Laajalahden nimistö
Laajalahden kaupunginosaan kuuluu varsinaisen Laajalahden lisäksi Ruukinranta.
Laajalahden nimistö
Laajalahden itäosassa Ruukinrannassa on huvila, joka tunnetaan nimellä Villa Elfvik. Helsinkiläinen vapaaherra Emil Standertskjöld (Emil Albert Mauritz, toisinaan käytetty myös etunimeä Mauritz) osti 1800‑luvun lopulla Bredvikin tilan, josta tuli perheen kesänviettopaikka. Hän antoi tilalleen nimen Elfvik. Nimen hän muodosti ehkä yhdistelemällä osia nimestä Bredvik ja vaimonsa Elviran nimestä. Samalla nimi liittyy sijaintiin lahden rannalla ja lisäksi sisältää ehkä romanttisen viittauksen ruotsin kielen älva‑sanaan ('keiju'). Nimen Elf‑alkuinen asu on vanhanaikaisen kirjoitustavan jäänne; nimi on aina äännetty "Elviik".
Bredvikin tilaan (eli uudelta nimeltään Elfvikin tilaan) kuului laajoja alueita nykyisessä Laajalahdessa. Standertskjöldeillä oli jo 1890‑luvulla suunnitelmia huvilan rakentamiseksi vanhan asuintontin itäpuolelle, mutta he eivät olleet ehtineet toteuttaa suunnitelmia, kun Emil Standertskjöld kuoli 36‑vuotiaana kesällä 1900. Leski Elvira Standertskjöld rakennutti huvilan muutamaa vuotta myöhemmin. Villa Elfvik valmistui 1904. Vähän myöhemmin Elvira tyttäriensä Thelman ja Lisen kanssa sen vakituiseksi asunnokseen. Lise Standertskjöld asui huvilassa kuolemaansa saakka, vuoteen 1974. 1990‑luvulta lähtien Villa Elfvik on Espoon kaupungin ylläpitämänä luontokeskuksena.
Huvilaa kutsutaan myös lyhyellä nimellä Elfvik. Samalla Elfvik on käytössä huvilaa lähistöineen tarkoittavana alueennimenä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2011.
Gallen‑Kallelan tie – Gallen‑Kallelas väg vie Vermonsolmusta Turunväylän eteläistä laitaa seuraillen Pellavaniemeen.
Nimi sisältyi Espoon tiennimilautakunnan laatimaan tiennimiehdotukseen 1957 ja tuli ilmeisesti myös käyttöön melko pian sen jälkeen.
Muistonimen aiheena on taidemaalari Akseli Gallen‑Kallela. Hänen ateljeelinnansa Tarvaspää on kadun päässä Pellavaniemessä. Katu kulkee samaa linjaa, jota Tarvaspäähän johtava tie on aina kulkenut.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2011. Muokattu 2022.
Espoon Laajalahden Ruukinrannassa asuneita taiteilijoita on muistettu kadunnimissä Joel Rundtin tie – Joel Rundts väg ja Ville Vallgrenin tie – Ville Vallgrens väg, jotka ovat olleet käytössä jo kymmenien vuosien ajan. Alueen muistonimiin kuuluu myös Gallen‑Kallelan tie. Nämä nimet sisältyivät Espoon tiennimilautakunnan laatimaan tiennimiehdotukseen 1957, ja ne otettiin ilmeisesti myös käyttöön melko pian sen jälkeen.
Joel Rundtin tie lähtee Laajalahden Ruukinrannassa Ruukinrannantieltä kohti itää ja jatkuu Vermonsolmuun, Tarvaspääntien eteläpäähän asti. Runoilija Joel Rundt asui aikoinaan kadun länsipään eteläpuolella sijaitsevassa talossa.
Nykyisin nimistönsuunnittelussa noudatetaan YK:nkin suosittamaa periaatetta, jonka mukaan elossa oleville henkilöille ei anneta muistonimiä. Varhaisempina aikoina tällaista käytäntöä ei vielä ollut, ja niinpä Joel Rundtilla oli jo elinaikanaan muistonimi Ruukinrannassa.
Runoilija, kansakoulunopettaja ja toimittaja Joel Rundt syntyi 3.12.1879 ja kuoli 2.6.1971. Hän julkaisi vuosien 1912 ja 1968 välillä toistakymmentä runokokoelmaa. Hän oli syntyisin ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta, Uudestakaarlepyystä, ja kuvaa tuon seudun tunnelmia monessa runossa, kuten kokoelmaan Den gröna muren (1934) sisältyvän runon En fiskarkoja ensi säkeistössä:
En fiskarkoja sover tyst på stranden,
så grå och glömd, att ingen vet dess namn.
Här drager ingen köl sitt spår i sanden,
och tången vajar orörd i dess hamn.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2011. Muokattu 2022.
Laajalahden Ruukinrannassa Ville Vallgrenin tien, Joel Rundtin tien ja Gallen‑Kallelan tien risteyksessä kadut muodostavat väliinsä kolmionmuotoisen alueen. Tämä risteys on lähiasukkaiden puheessa saanut nimen Kolmio.
Sari Virolainen keräsi 1992 parinsadan nimen kokoelman Ruukinrannan asukkaiden käyttämiä kansanomaisia paikannimiä. Kokoelma on tallennettu Kotimaisten kielten keskuksen Nimiarkistoon. Jotkin Ruukinrannan kokoelman nimet tarkoittavat hyvin vähäisiä paikkoja, jotka ovat kuitenkin alueen asukkaille olleet niin merkittäviä, että niille on syntynyt oma nimi. Yksi kokoelman nimistä on Kolmio. Nimi lienee vain paikallisesti tunnettu.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2011.
Bredvik on espoolaisittain nuorehko, aikaisintaan 1300‑luvun lopulla syntynyt alkuaan ruotsinkielinen kylä, johon on 1540‑luvulla kuulunut kaksi taloa. Nimi perustuu samanasuiseen talonnimeen, joka taas on saanut nimensä läheiseltä poikkeuksellisen laajalta merenlahdelta (Bredviken). Nimen vanhoja kirjoitusasuja ovat esimerkiksi Bredwijkby vuodelta 1540, Breed viick vuodelta 1545 ja Bredwick vuodelta 1592. Nimipari Laajalahti – Bredvik on ollut virallisena kaupunginosan nimenä vuodesta 1976, mutta toki suomenkielinenkin nimi on ollut käytössä jo aiemmin.
Laajalahden ainoa virallinen osa-alue on Ruukinranta, joka on saanut nimensä siellä toimineen tiilitehtaan mukaan. Laajalahden tiennimien osina on runsaasti luovutetun Karjalan paikannimiä, joita on alettu antaa 1940‑luvulla, kun alueelle muutti paljon siirtolaisia. Alueen arvokkaan historian mukaisesti sen nimistössä vilisee myös siellä eläneiden taiteilijoiden muistonimiä, toisaalta alueen länsilaidalla nimissä näkyy viereinen suoalue ja sen laidalla ollut turvepehkutehdas.
Teksti: Laura Ukskoski, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2016.
Laajalahden Kurkijoenpuistoon Lumivaarantieltä menevää ulkoilutietä ei ole nimetty alueen asemakaavassa, mutta Kurkijoenpuistossa olevan koirapuiston osoitetarpeen takia tämäkin polku on ollut tarpeen nimetä. Parhaiten opastava nimi on tässä tapauksessa kadunnimeen perustuva Lumivaaranpolku – Lumivaarastigen. Nimi on tullut käyttöön keväällä 2009.
Lumivaara‑nimet kuuluvat Laajalahden ryhmänimiin, joiden aiheena ovat Karjalan paikkakuntien nimet. Suurin osa näistä ryhmänimistä on annettu 1940‑luvulla. Aihepiiri perustuu siihen, että tuolloin Laajalahteen tuli paljon Karjalan siirtoväkeä. Lumivaara oli kunta Laatokan luoteisrannalla.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2009.
Storhoplaxin kylässä oli jo 1700‑luvulla käytössä kallionnimi Löftesberg. Ei tiedetä, mistä syystä kallio sai aikoinaan tällaisen nimen. Nimi tunnettiin edelleen 1900‑luvulla, jolloin sille muodostettiin suomenkielinen käännösvastine. Lupauksenvuori – Löftesberget on maastonimenä peruskartassa 1960. Asemakaavan nimistösuunnitelmassa 1971 se annettiin myös paikalle merkityn puistoalueen nimeksi. Paikka sijaitsee nykyisessä Laajalahdessa.
Puistonnimen Lupauksenvuori sisältävä asemakaava hyväksyttiin Espoon kaupunginhallituksessa 1972.
Nimeä Lupauksenvuori – Löftesberget voi käyttää myös alueennimenä puhuttaessa lähistön kortteleista.
Vuosien 1765 ja 1775 asiakirjoissa on rajapaikannimi Löftesbergsrå kalliokohouman itäosassa nykyisen Koivistontien kaakkoispään eteläpuolella. Nimeen sisältyvät sanat ”löfte” (suom. ’lupaus'), ”berg” (suom. 'kallio, vuori') ja ”rå” (suom. 'raja, rajapyykki'). Rajapyykki erotti Storhoplaxin kylän ja Bredvikin tilan toisistaan.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2016.
Turunväylän ja Turveradantien eritasoliittymän Turvesolmun länsipuolella on jalankulkusilta, jolle annettiin vuoden 2011 nimistösuunnitelmassa nimi Pehkusilta – Torvströbron.
Nimen aihe saatiin siitä, että nykyisen Turvesolmun tuntumassa toimi 1900‑luvun alkupuolella turvepehkutehdas. Tehdasrakennusta ei ole jäljellä. Sen sijaintipaikka on Turvesolmun eteläisimmän rampin eteläpuolella, 400 metriä Pehkusillasta itäkaakkoon.
Kevyen liikenteen siltaa ja sen nimeä ei ole merkitty asemakaavaan, mutta nimeä sopii käyttää sillasta puhuttaessa. Silta on rakennettu 2015.
Sillalle koillisesta tuleva kävelytie on Pehkupolku – Torvströstigen. Tämä nimi on kaavassakin.
Turvepehkutehtaan omisti Espoon Turvepehku Oy – Esbo Torvströ Ab. Aluksi, 1910‑luvulla ja 20‑luvun alussa, yhtiön nimenä oli vain Esbo Torfströ Ab.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2015.
Ruukinranta on osa-alue, joka kuuluu Laajalahden kaupunginosaan. Se sijaitsee Kehä I:n itäpuolella ja Turunväylän eteläpuolella. Alueen nimi tulee vanhasta rannannimestä Bruksstranden (ollut joskus myös muodossa Bruksstrand). Suomenkielinen nimi on käännös (ruotsin sana ”bruk” = 'ruukki’, ja ”strand” = 'ranta'). Nimi Ruukinranta – Bruksstranden on ollut virallisena alueennimenä 1970‑luvun alusta lähtien. Kadunnimi Ruukinrannantie – Bruksstrandsvägen on ollut käytössä jo ainakin 1960‑luvulla.
Ranta-alueen nimi Bruksstranden on syntynyt siitä, että siellä toimi aikoinaan Albergan kartanolle kuulunut tiilitehdas. Paikalla olevaa niemeä on kutsuttu samasta aiheesta tulleella nimellä Bruksudden.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2010.
Laajalahden luoteisosassa on asemakaavassa puisto nimeltä Vahvialankallio – Vahvialaberget. Puistossa on korkea kallio. Paikannimikokoelmissa on tiedot kalliota tarkoittavista, asukkaiden puheessaan käyttämistä nimistä Himmelsberget, Taivaskallio ja Taivari.
Taivari on nimestä Taivaskallio syntynyt lyhyempi muoto. Todennäköisesti Taivaskallio on puolestaan käännös ruotsinkielisestä nimestä Himmelsberget, joka on kirjattu nimikokoelmaan 1970‑luvulla, mutta on voinut syntyä jo paljon aikaisemminkin. Se voi hyvin olla suunnilleen samanikäinen kuin viereisen kallion nimi Löftesberget (sen on arveltu syntyneen Albergan huvila-asutuksen alkuaikoina 1900‑luvun alussa).
Espoosta tiedetään myös Himmelsberget‑niminen kallio Kunnarlassa ja Himmelsberg Espoonkartanossa. Lisäksi Helsingin Käpylässä on kuulu Taivaskallio – Himmelsberget. Kun Himmelsberg(et)‑nimiä on samalla seudulla näin monta, ne eivät voi olla toisiinsa nähden aivan irrallisia, vaan monessa tapauksessa paikalliset asukkaat ovat antaneet nimen oman asuinseutunsa kalliolle jonkin mallin mukaan. Mallina on voinut olla jokin mainituista nimistä tai jokin muualta tunnettu nimi. Voisi arvella, että Laajalahden tai Albergan asukkaat ovat kenties saaneet vaikutteita Käpylän suunnasta.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2010.
Tarvaspää on huvila ja ateljeelinna Laajalahden kaupunginosassa, Ruukinrannan Pellavaniemessä. Se on rakennettu 1911–1913, ja se oli Akseli Gallen‑Kallelan ateljeena ja Gallen‑Kallelan perheen asuntona. Vuodesta 1961 se on museona.
Tarvaspää on myös sen tilan nimi, jolla rakennus sijaitsee. Tilalle merkittiin nimeksi Tarvaspää, kun se erotettiin 1912 Albergan kartanosta. Tilaan kuului tuolloin kuusi hehtaaria maata kartanon maiden kaakkoisimmassa niemessä. Niemellä on ollut ainakin 1600‑luvulta nimi Linudden ja 1900‑luvun alkupuolelta suomenkielinen käännösnimi Pellavaniemi.
Tarvaspää‑nimi on Akseli Gallen‑Kallelan valitsema. Hän ei ottanut nimeä Linudden, vaan suomenkielisen, kansallisromanttisen nimen. Nimi on muodostettu viereisen saaren nimen mukaan. Saarella on nimet Tarvo ja Tarvoholmen.
Yhden tiedon mukaan nimeä Tarvaspää ehdotti Gallen‑Kallelalle kielentutkija Emil Setälä, toisen tiedon mukaan runoilija Eino Leino. Nimen Tarvaspää alkuosaksi saatiin saarennimeä mukaillen ”tarvas”, jota tunnetaan muun muassa kansanrunoista merkityksessä 'hirvieläin'. Loppuosana on sana ”pää”, joka esiintyy niemennimissä ja sopi tässä nimessä tavoiteltuun henkeen.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2011.
Tarvo on saari Ison Huopalahden suulla Leppävaaran lounaispuolella. Saari on korkea ja kallioinen, ja sen kautta kulkee vanha kylän- ja pitäjänraja, nykyinen kaupunginraja. Saaren itäosa kuuluu Helsinkiiin ja länsiosa Espooseen.
Nimi tuli 1950- ja 60‑lukujen vaihteessa entistä laajemmin tunnetuksi sen ansiosta, että saarta sivuamaan tuolloin rakennettua moottoritietä alettiin kutsua saaren mukaan nimellä Tarvontie – Tarvovägen. Väylän virallinen nimi on vuodesta 1973 Turunväylä – Åboleden, mutta myös nimi Tarvontie on edelleen melko tavallinen epävirallisessa käytössä.
Saarennimi Tarvo on vanha. Ruotsinkielisessä käytössä on myös nimi Tarvoholmen. Nimi on suomenkielistä alkuperää.
Saulo Kepsu arvelee Kylä‑Espoo‑kirjassa, että nimi voi liittyä Vihdin Vanhalan Tarvo‑nimeen ja vihtiläisten muinaiseen rannikolle suuntautuneeseen eränautintaan tai asukkaiden muuttoon. Vihdin Tarvo‑paikannimi voi perustua henkilönnimeen Tarvo tai Tarvoi.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2011.
- Sijainti: Tarvo. Siirry kartalle.(ulkoinen linkki)
Tarvo on saari Ison Huopalahden suulla Espoon ja Helsingin rajalla. Saaren kahta puolta on salmi. Salmien voi katsoa muodostavan yhdessä suuremman salmen. Salmi on saanut nimensä saaren mukaan.
Ruotsinkielinen salmennimi Tarvosundet kuuluu seudun perinteiseen vesistönimistöön. Myös suomenkielinen nimi Tarvonsalmi on lähiasukkaiden vanhastaan käyttämä.
Turunväylän eli Tarvontien rakentamisen jälkeen Tarvon itäpuolinen salmi jäi moottoritien penkereen rajaamaksi lahdeksi. Länsipuolisessa salmessa on edelleen vesiyhteys Isosta Huopalahdesta merelle.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2011.
Leppävaaran ja Munkkiniemen välisellä reitillä Pellavaniemestä Tarvoon johtava kevyen liikenteen silta tunnetaan asukkaiden puheessa nimellä Tarvonsilta – Tarvobron. Nimi perustuu saarennimeen Tarvo. Sekä suomenkielinen että ruotsinkielinen nimi ovat syntyneet kansanomaisessa kielenkäytössä.
Silta sijaitsee Tarvaspään itäpuolella Tarvonsalmessa.
Myös Tarvon toisella puolella, Helsingin alueella, olevaa vastaavanlaista mantereen ja saaren välistä kävelysiltaa kutsutaan nimellä Tarvonsilta – Tarvobron.
Jos jossakin tilanteessa tarvitaan sillannimeä, joka yksilöi tarkoitteensa tarkoin, Espoon puoleisesta sillasta on mahdollista käyttää täsmennettyä nimeä Läntinen Tarvonsilta – Västra Tarvobron.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2011.
Turveradantie – Torvbanevägen kulkee Laajalahden kaupunginosan länsiosassa. Kadun etelä- ja pohjoispään uusien osuuksien käyttöönotto ajoittuu vuoden 2015 lokakuuhun. Turveradantien linja on osin lähellä aiemman turveradan reittiä. Suosta nostettua turvetta kuivattiin ja jauhettiin turvepehkuksi ja kuljetettiin rataa pitkin Kilon asemalle.
Turpeen ja turvepehkun kuljetusta varten rakennettiin 1910‑luvulla kapearaiteinen rautatie, joka kulki Kilon asemalta vajaat 2 km etelään ja jatkui suolla useana haarana. Tätä turverataa käytettiin 1940‑luvun lopulle asti.
Suon laidassa olleessa turvepehkutehtaassa valmistettua turvepehkua myytiin mm. eristetarkoituksiin. Turveyhtiö myi myös polttoturvetta.
Tehdas ja rata kuuluivat yhtiölle, jonka nimenä oli aluksi Esbo Torfströ Ab ja 1920‑luvulta lähtien Espoon Turvepehku Oy – Esbo Torvströ Ab.
Suota kutsuttiin perinteisesti nimellä Stormossen. 1900‑luvulla sitä alettiin kutsua nimillä Turvepehkusuo – Torvströmossen ja Turvesuo – Torvmossen. Nykyisin suuri osa aiemmin laajasta suosta on muotoiltu täyttöaineksella kumpuilevaksi maastoksi.
Turveradantien nimi on suunniteltu 1970. Se tuli käyttöön 1985 Turvesuontieltä etelään lähtevällä osuudella. 1970‑luvun alusta lähtien suunnitelmiin sisältyneiden kadun etelä- ja pohjoispäiden rakentaminen toteutui vasta 2015. Koko pituudessaan Turveradantie ulottuu Nuijalantien ja Friisinmäentien risteyksestä etelään Vanhan‑Mankkaan tien, Koivu‑Mankkaan tien ja Mankkaanlaaksontien risteykseen.
Kadun pohjoisosassa on myös Turvesolmu‑niminen eritasoliittymä, jossa Turveradantie ylittää Turunväylän Turvesolmunsiltaa pitkin.
Nimi Turveradantie – Torvbanevägen vahvistettiin asemakaavassa 1991. Ruotsinkielinen nimi oli alkuun muodossa Torvbansvägen, mutta muutettiin vuoden 1987 nimistösuunnitelmassa ja vuoden 1994 opaskartassa muotoon Torvbanevägen.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2015.
Turunväylän ja Turveradantien välinen eritasoliittymä on nimeltään Turvesolmu – Torvknuten. Solmunnimi viittaa läheisen suon ja osa-alueen nimeen Turvesuo – Torvmossen.
Turvesolmun nimi on suunniteltu 1977 ja vahvistettu asemakaavassa. Liittymä oli kauan suunnitelmissa toteutumattomana, sillä se on rakennettu 2015.
Suota alettiin kutsua nimillä Turvepehkusuo – Torvströmossen ja Turvesuo – Torvmossen 1900‑luvulla, jolloin suosta nostettiin turvetta kaupallisiin tarkoituksiin. Suon laidassa toimi turvepehkutehdas. Suon vanha nimi oli Stormossen.
Turveradantie kulkee Turvesolmusta Turvesuontien länsipään kautta etelään.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2015.
Laajalahdesta Nihtisillan suuntaan vievä kokoojakatu Turvesuontie – Torvmossvägen on rakennettu 1970‑luvun alkupuolella. Nimeä ehdotti Espoon nimitoimikunta 1969, kun tietä suunniteltiin. Turvesuo – Torvmossen on Laajalahden kaupunginosan länsikolkalla olevan osa-alueen nimi. Alue on alkujaan ollut laaja suo. Nykyisinkin suota on pieni osa entisestä, sillä kaatopaikka ja täytemaan ajo ovat peittäneet sitä alleen. Turvesuo toiminut Mankkaan kaatopaikkana 1970‑luvulla ja 1980‑luvun alussa Espoon pääasiallisena kaatopaikkana.
Suosta on 1900‑luvun mittaan käytetty ruotsinkielisiä nimiä Torvströmossen ja Torvmossen ja suomenkielisiä nimiä Turvepehkusuo ja Turvesuo. Nimet perustuvat suon käyttöön turpeennostopaikkana. Turpeenotto oli laajamittaista, sillä 1910 sinne perustettiin turvepehkutehdas Esbo Torfströ Ab. Turvepehkua on käytetty mm. kotieläintaloudessa, viljelyssä ja rakentamisessa. Tehtaalle tehtiin kapearaiteinen hevosvetoisten junien rautatie Kilosta.
Suota on kutsuttu 1900‑luvulla myös nimellä Mankkaansuo – Mankansmossen, ja vanhempina aikoina nimillä Stormossen ja Mossen (asiakirjoissa: Stor måsen 1775, Måssa 1691). Keskellä suota oli ennen vanhaan pieni lampikin, josta käytettiin nimiä Stormossaträsket, Mossaträsket ja Lilltjärnan.
Turvesuontie alkaa Kehä I:ltä ja päättyy Turveradantien risteykseen, josta länteen kadun nimenä on Sinimäentie – Blåbackavägen.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2005.