Nuuksion nimistö
Nuuksion kaupunginosaan kuuluvat Nuuksionpää ja Solvalla.
Nuuksion nimistö
Velskolan Pitkäjärven eteläosasta pistää lounaaseen pitkähkö lahti, jolla on opaskartassa nimenä Haralahti – Haraviken. Nimen vanhempi muoto on Haaralahti. Nimi perustuu lahden asemaan muusta järvestä selvästi erottuvana haarana.
Vanhan suomenkielisen Haaralahti‑nimen pohjalta on lähikylien ruotsinkielisten puheessa syntynyt nimi Haraviken, jonka ensitavussa ääntyy pitkä a‑vokaali, ”haara”.
Ruotsinkielinen Haraviken‑kirjoitusasu lienee puolestaan vaikuttanut 1900‑luvulla siihen, että suomenkielistä lahdennimeä on alettu käyttää muodossa Haralahti.
Lahden rannalle tulee Velskolantieltä Haralahdentie. Tiennimi on annettu 1970‑luvulla.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2013.
Hynkänlampi on metsälampi Nuuksion Pitkäjärven itäpuolella. Siitä etelään sijaitsee kohouma Hynkänkallio – Hynkeberget. Lammen kaakkoispuolella on suurikokoinen siirtolohkare ja pohjoisessa Hynkänlammen luonnonsuojelualue jyrkänteineen.
Hynkänlampi kuuluu Espoon perinnäiseen nimistöön ja on paikallisten ihmisten parissa syntynyt. Ruotsin kielessä lammesta puhutaan kansanomaisesti Hynki- ja Hynkelampi‑nimillä. Kyseessä on satoja vuosia vanha paikannimi, sillä ruotsin kielen mukainen Hynkens träsk on merkitty karttaan jo vuonna 1775. Opaskarttoihin nimi on merkitty vuosina 1970–1973 muotoon Hynkenlampi, nykyisessä muodossa se on vuodesta 1975 eteenpäin.
Nimi on ilmeisesti suomalaislähtöinen, hämäläisten antama. Se voi viitata alueella runsaslukuisina viihtyviin metsäsikoihin eli mäyriin ja liittyä siten suomen murteiden verbeihin ”hyngätä” eli ’röhkiä’ ja ”hynkyä” eli ’pitää epäselvää ääntä, ynistä’ sekä sanamuotoihin ”hynkä”, ”hynky”, ”hönkä” eli ’sian kiima’. Noin kilometrin päässä pohjoisessa sijaitsevien Sikalampien nimet saattavat nekin liittyä mäyrien esiintymiseen.
Teksti: Marika Luhtala, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2017.
Nuuksiossa Punjon lähellä oleva Nuuksiontien sivutie Kaitakorventie – Kaitakorpivägen kulkee koillispäässään syvässä ja kapeassa notkossa, jota seudun asukkaat ovat kutsuneet Kaitakorveksi. Samalla nimellä on kutsuttu myös siellä ollutta peltoa. Näillä maasto- ja viljelysnimillä ei ole ollut ruotsinkielistä vastinetta. Tiennimi annettiin 1975. Kaitakorpi on otettu käyttöön myös suurkorttelinnimenä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2007.
Karjakaivo on syvä, pyöreähkö metsälampi Nuuksiossa. Nimi viitannee siihen, että lampi on ollut vakituinen lehmien juottopaikka.
Nimeä on käytetty myös muodossa Karjankaivo. Karjakaivo- ja Karjankaivo‑nimisistä paikoista on joitakin tietoja myös muualta Suomesta.
Teksti: Riikka Tervonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2013.
Kattilajärvi – Kattilträsk on metsien, soiden ja kallioiden ympäröimä järvi Nuuksion erämaa-alueella, Urjan, Vääräjärven ja Velskolan Pitkäjärven välissä. Järven nimi on ilmeisesti syntynyt siitä, että järven itärannan jyrkässä rinteessä on hiidenkirnu. Hiidenkirnuja on tällä seudulla kutsuttu kattiloiksi.
Suomessa on kaikkiaan kymmeniä Kattilajärvi- tai Kattilalampi‑nimisiä paikkoja. Paitsi sijaintia hiidenkirnun lähellä, Kattila‑alkuiset paikannimet voivat kuvata paikan ”syvyyttä” tai vaikeapääsyisyyttä.
Paikannimikokoelmien mukaan järvennimi on vanhastaan ollut suomenkielisten lähiasukkaiden käytössä muodoissa Kattiljärvi ja Katteljärvi. Muoto Kattilajärvi, jossa alkuosan lopussa on ”a”, yleistyi 1900‑luvulla. Ruotsinkieliset ovat käyttäneet muotoja Kattiljärvi, Katteljärv ja Kattilträsk.
Kattilajärvi‑nimi on käytössä myös alueennimenä. Järven lähistön tiennimiä ovat Kattilajärventie – Kattilajärvivägen ja Kattilajärvenpolku – Kattilajärvistigen.
Teksti: Riikka Tervonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2013.
Lehmänämpäri on pieni lampimainen laajentuma suuremman Karjakaivo‑nimisen lammen itäpäässä. Paikka sijaitsee Nuuksion kaupunginosassa Orajärvestä etelään. Ympäröivä metsämaa on asumatonta Karjakaivon ulkoilualuetta, jolla on pinta-alaa noin 460 hehtaaria. Seutu on rauhallista retkeilymaastoa, jossa kulkija kohtaa jyrkkiä kallioseinämiä, siirtolohkareita, kosteikkoja ja soita.
Nimi Lehmänämpäri on ollut tiedossa ainakin 1960‑luvulta, jolloin sen muisti muuan seppä Vihdin Ollikkalan kylästä. Sepän tietojen pohjalta nimi lisättiin peruskarttaan vuonna 1972. Lehmänämpäri on harvinainen nimi, sillä se on ainoa laatuaan Suomessa. Kyseessä lienee myöhäinen vertailunimi, joka on annettu Karjakaivoa pienemmälle sisävedelle.
Teksti: Marika Luhtala, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2017.
Nuuksion Pitkäjärven koillispuolella Solvallan urheiluopiston lähellä olevan metsälammen ovat seudun ruotsinkieliset asukkat tunteneet vanhastaan nimellä Märlam (äännetään "määrlam"), suomenkieliset nimellä Meerlampi. Kummankin kirjoitusasu on aikojen kuluessa vaihdellut ä:llisen ja e:llisen välillä (Merlam, Määrlampi ym.).
Kielirajalla nimiä on lainailtu mukaillen suomesta ruotsiin ja ruotsista suomeen, jolloin niiden sisältö on voinut hämärtyä. Ei ole tiedossa, mistä nimen alkuosa tulee. Koska ruotsinkielisen nimen loppuosa ”lam” juontuu suomen sanasta ”lampi”, voi olettaa, että alkuosankin taustalla on jokin suomen sana, ehkä ”merta” eli 'kalanpyydys' tai murteellinen ”mera, märä” eli 'tamma'.
Meerlampi – Märlam on otettu lammennimen mukaan myös lammen ympäristön asutuksen suurkorttelinnimeksi. Lammen itäpuolitse kulkeva tie on Meerlammentie – Märlamsvägen.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2005.
Nuuksio on ollut 1500‑luvulta alkaen seitsentaloinen suomenkielinen kylä. Kylännimen taustalla on luontonimiä: Sahaojan vanha nimi Nuuksjoki, Nuuksion Pitkäjärven vanha nimi Nuuksjärvi sekä niitynnimi Nuuksunpää. Nimien alkuosan taustalla on todennäköisesti saamen sana ”njukča” (suom. ’joutsen’). Kylännimen myöhäinen muoto Nuuksio on saattanut lohjeta Nuuksjoen nimen genetiivimuodosta: ”Nuuksjoen” > ”Nuuksjoon” > ”Nuuksion”. Kylännimen varhaisia kirjoitusasuja ovat esimerkiksi Noox (1540), Noosis (1541), Noxby (1546) ja Noux (1563). Muotoa Nuuksio käytettiin jo ainakin 1900‑luvun alkuvuosina, mutta rinnalla eli myös muita vastineita, kunnes nimipari Nuuksio – Noux vahvistettiin ensin kylännimeksi vuonna 1965 ja kaupunginosannimeksi vuonna 1982.
Nuuksio on metsävaltaista aluetta, jota on kaavoitettu hyvin vähän. Nuuksion ainoa osa-alue on Nuuksionpää, joka nimensä mukaisesti sijaitsee Nuuksion Pitkäjärven päässä. Nuuksion 1500‑luvulla tunnettujen kantatalojen – Heikkilän, Lassilan, Nikulan, Maulan, Kihin, Konungsin/Konkolan ja Histan – nimien suomenkielisyys on Espoossa ainutlaatuista. Lähestulkoon kaikki alueen nimet perustuvat suoraan vanhoihin asutus- ja luontonimiin.
Teksti: Laura Ukskoski, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2016.
Nuuksion Pitkäjärvi – Noux Långträsk on Espoon pisin ja syvin järvi. Sen pituus on noin seitsemän kilometriä ja siinä on 26‑metrinen syvänne.
Nuuksion alue on ehkä saanut nimensä järveltä (Nuuksujärvi tai Nuuksijärvi). Järven nimen on arveltu palautuvan joutsenta tarkoittavaan saamen kielen sanaan – muukin paikannimistö ja perimätieto on osoittanut saamelaisten eläneen Uudellamaalla hämäläisten ja karjalaisten eräalueilla.
Asiakirjoissa järven nimenä on esiintynyt 1800‑luvulta nykypäivään tullessa mm. Lång Träsket, Nox Långträsk, Nox träsk sekä Noksujärvi. Peruskartassa on nimipari Nuuksion Pitkäjärvi – Noux Långträsk ollut vuodesta 1936 lähtien; ruotsinkielisen nimen alkuosa on tarkistettu asuun Noux vuonna 1972.
Teksti: Riikka Tervonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2013.
Nuuksionpää – Nouxändan on osa-alue Nuuksion kaupunginosassa. Nimeä ehdotettiin osa-alueelle vuonna 1972, mutta jo sitä ennen oli tätä kylänosaa kutsuttu Nuuksionpääksi. Niitynnimestä Nuuksunpää on merkintä jo 1600‑luvun lopusta (kirjoitusasu Noxon pää 1699). Myös Nuuksion Pitkäjärven vanha nimi Nuuksjärvi tunnetaan 1600‑luvulta. Nimen alkuosan taustalla on todennäköisesti saamen sana ”njukča” (suom. ’joutsen’).
Ruotsinkielistä nimeä Nouxändan on käytetty viljelysnimenä ainakin 1900‑luvun alussa ja luultavasti jo 1800‑luvulla, ehkä aiemminkin.
Espoon opaskartassa Nuuksionpään tarkoite on hieman vaihdellut. Vuosien 1980–1982 kartoissa Nuuksionpää on ollut suurkorttelinnimenä, vuosina 1984–1992 osa-alueennimenä ja vuosina 1996–1998 kaupunginosannimenä. Vuodesta 2000 alkaen nimellä on viitattu vakiintuneesti osa-alueeseen.
Teksti: Aurora Salmi, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Solvallan osa-alue Nuuksion kaupunginosassa on saanut nimensä Solvallan urheiluopistolta.
Solvallan opiston tarina alkoi vuonna 1912 Tukholman olympialaisten jälkeen, kun Elli Björkstén sai idean ruotsinkielisestä naisille suunnatusta liikunnallisesta koulutuskeskuksesta. Vuonna 1917 läheisen Punjon tilan omistaja Walborg Londén lahjoitti naisvoimistelijoille tontin Nuuksion Pitkäjärven rannalta, ja Elli Björkstén risti paikan Solvallaksi.
Sanat sol (’aurinko’) ja vall (’laidun, heinämaa’) sisältävää nimeä Solvalla on annettu Ruotsissa ja Suomen ruotsinkielisillä alueilla monille asumuksille ja palstoille, koska nimi herättää varsin myönteisiä mielikuvia.
Asuinrakennus nimeltä Solvalla‑hemmet valmistui 1931 ja Solvallan urheiluopiston ensimmäinen rakennus Lilla Solvalla kymmenen vuotta myöhemmin. Opiston toiminta alkoi vuonna 1943. Naisvoimistelijoiden alkuunpanemasta hankkeesta tuli sittemmin laajempi ruotsinkielisten liikuntajärjestöjen yhteinen hanke.
Alueennimenä Solvalla on ollut Espoon opaskartassa vuodesta 1970 alkaen.
Teksti: Aurora Salmi, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.