Niityillä viihtyvät monet lajit

Vehreä Espoo on moderni kaupunki, joka kasvaessaan muuttuu yhä enemmän rakennetuksi kaupunkiympäristöksi. Espoon pitkässä historiassa maataloudella on ollut kuitenkin tärkeä rooli, ja erilaiset viljely- ja laidunnuskäytännöt ovat muovanneet maisemaa ja luontoa satoja vuosia. Lehtometsiä on raivattu pelloiksi, mutta ihmisen toiminnan vaikutuksesta on myös syntynyt uusia ja lajirikkaita avoimia elinympäristöjä, joita nykyisin kutsutaan perinneympäristöiksi. Tällaisia ovat muun muassa niityt, kedot, laidunmetsät ja hakamaat.

Lukuisat lajit ovat sopeutuneet näihin maatalouden luomiin ympäristöihin. Perinteisen laidunnuksen loputtua vanhat maatalousympäristöt ovat kuitenkin Espoossakin katoamassa, ja niille ominaisella lajistolla on yhä vähemmän sopivia elinympäristöjä. Suomen uhanalaisista lajeista merkittävän suuri osa, noin 23 prosenttia, elää perinneympäristöissä, kuten niityillä ja kedoilla.

Perinneympäristöjen lajit voivat onneksi viihtyä myös uusilla perustettavilla niittyalueilla sekä esimerkiksi teiden varsilla. Perinneympäristöjen ja muiden niittyalueiden oikeanlainen hoitaminen on samalla luonnon monimuotoisuuden ylläpitämistä. Espoon kaupunki hoitaa alueellaan useita niittyjä ja maisemapeltoja sekä perinneympäristöjä, jotta ne eivät kasvaisi umpeen. Joillakin Metsähallituksen kohteilla, kuten Laajalahden ympäristössä ja Espoonlahdessa Fiskarsinmäessä, maisemaa ylläpidetään myös laidunnuksella.

Espoossa on tehty selvityksiä perinneympäristöistä vuosina 2003 ja 2014. Erilaiset niityt ja kedot luovat kaunista maisemaa ja viihtyisää asuinympäristöä. Lisäksi ne tarjoavat ravintoa pölyttäville hyönteisille ja elinmahdollisuuksia muille näihin ympäristöihin sopeutuneille lajeille.

Vaikka monet perinneympäristöistämme ovat melko pieniä ja osin jo umpeenkasvaneita, arvokkaita helmiäkin löytyy ja huomionarvoisia kasvilajeja esiintyy yhä runsaasti. Tällaisia ovat esimerkiksi kissankäpälä, keltamatara ja ketoneilikka. Myös perhoslajisto on monipuolinen.

Espoon niittyjen hoidon tavoitteena on ylläpitää luonnon monimuotoisuutta ja vahvistaa niittyjen ominaispiirteitä. Samalla pyritään varmistamaan niiden monipuolinen virkistyskäyttö kasvavalle väestölle. Niittyjen yleisin hoitotapa on niittomurskaus 1–2 kertaa kasvukaudessa. Lisäksi muutamissa kohteissa on leikattuja niittypolkuja. Joiltakin hoitokohteilta niittojäte kerätään ja kuljetetaan pois. Lammaslaitumena on yksi kohde Suvisaaristossa. Niittyjen hoidosta vastaa Kaupunkitekniikan keskus.

Maisemapeltoviljelyssä on kaksi kaupungin omaa maisemapeltoa Muuralanlaaksonpuistossa ja Pisassa. Maisemapeltoihin kylvetään keväisin yksivuotisia kukkivia kasveja, kuten auringonkukkaa ja hunajakukkaa. Suurin osa Espoon kaupungin omistamista pelloista on vuokrattu yksityisille viljelijöille.

Espoon metsien ja niittyjen hoidon toimintamalli on linjaus siitä, mikä on Espoon metsien ja niittyjen hoidon tavoite ja miten hoitotoimia Espoossa toteutetaan. Luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelmat puolestaan kuvaavat alueittain, miten metsäalueita ja niittyjä tullaan tulevina vuosina kyseisellä alueella hoitamaan. Useimmat Espoon niittyjen hoitoehdotukset sisältyvät luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelmiin.

Espoon niittyjen ja avointen alueiden toimenpideohjelmalla ohjataan niittyjen ja avointen alueiden kunnossapitoa ja kehitystä. Niittyverkostoa kehittämällä on mahdollista nostaa niityt entistä tärkeämmäksi osaksi asukkaiden elinympäristöä ja ekologista verkostoa.

Asukkaita ja sidosryhmiä kuullaan luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelmien valmistelussa. Kaupunkiympäristön asiakaspalveluun voi laittaa palautetta hoitotarpeista, kuten huonokuntoisista puista.