Lahnuksen nimistö
Lahnuksen kaupunginosaan kuuluu varsinaisen Lahnuksen lisäksi Ketunkorpi, Korpilampi ja Kurkijärvi.
Lahnuksen nimistö
Lahnuksessa, Korpilammen luoteispuolella, on maatila nimeltä Svidibacka. Nimi koostuu ruotsin sanoista ”svedja” eli 'kaski' (yhdyssanan alkuosana ”svedje”, murteellisesti ”svidi”) ja ”backe” eli 'mäki' (paikannimen loppuosana usein murteellisesti ”backa”). Nimen ruotsin yleiskieleen sovitettu kirjoitusasu olisi siten "Svedjebacken". Tila perustettiin lohkomalla 1922, ja silloin myös sen nimi merkittiin maarekisteriin murteenmukaisessa muodossa Svidibacka.
Svidibacka on otettu käyttöön tilannimen mukaan myös itse Svidibackan taloa lähistöineeen tarkoittavana alueennimenä.
Svidibackaan tuleva tie sai 1974 nimen Huhtamäentie – Svidibackavägen. Suomenkielisessä kadunnimessä on alkuosana Svidibacka‑nimestä muodostettu käännös (”huhta” eli 'kaski').
Toisaalla Espoossa, Kurttilassa, on käytössä kadunnimi Kaskimäki – Svedjebacken.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2011.
Ånäsin tilalla Pohjois‑Espoossa Lepsämänjoen varressa oleva pelto tunnetaan nimellä Jokipelto.
Jokipelto‑nimen on tallentanut paikannimikokoelmaansa 1960 kyläläisiä haastatellut Armi Viita ja samoin 1970 Terho Itkonen.
Jokipelto ja Ånäs kuuluvat kyläjaossa Lahnuksen kylään ja uudemmassa kaupunginosajaossa vastaavasti Lahnuksen kaupunginosaan.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.
- Sijainti: Ånäs. Siirry kartalle.(ulkoinen linkki)
Lahnuksen pohjoisosassa, melko lähellä Nurmijärven rajaa Pohjois‑Espoossa, on asuinalue nimeltä Ketunkorpi – Rävkärr. Nimi tulee vanhasta viljelysnimestä Ketunkorpi. Viljelysnimi on ollut käytössä jo satoja vuosia, sillä se merkitty muun muassa isonjaon karttaan 1700‑luvulla. Ketunkorpi‑niminen viljelys sijaitsee Lahnuksentieltä luoteeseen erkanevan Lepsämänjoentien alkupään tuntumassa nykyisen Ketunpojankujan luoteispuolella. 1974 Espoon nimistötoimikunta laati ja kaupunginhallitus vahvisti useita alueennimiä koskevan suunnitelman, johon sisältyi myös nimi Ketunkorpi – Rävkärr. Ruotsinkielinen alueennimi muodostettiin suomenkielisestä nimestä kääntämällä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2011.
Lahnuksen pohjoisosassa Ketunkorven asuinalueella erkanee Lahnuksentiestä länteen Ketunpojankuja – Rävungegränden. Nimi on otettu käyttöön vuonna 2001, ja se liittyy alueen pienehköön turkiseläinten teemaan. Ensimmäiset tiet aihepiirin mukaan on nimetty 1970‑luvulla: Ketuntie – Rävvägen, Ketunkuja – Rävgränden, Mäyränkuja – Grävlingsgränden. Nimet Lumikonkuja – Vesslegränden ja Ilveksenkuja – Lodjursgränden ovat myöhempiä tulokkaita. Eläinteema on alueelle saatu asuinalueen nimestä Ketunkorpi – Rävkärr.
Teksti: Minna Salonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.
Korpilampi on tekolampi Pohjois‑Espoon Lahnuksessa. Lampi saatiin aikaan 1970‑luvulla patoamalla kallioisten mäkien välissä ollut luonnonpainanne. Tekolampi tehtiin paikalle perustettua hotellia varten. Ensin nimettiin hotelli, ja lampi sai nimensä hotellin mukaan.
Kongressihotellin nimi valittiin nimikilpailulla. Sittemmin Korpilampi on otettu myös hotellia ja lampea ympäröivän osa-alueen nimeksi.
Korpilampi‑nimi sopii paikalle hyvin. Lammen luoteispäässä kallioiden alla olevan niityn nimeksi oli jo vuonna 1766 karttaan merkitty Korpiniittu.
Teksti: Riikka Tervonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2013.
Lahnuksessa, Korpilammen lähellä samannimisellä osa-alueella, on puisto nimeltään Korppi. Nimi perustuu tältä alueelta nimikokoelmiin tallennettuun viljelysnimeen Korppi. Sen taustalla on todennäköisesti vielä vanhempi niitynnimi Korpiniittu, joka esiintyy kartassa jo 1766. Korpiniittu on aikanaan lyhentynyt ja lopulta muuntunut muotoon Korppi.
Viljelyalue ja sen lähimetsiä on ollut nykyisen puiston alueella.
Nimelle ei ole muodostettu erillistä ruotsinkielistä vastinetta.
Myös Korpilammen tekolammen ja sen myötä osa-alueenkin nimi perustuu Korpiniittu‑nimeen.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2020.
Lahnuksen kaupunginosassa Lahnuksentiestä itään erkanee Kurjenkaskentie – Kurjenkaskivägen. Tien itäpuolella sijaitsee vuonna 1950 Lahnuksen kartanon maista lohkottu Kurjenkasken tila. Nimien taustalla on vanha viljelysnimi Kurjenkaski.
Nimi Kurjenkaskentie – Kurjenkaskivägen on ollut opaskartassa vuodesta 1975.
Kurjenkaskentien pohjoispuolella on tie nimeltä Kytömaa – Kyttlandet. Lähistön tiennimiä on myös muun muassa Ketunpojankuja – Rävungegränden.
Teksti: Minna Salonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.
Lahnuksen kaupunginosassa Lahnuksentiestä itään sijaitsee vuonna 1950 Lahnuksen kartanon maista lohkottu Kurjenkasken tila. Tilan nimi perustuu paikalla olevan peltoaukean nimeen Kurjenkaski, joka vuoden 1766 viljelyskartassa on muodossa KurjanKaski. Läheisen metsäalueen nimenä 1700‑luvun isonjaon kartassa on Kurjenkaskenpeldo, ja Birger Janssonin 1915 keräämästä Espoon paikannimien kokoelmasta löytyy myös mäennimi Kurjenkaskibacken.
Nykyään nimi Kurjenkaski elää tilan nimen lisäksi tiennimessä Kurjenkaskentie – Kurjenkaskivägen.
Asutus- ja viljelysnimestä Kurjenkaski on kirjoittanut Jaana Porkka pro gradu -työssään Pohjois‑Espoon kulttuurinimet (2006). Nimeen sisältyvän alkuosan ”kurki” luonnollisin selitys on paikalla esiintyneet linnut.
Teksti: Minna Salonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.
Lahnuksen kaupunginosassa Lahnuksentiestä itään erkanee sivutie, jolla on nimenä Kytömaa – Kyttlandet. Tiennimi perustuu Lahnuksen kartanolle kuuluneeseen Kytö‑nimiseen laajaan peltoaukeaan, johon liittyvät myös Kytömaasta idempänä sijaitsevat Kytöpellontie – Kyttåkersvägen ja Kytöniityntie – Kyttängsvägen. Isonjaon kartassa 1700‑luvulla Kydöstä on merkintä Kytääng.
Kytömaan nimi on ollut opaskartassa vuodesta 1976. Kytömaan eteläpuolella on tie nimeltä Kurjenkaskentie – Kurjenkaskivägen.
Teksti: Minna Salonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.
Käärlampi on kaunis, pitkänomainen metsälampi Luukin ulkoilualueella. Lähellä on muitakin lampia: Hepolampi, Hauklampi, Halkolampi, Väärälampi ja edellisiä hieman pienempi Mustalampi. Ne sijaitsevat kaikki Vihdintien pohjoispuolisella aarnialueella. Käärlammen nimi on vanha, eikä sen syntyä tunneta. Ehkä nimi on ollut ennen muodossa Kierlampi. Siinä tapauksessa nimi voi tulla lammen kiertyvästä muodosta.
Nimi Käärlampi on merkitty karttaan vuonna 1775 kirjoitusasussa Kjär Lambi, 1924 Kjärlampi sekä 1928 ja 1957 Kierlampi. Vuodesta 1972 peruskartassa on käytetty kirjoitusmuotoa Käärlampi. Ruotsin kielessä kansanomaisena muotona on ollut Kärlam; tällaisen alkuosan omaavana nimi tavataan jo vuonna 1915. Muuta erillistä ruotsinkielistä vastinetta nimellä ei ole.
Käärlampi‑nimen sisältö on epäselvä. Vanhat asiakirjamerkinnät viittaavat aikaisempaan ääntöasuun ”kiär”; tällöin nimeen voisi sisältyä Varsinais‑Suomessa ja hämäläissatakuntalaisella alueella tunnettu murremuoto ”kiärtää” (’kiertää’) ja ”kiärtyä” (’kiertyä, kääntyä’). Vihdissä on käytetty muotoa ”kiärryi” (’kietoutua jonkin ympärille’). Nimi on voitu antaa lammen muotoon perustuen, sillä vesistön eteläpää pyöristyy kahdeksi poukamaksi.
Teksti: Marika Luhtala, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2018.
Lahnuksen kaupunginosassa johtaa Lahnuksentieltä länteen Myllyjärven pohjoisrannalle sivutie, jolla on nimenä Lahnuksenmylly – Lahnuskvarnen. Tie ylittää Myllyjärvenojan, jossa vanhastaan on ollut kaksi Lahnuksen myllyä, Lahnustanmylly ja Haarssinmylly. Alueella sijainneisiin myllyihin viittaa myös vanha niitynnimi Myllyniittu, joka on merkitty viljelyskarttaan jo 1766 (asussa Myllinitu). Myllyt ovat kadonneet jo vuosikymmeniä sitten, mutta Lahnustanmyllyn rinnakkaismuoto Lahnuksenmylly on saanut uuden elämän tiennimessä.
Tie oli pitkään nimetön. Lahnuksenmyllyn nimeä ehdotettiin ensimmäisen kerran vuonna 1995, mutta käyttöön se otettiin vasta 2009.
Teksti: Minna Salonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.
Lahnus on vanha suomenkielinen kylännimi, jonka nimi perustunee nykyisin Heinäjärvenä tunnetun entisen järven vanhaan nimeen Lahnus, joka on merkinnyt ilmeisesti ’Lahnajärveä’. Järven säilynyt eteläpuoli tunnetaan nykyään Luukinjärvenä. On myös mahdollista, että kylän alkutalo on nimetty sinne Vihdin Lahnus‑nimisestä kylästä muuttaneen asukkaan mukaan. Joka tapauksessa on todennäköistä, että Espoon Lahnuksen nimenantajalla on ollut yhteyksiä Vihdin Lahnukseen. Kylännimen varhaisia ruotsinkielisiä kirjoitusasuja ovat esimerkiksi Lanoxby (vuonna 1540), Lanos (1541), Loureby (1559) ja Lahnås (1594). Suomenkielisestä asusta Lahnus löytyy merkintöjä ainakin 1700‑luvulta; virallinen kylännimi siitä tuli vuonna 1965.
1500‑luvulla Lahnuksen kylään kuului viisi taloa ja kolme kantataloa, Storgård, Musters ja Hars. Nykyisen Lahnuksen osa-alueita ovat Ketunkorpi, Korpilampi ja Kurkijärvi. Koko alueesta vain pieni osa on kaavoitettua tai asuttua, joten virallista nimistöäkin on melko vähän etenkin alueen suurehkoon kokoon nähden. Nimet perustuvat pääosin perinteisiin nimiin, mutta löytyypä sieltä rypäs turkiseläinaiheisiakin nimiä, jotka liittyvät vanhaan pellonnimeen Ketunkorpi ja sen mukaan nimettyyn alueeseen. Nimi Korpilampi taas on kehitelty 1970‑luvulla lähinnä kaupallisiin tarpeisiin.
Teksti: Laura Ukskoski, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2016.
Lahnuksen Korpilammella Hotelli Korpilammen kulmalta lähtevä ja järven vierestä kulkeva Lomatie – Semestervägen kertoo jo nimellään, millä mielellä alueella on syytä vierailla. Vesipuisto, hotelli ja mökkimajoitus muodostavat alueella kokonaisuuden, joka yhdistyy vapaa-ajan viettoon ja lomahetkiin. Niinpä, kun paikallinen yritys kaipasi toimintaa ja aluetta kuvaavaa osoitenimeä, Lomatie oli kelpo vaihtoehto.
Lomatie – Semestervägen otettiin käyttöön 2008.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2020.
Lahnuksen kaupunginosassa Lepsämänjoentien pohjoispuolella lähellä Nurmijärven rajaa sijaitsee talo, jonka nimi on Snäckens. Nimi perustuu asukkaana olleen muonamiehen sukunimeen Snäck. Seudun suomenkielisten asukkaiden puheessa asumuksennimi on mukautunut muotoon Nekki.
Teksti: Minna Salonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.
Lahnuksessa, Luukin pohjoispuolisella saloseudulla sekä suomenkielistä (Hepolampi) että ruotsinkielistä (Vaktermossen) nimistöä. Kielirajaseudulla kieliryhmät ovat myös lainailleet nimiä toisiltaan (Rookkeri). Hauklammen ja Ketunkorven välillä on pieni metsän ja kallioiden ympäröimä suo, jolla on suomenkielisten asukkaitten antama nimi Neljäkanttisensuo.
Nimeä ei ole painettu karttoihin, mutta seudun nimistöä kerännyt Terho Itkonen tallensi sen nimikokoelmiin haastatellessaan paikallisia asukkaita 1970. Nimiopas sanoi nimen kahdessa vähän erilaisessa muodossa: "Neljäkanttisensua", "Nelikanttisekssuaks".
Nimi perustuu suon muotoon. Seudun monet muut suot ovat pitkulaisia tai pyöreitä, mutta tämä suo erottuu niistä nelikolkkaisena. Nimi ei ole koskaan ollut kovin monien tuntema, kuten ei itse syrjäinen, vähäinen suokaan.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2006.
Nimellä Pyykorvenoja – Pyykorpibäcken tarkoitetaan Pohjois‑Espoossa Lahnuksessa sijaitsevaa luonnonojaa. Oja on pohjoispäästään yhteydessä Lepsämänjokeen, eteläinen osuus ulottuu puolestaan Luukin kylään kuuluvalle Pyykorven metsäalueelle. Lähellä sijaitseva katu on nimeltään Pyykorventie – Pyykorpivägen.
Ojasta käytetty nimi kuuluu Espoon perinnäiseen luontonimistöön; se on syntynyt paikallisten ihmisten käytössä toisin kuin vaikkapa urbaanien kaupunkialueiden katujen, urheilupuistojen ja aukioiden nimet. Se on liitynnäinen läheisen metsäalueen nimestä Pyykorpi. Tällainen tapa muodostaa nimiä on käytännöllinen ja maassamme hyvin tavallinen.
Pyykorpi lienee tunnettu metsäkanalintujen esiintymispaikkana, ja siellä on saatettu metsästääkin pyitä. Suomen sana ”korpi” merkitsee ’synkkää (kuusi)metsää, erämaata, saloa’ tai ’kuusta tai koivua kasvavaa suota’. Alue on ilmeisesti mielletty nimen syntyaikoihinkin syrjäiseksi seuduksi.
Teksti: Marika Luhtala, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2017.
Espoon pohjoisraja kulkee parin kolmen kilometrin matkan Lepsämänjoessa. Ketunkorven ja Nurmijärven Kuonomäen välillä Kiialankallion juurella on joessa leveämpi kohta, joka on seudulla tunnettu nimellä Rajapyörre. Siitä kaakkoon kunnanraja jatkuu maitse.
Nimellä ei ole ruotsinkielistä vastinetta. Lepsämänjoentieltä paikalle tuleva tie on nimeltään Rajapyörteentie – Rajapyörrevägen.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2004.
Lahnuksen kaupunginosassa Lepsämänjoentien pohjoispuolella lähellä Nurmijärven rajaa sijaitsee talo, jonka nimi on Snäckens. Paikalla on alkuaan ollut torppa, joka kuului ensin Lahnuksen kylän Harsin tilaan ja sittemmin Lahnuksen kartanoon, josta se erotettiin itsenäiseksi 1920‑luvulla. Snäckens‑nimi perustuu asukkaana olleen muonamiehen sukunimeen Snäck. Seudun suomenkielisten asukkaiden puheessa asumuksennimi on mukautunut muotoon Nekki. Tilasta on käytetty myös nimeä Grönlund myöhempien asukkaiden sukunimen mukaan.
Teksti: Minna Salonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.
Viiripelto – Viriåkern on pieni puisto Lahnuksessa Huhtamäentien varressa Korpilammentien eteläpuolella. Puiston toisessa reunassa on lyhyt katu, jolla on samoin nimi Viiripelto – Viriåkern. Nimet ovat Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen nimistöryhmän 1980‑luvun lopulla suunnittelemia, ja ne tulivat käyttöön 1990‑luvun puolella.
Nimet on saatu vanhasta pellonnimestä Viiripelto (kirjoitettu 1765 Wiripeldo). Pellonnimen taustaa ei tiedetä.
Lähellä on muita samasta pellonnimestä aiheensa saaneita kaavanimiä: Viirimäki – Viribacken (katu), Viiriniitty – Viriängen (katu; puisto).
Toisaalla Espoossa, Kiltakalliossa, on toinen Viiri‑alkuisten nimien ryhmä, mm. Viirikuja ja Viirikallio, mutta ne ovat kilta-aihepiirin nimiä ja niiden ruotsinkieliset vastineet Vimpel‑alkuisia.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2005.