Espoon metsien ominaispiirteet
Espoon maa-alasta lähes 60 prosenttia on metsiä, mikä on noin 18 700 hehtaaria. Espoossa on myös suhteellisen paljon suojeltua metsäalaa – noin 2 300 hehtaaria Nuuksion kansallispuisto mukaan lukien. Luonnonsuojelualueiksi on rauhoitettu 81 metsäaluetta.
Laajoja metsäalueita on Nuuksiossa, Pirttimäessä, Luukissa sekä Espoon keskuspuistossa. Eri puolilta Espoota löytyy lehtoja ja vanhoja metsiä. Viimeisimmän metsävaratarkastelun mukaan(ulkoinen linkki) Espoossa on yli 80-vuotiasta metsää noin 29 % ja yli 100-vuotiasta metsää noin 16 % kaikista metsistä.
Suurin osa Espoon metsistä on kuusi- ja mäntyvaltaisia kangasmetsiä, joissa on sekapuuna lehtipuita. Monin paikoin esiintyy myös lehtomaisia kankaita ja lehtoja. Espoo kuuluu tammivyöhykkeeseen, eli hemiboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen, joten meillä kasvaa yleisesti tammia, muita jalopuita sekä pähkinäpensaita.
Kaupunki omistaa noin 5 500 hehtaaria metsää ja kaavoitettuja viheralueita on yli 3 000 hehtaaria. Metsissä on tärkeää ylläpitää luonnon monimuotoisuutta muun muassa säilyttämällä vanhoja puita, tiheiköitä ja lahopuuta. Lukematon määrä eliöitä löytää niistä suoja- ja elinpaikkoja.
Espoossa on myös paljon pienialaisia soita. Metsät, kallioalueet ja suot limittyvät toisiinsa Espoossa usein mosaiikkimaisina kuvioina. Suot ovat harvinaistuneita luontotyyppejä ja monen eliön koti, mutta sekä soilla että metsillä on tarjota myös ihmiselle monia hyötyjä – niin sanottuja ekosysteemipalveluita. Ne tuottavat marjoja, pidättävät tulvia ja puhdistavat vettä sekä sitovat hiiltä. Metsät puolestaan tarjoavat kaikille espoolaisille mahdollisuuden virkistymiseen ja luontoelämyksiin.