytyä. Nimiä ovat Aarnivalkeantie, Menninkäisentie ja Ilmattaren-, Luonnottaren-, Päivättären-, Sinipiian- ja Virvattarenpolut. Aarnivalkean koulussa viritellään lapsille tiedon virvaliekkejä."
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2010.
Arne Grahnin puistotie – Arne Grahns parkväg tarkoittaa jalankulkutietä Tapiolan kaupunginosassa, Hakalehdon kylässä. Tie kulkee mm. Hakamäki‑nimisen tien ja Hakalehdon suurkorttelin itäpuolella. Nimi on otettu käyttöön vuonna 2001 ja esimerkiksi opaskarttaan merkitty vuonna 2011.
Kyseessä on alueen paikallishistoriaan kytkeytyvä muistonimi. Arne Grahn (1902–1989) oli Hagalundin kartanon omistaja, Tapiolan ja Westendin synnyn taustahahmo. Hän oli hyvä tenniksenpelaaja ja voitti yhteensä 43 Suomen mestaruutta ulko- ja sisäkentillä kaksin-, nelin- ja sekanelinpelissä vuosien 1920–1947 aikana. Esimerkiksi vuosina 1923–35 hän saavutti kaksinpelissä yhdeksän ulkokenttämestaruutta, vuosina 1924–34 puolestaan kahdeksan sisäkenttämestaruutta.
Grahn rakennutti Hagalundin maille 1930‑luvulla tennishallin. Hallin länsipuolinen jalankulkutie on Tenniskuninkaanpolku – Tenniskungsstigen; tämäkin nimi on annettu Grahnin muistoa kunnioittaen.
Teksti: Marika Luhtala, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2017.
30.10. 2018 Tapiolan kauppakeskus Heikintori täytti 50 vuotta. Vuonna 1967 järjestettiin kilpailu, jossa vielä työnimellä "Pikku Jättiläinen" kulkevalle hankkeelle etsittiin nimeä. Kilpailuun lähetettiin kaikkiaan 463 nimiehdotusta, joista voittajaksi selvisi Heikintori. Perusteluissa nimeä kuvattiin iskeväksi, suomalaiseksi ja "Tapiolan kalevalaiseen nimistöön sopivaksi". Nimen on yhdistetty myös Pyhään Henrikiin, jonka sanottiin virheellisesti olevan kauppiaiden suojeluspyhimys. Erehdys on saattanut syntyä Heikinmarkkinoista, joita pidettiin aikanaan Pyhän Henrikin kunniaksi vietetyn Heikinmessun yhteydessä, ja vietetään vuosittain ainakin Turussa.
On todennäköistä, että nimen taustalla piispa Henrikiä suurempana vaikuttimena oli väestöliiton toiminnanjohtaja Heikki von Hertzen, joka oli ollut luomassa Tapiolaa. Lisäksi on mahdollista, että Heikintorin nimeen tai sen valintaan vaikutti jonkin verran jo aiemmin nimetty ja lähellä oleva Tapiontori.
Nimellä Heikintori ei ole ruotsinkielistä vastinetta.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2018.
Helmakuja – Fållgränden on jalankulkutie Tapiolassa. Se kulkee Itätuulenkujalta pohjoiseen kauppakeskus Ainoan liiketiloihin. Tapiolan Kalevala‑aiheisten nimien joukossa Helmakujan ei välttämättä ainakaan äkkiseltään arvaisi kuuluvan samaan aihepiiriin. Nimi pohjaa kuitenkin Kalevalan runoissakin esiintyvään hienohelmaan:
Tellervo, Tapion neiti, metsän tyttö tylleröinen,
utupaita, hienohelma, hivus keltainen, korea
(Kalevala, 32. runo)
Helmat sellaisenaankin löytyvät myös, esimerkiksi 10. runossa kun Louhi kehottaa tytärtään:
”Pane nyt päällesi parasta, varrellesi valkeinta,
hempeintä helmoillesi, ripeintä rinnoillesi,
kaulallesi kaunihinta, kukkeinta kulmillesi”
(Kalevala, 10. runo)
Nimeä ehdotettiin kujalle 2016, vaihtoehtoina ollen Hienohelmankuja tai Helmakuja. Helmakuja‑vaihtoehtoon päädyttiin, koska tarkoitteena oleva kujakin on lyhyt ja lyhyempi nimi sopi paremmin karttaankin.
Helmakujan lähinimissä on Kalevalan naiset Tuulikki (Tuulikinsilta – Tuulikkibron), Tellervo (Tellervontori – Tellervotorget, Tellervonkuja – Tellervogränden) ja myös Aino kauppakeskus Ainoan nimessä. Helmakujan nimen voikin katsoa asettuvan niin Kalevalan naisten kuin myös ympärillään olevien korkeiden talojen ”helmoihin”.
Kansanrunollisen lähtökohdan lisäksi ”helma” sopii alueelle muillakin tasoilla. Ilmaus ”luonnon helmassa” yhdistää nimen Tapiolan puutarhakaupungin ideaan. Ruotsinkielisen nimen ”fåll” (suom. ’helma’) vertautuu sanaan ”fålla” (suom. ’karjan aitaus’ ym.), mikä sopii kulkutielle, joka sijaitsee vanhan Björnvikin kyläntontin lähimpien peltojen ja niittyjen paikalla.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2019.
Tapiolan Hiidenkiventie on nimetty tien varressa, Hiidenkiventie 6:ssa olevan järkäleen eli hiidenkiven mukaan. Nimi on annettu 1950‑luvulla. Paitsi suoraan kadun maisemaan, hiidenkiviaihe liittyy myös yleisemmin Tapiolan suomalaisen mytologian ja muun kansanperinteen aineksia sisältävään aihepiirinimistöön. Hiidenkiventie on Aarnivalkeantien poikkikatu lähellä Pohjantien ja Kalevalantien risteystä.
Hiidenkiventien sivukuja on Hiidenkivenkuja – Jättekastvägen, ja viereinen puistoniitty on Hiidenheinä – Jättekastplanen. Hiisi‑nimistöä on muuallakin Espoossa. Sepänkylässä on mm. Hiidensilta – Jättebron, Hiidenportti – Jätteporten ja Hiidenkallio – Jätteberget, joiden taustalla on paikallinen kivenjärkäle. Malminmäessä on Hiidenkiukaantie – Jättehögsvägen, jonka nimi viittaa hautaraunioon.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2008.
Aarnivalkeantien eteläisillä sivukujilla on ollut nimet Sinipiianpolku, Pilvettärenpolku ja Päivättärenpolku 1950‑luvulta lähtien. Kadun pohjoisen puolen pikkukujat ovat suunnilleen yhtä vanhoja, mutta niille annettiin nimet vasta 1979 laaditussa nimistösuunnitelmassa, joka täydensi suomalaisesta mytologiasta ammennettua ryhmänimistöä. Nimet Ilmattarenpolku, Luonnottarenpolku ja Virvattarenpolku tulivat käyttöön ilmeisesti 1985 ja ovat olleet Espoon opaskartassa vuodesta 1986.
Pilvettärenpolkua vastapäätä olevalle kujalle annettiin nimi Ilmattarenpolku – Ilmatarstigen. Nimen aiheena on kalevalaisten tarujen naispuolinen olento Ilmatar.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2010.
Luonnonläheiseksi suunnitellun Tapiolan puutarhakaupungin nimistön aihepiirinä ovat muun muassa suomalaisen luonnon sääilmiöt (Merituulentie, Sateentie) ja valoilmiöt (Revontuli). Etelä‑Tapiolaan Revontulen alueelle tuli asemakaavanmuutoksessa 2009 uusi katu, jonka nimenaihe kuuluu samaan aihepiiriin. Revontulentien uusi sivukuja sai nimen Kaamoskuja – Polarnattsgränden.
Luonnonilmiöt voi kokea eri tavoin. Vaikkapa sadetta tai merituulta voi pitää ikävänä haittana tai virkistävänä vaihteluna. Vastaavasti kaamostakin voi pitää joko synkkänä pimeytenä tai tunnelmallisena pohjolan hämärän aikana. Kaamoskuja‑nimeä pidettiin paikkaan ja lähistön kaavanimiin sopivana, ja nimi erottui hyvin muualla pääkaupunkiseudulla käytössä olevista nimistä.
Kaavamuutos vahvistettiin lokakuussa 2009, mutta Kaamoskuja‑nimeä ei koskaan otettu käyttöön osoitenimenä. Kaavan vahvistuttua kadun varren yritykset toivoivat kadulle mieluummin Revontuli‑alkuista nimeä. Kaamoskujan nimi poistettiinkin käytöstä 2012, ja nykyään katu tunnetaan nimellöä Revontulenpuisto.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2009. Muokattu 2022.
Tapiolalaiset ovat jo kauan tunteneet Kaskenkaatajantien eteläpuolella avautuvan niittymäisen puistoalueen nimellä Kaskiniitty. Asemakaavaan viheralueennimi Kaskiniitty – Svedjeängen merkittiin vasta 2019. Nimistön kaskiaihepiiri ilmentää osaltaan Tapiolan puutarhakaupunkiaatetta, johon kuuluu ajatus suomalaisen metsäperinteen jatkamisesta.
Kaskiniitty on myös asunto-osakeyhtiön nimenä niittyaukean pohjoislaidassa Kaskenkaatajantie 14:ssä. Asuntoyhtiö nimettiin jo 1950‑luvun loppupuolella.
Kadunnimen Kaskenkaatajantie – Svedjefällarvägen antoi Asuntosäätiö 50‑luvulla. Kaskenkaatajantien lähistöstä käytetään alueennimeä Kaskenkaataja – Svedjefällaren.
Kaskiniityn viheralueen kaakkoislaidalla kulkee ulkoilutie nimeltä Kaskiniitynpolku – Svedjeängsstigen. Toisella puolella Kaskiniittyä reunustavat Kaskenkaatajantien sivukuja Viertopolku – Släntstigen ja ulkoilutie Viertäjänreitti – Svedjarstråket. Niiden nimenaiheet tulevat kasken viertämisestä, jossa palavia runkoja kieritetään kaskettavalla maalla.
Myös Espoossa on aikoinaan harjoitettu kaskiviljelyä. Siinä puut kaadetaan ja poltetaan ja alueelle kylvetään jonkin viljelykasvin siemeniä, esimerkiksi ruista, ohraa tai naurista. Kaskiaihepiirin nimistöä on Espoossa muillakin alueilla, eniten Latokaskessa.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2021.
Kaskiniitynpolku – Svedjeängsstigen on ulkoilutie, joka yhdistää Kaskenkaatajantien Tapiolan urheilupuistoon. Ulkoilutien nimi on muodostettu viheralueennimen Kaskiniitty – Svedjeängen mukaan. Toisin sanoen Kaskiniitynpolku‑nimi on nimen Kaskiniitty liitynnäinen.
Kaskiniitynpolku kulkee Kaskiniityn viheralueen kaakkoislaitaa pitkin.
Nimi on suunniteltu 2007 ja otettu käyttöön 2019.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2021.
Tapiolassa Otsolahden itäisellä rannalla on suurkortteli nimeltä Itäranta – Österstranden ja läntisellä rannalla vastaavasti Länsiranta – Västerstranden. Myös rannalla olevalla puistolla on nimenä Länsiranta.
Länsirannan tavoin Itäranta on sekä alueen- että puistonnimenä. Sen lisäksi Itäranta on kadunnimenäkin. Kadunnimi Itäranta on ollut käytössä ainakin jo 1960‑luvulla, ehä 50‑luvullakin.
Länsirannan nimi on suunniteltu 1971. Espoon nimistötoimikunta ehdotti silloisessa suunnitelmassaan tätä nimeä alueelle ja puistolle. Koska nimi Itäranta on varhaisempi, voidaan katsoa, että Länsiranta on nimetty Itärannan pariksi.
Alueen- eli suurkorttelinnimi Länsiranta on Espoon opaskartassa vuodesta 1973. Puistonnimi Länsiranta on vahvistettu asemakaavassa.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2017.
Merituulentien liikenne pujahtaa Tapiolan keskuksessa talojen ja kansirakenteen alitse. Myös kannen päällä oleva aukio on saanut nimen, jossa on aiheena merituuli. Aukio avattiin ja nimi Merituulentori – Havsvindstorget otettiin käyttöön 2019.
Aukion kautta kulkee Merituulentien ylittävä kävelytie nimeltä Sammonsilta – Sampobron. Merituulentorin nimi suunniteltiin 2016 ja vahvistettiin asemakaavassa 2017.
Nimi Merituulentori esiintyi eräässä nimistöehdotuksessa jo 1966, mutta silloin nimeä oltiin sijoittamassa pohjoisempaan paikkaan, jonne annettiin sittemmin nimi Länsituulenaukio – Västanvindsplatsen.
Tapiolassa on paljon tuuliaiheista nimistöä. Tuulten ja muiden luonnonilmiöiden aihepiiri pohjautuu siihen, että Tapiolan puutarhakaupungin suunnittelussa on haluttu korostaa luonnonläheisyyttä. Nimenaiheita otettiin suomalaisesta luonnosta. Läheisen Tuulimäen nimeämiseen vaikutti osin sekin, että siellä on aikoinaan ollut tuulimylly.
Nimi Merituulentori – Havsvindstorget näkyy opasteissa muun muassa Sammonsillan pohjoispäässä Länsituulen varressa ja kauppakeskus Ainoan käytävillä. Itse aukiolle asennettiin Merituulentorin nimikilpi helmikuussa 2020.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2020.
Tapiolasta löytyvä Mimerkinkuja – Mimerkkigränden kuuluu Kalevala‑aiheisten nimien ryhmään.
Mimerkki on kansanrunoissa esiintyvä harvinaisempi nimi Mielikille, metsän emännälle. Kansanrunoista on tallennettu myös vastineet Himerki ja Himmerkki.
Mimerkki esiintyy Kalevalan 14. runossa kun Lemminkäinen pyytää metsän haltioilta apua Hiiden hirven pyydystämiseksi: ”Mimerkki, metsän emäntä, metsän armas antimuori, / siniviitta viian eukko, punasukka suon emäntä!”
Kadunnimi Mimerkinkuja – Mimerkkigränden otettiin käyttöön ja lisättiin opaskarttaan 1986. Se risteää osuvasti kadun Mielikinviita – Mielikkidungen kanssa.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2020.
Kun metsän kuninkaan valtakuntaa tarkoittava, kansanperinteen ja romantiikan sävyttämä Tapiola vei voiton asuntosäätiön järjestämässä alueennimikilpailussa 1950‑luvulla, alettiin tulevalle puutarhakaupungille suunnitella alueennimeen sopivia kadunnimiä. Nimiaiheiksi valittiin kalevalainen mytologia ja luonnonilmiöt. Nykyisen Tapiolan alue kuului vuosisatojen ajan ainakin 1400‑luvulta periytyvän Björnvikin kylän maille (Björnvik ja Otnäs yhdistettiin 1922 Hagalundin kyläksi). Kalevalaisen romantiikan mukaisesti kylän- ja lahdennimi Björnviken 'Karhulahti' käännettiin Tapiolan rakennussuunnitelmiin "metsän kuninkaan" lempinimeä käyttäen Otsolahdeksi.
Kadunnimi Nallenpolku, kuten Otsolahdentie, Kontiontie ja Kontionkujakin, jatkavat tämän alueennimen viitoittamaa, romantisoitua karhu‑aihepiiriä.
Teksti: Ulla Koistinen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2006.
Tapiola on suomalaisessa kansantarustossa metsän kuninkaan valtakunta. Niinpä Espoon Tapiolassa on monen nimen aihe otettu metsämytologiasta, jossa yksi hahmo on Nyyrikki. Nyyrikintie on Tapiolan kaupunkinimistössä suhteellisen uusi nimi, sillä se on ollut käytössä kadunnimenä vuodesta 1985. Tuolloin rakennettiin Kalevalantien eteläpuolella olevat Kalevanvainio – Kalevaängen ja Nyyrikintie, joiden nimet kaupunkisuunnitteluviraston nimistöryhmä oli suunnitellut Maarinniitty II:n asemakaavaa valmisteltaessa 1979.
Kalevalan neljännestätoista runosta:
Nyyrikki, Tapion poika, mies puhas, punakypärä!
Veistä pilkut pitkin maita, rastit vaaroihin rakenna,
jotta tunnen, tuhma, käyä, äkkiouto, tien osoan
etsiessäni ereä, antia anellessani!
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2004.
Oravannahkatori – Gråskinnstorget on aukio Tapiolan Länsikorkeen osa-alueen keskivaiheilla. Nimi on ollut Espoon opaskartassa vuodesta 1970 ja se on käytössä myös osoitenimenä.
Oravannahkatori‑nimen aiheena on metsästys tai vielä tarkemmin ikivanha pyyntikulttuuri, johon liittyviä nimiä Länsikorkeen alueella ovat myös Riistapolku, Jousenkaari, Jousenjänne ja Jousikuja. Metsäteemaisia nimiä samalla alueella ovat Naavakalliontie ja Kelohongantie, ja metsä esiintyy laajalti muunkin Tapiolan kadunnimistössä, esimerkiksi metsänhenki-, kaskenkaato- ja tuohiaiheissa.
Oravannahkoja voi pitää Suomen ensimmäisinä rahoina. Esimerkiksi veroja maksettiin keskiajalla tietyllä määrällä oravannahkoja. Oravannahkatorin ruotsinkielisen nimen alkuosana on sana ”gråskinn”. Tämä oli ruotsinkielinen termi nimenomaan maksuvälineenä käytetylle oravannahalle, joskin myös ekorrskinn‑käännös olisi mahdollinen. Kielenkäytössä ”gråskinn” on lyhyempi ja sujuvampi.
Teksti: Riikka Tervonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.
Tapiolan keskuksen laidalla, Heikintorin ja Kauppamiehentien pohjoispuolella on lyhyt asuntokatu nimeltä Pohjanpolku – Nordstigen. Nimen tarkkaa syntyaikaa ei ole tiedossa, mutta se on annettu Tapiolan rakentamisen alkuaikoina, ilmeisesti jo 1950‑luvulla. Se kuuluu siis puutarhakaupungin vanhimpaan suunniteltuun kaupunkinimistöön. Alusta lähtien Tapiolan nimistön haluttiin ilmentävän keskeistä suunnitteluideaa, rakentamisen ja luonnon vuorovaikutusta. Nimien aiheita otettiin muun muassa suomelaisesta metsäluonnosta ja kansantaruista. Jo itse alueennimi Tapiola (1953) loi pohjan näiden aihepiirien käytölle.
Pohjanpolun nimen alkuosa perustuu siihen, että katu on Pohjantie‑nimisen pääkadun sivukuja. Pohjantien nimessä voi nähdä viittauksia pohjoisen ilmansuuntaan ja pohjoistuuleen ja samalla myös Kalevalan Pohjolaan. Muutamissa Tapiolan kadunnimissä esiintyvällä loppuosalla ”polku” (Neulaspolku, Puhurinpolku, Viertopolku, Päivättärenpolku) on haluttu korostaa pienten asuntokatujen luonnonmukaista kulkua metsän keskellä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2009.
Tapiolan keskuksesta Pohjois‑Tapiolaan vievä pääkatu on Pohjantie – Nordvägen. Tapiolan vanhat kadunnimet, joihin Pohjantiekin kuuluu, on suunniteltu 1950‑luvulla. Nimet antoi alueen rakentaja, Asuntosäätiö, rakennussuunnitelmien laatimisen yhteydessä. Nimeäminen alkoi alueennimestä Tapiola, joka valittiin 1953. Asuntosäätiössä valittiin kadunnimien, puistonnimien ja myös asuntoyhtiönnimien aihepiireiksi puutarhakaupungin hengessä metsäluonto ja luonnonilmiöt sekä kalevalainen ja muu suomalainen mytologia.
Pohjantien nimen voidaan katsoa perustuvan ensisijaisesti siihen, että katu johtaa pohjoisen suuntaan (”pohja” eli 'pohjoinen'). Samalla nimi viittaa pohjoistuuleen (”pohja” eli ’pohjatuuli’) ja toimii toisen pääkadunnimen, Merituulentien, parina. Myöhemmin näiden risteyksen lähelle on annettu lisää tuuliaiheisia nimiä (Etelätuulentie, Itätuulenkuja, Tuulimäki).
Varsinkin Pohjantien pohjoispäässä Pohjois‑Tapiolassa, joka rakennettiin vähän muita Tapiolan osia myöhemmin, on paljon Kalevala‑aiheista nimistöä (Louhentie, Kalevalantie). Pohjantien nimessä voikin nähdä myös viittauksen Kalevalan Pohjolaan, josta käytetään myös nimeä Pohja (Pohjan tyttö, Pohjan akka).
Pohjantie‑nimen tarkoite oli alkuun pitempi kuin nykyisin. Pohjantiehen kuului myös nykyinen Merituulentien itäpään osuus, ja Pohjois‑Tapiolassa Pohjantie jatkui Koivu‑Mankkaalle asti Koivuviidantien (aiemman Mankkaantien) risteykseen. Tämä Pohjantorin länsipuolinen osuus tuli osaksi Kalevalantietä 1990.
Pohjantien sivukatu Tapiolan keskuksen tuntumassa on Pohjanpolku – Nordstigen. Pohjois‑Tapiolassa on useita Pohja‑aiheisia nimiä: aukion- ja ostoskeskuksennimenä Pohjantori – Nordtorget, suurkorttelin- ja puistonnimenä Pohjankulma – Norrhörnet ja polunnimenä Pohjanneidonpolku – Nordmöstigen.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2009.
Kadunnimi Päivättärenpolku on ollut käytössä Tapiolassa 1950‑luvulta lähtien. Viereiset Aarnivalkeantien sivukujat ovat Pilvettärenpolku ja Sinipiianpolku. Nimien aiheet on saatu suomalaisesta kansanperinteestä.
Tapiolan nimistössä käytetyllä mytologian aihepiirillä on haluttu korostaa puutarhakaupungin suomalaista ja luonnonläheistä henkeä. Päivättärenpolku – Päivätärstigen on ollut Tapiolassa Silkkiniityn pohjoislaidalla osoitenimenä jo yli puoli vuosisataa. Se mainitaan esimerkiksi Asuntosäätiön 20.12.1957 laatimassa Tapiolan kadunnimiluettelossa.
Vuoden 1957 luetteloon sisältyvät myös muun muassa Aarnivalkeantie, Pilvettärenpolku ja Sinipiianpolku. Sen sijaan samoilla kohdilla Aarnivalkeantiestä pohjoiseen lähtevät kujat olivat pitkään vailla omia nimiä. Niiden nimet Virvattarenpolku, Luonnottarenpolku ja Ilmattarenpolku otettiin käyttöön 1980‑luvulla.
Päivätär on muinaisessa tarustossa auringon jumalattaren nimi. Päivätär esiintyy myös muutamissa Kalevalan runoissa: ”Anna, Kuutar, kultiasi, Päivätär, hope'itasi” (neljäs runo), ”on kuin Kuuttaren kutoma, Päivättären kehreämä, Otavattaren osaama, Tähettären täyttelemä” (kahdeskymmenesneljäs runo).
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.
Tapiolaan valmistui 1967 koulurakennus, jossa aloitti toimintansa suomenkielinen kansakoulu. Koulu toimi ensin nimellä Hakan kansakoulu. Nimi viittasi lähinnä rakennusyhtiö Hakaan. 1970‑luvun puolenvälin jälkeen koulun nimi muutettiin, ja nimeksi tuli Revontulen koulu alueennimen Revontuli mukaan.
Espoon nimistötoimikunta laati 1975 Espoon koulunnimistön kokonaissuunnitelman. Siinä noudatettiin periaatetta, jonka mukaan koulunnimiä on parasta muodostaa alueennimien pohjalta. Näin nimistöstä tulee alueellisesti opastava ja kokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukainen. Suunnitelmaan sisältyi muun muassa nimi Revontulen koulu.
1970‑luvun koulunnimistöä koskeva suunnitelma liittyi tuolloin Espoossa toteutettuun peruskoulu-uudistukseen. Siksi nimissä, joissa oli ollut loppuosana ”kansakoulu”, tuli loppuosaksi pelkkä ”koulu”. Useimmiten koulunnimen alkuosa säilyi ennallaan. Esimerkiksi Tapiolassa Aarnivalkean kansakoulusta tuli Aarnivalkean koulu ja Jousenkaaren kansakoulusta vastaavasti Jousenkaaren koulu.
Revontulen koulun suunnitteli arkkitehti Osmo Sipari, joka on tunnettu koulujen suunnittelija. Hänen töitään on myös muun muassa Jousenkaaren koulu. Revontulen koulun arkkitehtuuri oli pelkistettyä. Koulurakennus oli betonirunkoinen ja osin yksi-, osin kaksikerroksinen.
Koulun tontti jäi ajan mittaan epäedullisella tavalla liikenneväylien ja toimistotalojen saartamaksi. 2000‑luvulla Espoon kaupunki päätti lakkauttaa Revontulen koulun ja purkaa koulurakennuksen. Koulun toiminta siirtyi 2005 Westendin puolelle uuteen Westendinpuiston kouluun. Revontulen koulun tontti kaavoitettiin liike- ja toimistorakennusten korttelialueeksi. Koulun entiselle paikalle Länsiväylän ja Etelätuulentien risteyksen kupeeseen, Westendinsolmun pohjoispuolelle, on nyt rakennettu toimistotalo.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2009.
Tapiolan nimistön yhtenä keskeisenä aihepiirinä on suomalaisen luonnon ilmiöt: tuulet ja muut sääilmiöt, myös luonnon valoilmiöt. Tämän aihepiirin nimiä ovat Merituulentie, Etelätuulentie, Itätuulenkuja, Tuulimäki, Tuuliniitty, Sateentie, Sateenkaari, Elosalamantie ja Revontulentie.
Revontuli‑nimenaihe tuli Tapiolan nimistösuunnitelmiin 1971. Kadunnimi Revontulentie – Norrskensvägen otettiin käyttöön vuosien 1974–1975 laajamittaisessa nimistöuudistuksessa, joka koski monia Espoon ja koko pääkaupunkiseudun kadunnimiä ja muita kaupunkinimiä. Kadulla oli sitä ennen nimi Tennistie. Revontulentien sivukadulla on nimi Revontulenkuja – Norrskensgränden. Käytössä on myös puistonnimi Revontulenpuisto – Norrskensparken. Nimet on vahvistettu asemakaavassa.
Alueennimi Revontuli – Norrskenet tarkoittaa Revontulentien lähistöä. Tätä suurkorttelinnimeä tarvitaan mm. viitoituksessa pääkadun risteyksessä. Nimi on nykyisin merkittynä myös Espoon opaskarttaan.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2009.
Tapiolan nimistössä näkyy kalevalaisten aiheiden ja metsän lisäksi myös erilaiset luonnonilmiöt kuten revontulet (Revontulentie – Norrskensvägen), tuuli (Tuuliniitty – Vindängen) ja salamat (Elosalamantie – Kornblixtvägen). Näihin lukeutuvat myös Länsirannan sade‑aiheiset nimet.
Sade‑nimien joukossa on kaarevan kadun nimeksi annettu Sateenkaari – Regnbågen. Se risteää Tapiolantiestä itään, kääntyy kaakkoon ja kaartuu koilliseen kohti Otsolahden venesatamaa. Sen koillispäästä pohjoiseen lähtee polku Sateenkaarenpolku – Regnbågsstigen.
Sateenkaaren nimi suunniteltiin ja lisättiin asemakaavaan sekä opaskarttaan 1970‑luvulla.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2020.
Espoolaisten kauniiksi kehuma, Tapiolan romanttinen puistonnimi Silkkiniitty on saatu suoraan niitynnimestä Silkesängen. Vanhan niitynnimen taustaa ei tiedetä. Se oli käytössä ainakin jo 1916, jolloin seudun asukkailta kerättiin kansanomaista nimistöä.
Nimi annettiin puistolle Asuntosäätiön vuonna 1966 järjestämän Tapiolan osa‑alueiden, torien ja puistojen nimikilpailun tuloksena. Puiston osia on nimetty niitä paikallistavien katujen mukaan: Aarnimaa (Drakeldsplanen) on Aarnivalkeantien vieressä, Poudanpuoli (Solvädersplanen) Poutapolun vieressä ja Hiidenheinä (Jättekastplanen) Hiidenkiventien lähistöllä. Pohjoinen Hopealehto (Silverlunden) puolestaan on saanut nimensä paikalla kasvavien hopeapajujen mukaan.
Teksti: Ulla Koistinen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2007.
Nykyisin Tapiolana tunnetun alueen nimenä oli ensin Björnvik. Björnvik‑nimi perustui samanasuiseen lahdennimeen eli nykyiseen Otsolahteen, sekä lahden kaakkoispuolen Björnholm‑nimiseen saareen eli nykyiseen Karhusaareen ja siellä sijainneeseen Björnholm‑nimiseen torppaan. Todennäköisesti nimien taustalla on ollut yksinkertaisesti se, että alueella on nähty joskus karhuja. Alueen vanha nimistö on pääosin ruotsinkielistä, mutta myös jäänteitä vanhoista suomenkielisistä nimistä on nähtävissä, mikä kielinee siitä, että alue on ollut suomenkielisen Otnäsin kylän takamaita.
Björnvikin kolmetaloinen kylä yhdistyi 1600‑luvulla yhdeksi tilaksi, kunnes maat jaettiin 1800‑luvun alussa uudestaan. Tuolloin alueelle, itse asiassa nykyisen Otaniemen puolelle, rakennettiin Hagalund‑niminen kartano, tosin nimi on saattanut olla seudulla käytössä jo ennen sitä. Nimi Hagalund elää edelleen paitsi Tapiolan ruotsinkielisenä vastineena, myös maanmittaushallituksen kylännimirekisterissä vuodesta 1922 alueen virallisena nimiparina Hakalehto – Hagalund. Nimi Tapiola on löydetty nimikilpailun kautta 1950‑luvulla alueelle nousseen uudenlaisen puutarhakaupungin nimeksi. Suomalaisessa muinaisuskossa Tapio on metsän kuningas, joten tietynlainen yhteys nimellä on myös alueen nimistön perinteiseen karhu‑aiheeseen.
Alueen suunnittelu oli alusta alkaen kokonaisvaltaista, ja Asuntosäätiö toivoi nimistön osaltaan sitovan aluetta luonnonläheiseen ympäristöönsä. Tapiolassa ei ole varsinaisia osa-alueita, mutta lukuisia pieniä, nimistöltäänkin toisistaan erottuvia alueita kyllä. Metsän kuninkaan valtakuntaan sopivat nimenaiheiksi hyvin muut suomalaisesta kansanperinteestä, metsämytologiasta ja luonnonvoimista kumpuavat nimet, joita Tapiolassa riittää. Näistä aihepiireistä on eri alueilla ammennettu myös askelen verran sivuun alkuperäisestä kansallisromantiikasta: aihepiireinä on myös esimerkiksi metsästystä ja kaskeamista. Lisäksi Tapiolassa muistetaan sen keskeisiä suunnittelijoita, Heikki von Hertzeniä, Aarne Erviä, Viljo Revelliä ja Otto‑Iivari Meurmania, sille keskeisiä kansalaisjärjestöjä sekä esimerkiksi Ahertajassa alueen vanhinta pienteollisuutta. Vaikka Tapiolan nimistö perustuu valtaosin puutarhakaupungin suunnittelun myötä ideoituihin nimiaihepiireihin, on siellä jonkin verran näkyvissä myös perinteistä paikannimistöä.
Teksti: Laura Ukskoski, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2016.
Nimi Tapiolan urheilupuisto – Hagalunds idrottspark sisältyi alueelle tehtyyn nimistösuunnitelmaan jo 1970 ja Espoon urheilupuistojen nimisuunnitelmaan 1971–72. Suurin osa urheilupuistosta on vanhoja Mankansin kylän peltoja, mutta nykyisin alue kuuluu Tapiolan kaupunginosaan. Tiennimi Urheilupuistontie – Idrottsparksvägen on ollut käytössä vuodesta 1974.
Tapiolan urheilupuistossa Tapiolan länsilaidalla on suuri määrä ulko- ja sisäkenttiä ja muita suorituspaikkoja eri urheilulajeja, varsinkin palloiluja, varten. Ensimmäinen halli oli Tapiolan urheiluhalli (monitoimihalli, tunnettu puhekielessä nimellä Monari, alkuaikoina myös Mankkaan halli). Sittemmin urheilupuistoon on rakennettu myös mm. jäähalli (Länsiauto‑areena, epävirallisesti mm. Länkkäri), tennishalli sekä jalkapallokentän ja muita tiloja sisältävä halli (Esport Arena). Itse urheilupuistolla on epävirallisina niminä ainakin pitkän nimen kirjainlyhenteestä saadut Tapiolan UP ja Tup (Tuppi). Nimet taipuvat ”Uupeessä” ja ”Tupissa”. (tiedot mm. pääkaupunkiseudun slanginimikeruusta).
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2017.
Tornitaso – Tornplanet on katu Tapiolan Länsikorkeen osa-alueella. Se sijaitsee Tapiolan korkeimmalla kohdalla kalliomaastossa ja on saanut nimensä sijaintinsa perusteella. Tornitasolla sijaitsevat arkkitehti Viljo Revellin suunnittelemat neljä tornitaloa, jotka tunnetaan yleisesti lempinimellä Taskumatit. Joka suuntaan näkyvät ja ulkomuodoltaan tunnistettavat tornitalot ovat mieleenpainuva maamerkki.
Teksti: Riikka Tervonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2013.
Tuulikinsilta – Tuulikkibron on jalankulkutie Tapiolan keskuksessa. Se ulottuu Tapiontorilta ja Tapionaukiolta etelään Itätuulenkujalle. Matkalla se ylittää Merituulentien, ja reitti on muutenkin luonteeltaan siltamainen. Nimi on Kalevala‑aiheinen, kuten Tapiola- ja Tapio‑nimistökin. Kalevalan neljännessätoista runossa on säkeet "Metsän tyttö, mielineiti, Tuulikki, tytär Tapion!".
Tuulikinsillan nimi suunniteltiin 2010, vahvistettiin asemakaavassa 2013 ja otettiin käyttöön 2015.
Reitin eteläpäässä on Tuulimäki. Suomenkielinen Tuulikinsilta‑nimi valittiin myös siten, että se sopii hyvin yhteen Tapiolassa olevien monien tuuli‑aiheisten kaavanimien kanssa.
Tapiolan keskuksen Kalevalasta aiheensa saaneita nimiä ovat myös muun muassa Sampotori – Sampotorget ja Sampokuja – Sampogränden, joiden nimet suunniteltiin 1973, ja Sammonsilta – Sampobron (2009). Tuulikinsillan vieressä, vähän korkeammalla, on jalankulkutaso Kirjokansi – Glitterlocket. Sen nimi on vuodelta 2010, mutta Kirjokansi‑nimi oli alueella jo aiemmalla, hieman eri paikassa sijainneella kävely-yhteydellä.
Kalevala‑nimistöä on runsaasti muuallakin Tapiolassa. Koko Espoon Kalevala‑aiheisista nimistä varhaisin lienee ollut Frisansissa 1906 maarekisteriin merkitty tilannimi Tapiola n:o 1.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2017.
Tapiolan Tuuliniityn maasto on alavaa vanhaa niittyaluetta. Puistonnimi Tuuliniitty – Vindängen on suunniteltu ja merkitty kaavaan 1980‑luvulla. Tuulten ja muiden luonnonilmiöiden aihepiiri Tapiolan kaavanimistössä ilmentää puutarhakaupunkiaatetta ja samalla muistuttaa nykyisessä Tuulimäessä aikoinaan olleista tuulimyllyistä.
1970‑luvun alussa suunniteltuja tuuliaiheisia kaavanimiä ovat esimerkiksi Tuulimäki ja Itätuulenkuja. Merituulentien nimi kuului Tapiolan kadunnimistöön jo 1960‑luvulla.
Tuuliniitty – Vindängen on käytössä 1980‑luvulta lähtien alueennimenäkin. Sillä tarkoitetaan Etelätuulentien länsipuolista suurkorttelia. Tuuliniitty on annettu nimeksi myös alueelle rakennetulle asuntokadulle vuonna 2017.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2014. Muokattu 2022.
Tapiolan nimi ei tule suoraan vanhasta paikannimistöstä, vaan puutarhakaupungille valittiin 1953 harkitusti luonnonläheisyyttä ilmentävä nimi. Taustalla vaikuttaa kyllä paikalla olleen kylän vuosisatoja vanha nimi Björnvik. Nimistön aihepiireiksi otettiin Tapiolan henkeen sopivat metsämytologia, Kalevala ja luonnonilmiöt.
Tapiolan eteläosissa kaupunkinimistön aiheena on käytetty tuulia (Tuulimäki, Tuuliniitty, Merituulentie) ja muita luonnonvoimia (Revontulentie, Sateentie). Neljän pääilmansuunnan tuulilla on kullakin oma kadunnimensä: Itätuulentie, Länsituulentie, Etelätuulentie, Pohjantie.
Useimpien Tuuli‑nimien ruotsinkieliset vastineet on muodostettu käyttäen sanaa ”vind” (Tuuliniitty – Vindängen, Tuultenristi – Vindarnas kors), mutta Tuulimäen vastineeksi on valittu sointuva Väderbacken.
Tapiolan kaupunkikuvan keskeinen osa on Keskusallas – Centralbassängen kulttuurikeskuksen ja uimahallin edustalla. Sen pariksi tehtiin Tuulimäkeen Merituulentien eteläpuolelle Tuulipuistoon toinen, pienempi allas (joka tosin on ollut jonkin aikaa kuivillaan). Allasta kutsuttiin epävirallisesti mm. Vesiputousaltaaksi viereisen liiketalon, Vesiputoustalon, mukaan, mutta altaan virallinen nimi oli tuulisen nimiaihepiirin mukaisesti Tuultenallas – Vindbassängen. Allas poistettiin sittemmin vuoden 2013 mukaisesti, joten Tuultenaltaan nimikin jäi pois käytöstä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2005. Muokattu 2022.
Tapiolassa on saatu kaupunkinimistön aiheita suomalaisen luonnon ja metsäkulttuurin aihepiiristä. Suuri osa Tapiolan kadunnimistä on alueen rakennuttajan Asuntosäätiön antamia rakennussuunnitelmien laatimisen yhteydessä. Tapiolan luoteisosassa luikerteleva Kaskenkaatajantie sai kaskiviljelyyn viittaavan nimensä 1950‑luvulla. Siitä lounaaseen lähtevä lyhyt kuja oli vielä 1960‑luvun alussa vailla nimeä. Asukkaan kertoman mukaan Asuntosäätiö antoi 1962 asukkaiden itse nimetä tämän kujan. Nimeksi valittiin Viertopolku.
Verbi ”viertää” ja siitä johdettu substantiivi ”vierto” merkitsevät vierittämistä ja kaskiterminä erityisesti 'kasken polttamista puita vierittämällä', jolloin puunrungot saadaan palamaan paremmin.
Viertopolulla oli alkuun vain suomenkielinen nimi. Ruotsinkielinen vastine muodostettiin vasta 1970‑luvun puolessavälissä. ”Kaskenvierto” on ruotsiksi ”svedjebränning”, mutta kujannimeen haluttiin lyhyempi sana. Mäenrinteistä puhuttaessa sanalla ”viertää” on myös merkitys 'viettää', ja ruotsinkielisen nimen Släntstigen (slänt, suom. 'rinne') alkuosa perustuu siihen.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2007.
Tapiolassa, Tornitason ja Kelohongantien kulmauksessa oleva aukio vihittiin Viljo Revellin aukioksi 13.9.2003. Nimikkoaukio on Espoon ja Tapiolan kunnianosoitus Revellin elämäntyölle ja hänen Tapiolalle antamalleen keskeiselle panokselle.
Arkkitehti Viljo Revell (1910–1964) suunnitteli Tapiolaan useita asuintaloja rivitaloista tornitaloihin. Tapiolan länsiosaa hallitsevat Revellin Taskumatit, neljä taloa Tornitason varrella. Niiden silhuetit ja erityisesti siivekäs, saunaosaston käsittävä kattolisäke ovat tehneet tornitaloista koko Tapiolan symbolin. Taskumattien alapuolella on Revellin suunnittelema lamellitalo Asunto Oy Riistakallio. Myös Kaskenkaatajantie 5 on Revellin suunnittelema.
Revellin suunnittelemia 1950‑luvun taloja itäiseen Tapiolaan ovat Menninkäisentiellä Koulukallion kaksi rivitaloa sekä Tapiolan lastentalo, joiden päämateriaalina on perinteinen tiili. Suomen ensimmäisiä betonielementeistä rakennettuja asuintaloja olivat Asunto Oy Mäntyviita vuodelta 1954 sekä Sufikan talo Neulaspolku 1:ssä. Revell piirsi myös neljä tornitaloa Otsolahdentien varrelle.
Muita Revellin suunnittelemia rakennuksia ovat muun muassa Helsingin Lasipalatsi (1935), Eteläranta 10:n liiketalo, Palace‑hotelli (1952), Villa Didrichsen Kuusisaaressa (1957) ja Toronton kaupungintalo (1958).
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2004.