Kalajärven nimistö
Kalajärven kaupunginosaan kuuluu varsinaisen Kalajärven lisäksi Odilampi.
Kalajärven nimistö
Kalajärven keskustan tuntumassa on pieni osa-alue nimeltä Hiirisuo – Mössenkärr ja katu nimeltä Hiirisuontie – Mösskärrsvägen. Kadunnimi on ollut opaskartassa vuodesta 1975, alueennimi vuodesta 1984.
Nimien taustalla on vanha ruotsinkielinen suonnimi Mössenkärr, josta on tieto jo vuodelta 1760. Alueennimi Hiirisuo on asukkaiden antama suonnimen mukaan sen jälkeen, kun alueelle oli syntynyt omakotiasutusta. Kadunnimi on suunniteltu 1974. Sitä ennen kadulla ei ollut nimeä.
Suomenkielinen nimi Hiirisuo perustuu sellaiseen tulkintaan, että suonnimi Mössenkärr viittaisi hiiriin (ruotsiksi ”mus”, monikossa ”möss”). Oikea tulkinta on kuitenkin, että alkuosa ”Mössen” viittaa soilla kasvavaan vehkaan. Täkäläisessä ruotsin murteessa vehka on ”möss, mössne”, ruotsin yleiskielessä ”missne”.
Koska nimi Hiirisuo oli 1970‑luvulla jo vakiintunut asukkaiden käyttöön ja sisältyi esimerkiksi Hiirisuon tiehoitokunnan nimeen, Espoon nimistötoimikunta päätti omassa käyttää nimeä myös suunnitelmassaan. Toimikunta ehdotti 14.5.1974 alueen keskeiselle asuinkadulle nimeä Hiirisuontie – Mössenkärrsvägen, mutta muutti ruotsinkielistä ehdotustaan muotoon Mösskärrsvägen. Nimi otettiin pian viralliseen käyttöön ja on edelleen käytössä tässä muodossa.
Teksti: Minna Salonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.
Kalajärven Hiirisuo‑nimien taustalla on alkuaan virheellinen käännös ruotsinkielisestä suonnimestä Mösskärr. Mösskärr‑nimen alkuosan sana ”mössne” on vehkaa tarkoittava murresana (ruotsin yleiskielessä ”missne”). Kansan suussa syntynyt virheellinen käännös muodostui, kun alkuosan ajateltiin olevan ruotsin hiirtä merkitsevä sana (mus, monikossa ”möss”). Suo on ollut nykyisten Hiirisuontien ja Hiirimäen kulmassa. Siellä on aikanaan kasvanut vehkaa, jonka juuria on käytetty pula-aikana karjan rehuna.
1970‑luvun alussa, kun kaava-alueen nimistöä suunniteltiin, silloisessa nimistötoimikunnassa epäröitiin Hiirisuo‑nimen käyttöä sen taustalla olevan käännösvirheen takia. Mutta koska Hiirisuo esiintyi kartoissa jo vuonna 1776, nimistötoimikuntakin heltyi kansan suussa syntyneelle nimelle. Olihan se jo vakiintunut osaksi paikallista nimimaisemaa, eikä nimen kääntämisessä tapahtunut merkityksenmuutos vaikuta nimen käyttöön. Loppujen lopuksi lainaaminen, mukaileminen ja muuttuminen on luonnollinen osa nimen elämää. Niinpä vuonna 1974 kaavaan päädyttiin ehdottamaan nimiä Hiirisuontie – Mösskärrsvägen ja Hiirimäki – Mössbacken. Seuraavana vuonna ne lisättiin myös opaskarttaan.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2019.
Vahvistetussa asemakaavassa on varattu paikka uudelle katuyhteydelle Kalajärven keskustasta luoteeseen Vihdintien lounaislaitaa pitkin. Kun katu rakennetaan valmiiksi, se johtaa Kalajärvenrannan alueelle ja päättyisi Kalajärventien ja Kalajärvenrannan risteykseen.
Katulinja ja kadun nimi Kalajärven puistotie – Kalajärviallén on vahvistettu asemakaavassa 1997. Koska katu yhdistää Kalajärven kaupunginosan keskustan ja Kalajärven järven lähikorttelit, sille haluttiin antaa Kalajärvi‑aiheinen nimi. Nimi Kalajärventie ei ollut kuitenkaan enää käytettävissä, ja nimeen valittiinkin loppuosa ”puistotie – allén”, joka kuvaa kadun luonnetta.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2010. Muokattu 2022.
Kalajärvi on vanha järvennimi, joka on tullut käyttöön myös kaupunginosannimenä. Järvennimellä tai alueennimellä ei ole erillistä ruotsinkielistä vastinetta. Ennen kuin Kalajärvelle syntyi omakotiasutusta, Kalajärvi oli metsäjärvi, ja sitä ympäröivä kallioinen maasto kuului Röylän kylän talojen maihin. Kallioaluetta kutsuttiin nimellä Kalajärvibergen. Järven länsipuolelle suunnitellulle kadulle ehdotettiin jo vuoden 1989 nimistösuunnitelmassa vanhan maastonimen mukaan muodostettua nimeä Kalajärvenkallio – Kalajärviberget, mutta suunnitelma ei toteutunut silloisessa muodossa. Sama kadunnimi sisältyy alueelle vuonna 2017 vahvistetun asemakaavan nimistösuunnitelmaan. Myös kaava-alueen nimenä on Kalajärvenkallio – Kalajärviberget.
Kalajärven rantakorttelien aiemmin käyttöön tulleessa kaavanimistössä on muita järvennimen mukaan annettuja nimiä, kuten kadunnimet Kalajärvenranta ja Kalajärventie.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2010. Muokattu 2022.
Kalajärvi on järven ja kaupunginosan nimi. Järven lähikortteleita tarkoittavana alueennimenä on käytössä nimi Kalajärvenranta – Kalajärvistranden, joka on merkitty muun muassa Espoon opaskarttaan. Kalajärvenranta on myös kadunnimi ja lisäksi järven pohjoisrannan puiston nimi.
Nimi Kalajärvenranta – Kalajärvistranden on suunniteltu 1980. Tuolloin laadittiin asemakaavaa laajalle alueelle Kalajärvelle. Nimistösuunnitelma sisälsi katujen, puistojen ja alueiden (ns. suurkortteleiden) nimet. Kalajärvenrannan suurkorttelilla ei ollut ennestään virallista nimeä. Puistolle oli ehdotettu nimeä Kalajärvenranta ensi kerran jo 1970.
Kalajärvenrannan kadulla sen sijaan oli vuodesta 1974 ollut nimi Kalajärvenkuja – Kalajärvigränden, mutta vuoden 1980 suunnitelmassa nimi muuttui. Kuja‑loppuinen nimi ei ollut tälle kadulle niin sopiva, koska katu ei ole kujamainen, vaan melko pitkä ja polveileva, ja oli lisäksi ennakoitavissa, että sille saattaa myöhemmin tulla omia sivukatuja. Ranta‑loppuinen nimi kuvaa kadun sijaintia ja on helppo yhdistää juuri tähän katuun. Järven itärannan lähellä kulkeva pitempi katu on Kalajärventie.
Kalajärvenrannan osalta asemakaava ei vahvistunut vielä 1980‑luvulla, vaan Kalajärvenranta rajattiin erilliseksi asemakaava-alueekseen (Kalajärvi I B). Tämä kaava tuli voimaan 1997. Kalajärvenkujan nimi muutettiin Kalajärvenrannaksi sen jälkeen, noin vuonna 2000.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2010.
Vanha järvennimi Kalajärvi on tullut myös asuinalueen nimeksi. 1950- ja 60‑luvulla Kalajärvi tarkoitti alueennimenä vain järven rantojen lähelle syntynyttä omakotiasutusta. 1970‑luvulla sillä alettiin tarkoittaa laajempaa aluetta, ja kaupunginhallitus vahvisti sen viralliseksi kaupunginosan nimeksi 1982.
Järven itärannan lähellä kulkeva katu oli vielä 1970‑luvun alkupuolella nimetön. Kun Espoon nimeä vailla olleet kadut nimettiin 1974–75, se sai järven mukaan nimen Kalajärventie – Kalajärvivägen.
Järven lähikortteleita tarkoittavana alueennimenä on käytössä Kalajärvenranta – Kalajärvistranden. Se on nimenä myös Kalajärventien sivukadulla, joka kulkee järven pohjois- ja luoteisrannalla.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2010.
Kalajärven kaupunginosan nimen taustalla on lammennimi Kalajärvi, joka todennäköisesti viittaa yksinkertaisesti lammen kalaisuuteen. Lammennimen varhaisimpia kirjoitusasuja ovat Kalliärfi (vuonna 1700) ja Kalajärfwi Träsk (1760), minkä jälkeen karttanimenä on esiintynyt ainoastaan Kalajärvi. Ruotsinkieliset ovat saattaneet käyttää myös nimeä Kalajärv, mutta käännöksiä ei tiettävästi ole tehty. Nimi on ollut kartassa osa-alueen nimenä, kunnes siitä vuonna 1980 tuli kaupunginosan nimi. Kalajärvi on myös Pohjois‑Espoon aluekeskus.
Kalajärven ainoa virallinen osa-alue on Odilampi, mutta alueella on myös useampia muita pieniä asuinalueita, kuten paljon huomiota herättänyt Örkkiniitty – Örkiängen. Örkkiniityn tapaan useimmat alueen paikannimet perustuvat perinteiseen joko ruotsin- tai suomenkieliseen luonto- tai asutusnimistöön. Lisäksi Kalajärvellä on joitakin alueen pohjoiseen sijaintiin sekä siellä esiintyvään kasvillisuuteen viittaavia nimiä. Odilammella on etunimiaiheinen nimirypäs, joka on suunniteltu ilmeisesti jo 1950‑luvulla, mutta nimien perustelut eivät ole tiedossa.
Teksti: Laura Ukskoski, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2016.
Kalajärven lähellä on pikkuinen suolampi nimeltä Kaliton. Paikalliset ruotsinkieliset ääntävät nimen ”kalitton”, suomenkieliset ”kaliton”. Nimi on alkujaan ollut suomenkielinen Kalatoin (vanha murremuoto, taivutus: Kalattomalla), aivan alkuun ehkä Kalatoinlampi. Lammennimi on aikoinaan annettu kalattomuuden mukaan ja on varmaan ollut helppo muistaa viereisen Kalajärven vastakohtanimenä.
Ruotsiin lainattuna nimi on muuttunut nykyiseen muotoonsa, jonka suomenkieliset ovat vuorostaan lainanneet itselleen. Lampea ympäröivän suon nimessä Kalitmossen Kaliton‑nimi on vähän lyhentynyt.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2004. Muokattu 2022.
Kalajärven Hiirisuolla sijaitsee kaksi katua, joiden nimiin sisältyy suolla kasvavan kasvin nimitys: Kihokkiniitty – Daggörtsängen ja Raatepolku – Vattenklöverstigen. Samaan aihepiiriin liittyy myös Suoheinäntie – Kärrhövägen.
Hyönteisiä ravinnokseen pyydystävän kasvin nimityksen ”kihokki” sisältävä nimi Kihokkiniitty – Daggörtsängen on ollut opaskartassa vuodesta 1986.
Teksti: Minna Salonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.
Kalajärvellä, Vihdintien pohjoispuolella on asuinalue nimeltä Kortesmäki – Kortesbacken. Nimi perustuu vanhaan kallionnimeen Kortesbergen. Kortesmäen nimistössä on Kortes‑alkuisia nimiä, eri kortelajien mukaan annettuja nimiä ja muitakin metsä- ja suokasviaiheisia nimiä. Viheralueennimessä Lehtokortteenlaakso – Ängsfräkensdalen aiheena on metsäkasvi lehtokorte.
Kasvilaji on ruotsiksi ”ängsfräken”. Sen tieteellinen nimitys on Equisetum pratense. Lehtokorte viihtyy monenlaisessa maastossa, muun muassa purolaaksoissa.
Lehtokortteenlaakso on Lehtokortteentien itäpuolella, etelään päin virtaavan Metsämaanojan laaksossa. Asemakaavassa Lehtokortteenlaakso on merkitty lähivirkistysalueeksi eli viheralueeksi, jossa voi ulkoilla. Lehtokortteenlaaksoksi nimetty puistoalue on yli 500 metriä pitkä etelästä pohjoiseen ja enimmillään noin 100 metriä leveä.
Viheralue on nykyisin lehtipuuvaltainen. Aiemmin purolaakso on ollut osin niittynä.
Nimi Lehtokortteenlaakso – Ängsfräkensdalen on suunniteltu 2008 ja vahvistettu asemakaavassa 2014.
Nimien Lehtokortteenlaakso – Ängsfräkensdalen ja Lehtokortteentie – Ängsfräkensvägen kanssa samanaiheisia nimiä ovat kadunnimi Lehtokortteenkuja – Ängsfräkensgränden ja polunnimi Lehtokortteenreitti – Ängsfräkensstråket. Kaavassa Lehtokortteenkuja on Lehtokortteentieltä Lehtokortteenlaakson suuntaan lähtevä lyhyt sivukuja ja Lehtokortteenreitti on ulkoilutie Lehtokortteenlaaksossa.
Muita asemakaavaan sisältyviä kortekasviaiheisia kaavanimiä ovat Metsäkortteenkuja – Skogsfräkensgränden, Peltokortteenkuja – Åkerfräkensgränden, Peltokortteenpiha – Åkerfräkensgården ja Suokortteenkuja – Kärrfräkensgränden. Nekin tarkoittavat kaavailtuja Lehtokortteentien sivukujia. Kaikkia nimien aiheina olevia kortelajeja kasvaa Espoossa ja lähiseudulla.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2018.
Lehtokortteentie – Ängsfräkensvägen on katu Kalajärven Kortesmäessä. Nimenaiheena on lehtokorte, jota kasvaa Espoonkin metsissä. Nimenvalintaan ovat vaikuttaneet myös tienoon Kortes‑alkuiset paikannimet, kuten alueennimi Kortesmäki – Kortesbacken.
Lehtokortteentien nimi otettiin käyttöön 2017. Se ja muut lähistön uudet kaavanimet on suunniteltu 2008. Nimet sisältyvät asemakaavaan, joka on vahvistettu 2014.
Lehtokortteentie on aiempi Kortesmäentien osa. Kortesmäentien nimi annettiin 1974. Katuverkkoon suunniteltujen muutosten takia osuudelle oli annettava asemakaavassa uusi nimi.
Kortes‑alkuiset nimet, kuten Kortesmäentie – Kortesbacksvägen ja Kortesmäki – Kortesbacken, perustuvat perinteiseen maastonimeen Kortesbergen.
Kortes‑nimien takia kaavanimistön aiheiksi otettiin juuri kortteita. Asemakaavassa Lehtokortteentiellä on muutama sivukuja, muun muassa Peltokortteenkuja – Åkerfräkensgränden.
Nimenaiheita on saatu muistakin lähistön metsä- ja suoluonnon kasveista. Lehtokortteentien pohjoispäässä on esimerkiksi Suokukankaari – Blomrisbågen.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2018.
Kalajärven kaupunginosan koillisosassa on suurkortteli nimeltä Metsämaa. Alueen omakotiasutus on alkanut 1950‑luvulla, ja alueennimikin on siltä ajalta. Nimi kuvastaa sitä, että alue rakennettiin aiemmin asumattomaan metsään.
Asuinalueennimi Metsämaa on jo vuoden 1961 peruskartassa. Kartan esittämässä tilanteessa Metsämaalla oli jo joitakin kymmeniä asumuksia. Alueennimelle on ollut tarvetta suunnilleen siitä asti, kun ensimmäisiä palstoja lohkottiin 1953 ja 1954. Tietojen mukaan Metsämaa‑nimi on asukkaitten antama. Nimellä ei ole erillistä ruotsinkielistä vastinetta.
Metsämaa-nimen tarkoite on osin vaihdellut eri aikoina. Alueennimi Metsämaa palasi 1980‑luvulla tarkoittamaan alkuperäisintä aluettaan Metsämaantien varressa, mistä rakentaminen alkoikin. Kadunnimi Metsämaantie annettiin 1974.
Välillä, varsinkin 1970‑luvun opaskartoissa, nimen Metsämaa piiriin voitiin lukea myös eräitä läntisempiä ja eteläisempiä alueita nykyisissä Kortesmäessä ja Örkkiniityssä. Sen ajan kartoissa laajasti käsitetyn Metsämaan osilla oli lisäksi täsmennettyjä nimiä: Ala‑Metsämaa, Keski‑Metsämaa, Ylä‑Metsämaa. Kortesmäen suurkorttelissa käytetään edelleen jonkin verran nimeä Keski‑Metsämaa.
Metsämaa-nimen voi tulkita tulevan yksinkertaisesti yhdyssanasta ”metsämaa”, joka merkitsee Perussanakirjan mukaan metsää kasvavaa maa-aluetta ja metsäistä maastoa. Alue oli alkujaan pelkkää metsää ja on rakentamisesta huolimatta säilynyt luonteeltaan hyvin metsäisenä.
Nimen valintaan on voinut vaikuttaa myös 1914 annettu metsätilan nimi Metsälä. Nykyinen Metsämaan suurkortteli ja sen pääkatu Metsämaantie ovat pääosin aiemmilla Metsälän tilan mailla.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2021.
Metsämaanoja – Metsämaabäcken on luonnonoja, joka virtaa Pohjois‑Espoossa Metsämaan ja Örkkiniityn asuinalueilla.
Metsämaanoja alkaa Metsämaalta, virtaa kohti etelää Vihdintien ali ja jatkaa kulkuaan Örkkiniittyyn. Örkkiniityn eteläpuolella se yhtyy luoteesta tulevan Taka‑Niipperin ojan kanssa. Siitä alaspäin nimenä on Myllypuro – Kvarnbäcken.
Nimi Metsämaanoja – Metsämaabäcken sisältyy 2018 laadittuun ja käyttöön otettuun Espoon virtavesien nimistösuunnitelmaan. Suomenkielinen nimi Metsämaanoja oli jo vuoden 1986 vastaavassa nimistösuunnitelmassa. Ruotsinkelinen nimi Metsämaabäcken muodostettiin 2008.
Espoon seudulla ja muualla Etelä‑Suomessa sanaa ”oja” on käytetty perinteisesti sekä metsäpuroista ja muista luonnonojista että pellonojista ja muista kaivetuista kapeahkoista vesiuomista. Myös tällaisia paikkoja tarkoittavissa suomenkielisissä vesistönimissä on yleisesti loppuosa ”oja”.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2021.
Pohjois‑Espoossa Kalajärven kaupunginosassa Vihdintien pohjoispuolella kaartaa Odilammentie – Odilampivägen. Nimi on ollut opaskartassa vuodesta 1975, ja se perustuu läheisen metsälammen nimeen Odilampi.
Odilampi on myös lammen viereisen osa-alueen nimi. Odilammentiestä erkanevat Odirinne, Odikuja ja Odimetsäntie.
Teksti: Minna Salonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.
Kalajärven kaupunginosassa Espoon ja Vantaan rajalla sijaitsee pieni metsälampi, jonka nimi on Odilampi. Tästä satoja vuosia vanhasta lammen nimestä on kirjoittanut Sirkka Paikkala kirjassa Järvi‑Espoo (1992). Paikkala pitää hyvin mahdollisena, että Odilampi‑nimeen sisältyisi kansankielestä jo hävinneen, karhua merkitsevän sanan ”oksi” genetiivimuoto ”ohden”. Sanaan ”oksi” palautuvia paikannimiä on säilynyt melko tasaisesti eri puolilla Suomea, runsaimmin hämäläissatakuntalaisella alueella ja Varsinais‑Suomessa.
Lammen viereistä osa-aluetta halkoo Odilammentie – Odilampivägen.
Teksti: Minna Salonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.
Pohjois‑Espoossa Kalajärven kaupunginosassa kulkee Odimetsäntie – Odiskogsvägen. Nimi on ollut opaskartassa vuodesta 1976, ja se on annettu läheisen Odilammen mukaan. Nimeen on myös vaikuttanut kyseisen kujan sijainti – kuja nimittäin yhdistää tiet Odilammentie – Odilampivägen ja Metsämaantie – Metsämaavägen.
Teksti: Minna Salonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.
Espoon seitsemästä suuralueesta viisi on nimetty keskuspaikkansa mukaan: Leppävaaran suuralue, Tapiolan suuralue, Matinkylän suuralue, Espoonlahden suuralue ja Kauklahden suuralue. Espoon keskuksen suuralue on saanut nimen Vanha‑Espoo. Suuraluejako ja suuralueiden nimet on muodostettu 1970‑luvulla.
Espoon pohjoisimman suuralueen keskus on Kalajärvi. Suuraluetta ei kuitenkaan nimetty ”Kalajärven suuralueeksi” tai "Suur‑Kalajärveksi", koska tarjolla oli luontevasti myös nimi Pohjois‑Espoo, jota pidettiin kätevänä ja kuvaavana. Suuralueen ruotsinkielinen nimi on Norra Esbo.
Suuralueeseen kuuluu kymmenen kaupunginosaa: Kalajärvi, Niipperi, Perusmäki, Vanhakartano, Bodom, Röylä, Luukki, Velskola, Lakisto ja Lahnus. Pohjois‑Espoon suuralueen eteläraja kulkee Pitkäjärven ja Bodominjärven kautta. Nuuksion suunnalla raja jatkuu Velskolan Pitkäjärvestä Ruuhijärveen.
Ilmausta Pohjois‑Espoo voidaan käyttää myös väljemmässä tarkoituksessa, siten, että sillä ei tarkoiteta tarkoin rajattua suuraluetta, vaan muulla tavoin hahmotettavaa, epätäsmällisemmin rajautuvaa aluetta Espoon pohjoisosissa. Sellaisessa käytössä Pohjois‑Espooseen voidaan lukea myös mm. Nuuksio. Tarkoitettaessa muuta kuin suuraluetta voi ruotsinkielisen vastineen kirjoitusasuna olla ”norra Esbo” pienellä n‑kirjaimella. Myös muunkielisessä käytössä on eroteltava tapaukset, joissa tarkoite on epämääräinen alue: tällaisissa tapauksissa on mahdollista muodostaa käännösvastine, esimerkiksi englanniksi "Northern Espoo". Sen sijaan puhuttaessa virallisesta, täsmällisesti rajatusta suuralueesta voidaan myös vieraskielisissä yhteyksissä käyttää sen virallista suomenkielistä nimeä Pohjois‑Espoo.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2010. Muokattu 2022.
Pohjois‑Espoossa Kalajärven kaupunginosan itälaidalla kulkee tie, jonka nimi on Rinkelikorpi – Kringelkärr. Nimi on ollut opaskartassa vuodesta 1986, ja sen taustalla on vanha suonnimi Kringelkärr.
Teksti: Minna Salonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.
Aivan Kalajärven keskustassa on Niipperintien ja Pohjoisentien välissä lyhyt katu, jolla on nimi Ruskatie – Höstglödsvägen. Nimi on suunniteltu 1980 ja vahvistettu asemakaavassa. Se tuli Espoon opaskarttaan suunnitteilla olevan kadun nimenä 1986, mutta katu valmistui kokonaan vasta 1990‑luvun puolessavälissä.
Ruskatien lähistöllä on muita samanaiheisia tai samaa aihepiiriä edustavia nimiä: Ruskaniitty, Pohjoisenpolku, Huurremetsä, Routakuja. Aihepiirin valinta perustuu Kalajärven sijaintiin Espoon pohjoisosassa.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2009.
Kadunnimi Suokukankaari – Blomrisbågen otettiin käyttöön Kalajärven Kortesmäessä toukokuussa 2017. Alueen kaavanimistön aiheita on saatu lähistön metsä- ja suoluonnon kasvien aihepiiristä. Tämän kadunnimen loppuosa ”kaari” sopii hyvin kadun muotoon.
Katuosuus oli aiemmin osa Kortesmäentietä, mutta nimi oli muutettava, koska asemakaavan mukaan katuverkko muuttuu merkittävästi. Osuus jää erilleen lähistöllä olevasta Kortesmäki‑nimisestä kadusta.
Aiemman Kortesmäentien pääosa sai nimen Lehtokortteentie – Ängsfräkensvägen. Kadun pohjoispäässä olevan katusilmukan kaareva osuus oli aiheellista nimetä omalla nimellään opastuksen selventämiseksi. Nimeksi annettiin 2008 laaditussa suunnitelmassa Suokukankaari – Blomrisbågen.
Suokukankaaren etelä- ja länsipuolella olevat pienemmät sivukadut ovat Suokukanrinne – Blomrisbranten ja Suokukanpolku – Blomrisstigen. Nämä nimet on Suokukankaaren tavoin suunniteltu 2008, vahvistettu asemakaavassa 2014 ja otettu käyttöön 2017.
Läheisellä suolla, Tremansmossenilla eli Tremanskärrillä, kasvaa suokukkaa. Siellä on myös harvinaista suovalkkua. Sen mukaan on nimetty Suokukankaaren sisälle osoittava Lehtokortteentien lyhyt sivukuja nimeltä Suovalkunpiha – Myggblomstergården.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2018.
Kalajärven ja Kurkijärven välisessä metsämaastossa on laaja, osittain avoin suo nimeltä Tremanskärr, aiemmin Tremansmossen (Trimans Måsan 1773). Jossain lähistöllä on ollut myös suon mukaan nimensä saanut niitty nimeltä Tremansängen. Suosta on käytetty mossen‑loppuista nimeä vielä 1900‑luvullakin, mutta peruskarttoihin ja opaskarttoihin se on tullut kuitenkin kärr‑loppuisessa muodossa. Nimeä on selitetty: "Kerrotaan, että sinne on haudattu kolme venäläistä".
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2004.
Suonnimestä Örke on asiakirjatieto jo vuodelta 1773 ja muodosta Örkekärret vuodelta 1826. Nimeen sattaa sisältyä suomen sana ”orko” (eli 'notko'). Örki‑alkuisina murteessa ääntyvät nimet Örkikärret ja Örkiängen olivat edelleen kansanomaisessa käytössä, kun seudulla kerättiin nimiä 1960- ja 1970‑luvuilla.
Örkekärret otettiin lähes kokonaan viljelykseen, ja 1900‑luvun mittaan viljelys ympäristöineen otettiin asutukseen. Asuinalueen nimenä oli Örkiängar ainakin jo 1963, nykyisin nimi on Örkkiniitty – Örkiängen. Tienniminä ovat käytössä Örkkiniityntie, Örkkiniitynkuja ja Örkkikuja, ja asemakaavassa on niiden lisäksi vielä Örkkirinne. Örkki‑nimiä ovat toiset pitäneet "Espoon rumimpina", toiset kiehtovina, etenkin kun Kersti Juva suomensi 1970‑luvun alussa Tolkienin taruolionnimityksen ”orc” sanalla ”örkki”. Keski‑Maan ja Espoon örkeillä ei kuitenkaan ole yhteyttä toisiinsa, sillä kääntäjä ei ollut tietoinen näistä paikannimistä.
Örkekärretin itäpuolella on kallionhuippu, jota on vuoden 1916 tiedon mukaan kutsuttu nimellä Örkekubb. Sana ”kubb” esiintyy joissain luotojen nimissä kobbe‑sanan ('luoto, pieni saari') rinnalla. Espoon saaristossa on esimerkiksi Herrökobben (1857 Herrökubb). Örkekubbin tapauksessa sana sisältyi sisämaan kallion nimeen, joka kuitenkin muuntui muotoon Örkegubben, kun nimen loppuosan ajateltiin olevan tutumpi sana ”gubbe”. Tästä saatiin sitten tiennimi Örkki‑ukon kuja – Örki‑gubbens gränd, joka oli käytössä 1974–1986. Asukkaat eivät ihastuneet ainutlaatuiseen nimeen, joten se muutettiin nykyiseksi Korpilaaksoksi.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2004.