Niityt ovat osa Espoon luontoa

Vehreä Espoo on moderni kaupunki, joka kasvaessaan muuttuu yhä enemmän rakennetuksi kaupunkiympäristöksi. Espoon pitkässä historiassa maataloudella on ollut kuitenkin tärkeä rooli ja erilaiset viljely- ja laidunnuskäytännöt ovat muovanneet maisemaa ja luontoa satoja vuosia.

Lukuisat lajit ovat sopeutuneet näihin maatalouden luomiin ympäristöihin. Perinteisen karjatalouden ja siihen kuuluvan laidunnuksen loputtua vanhat maatalousympäristöt ovat Espoossakin katoamassa ja niille ominainen lajisto ja luontotyypit ovat muuttuneet uhanalaisiksi. Perinneympäristöjen lajit voivat onneksi viihtyä myös uusilla perustettavilla niittyalueilla sekä esimerkiksi teiden varsilla.

Perinneympäristöjen ja muiden niittyalueiden oikeanlainen hoitaminen on samalla luonnon monimuotoisuuden ylläpitämistä.  Kaupunki hoitaa alueellaan useita niittyjä ja maisemapeltoja sekä perinneympäristöjä, jotta ne eivät kasvaisi umpeen. Joillakin Metsähallituksen kohteilla, kuten Villa Elfvikin ympäristössä ja Espoonlahdessa Fiskarsinmäessä, maisemaa ylläpidetään myös laidunnuksella.

Espoossa on tehty selvityksiä perinneympäristöistä vuosina 2003 ja 2014. Erilaiset niityt ja kedot luovat kaunista maisemaa ja viihtyisää asuinympäristöä. Lisäksi ne tarjoavat ravintoa kukkia pölyttäville hyönteisille ja elinmahdollisuuksia myös muille näihin ympäristöihin sopeutuneille lajeille. Perinneympäristöt toimivat linkkinä Espoon pitkän maataloushistorian ja nykyisen kaupunkiluonnon välillä.

Vaikka monet perinneympäristöistämme ovat melko pienialaisia ja osin jo umpeenkasvaneita, arvokkaita helmiäkin löytyy ja huomionarvoisia kasvilajeja esiintyy yhä runsaasti. Tällaisia ovat esimerkiksi kissankäpälä, keltamatara ja ketoneilikka. Myös perhoslajisto on monipuolinen. Espoon perinneympäristöjen merkitystä korostaa niiden pitkä historia: monen kohteen menneisyyttä voidaan jäljittää aina 1700–1800-luvuille asti.