Suvisaariston nimistö
Suvisaariston kaupunginosaan kuuluvat Bergö, Herrö, Kopplorna, Lehtisaaret, Moisö, Pentala, Ramsö ja Svinö.
Suvisaariston nimistö
Aisarna tarkoittaa kolmea luotoa Bergöstä lounaaseen. Tarkemmin ne ovat nimiltään Storaisarn, Lillaisarn ja Torraisarn, joista viimeksi mainittu on muita kallioisempi ja karumpi. Aisarn‑nimi on suomalaista alkuperää, sillä ai‑diftongia ei tunneta ruotsin kielessä. Vanhat kirjoitusmuodot viittaavat Ait‑aikuiseen ja saari‑loppuiseen alkuperäiseen nimeen, joka on ilmeisesti ollut joko Aittasaari tai Aittosaari. Nimessä mainittu ”aitta” on todennäköisesti ollut kalastajien tilapäisasumus.
Teksti: Riikka Tervonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2013.
Espoon ulkosaaristossa Kopplornan eteläpuolella on parinsadan metrin mittainen pieni kallioinen ja puitakin kasvava saari nimeltä Alskär. Tietoja Espoon saaristonimistä on kirjassa Saaristo‑Espoo, johon Kurt Zilliacus on kirjoittanut oman lyhyen artikkelin myös Alskäristä. Siitä ilmenee, että nimi on ollut käytössä ainakin jo 1600‑luvulla (tallennettu silloiseen asiakirjaan muodossa Ahlskiär). Nimi ilmaisee, että luoto on nimenantoaikaan ollut lepikkoinen (al, suom. "leppä'). Ääntämys: "aalšäär".
Sana ”skär” merkitsee melko paljasta kallioluotoa. Zilliacuksen mukaan isoilla saarilla on Uudenmaan rannikolla tavallisimmin ö‑loppuisia ja pienemmillä holm‑loppuisia nimiä, mutta ulkosaaristossa on pienehköjä saaria tai isonpuoleisia luotoja, joilla on skär‑loppuinen nimi.
Eija Kämäräisen 1973 espoolaisia haastattelemalla keräämän nimikokoelman mukaan ruotsinkielinen nimi Alskär on vakiintunut suomenkielistenkin veneilijöiden ja kalastajien käyttöön. Nimilippu kertoo senkin, että saaren rantavedet tunnetaan varsin kalaisiksi.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2006.
Bergö on saarenosa ja osa-alue Suvisaaristossa. Vielä 1400‑luvulla Bergö oli selvästi oma saarensa, mutta sittemmin se on maatunut yhteen Ramsön ja eräiden pienempien saarten kanssa.
Ensimmäinen asiakirjamerkintä saaren nimestä on vuodelta 1540, jolloin nimi on kirjattu muodossa Biergöö. 1600‑luvun lopussa nimi on kirjattu muotoon Berg Land. Rinnakkaisnimeä Bergölandet käytetään toisinaan nykyisinkin (land, suom. ’maa’).
Bergö on ruotsinkielisten alueiden yleisimpiä saarennimiä. Se viittaa saaren kallioiseen maastoon (berg, suom. ’kallio, vuori’ ja ö, suom. ’saari’).
Teksti: Aurora Salmi, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
- Sijainti: Bergö. Siirry kartalle.(ulkoinen linkki)
Espoon saaristossa on kaksi Björkholmen‑nimistä saarta noin kahden kilometrin päässä toisistaan. Toinen on Soukanniemen itärannan tuntumassa ja toinen Svinön pohjoispuolella.
Soukanniemen lähellä sijaitsevan Björkholmenin nimestä on tietoja 1800‑luvun alkupuolelta.
Svinön pohjoispuolinen Björkholmen on osa saariryhmää, joka on tunnettu nimellä Varlaxholmarna (myös: Valaxholmar) ainakin 1700‑luvulla. Ryhmän suurinta saarta on kutsuttu nimellä Björkholmen ainakin 1900‑luvulla, mutta mahdollisesta varhemmasta käytöstä ei ole tietoa.
Björkholmen on tavallinen saarennimi niillä saaristoalueilla, joilla perinteinen paikannimistö on ruotsinkielistä. Nimi kuvaa saaren kasvillisuutta (björk, suom. 'koivu', holme, suom. 'saari').
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2011.
Suvisaaristossa Ramsössä on lyhyt sivukuja nimeltään Bosundinlaituri – Bosunds brygga. Nimi on ollut opaskartassa vuodesta 1982. Katu on saanut nimensä läheisen pienen venesataman ja laiturialueen mukaan, jonka nimeen sisältyy läheisen salmen nimi Bosund.
Teksti: Minna Salonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.
Saari Suvisaaristossa, Mankholmin pohjoispuolella. Murteessa nimi sanotaan "braskana". Nimen taustaa ei tiedetä varmasti. Muodostuu kahdesta yhteen maatuneesta karista, joilla on vuoden 1828 kartassa on nimet Storbraskar ja Lillbraskar.
Braskarnaan pääsee nykyisin tietä pitkin. Tiellä on saaren mukaan nimi Braskarna.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2005.
Saaristossa Gåsgrundin lounaispuolella sijaitsee pieni kari Bullen, murteenmukaisesti äännettynä "bullan" (ruotsin ”bulle” = ’pulla’). Kyseessä on ns. vertailunimityyppi: nimi viitannee karin soikeaan muotoon. Espoon lisäksi myös Korsnäsin kunnassa Pohjanmaalla sijaitsee Bullen‑niminen kari.
Bullen-luodolla on Bullan-niminen suojelualue.
Teksti: Ulla Koistinen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2007.
Diksand on Pentalan kaakkoisrannalla sijaitseva luonnonhiekkaranta, jonka kohdalla Pentalanjärvestä tuleva oja (ruots. ”dike”) laskee mereen. Sand‑loppuiset rannannimet ovat melko harvinaisia Espoossa mutta tavallisia lännempänä.
Teksti: Riikka Tervonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.
Ison Lehtisaaren ja Pienen Lehtisaaren välissä on salmi nimeltä Lövö sund. Salmen yli kulkee saaret yhdistävä silta ja polku nimeltä Fladaninpolku – Fladastigen.
Polun nimi tulee viereisestä salmessa olevasta laajentumasta, Fladanista. ”Flada" on saaristoissamme yleinen nimitys tällaisille sisäselille. Fladat ovat maankohoamisen seurauksena syntyneitä vesialueita, jotka suojaisina ja ravinteikkaina ovat tärkeitä lisääntymisalueita monille kaloille. Sana tulee ruotsin murresanasta ”flade”, joka merkitsee matalaa lahtea tai pientä selkää.
Fladaninpolun nimi suunniteltiin 2010 ja otettiin käyttöön 2011.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2020.
Espoon Suvisaaristossa, Svinön kaakkoispäässä on salmi nimeltä Fälsund. Ruotsinkielisen nimistön tutkijoiden mukaan nimen taustalla on murresana ”fäl” eli ’matka, reitti’, jota yleiskielessä vastaa sana ”färd”. Nimeen ei siis sisälly samoin ääntyvä sana ”fel”, suom. ’virhe’. Salmennimeen perustuva Felsundintie – Felsundsvägen kirjoitetaan kuitenkin e:llä, koska tiennimi vakiintui asukkaitten käyttöön 1970‑luvulla siinä asussa.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2004.
Espoon ulkosaaristossa Pienen Lehtisaaren pohjoisrannassa on pieni suojaisa lahti lähellä väylää. Saaristo‑Espoo‑kirjassa kerrotaan, että kalastajilla on matkalla Helsinkiin ollut tapana mennä tässä maihin keittämään kahvia, ja lahti on saanut siitä nimen Kaffeviken.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2010.
Kaparblänkan on pieni kari, joka sijaitsee Kaparen‑luodon ja Kaparkobben‑karin ulkopuolella Herrön lähellä. Nimen loppuosa ”blänkan” on harvinainen. Suomen ruotsinkielisillä rannikkoalueilla niitä on kymmenkunta, joista useimmat Turunmaan saaristossa. Nimet ovat ilmoittaneet karien kuultavan (ruots. ”blänka”) veden läpi.
Teksti: Riikka Tervonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.
Kardusen on kalliokari Pentalan eteläpuolella. Ilmeisesti karia on nimessä verrattu tupakkapakkaukseen (ruots. ”kardus”), koska se on nimenantajien silmissä näyttänyt sellaiselta. Karin mukaan on nimetty myös niemi Kardusudden ja lahti Kardusviken Pentalan rannalla.
Teksti: Riikka Tervonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.
Kopplorna tarkoittaa Suvisaariston kaupunginosaan kuuluvaa saariryhmää ja osa-aluetta. Saariryhmään kuuluvat Högkopplan, Träskkopplan, Malmkopplan ja Hamnkopplan.
Kopplorna on merkitty saariryhmän kohdalle osa-alueen nimenä opaskarttaan vuonna 1984. Kyseessä on ilmeisesti suhteellisen vanha saaristonimi, joka esiintyy kartassa jo 1600‑luvulla muodossa Kåpenro Skiär. Yksittäisten saarten nimissä jälkiosina oli vuonna 1750 ”copno”, 1857 ”koppnon” ja vasta 1872 ”koplon”.
Kopplorna on yksi Espoon saariston arvoituksellisimmista paikannimistä. On esimerkiksi epäselvää, onko se jo alun alkaenkin tarkoittanut koko saariryhmää vai kenties jotakin yksittäistä saarta. Kielellisestä alkuperästäkään ei ole varmuutta. Lähellä sijaitsevien saarten nimet Aisarn ja Pentala ovat suomalaislähtöisiä, eikä tätä vaihtoehtoa voi tässäkään nimessä sulkea pois.
Nimistöntutkijat Ivar Westman ja V.E.V Wessman käsittelivät 1900‑luvun alkupuolella tutkimuksissaan Kopplorna‑nimeä. Westmanin mukaan nimi saattaa olla alkuperältään ruotsinkielinen; alkuosana olisi norjassa säilynyt sana ”koppul”, suom. ’pyöreä kukkula’. Wessman puolestaan esitti, että nimeen sisältyy ruotsalaismurteissa esiintyvä sana ”koppla”, suom. ’kyttyrä’.
Edellä mainittujen vaihtoehtojen lisäksi on mahdollista, että nimen on antanut Espoon saaristoon etelämpää saapunut asuttajaryhmä. Virosta on muuttanut jonkin verran väkeä Suomenlahden pohjoispuolelle eri aikakausina. Nimeen saattaakin sisältyä keskialasaksasta lainattu ”koppel”, joka on virossa tarkoittanut pientä aidattua peltotilkkua, hakaa. Tällöin saaria on todennäköisesti käytetty eläinten laitumina. Mikäli nimi on virolaislähtöinen, lienee se peräisin keskiajan alusta.
Teksti: Marika Luhtala, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2017.
Kuggsund on salmi, joka sijaitsee Lilla Pentalan ja Pentalan välissä. Sana ”kugg" merkitsee erääntyyppistä purjelaivaa.
Murteessa nimi on esiintynyt muodossa "kukksund", ja nimikokoelmassa 1915 nimenä on ollut Lillpentalasundet.
Kirjassa Saaristo‑Espoo Kurt Zilliacus ja Ritva Liisa Pitkänen kirjoittavat:
"Alkuperäinen nimi on todennäköisesti Kuggsund, ja se on sisältänyt vanhan ’hansakauden lastipurjelaivaa’ merkinneen sanan ’kugg(e), kogg’. Purjehdusväyliemme varsilla on kolmisenkymmentä Kugg‑alkuista saaren-, lahden- ja salmennimeä paikoilla, joita hansakauppiaiden ”koggit” ovat pitäneet sataminaan.
Eräässä 1600‑luvun lopussa tehdyssä ja 1793 kopioidussa kartassa on nimi ”Kuuk sund” virheellisesti paikannettuna Soukanniemen ja Moisön väliin."
Teksti: Joonas Kylliäinen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2014.
Espoon uloimman saariston suurimman saaren nimestä Kytö on tietoja 1600‑luvulta lähtien. Nimeä ei äännetä k‑alkuisena vaan "Tšyytöö". Espoolaisessa kansankielessä se on ollut lyhyessä muodossa "Tšyyt", mutta kirjoitusasuun on vakiintunut loppu‑ö selventävänä lisänä.
Nimi on vanha ja vaikeasti tulkittava. Kirjoissa Saaristo‑Espoo ja Skärgårds‑Esbo olevien Ritva Liisa Pitkäsen artikkelien mukaan taustalla on ehkä jokin Tiu‑alkuinen suomenkielinen nimi.
Kytö sijaitsee 4–5 kilometrin päässä Suvisaariston Bergöstä suoraan etelään. Saari on noin 16 hehtaarin kokoinen, metsäinen ja korkeimmalta kohdaltaan vähän yli 10 metriä merenpinnan yläpuolella. Vanha pääväylä Helsinkiin kulki saaren pohjoispuolitse.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2005.
- Sijainti: Kytö. Siirry kartalle.(ulkoinen linkki)
Lehtisaaret – Lövöarna on yhteisnimitys kahdelle vierekkäiselle saarelle Espoon saaristossa. Yksittäin puhuttaessa saarten nimet ovat Iso Lehtisaari – Stora Lövö ja Pieni Lehtisaari – Lilla Lövö. Saariryhmään kuuluu lisäksi kolmas saari, Sumparen.
Ison Lehtisaaren alkuperäinen nimi on (Stora) Lövön. Vuoden 1567 kartassa nimen kirjoitusasu on Löfföön, 1569 Löföö ja 1750 Stor Löfö. Pienen Lehtisaaren nimen kirjoitusasu oli 1600‑luvun lopulla Löfförn ja 1750 Lill Löfö.
Nimen määrite on ruotsin lehteä merkitsevä sana ”löv”. Sillä on viitattu saaren lehtimetsään. Lövö on tavallinen saarennimi Uudellamaalla.
Suomenkielinen Lehtisaari‑nimi on käännös alkuperäisestä nimestä. Se on ollut kartoissa vuodesta 1930.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2020.
Suvisaaristossa Svartholmantiellä on lyhyt Mankholmanaukea‑niminen sivutie. Mankholm on vanha saarennimi. Nykyisin alue ei ole enää erillisenä pikkusaarena, vaan osa laajempaa saarta. Nimen loppuosa ”aukea” kertoo puolestaan siitä, että tien varressa on ollut pieni aukea niitty.
Mankholmin tienoilla on monta pientä saarta kasvanut kiinni toisiinsa. Näitä saaria ovat Mankholm (myös muodossa Mankholmen ja Stora Mankholmen), Lilla Mankholmen, Furuholm ja Alholm.
Tiennimi Mankholmanaukea – Mankholmsgläntan otettiin käyttöön 2005, mutta suunniteltiin jo 1984 osana Suvisaariston osayleiskaavaa. Nimistösuunnitelmaan sisältyi Mankholmanaukea myös pienen puiston nimenä.
Vähän läntisempi Svartholmantien sivutie on Mankholmantie. Sen nimi annettiin 1970‑luvun lopussa.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2014.
Morgonpinorna on kari Suvisaaristossa Stora Bodön lounaispuolella. Erikoinen nimi on syntynyt luultavasti aamuvarhaisen kalastuksen yhteydessä (morgon, suom. ’aamu’, ’pina’, suom. ’vaiva’). Nykyisin Morgonpinorna on luonnonsuojelualuetta.
Teksti: Riikka Tervonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.
Soukanniemen ja Suvisaariston välisen Moisöfjärdenin pohjoisosassa on Munkholmen‑niminen saari. Aivan vieressä on pienempi saari. Nämä kaksi saarta ovat maatuneet lähes yhteen. Niistä käytetään myös monikollista yhteisnimeä Munkholmarna. Kun on tarpeen tarkentaa, pienempää saarta kutsutaan nimellä Lilla Munkholmen ja suurempaa nimellä Stora Munkholmen.
Munk‑nimiä on myös selän pohjoisrannalla: rannannimi Munkstranden ja pienen niemen, aiemman luodon, nimi Munkören. Nykyiseen kaupunkinimistöön on muodostettu rannannimen mukaan kadunnimi ja suurkorttelinnimi Munkkiranta – Munkstranden.
Saartennimestä Munkholmar on tietoja asiakirjoissa vuodesta 1698 ja rannannimestä Munkstranden 1700‑luvulta alkaen. Ei ole kuitenkaan varmasti tiedossa, kumpi on vanhempi eli toisen kantanimi.
Jotkin Uudenmaan rannikkoseudun Munk‑nimet ovat perua keskiajalta asti, jolloin virolaisen Padisen luostarin munkit liikkuivat täällä. Toisaalta Espoon Munkholmenin nimeä on selitetty myös sillä, että saaressa on muodoltaan kaapupukuista munkkia muistuttava kivi, joka näkyy veneväylälle.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2008.
Pentalan länsisivulla Espoonlahden suulla olevalla salmella on nimi Pentalasundet. Nimi tulee saarennimestä Pentala. Ruotsin ”sund, sundet” on suomeksi 'salmi'.
Salmi on noin 300–500 m leveä ja toista kilometriä pitkä. Salmen toisella sivulla on Kirkkonummen Medvastö.
Salmesta on joskus käytetty myös harvinaisempia, täsmennettyjä nimiä Västra Pentalasundet ja Pentala västra sundet.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2010.
Pentalaträsket on syvä, puhdasvetinen järvi Pentalan saaressa, jonka mukaan se on saanut nimensä. Se on ainoa Espoon saaristossa sijaitseva järvi, ja vielä harvinaisemmaksi sen tekee pieni saari järven eteläosassa. Järven nimestä on ensimmäinen karttamerkintä Pentalöträsk vuodelta 1930, mutta nimi on varmaan vanhempikin, sillä itse saaren nimestä on kirjallisia tietoja 1500‑luvulta lähtien.
Suomenkielinen vastine Pentalanjärvi on lisätty opaskarttaan vuonna 2015.
Teksti: Riikka Tervonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012. Muokattu 2022.
Ramsö on nimenä osa-alueella ja saarenosalla Suvisaaristossa. Keskiajalla ja ainakin vielä 1700‑luvulla Ramsö oli selvästi oma saarensa, mutta sittemmin se on maatunut yhteen Bergön ja muutamien pienempien saarten kanssa. Saaren nimi on merkitty asiakirjoihin 1600‑luvun lopulla muodossa Rams Öön, vuonna 1698 Ramsiöö Landet ja vuonna 1742 Ramsön.
Ramsö on melko tavallinen saarennimi, ja sen arvellaan viitanneen johonkin saarella kasvavaan kasviin. Yksi mahdollinen ehdokas on sipulikasvi, jonka ruotsinkielinen nimitys on ramslök ja joka tunnetaan suomeksi karhunlaukkana.
Teksti: Aurora Salmi, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
- Sijainti: Ramsö. Siirry kartalle.(ulkoinen linkki)
Rövaren on luoto Herrön itäpuolella. Lähellä sijaitsee hieman pienempi Kaparen‑luoto, joka on mahdollisesti nimetty Rovaren‑luodon pariksi. Nimet (rövare, suom. ’ryöväri’, kaparen, suom. ’kaappari’) eivät luultavasti liity alusten kaappaamiseen tai ryöstelyyn vaan viittaavat pikemminkin hyvään kalansaaliiseen tai kiistoihin kalastusoikeudesta.
Teksti: Riikka Tervonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.
Suvisaaristoon vievää tietä kutsuttiin vanhastaan ruotsinkielisellä nimellä Sommarövägen ja suomenkielisellä nimellä Sommaröntie. Sommarövägenin nimi on syntynyt lähinnä saariryhmännimen Sommaröarna perusteella, ja Sommaröntien nimi on puolestaan muodostettu Sommarövägen‑nimen mukaan. 1970‑luvulta lähtien Sommarövägen on myös virallinen kadunnimi. Kadun virallisena suomenkielisenä nimenä on Suvisaarentie.
1970‑luvun alkuvuosina suomenkielinen kadunnimi oli ensin lyhyehkön aikaa muodossa Suvisaaristontie. Sitäkin muotoa käytetään toisinaan edelleen, ehkä kuitenkin useammin erehdyksessä kuin vanhasta muistista.
Tiennimen Sommarövägen taustalla on siis Sommaröarna‑nimi, ja osin myös sen yksikkömuoto Sommarö, koska sitäkin on käytetty ja käytetään jonkin verran.
Ennen 1970‑lukua tiennimi Sommaröntie – Sommarövägen oli laajalti käytetty, vaikka sillä ei ollut virallisen kadunnimen asemaa. Suomenkielinen Sommaröntie‑nimi tunnettiin asukkaan muistitiedon mukaan hyvin ainakin 1950‑luvulla ja oletettavasti jo aiemminkin. 1970‑luvulla ja sen jälkeen se on kuitenkin jäänyt pois, kun virallinen nimi Suvisaarentie on yleistynyt myös asukkaiden puheeseen.
Nimellä Sommaröntie – Sommarövägen tarkoitettiin varsin pitkää tiejaksoa. Jorvaksentien ja Svinöhön ja Ramsöhön johtavien siltojen rakentamisen jälkeisinä aikoina sitä on voitu käyttää tiekokonaisuudesta, joka ulottui Finnoosta saariin. Tarkoitteeseen kuuluivat siten nykyisen Suvisaarentien lisäksi nykyiset Hannuksentie, Kaitaantien pääosa, Riilahdentie ja Soukanväylän eteläpää. Espoon opaskartassa 1970–73 olikin nimi Suvisaaristontie – Sommarövägen vielä merkitty kaikille mainituille osuuksille, mutta vuodesta 1974 nimi Suvisaarentie – Sommarövägen on vain osuudella Soukanniementien risteyksestä saariin.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2015.
Ison Lehtisaaren kaakkoispuolinen suurehko saari Espoon ulkosaaristossa on nimeltään Sumparen. Sillä on vanhoissa kartoissa nimenä 1600‑luvun lopussa Såmper, 1777 Sumparen, 1872 Sumparn. Kansankielessä nimi on sanottu Sumparn.
Uudellamaalla on useita Sumparen‑nimiä. Niiden on arveltu viittaavan kalasumppuihin ja kalakauppaan. Tämä arvelu koskee etenkin Helsingin Sumparen‑nimeä (sillä nimellä suomenkielinen mukaelmavastine Sompasaari).
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2006.
Suvisaariston pääkatu on Suvisaarentie – Sommarövägen. Katu on nimetty alueen mukaan. Kadunnimi on ollut tässä muodossa vuodesta 1974. Sitä ennen suomenkielinen nimi oli 1970‑luvun alussa Suvisaaristontie, ja vanhastaan oli sanottu Sommaröntie. Ruotsinkielinen nimi on ollut koko ajan Sommarövägen.
Suvisaaristo – Sommaröarna on saariryhmän ja 1970‑luvulta lähtien myös kaupunginosan nimi. Saarista muodostuvan rekisterikylän virallinen nimi on Suvisaaristo – Sommarö.
Ei ole tarkkaan tiedossa, miksi suomenkielinen kadunnimi muutettiin 1974 Suvisaaristontiestä Suvisaarentieksi – ehkä osin lyhyyden vuoksi ja osin ruotsinkielisen Sommarövägen‑nimen vaikutuksesta.
Ennen Soukanväylän rakentamista silloinen Suvisaaristontie tai Sommaröntie eli Sommarövägen ulottui pohjoisessa Finnooseen asti. Nykyisin Suvisaarentie – Sommarövägen alkaa Soukanniementien risteyksestä, johon Soukanväylä päättyy, ja kulkee Svinön ja Ramsön kautta Moisöhön asti.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2015.
1900‑luvun alussa varatuomari Alfons Juselius osti Moisön ja Svinön tilat ja perusti vuonna 1910 Ab Sommaröarna ‑nimisen yhtiön, jonka perustamisesta alkoi saarten palstoitus helsinkiläisten huvilatonteiksi. Sommarö on tunnettu ilmeisesti tilannimenä jo 1800‑luvulta, ja vuoden 1909 kauppakirjassa mainitaan, että Stor‑Svinön ja Lill‑Svinön tiloja kutsutaan nimillä Sommarö Östergård ja Sommarö Västergård. Rekisterikylän nimeksi Sommarö tuli vuonna 1920, kun Svinön ja Moisön kylät yhdistettiin.
Ruotsinkielinen alueennimi on ollut alueen asukkaitten puheessa sekä muodossa Sommarö että Sommaröarna. Nimelle syntyi suomenkielisten käytössä myös käännösvastine, joka esiintyi muodoissa Suvisaaristo ja Suvisaari.
Maanmittaushallitus vahvisti vuonna 1965 kylännimelle virallisen suomenkielisen vastineen Suvisaaristo Espoon kauppalanhallituksen ja ‑valtuuston ehdotuksen mukaan. Sen kanssa kilpailivat mm. nimiehdotukset Kesäsaari, Suvisaari ja Suvisaaret. Suvisaaristo – Sommaröarna tuli vuonna 1976 myös kaupunginosan nimeksi.
Suvisaariston nimeä käytetään varsinkin saariryhmästä, johon on tieyhteys Soukan ja Svinö sundin kautta. Siihen kuuluvat Svinö, Ramsö ja sen kanssa nykyisin yhtä saarta oleva Bergö, Moisö, Svartholmen ja Skataholm. Suvisaariston kaupunginosaan sisältyy niiden lisäksi ulkosaaria, kuten Pentala, Herrö ja Lehtisaaret.
Ei ole varmasti tiedossa, onko Sommarö alkujaan kansanomainen saarennimi vai vasta tilannimeksi annettu. Joka tapauksessa se on selvästi nuorempi nimi kuin esimerkiksi Svinö, Ramsö ja Moisö. Kirjan Saaristo‑Espoo Suvisaaristoa käsittelevässä artikkelissa Ritva Liisa Pitkänen ja Kurt Zilliacus kertovat, että saarennimi Sommarö (sommar, suom. 'kesä') on melko tavallinen ruotsinkielisellä rannikollamme, ja se on voitu antaa paikalle, joka on kesäistä laidunmaata ja kalavettä.
Teksti: Ulla Koistinen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2007. Muokattu 2022.
Svinö on saaren ja osa-alueen nimi Suvisaariston kaupunginosassa. Osa-alueennimi perustuu saarennimeen, mutta nimien tarkoite on käytännössä suunnilleen sama: Svinön osa-alue käsittää Svinön saaren ja lähimmät pienemmät saaret. Svinö-nimeä on käytetty saaresta kirjallisten lähteiden mukaan jo ainakin 1500‑luvulla, luultavasti aikaisemminkin.
Saaressa on ollut myös kylä nimeltä Svinö. Saaren ja kylän nimien ruotsinkielinen ääntämys on vanhastaan murteessa "sviino", mutta kirjoitusasua Svino ei ole juuri käytetty, vaan kirjoitusasuna on vakiintuneesti Svinö.
Ääntöasusta päätellen nimi oli ehkä alun perin o‑loppuinen. Siinä tapauksessa muoto Svinö syntyi monien ö‑sanan sisältävien saarennimien mallin mukaan.
Kylän asutus lienee alkanut 1400‑luvulla yhdestä talosta, jonka nimi oli Svino. Nimi näyttää sisältävän sanan svin ('sika'). Nimi Svino tai etenkin Svinö olisi voitu antaa ennen asutuksen syntymistä saarelle, jossa manterella oleva talo piti sikoja. Toisaalta nimenalku Svin‑ saattaa tulla myös svealaisia merkitsevästä ruotsin sanasta. Tällöin nimi Svino on syntynyt vertailupariksi lähiseudun vielä vanhemmalle asutusnimelle Finno.
Nimeä Svinö ovat käyttäneet myös suomenkieliset. Suomenkielisillä ääntämys on kirjoitusasun ja ruotsin yleiskielen vaikutuksesta "sviinöö".
Vuoden 1970 tienoilla oli esillä ehdotus, että osa-alueennimelle Svinö olisi otettu käyttöön suomenkielinen vastine Suino. Ehdotus raukesi Svinön saaren ja osa-alueen osalta, mutta Suino-muoto jäi elämään muun muassa läheisen salmen- ja alueennimessä Suinonsalmi.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
- Sijainti: Svinö. Siirry kartalle.(ulkoinen linkki)
Tirrevet on kari Ison Lehtisaaren eteläpuolella. Nimeen sisältyy Uudenmaan ruotsalaismurteissa tavallinen suomalainen lainasana ”tira” (suom. ’kalatiira’) ja ”rev” (suom. ’kiviriutta, särkkä’).
Teksti: Riikka Tervonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.
Tobakspungen tarkoittaa Espoon Suvisaaristossa Högkopplan‑nimisen saaren lounaispuolella sijaitsevaa luotoa. Luoto on karu ja puuton; se on kuitenkin lintujen suosima pesimispaikka ja myös luonnonsuojelualue.
Nimi perustuu ilmeisesti ominaisuuteen; luodon on katsottu muistuttavan muodoltaan entisaikoina käytettyä tuppakkakukkaroa, ruots. ”tobakspung”. Nimi on ollut opaskartassa vuodesta 1970 alkaen, vanhempaan karttaan se on merkitty vuonna 1938. Luodolle ei ole suomenkielistä nimeä.
Espoon lisäksi Tobakspungen‑niminen luoto löytyy Länsi‑Turunmaalta ja Mustasaaresta Pohjanmaalta. Saman alkuosan sisältäviä Tobaks‑nimiä jo on hieman enemmän Suomen saaristoissa.
Tobakspungen‑luodon lähellä, hieman idempänä sijaitsee kaksi karia. Niilläkin on tupakanpolttoon liittyvät nimet Pipan ja Munstycket. ”Pipa” merkitsee piippua ja ”munstycke” taas piipun suukappaletta.
Teksti: Marika Luhtala, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2017.
Espoon ulkosaaristossa Herrön kaakkoisrannan lähellä on saari nimeltä Träskholm. Sen lähellä, joko saaren kaakkois- tai koillispuolella, on kari, jota kutsutaan nimellä Träskholmsgrundet.
Ei ole kovinkaan yllättävää, että kari on saanut Träskholmsgrundet‑nimen. On tavallista, että pieni kari on nimetty viereisen saaren mukaan, ja yleisin sana karinnimien loppuosana on juuri ”grund”.
Paikannimikokoelman nimilipussa vuodelta 1966 nimestäjä Kristian Slotte ilmaisee paikan lajin sanalla ”övervattensgrund” eli vedenpäällinen kari tai luoto.
Träskholmsgrundetin sijainnista on kahdenlaista tietoa. Nimikokoelmaan liittyvässä kartassa kari on paikannettu Träskholmin kaakkoisrannan tuntumaan, mutta siellä oleva luoto on kuitenkin ehkä liian suuri olemaan "övervattensgrund".
Saaristo‑Espoo‑kirja puolestaan sanoo, että kari sijaitsee Träskholmin koillispuolella. Siellä, vajaat 100 metriä saaren päästä koilliseen, onkin pkkukari, joka voi olla nimen tarkoite.
Espoossa on toinenkin Träskholm. Se sijaitsee Bodön ja Miessaaren välisillä vesillä. Myös sen luona on luoto, jonka nimi on muodostettu saarennimestä ja grund‑sanasta. Siellä luodon nimeä on käytetty ja käytetään muodossa Träskholms grund.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2013.
Vargen sijaitsee Suvisaaristossa Kopplorna‑nimisen saariryhmän ja Herrön välisellä merenselällä. Saari on luonnonsuojelualue. Sen pohjoispuolella on kari, josta käytetään nimeä Varggrundet. Karinnimen perusteena on sijainti suuremman saaren lähellä.
Vargen on ollut opaskartassa vuodesta 1970. Siitä on olemassa myös vanhempi merkintä; vuonna 1872 karttaan on kirjattu Wargen. Paikallisessa ruotsalaismurteessa nimi on äännetty ”vargin”. Ruotsin ”varg” merkitsee sutta. Tällaiset yksiosaiset nimet on annettu usein paikan ominaisuuden perusteella: kohde itse tai jokin muu sen läheisyydessä sijaitseva asia on muistuttanut eläimen tai esineen muotoa. Espoon Vargen‑saaressa sijaitsee suuri kivi, joka on mahdollisesti tuonut mieleen suden hahmon.
Vargen on ollut vuosisatoja kalastajien ja muiden merenkävijöiden ulottuvilla melko syrjäisestä sijainnistaan huolimatta. Merellä purjehtimiseen liittyy riskejä; myrskyt ja suunnistaminen vaikeuttivat vuosisatojen takaista meriliikennettä. Tästä on jälkiä Espoon saaristossa ja myös Vargenin läheisyydessä. 20–25 metrin etäisyydellä saaren luoteisrannasta lepää uponneen puualuksen hylky. Alus on rakennettu tammesta, se on limisaumainen ja pituudeltaan 12–13 metriä. Aluksen iästä tai uppoamiseen johtaneista tapahtumista ei ole tarkempaa tietoa.
Teksti: Marika Luhtala, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2017.
Suvisaaristossa Svinön saaren pohjoisrannassa on Varlaxviken‑niminen lahti. Lahdessa ja lahden suulla olevia pikkusaaria on kutsuttu yhteisnimellä Varlaxholmarna ja yksittäisiä saaria myös nimillä Storvarlax ja Lillvarlax. Lahden rannan viljelyksistä on käytetty kokoelma- ja asiakirjatietojen mukaan lyhyttä nimeä Varlax ja nimiä Varlaxängen, Varlaxkyan, Varlaxåkern ja Varlaxåkrar. Vanhin tieto Varlax‑nimestä on 1600‑luvun lopusta. Näitten ruotsinkielisten Varlax‑nimen taustalla on muinainen suomenkielinen lahdennimi, joka on ollut laksi- tai lahti‑loppuinen. Alkuosasta ei ole varmaa tietoa, mutta sen on voinut olla esimerkiksi puunnimityksen ”vahter” (yleiskielen ”vaahtera”) mukaan.
Yksi Varlaxvikenin lähimmistä pikkusaarista on Björkholmen.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2011.
Ögat on pieni lammensilmäke Suvisaaristossa Ramsön ja Bergön välillä (öga, suom. ’silmä, silmäke’). Paikalla on alun perin ollut salmi ja sitten lahti, joista maankohoamisen seurauksena on jäljellä enää pieni kosteikko. Kansanomaisesti silmäke tunnetaan myös nimellä Byviksögat viereisen Byviken‑nimisen lahden mukaan, jonka osa se on aikaisemmin ollut.
Teksti: Riikka Tervonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.
- Sijainti: Ögat. Siirry kartalle.(ulkoinen linkki)
Lehtisaaret – Lövöarna on saariryhmä Espoon ulkosaaristossa Suvisaariston kaakkoispuolella. Parisataa metriä Pienestä Lehtisaaresta itään on Östergrundet‑niminen pikkusaari. Saarella on vähän puustoa. Nimeen sisältyvät sanat ”öster” (suom. 'itä') ja ”grund” (suom. 'luoto, kari').
Saaresta on joskus käytetty myös nimeä Österklippan. Kirjan Saaristo‑Espoo mukaan Östergrundet lienee alkuperäisempi nimi.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2008.