Espoon monimuotoiset metsät ja suot

Espoossa on runsaasti metsiä, jotka vaihtelevat vanhoista erämetsistä reheviin lehtoihin. Metsäalueiden väliin on muodostunut myös useita pieniä soita. Nämä suot ja metsät ovat koti lukuisille kasvi- ja eläinlajeille, joiden joukossa on myös monia uhanalaisia lajeja.

Espoo on varsin metsäinen kaupunki, sillä sen maapinta-alasta lähes 60 prosenttia on metsää. Laajoja metsäalueita on muun muassa Nuuksiossa, Pirttimäessä, Luukissa sekä Espoon keskuspuistossa. Suurin osa Espoon metsistä on kuusi- ja mäntyvaltaisia kangasmetsiä, joissa kasvaa joukossa lehtipuita. Monin paikoin esiintyy myös lehtomaisia kankaita ja lehtoja. Myös pienet suot ovat tyypillisiä Espoon luonnossa.

Espoon lukuisat luontopolut tarjoavat hyvän keinon tutustua metsiin ja soihin sekä virkistäytyä samalla luonnon keskellä.

Espoon metsissä viihtyvät monet lajit

Pohjois-Espoon laajat metsäalueet muodostuvat kallio- ja kangasmetsien ja puustoisten soiden mosaiikista. Kallioisella järviylängöllä viihtyvät vanhojen metsien, vehreiden niittyjen ja laaksojen sekä lukuisten lampien lajit. Nuuksion kansallispuistosta tunnetaan useita kymmeniä uhanalaisia eläin-, kasvi- ja sienilajeja.

Espoon metsät tarjoavat monipuolisia elinympäristöjä eri lajeille. Pohjois-Espoon laajoilla metsäalueilla elää esimerkiksi hirviä ja jopa karhuja. Monet lajit ovat sopeutuneet myös kaupunkiympäristöön ja esimerkiksi kauriita, kettuja ja liito-oravia voi havaita hyvin lähellä asutustakin. Kuva: Noelle Renberg

Espoon keskuspuisto on laaja metsistä, niityistä, kallioista ja soista muodostuva luontoalue Espoon keskellä. Se on myös tärkeä ekologinen yhteys mereltä Pohjois-Espooseen. Keskuspuisto on pääosin mustikanvarpujen peittämää kangasmetsää, jota kirjovat mäntyvaltaiset kallioselänteet, rehevät lehdot ja avoimet niittyalueet.

Monimuotoisissa metsissä elää runsas joukko eri kasvi- ja eläinlajeja. Myös suuri osa Suomen uhanalaisista lajeista elää juuri metsissä - erityisesti yhä harvinaisemmiksi käyvissä vanhoissa, luonnontilaisissa metsissä. Jotta metsissä viihtyvät lajit voivat säilyä, metsäalueet eivät saa eristyä toisistaan erillisiksi saarekkeiksi esimerkiksi rakentamisen seurauksesta. Saarekkeiden syntymistä ehkäistään pitämällä huolta siitä, että viheralueet ovat kytköksissä toisiinsa ja ekologiset yhteydet alueiden välillä säilyvät. Tämän huomioiminen on tärkeä osa luonnonsuojelua ja kaupunkisuunnittelua.

Metsien kookkaimpia lajeja ovat Espoossa yleiset valkohäntäpeura ja metsäkauris sekä tietenkin mahtava hirvi. Ilveksiä elelee Pohjois-Espoon erämetsissä harvakseltaan, ja karhukin vierailee siellä silloin tällöin. Uhanalaisen liito-oravan papanoita voi löytää monin paikoin eteläistä Espoota myöten, mutta suurisilmäisen liitäjän näkeminen on harvinaisempaa. Lepakoista metsäympäristössä viihtyy parhaiten viiksisiippa.

Monet linnut, kuten alueellisesti uhanalainen metso, pohjantikka ja pikkusieppo, tarvitsevat häiriöttömiä luonnonmetsiä. Karummissa kalliomänniköissä taas viihtyvät kehrääjä ja kangaskiuru. Metsien hämyssä huomaamattomana elää myös suuri joukko hyönteisiä ja muita pikkueläimiä sekä monipuolinen kasvi- ja sienilajisto. Erittäin uhanalaisesta lahokaviosammalesta on myös löydetty esiintymiä ympäri Espoota.

Metsät tarjoavat kaikille espoolaisille mahdollisuuden virkistymiseen ja luontoelämyksiin. Lisäksi metsät tuottavat monia muita hyötyjä – niin sanottuja ekosysteemipalveluita. Ne esimerkiksi pidättävät tulvia, puhdistavat vettä sekä sitovat hiiltä. Metsistä voi myös poimia marjoja ja sieniä. Espoon kiinnostavia retkikohteita löydät Retkelle luontoon –sivulta.

Espoon metsissä ja suoalueilla on lukuisia ulkoilureittejä, joiden varrella pääset tutustumaan alueen luontoon sekä nauttimaan kauniista maisemista.Kuva: Noelle Renberg

Soilta löytyy jälkiä menneisyydestä sekä uhanalaisia lajeja

Espoossa, kuten muuallakin Suomessa, soista on ojitettu noin puolet. Jäljellä olevien luontoarvojen turvaaminen onkin erityisen tärkeää. Espoossa rämeiden jälkeen yleisimpiä suotyyppejä ovat korvet ja nevat. Espoon suot ovat pääasiassa niukkaravinteisia keidassoita sekä saravaltaisia soita. Soidemme syvyyksistä löytyy jopa viestejä menneisyydestä: tutkimuksista soista on löydetty muun muassa tuhansia vuotta sitten hävinneen vesipähkinän pähkinöitä.

Luonnontilaisten soiden vähentyessä myös niiden lajit ovat uhanalaistuneet. Espoossa tavattuja uhanalaisia suolajeja ovat muun muassa pikkukihokki, suoneidonvaippa ja korpihohtosammal. Suoreunaisilla lammilla viihtyvät kaakkuri ja EU:n luontodirektiivin tiukasti suojelema sirolampikorento. Monet Espoon arvokkaimmista soista on turvattu lailla. Näitä ovat muun muassa Tremanskärr, Luukin Pitkäsuo sekä Matalajärven nevat ja luhdat. Espoossa on myös useita muita maakunnallisesti arvokkaita suokohteita.

Suokukka kasvaa Espoon soilla.Kuva: Noelle Renberg

Metsien ja soiden suojelu

Espoossa on suhteellisen paljon suojeltua metsäalaa – noin 12 %, Nuuksion kansallispuisto mukaan lukien. Metsissä on tärkeää ylläpitää luonnon monimuotoisuutta muun muassa säilyttämällä vanhoja puita, tiheiköitä ja lahopuuta. Lukematon määrä eliöitä löytää niistä suoja- ja elinpaikkoja. Espoon kaupunki edistää metsien ja soiden suojelua monella eri tavalla. Voit lukea lisää erilaisista suojelutoimista Luonnonsuojelu Espoossa -sivulta.

Kestävää metsien hoitoa  

Espoon metsien hoidon tavoitteena on säilyttää monimuotoinen metsäluonto, jossa viihtyvät sekä ihmiset että kasvi- ja eläinlajit. Espoossa metsien hoito perustuu kestävän metsänhoidon periaatteille: metsissä on eri-ikäistä ja erilajista puustoa sekä lahopuuta. Pitkäikäiset kaupunkimetsät tarjoavat tärkeitä elinympäristöjä lajeille, jotka ovat riippuvaisia vanhoista metsistä. Monilajiset metsät ovat myös vastustuskykyisempiä ja sopeutuvat paremmin ilmastonmuutokseen. Kaupungin virkistysmetsät eivät kuitenkaan ole puustoltaan luonnontilaisia, sillä ne ovat olleet pitkään ihmisen hyötykäytön kohteina talousmetsinä tai viljelymaina.

Kaupungin omistamien metsien hoidosta vastaa Kaupunkitekniikan keskus.