Pohjois-Tapiolan nimistö
Pohjois-Tapiolan kaupunginosaan kuuluu varsinaisen Pohjois-Tapiolan lisäksi Etelä-Laajalahti.
Pohjois-Tapiolan nimistö
Etelä‑Laajalahden osa-alue sijaitsee Pohjois‑Tapiolan kaupunginosassa, Laajalahden kaupunginosan eteläpuolella. Alue onkin vanhastaan Laajalahtea, vaikka se onkin jäänyt kaupunginosajaossa varsinaisen Laajalahden kaupunginosan ulkopuolelle.
Eri aikoina, eri tilanteissa ja eri ihmisillä aluehahmotukset voivat ja saavatkin vaihdella. Hahmotukseen vaikuttavat muun muassa kaupunkirakenteelliset, nimistölliset ja historialliset syyt. Asuinalueennimenä Laajalahti tarkoittaa usein Laajalahden virallista kaupunginosaa ja Pohjois‑Tapiolan kaupunginosan pohjoisosaa eli Etelä‑Laajalahtea.
Etelä‑Laajalahti – Södra Bredvik on ollut Espoon opaskartassa alueennimenä vuodesta 1984 lähtien.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2020.
Pohjois‑Tapiolassa erkanee Valkjärventiestä sivutie, jonka nimi on Keijumäki – Älvbacken. Nimi perustuu puiston nimeen Keijuniitty – Älvängen.
Keijumäen nimi on otettu käyttöön vuonna 2000.
Teksti: Minna Salonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.
Pohjois‑Tapiolan puistonnimi Keijuniitty – Älvängen on osa Tapiolan metsäistä ja tarustoista aihepiirinimistöä; Tapiolahan on kansanperinteessä metsän kuninkaan valtakunta.
Keijuniityn nimi on suunniteltu 1975 ja merkitty asemakaavaan. Sillä tarkoitetaan Tietäjäntien ja Keijumäen välissä olevaa puistoaluetta. Puisto on pääosin metsäinen, keskiosaltaan niittymäinen.
Keijuniitty on myös pienen alueen, ns. suurkorttelin, nimenä. Lähistöllä on myös Keijumäki – Älvbacken (katu ja puisto), Keijuniityntie – Älvängsvägen ja Keijuniitynkuja – Älvängsgränden.
Teksti: Minna Salonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.
Koivu‑Mankkaa on asuinalue Pohjois‑Tapiolan länsiosassa. Nimi on ollut Espoon opaskartassa vuodesta 1970. Se perustuu vanhaan asutusnimeen Björkmankans. Suomenkielinen nimi on muodostettu kääntämällä alkuosa (björk, suom. 'koivu'). Björkmankans on ollut tietojen mukaan torppa nykyisellä Orionin alueella Koivu‑Mankkaan asuinalueen vieressä, Koivu‑Mankkaan tien toisella puolen.
Koivu‑Mankkaa ei kuulu nykyiseen Mankkaan kaupunginosaan, mutta sijaitsee vanhan Mankansin (eli Mankkaan) kylän mailla.
Suomenkielinen alueennimi esiintyy mm. eräissä 1970- ja 80‑lukujen kartoissa muodossa "Koivumankkaa". Kirjoitussääntöjen mukainen asu on kuitenkin "Koivu‑Mankkaa", koska erisnimi Mankkaa kirjoitetaan isolla alkukirjaimella myös sen ollessa nimen loppuosana. Oikea ruotsinkielisen nimen kirjoitusasu on puolestaan "Björkmankans", koska ruotsin kielessä kirjoitussääntö on tällaisessa tapauksessa toisenlainen kuin suomen kielessä.
Koivu‑Mankkaan asuinalueen lounaispuolinen pääkatu on Koivu‑Mankkaan tie – Björkmankansvägen. Nykyisellä Kalevalantien länsipäällä oli 1980‑luvulle asti nimenä Koivu‑Mankkaan raitti – Björkmankansstråket. Asutusnimeen Björkmankans perustui myös muun muassa vanha pellonnimi Björkmankansåkern.
Koivu‑Mankkaan kaavanimistössä on käytetty koivuun liittyvää aihepiiriä: Koivunkanto, Koivunlehväkuja, Mahlarinne, Urpu, samoin Koivu‑Mankkaan lähistöllä (Visamäki, Tuohimäki).
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2010.
Kehä I:ltä lähtevä Kalevalantie ulottuu lännessä Tapiolan urheilupuistoon asti. Kalevalantien itäpää rakennettiin n. 1980, ja Kalevalantiehen liitettiin 1980‑luvun puolessavälissä aiempi Pohjantien luoteisosa ja sen länsipuolinen katuosuus.
Nykyisellä Kalevalantien läntisimmällä osuudella oli 1970‑luvulta 1980‑luvun puoleenväliin oma nimensä. Nimestä oli tuolloin käytössä (Espoon opaskartassa 1973–1984) kirjoitusasu Koivumankkaanraitti; mutta oikeampi suomenkielisen nimen kirjoitustapa olisi kuitenkin ollut Koivu‑Mankkaan raitti.
Nimi perustui samalla paikalla olleesta vanhasta kylätien osuudesta aikoinaan käytettyyn ruotsinkieliseen nimeen Björkmankanstådet (myös lyheymmin Björkmanktådet). Kadunnimikin oli ruotsiksi 1970‑luvun alussa muodossa Björkmankanstået, mutta sittemmin Björkmankansstråket.
Koivu‑Mankkaan asuinalue (ns. suurkortteli) on katuosuuden varressa. Koivu‑Mankkaan tien nimi on ollut käytössä 1970‑luvun alusta lähtien.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2010.
Pohjois‑Tapiolan Laakakivenpuisto – Bredstensparken on saanut nimensä rajamerkkinä toimineesta laakeasta kivestä, joka sijaitsi nykyisen puiston alueella. Kivi merkitsi Bredvikin (Laajalahden), Hagalundin ja Storhoplaxin kylien rajaa. Se mainitaan vuoden 1732 asiakirjoissa nimellä Bredsten (Breed Steen) ja vuonna 1766 Bredstens Rå. Laakakivenpuistosta löytyy lisäksi ensimmäisen maailmansodan aikainen linnoitus, mikä tekee siitä kulttuurisesti arvokkaan kohteen.
Puiston itäpuolella oleva Väinö Honkasen puisto – Väinö Honkanens park oli aikaisemmin osa Laakakivenpuistoa, kunnes se vuonna 1985 erotettiin omaksi alueekseen ja nimettiin uudelleen. Laakakivenpuiston eteläpuolella sijaitsee Pohjois‑Tapiolan päiväkoti.
Laakakivenpuiston nimi suunniteltiin vuonna 1970, kun alueelle tarvittiin uutta nimistöä. Silloin nimi oli vielä muodossa Lakeakivenpuisto – Bredstensparken. Jo seuraavana vuonna nimen suomenkielinen vastine muutettiin muotoon Laakakivenpuisto. Samaan aikaan suunniteltiin myös kadunnimet Laakakivenkuja – Bredstensgränden ja Laakakivenpolku – Bredstensgången, mutta ne eivät lopulta tulleet käyttöön.
Laakakiveä ehdotettiin vuonna 1975 myös kaupunginosan nimeksi. Kaupunginosasta tuli Pohjois‑Tapiola, mutta Laakakivi – Bredsten pääsi sittemmin suurkorttelin nimeksi.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2018.
Louhentien ja Louhentorin kupeessa oleva puisto on Louhenpuisto – Louhiparken. Nimien aiheena on Kalevalan Louhi. Taruissa Louhi on mahtava ja pelätty Pohjolan emäntä. Niinpä aihe on Tapiolan nimistössä sijoitettu juuri Pohjois‑Tapiolaan.
Kalevalan aihepiiriä edustaa lähistöllä moni nimi, kuten Sepontie – Smedsvägen, Takojanpuisto – Smidarparken ja Tietäjä – Siaren.
Louhenpuiston nimi suunniteltiin 1989 ja vahvistettiin asemakaavassa 1995.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2020.
Louhenpuistonpolku – Louhiparksstigen on ulkoilutie, joka ulottuu Louhentien varressa olevalta Louhentorilta Visamäenpuistoon. Polku kulkee Louhenpuiston läpi.
Polku oli nimetön vuoteen 2018. Louhenpuistonpolun nimi suunniteltiin ja merkittiin asemakaavaan silloin. Lyhyempi nimi Louhenpolku ei ollut käytettävissä, sillä senniminen kulkutie on vähän etelämpänä. Louhenpuistonpolun nimen käyttöönoton ajankohta on marraskuu 2020.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2020.
Pohjantie vie Pohjois‑Tapiolaan, jossa on aukio ja ostoskeskus nimeltä Pohjantori – Nordtorget. Pohjantori kuuluu suurkortteliin, jolla on nimenä Pohjankulma – Norrhörnet. Pohjankulma on myös puistonnimi. Puiston halki Kalevalantieltä pohjoiseen kulkevan ulkoilutien nimi on Pohjanneidonpolku – Nordmöstigen.
Pohjanneidonpolun nimi kuuluu Tapiolan moniin Kalevalasta aiheensa saaneisiin kaupunkinimiin. Nimi on vahvistettu asemakaavassa 1983.
Kalevalan henkilöitä on Pohjolan eli Pohjan tytär, Pohjan neiti, Pohjan neito. Paikannimen käytön sujuvuuden vuoksi Pohjanneito kirjoitetaan yhteen Pohjois‑Tapiolan polunnimen alkuosana.
"Tuo oli kaunis Pohjan neiti, maan kuulu, ve'en valio." (Kalevala, kahdeksas runo.)
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2009.
Pohjantori – Nordtorget on Pohjois‑Tapiolassa heti Kalevalantien ja Louhentien risteyksen pohjoispuolella sijaitseva aukio. Aukiota rajaa samanniminen ostoskeskus. Pohjantorin nimi on ollut käytössä jo 1960‑luvulla ja on ollut merkittynä Espoon opaskarttaan vuodesta 1970.
Aukionnimi esiintyy alueen nimistösuunnitelmissa, mutta sitä ei ole merkitty asemakaavakarttaan. Vuosina 1970–73 kartassa ja sen hakemistossa oli vain suomenkielinen nimi, ja ruotsinkielinen nimi Nordtorget on ollut opaskartan hakemistossa vuodesta 1975.
Puoli kilometriä pohjoisempana Louhentien varressa on toinen ostoskeskus. Sillä ja sen kohdalla olevalla aukiolla on nimenä Louhentori – Louhitorget. Tämä aukionnimi on myös asemakaavassa.
Nimen Pohjantori – Nordtorget samoin kuin suurkorttelinnimen ja puistonnimen Pohjankulma – Norrhörnet ja kadunnimen Pohjantie – Nordvägen aiheena voidaan katsoa olevan sekä Kalevalan Pohjola (Pohja) että sijainti Tapiolan pohjoisosassa.
Pohjantori – Nordtorget on myös bussipysäkinnimi.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2009.
Uudenlaista puutarhakaupunkia Espooseen suunniteltaessa 1950‑luvulla sai vinhasti rakentuva alue nimekseen kansallisromanttisen Tapiolan. Pohjois‑Tapiola on Tapiolan pohjoinen osa, joka vahvistettiin itsenäiseksi kaupunginosaksi vuonna 1976.
Pohjois‑Tapiola on pienehkö kaupunginosa, jonka ainoa virallinen osa-alue on Etelä‑Laajalahti. Alueen nimistön voidaan katsoa valuneen sinne eri puolilta: Kalevala‑aiheisten nimien Tapiolasta, Karjala‑aiheisten nimien Laajalahdesta ja kurotteleepa Otaniemenkin nimistö kohti Pohjois‑Tapiolaa. Alueen pohjoiselle sijainnille Tapiolaan nähden sopii erityisen hyvin Kalevalan Pohjolasta ponnistava nimiaihe.
Teksti: Laura Ukskoski, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2016.
Tietäjäntie on Pohjois‑Tapiolan katu, jonka länsipuolella on Keijuniityn asuinalue, toisella puolen Kehä I:n varressa on yritysalue aiempien radiomastojen paikalla.
Ennen Kalevalantien rakentamista Tietäjäntien pohjoispää samoin kuin Keijuniityntie olivat Takojantien osia, mutta katuverkon uusi järjestely katkaisi 1970‑luvun lopussa yhteyden Louhentielle ja aiheutti nimienkin muuttamisen.
Alueen nimistön aihepiirinä ovat Tapiolan hengen mukaisesti metsänolennot (Metsänpojankuja, Metsänneidonkuja) ja kalevalaisen perinteen hahmot (Tietäjäntie, Louhentie, Sepontie, Takojantie). Väinämöinen oli tunnetusti "tietäjä iänikuinen", Lars ja Mats Huldénin ruotsinnoksessa "siare för alla åldrar". Tietäjäksi on voitu kutsua esimerkiksi kansanparantajaa. Tietäjä "oli perehtynyt ilmiöiden perimmäiseen olemukseen pyhien sanojen avulla" (Siikala 1994).
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2004.
Pohjois‑Tapiolassa Pohjantorin ostoskeskuksen ja läheisten kerrostalojen välissä on puisto nimeltä Ukonpuisto – Åskparken. Aiheena ei ole kukaan henkilö vaan ukonilma.
Tapiolan nimistössä on paljon luonnonilmiöiden aiheita. Aihepiirinä on myös Kalevala ja muu suomalainen kansanperinne ja mytologia. Ukonpuiston nimessä voi kuulla kaikuja molemmilta tahoilta, sekä sääilmiöstä että itse Ukko ylijumalasta.
Läheinen katu on Ukonvaaja – Åskpilen. Kadunnimi oli käytössä jo 1960‑luvulla. Puistonnimi Ukonpuisto – Åskparken suunniteltiin 1978 ja vahvistettiin asemakaavassa 1988.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2020.
Ukontulenpolku – Ljungeldsstigen kulkee Pohjois‑Tapiolan Ukonpuistossa etelästä pohjoiseen. Se ylittää matkalla kadun nimeltä Ukonvaaja. Ulkoilutien nimenaiheena on sana ”ukontuli”, joka merkitsee kansanperinteessä salamaa.
Ruotsinkieliseen nimeen Ljungeldsstigen sisältyvä ”ljungeld” on samoin harvinainen, salamaa merkitsevä sana.
Myös Ukonpuiston ja läheisen Ukonpolun nimet perustuvat ukonilmaan. Tapiolassa on runsaasti luonnonilmiöiden aihepiirin nimistöä, jonka on jo alueen rakentamisen alkuaikoina arvioitu kuvastavan sopivalla tavalla puutarhakaupungin luonnonläheisyyttä.
Paikalla on ollut ulkoilutie jo pitkään, mutta se oli vailla nimeä. Nimi Ukontulenpolku – Ljungeldsstigen suunniteltiin ja merkittiin asemakaavaan 2018. Nimen käyttöönoton ajankohta oli marraskuu 2020.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2020.
Pohjois‑Tapiolan kiehtovan kuuloinen kadunnimi Ukonvaaja tulee vanhasta yhdyssanasta, jossa alkuosa on viitannut ukonilmaan ja samalla myös jumalannimeen Ukko. Loppuosan ”vaaja” merkitsee kiilaa.
Tapiolan kaavanimistön aihepiirinä ovat mm. luonnonilmiöt, metsämytologia ja Kalevala. Itse Tapiolan nimikin on otettu suomalaisesta kansanperinteestä, jossa Tapiola on metsänkuninkaan valtakunta. Kun Tapion lisäksi karhua on pidetty metsän kuninkaana, nimellä on yhteys myös nykyisen Tapiolan keskuksen paikalla aiemmin olleen kylän nimeen Björnvik.
Pohjois‑Tapiolan pääkatuja ovat Kalevalantie ja Louhentie. Louhentien ja sen sivukatujen talot on rakennettu 1960‑luvulla, ja ensimmäinen sivukatu Pohjantorilta lähdettäessä sai tuolloin nimen Ukonvaaja.
Kansa on kutsunut ukonvaajaksi merkillistä kiilamaista kiviesinettä, jollaisen onnekas maanviljelijä saattoi nähdä kiiltelevän maassa kulkiessaan pellollaan kovan ukkosen jälkeen. Siitä hän päätteli, että esine oli paiskautunut peltoon taivaalta salamaniskun saattelemana, ja otti sen talteen taikakaluna. Todellinen selitys oli toinen, ei yliluonnollinen mutta silti varsin ihmeellinen: rankkasateessa paljastui maan kätköstä muinaista tekoa oleva kivikirves.
Ukonvaajan kadunnimen ruotsinkielinen vastine on Åskpilen. Ruotsalaisessa perinteessä vastaavia kiviesineitä on sanottu muun muassa nimityksillä ”åskvigg” ja ”åskpil”, jossa ”åska” on 'ukkonen' ja ”pil” on 'nuoli'.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2005.
”Urpu” merkitsee Nykysuomen sanakirjan mukaan 'lehtipuun nupulla olevaa tai puhjennutta kukintoa'. Urpu on koivuaihepiiristä 1970‑luvulla nimensä saanut pieni kuja Koivu‑Mankkaalla. Urvun naapurikujana on Lehti – Lövet. Urvun ja Lehden kaltaisia nimiä, joista paikan lajia ilmaiseva perusosa (esim. tie, rinne) puuttuu kokonaan, tulisi suunnitella harkiten. Niiden käyttö, opastavuus ja taivuttaminen voi olla ongelmallista. Puutteistaan huolimatta ne ovat kuitenkin varsin ytimekkäitä nimistöä piristäviä tunnelmanluojia.
Teksti: Ulla Koistinen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2007.
- Sijainti: Urpu. Siirry kartalle.(ulkoinen linkki)
Visamäenpolku – Masurbacksstigen on ulkoilutie Pohjois‑Tapiolassa, Riippakoivunpuistossa. Visamäenpolun länsi- ja luoteispuolella on suurkortteli nimeltä Visamäki – Masurbacken.
Visamäenpolun nimi suunniteltiin 1974. Se vahvistettiin Pohjankulman asemakaavassa 1988 ja otettiin käyttöön pian sen jälkeen.
Visamäenpolku lähtee Kalevalantieltä kohti pohjoista. Se kulkee Vemmelsäärentien ja Riippakoivuntien välimaastossa olevan Riippakoivunpuiston läpi. Polku päättyy pohjoisessa Louhenpolkuun. Lähistöltä jatkuu edelleen pohjoiseen Visamäenreitti – Masurbacksstråket.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2020.
Pohjois‑Tapiolassa on kulmakunta nimeltä Visamäki – Masurbacken. Alueella on myös samanniminen lyhyt katu. Nimet on annettu 1970‑luvun alussa, ja niiden aiheena on visakoivu. Tienoon nimistön koivuaihepiiri tulee vanhasta paikannnimestä Björkmankans, jonka alkuosa ”björk” merkitsee koivua.
Kielitoimiston sanakirjan mukaan ”visa” on visautuneen lehtipuun puuainetta, joka on kovaa ja ulkonäöltään koristeellista. Samaa merkitsee ruotsin sana ”masur”. Visaa saadaan varsinkin rauduskoivusta.
Kadunnimi Visamäki – Masurbacken on suunniteltu 1970. Se esiintyi ensimmäisen kerran nimistösuunnitelmassa 29.12.1970. Suurkorttelinnimi Visamäki annettiin samoihin aikoihin, 25.1.1971, ja merkittiin Espoon opaskartan seuraavaan painokseen 1972. Kadunnimi vahvistettiin asemakaavassa 1977, ja opaskartassa se on ollut vuodesta 1982.
Alue on loivapiirteistä mäkimaastoa. Visamäki sijaitsee vähän ylempänä kuin naapurialue Koivu‑Mankkaa.
Myös muun muassa Visakoivuntie – Masurbjörksvägen, Loimukoivunkuja – Flambjörksgränden, Rauduskoivunkuja – Vårtbjörksgränden ja Riippakoivuntie – Hängbjörksvägen ovat alueen koivuaiheista nimistöä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2020.
Väinö Honkanen (1900–1962) asui Viipurissa ennen sotia ja muutti Espoon Laajalahteen 1946. Alueen uusista asukkaista moni muukin oli luovutetun Karjalan siirtolaisia. Honkanen oli ammatiltaan vakuutusvirkailija. Hän asui Etelä‑Laajalahden Valkjärventien Otaniemen puoleisessa päässä. Tien se osa jäi sittemmin Kehä I:n itäpuolelle ja kuuluu nykyisin Otaniemen kaupunginosaan.
Omalla asuinalueellaan Väinö Honkanen oli aktiivisesti mukana asukastoiminnassa. Hän oli perustamassa Laajalahti ry:tä 1950 ja toimi yhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana.
Kun Valkjärventien itäosalla oli muutettava tiennimeä Kehä I:n katkaistua tien, asukkaat ehdottivat nimeä Väinö Honkasen tie, mutta osuus liitettiin kuulumaan Vaisalantiehen. Sen sijaan Väinö Honkasen mukaan nimettiin Valkjärventien länsipäässä oleva puisto. Nimi on annettu 1989. Se on vahvistettu asemakaavassa.
Väinö Honkasen puisto – Väinö Honkanens park sijaitsee Pohjois‑Tapiolan kaupunginosassa, Etelä‑Laajalahden osa-alueen etelälaidalla Valkjärventien ja Louhentien välissä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2008.
Laajalahdessa kulkee katu, jonka nimi saattaa tuoda mieleen Suomen historian ja menetetyn Karjalan. Mielleyhtymä ei ole kaukaa haettu, sillä Äyräpääntie kuuluu nimiryhmään, jonka aiheena on Karjalan paikkakuntien nimet.
Äyräpääntie – Äyräpäävägen on ollut asemakaavassa ja opaskartassa 1970‑luvulta lähtien, mutta alkuaan Laajalahden kaduille annettiin karjalaisaiheiset nimet jo vuoden 1946 rakennussuunnitelmassa. Ajatuksen taustalla oli Viipurista lähtöisin ollut varatuomari Ville Teivonen (1908–1977), joka myös Viipurin Villenä tunnettiin. Nimet liittyivät Laajalahden asukkaiden historiaan, sillä alueelle oli muuttanut paljon siirtoväkeä Karjalasta.
Muita nimiryhmään kuuluvia nimiä Äyräpääntien ympäristössä on mm. Pyhäristi – Helgakorset, Pyhäristinpuisto – Helgakorsparken, Muolaanpuisto – Molaparken, Taipaleenpolku – Taipalestigen, Kivennavantie – Kivinebbsvägen ja Rauduntie – Rautusvägen. Karjalaisten pitäjien mukaan nimetyt kadut on sijoiteltu alueelle suunnilleen sen mukaan, miten ne esiintyvät suhteessa toisiinsa myös kartalla.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2018.