Kotihoitoa kuudella vuosikymmenellä

  • Jaa Facebookissa
  • Jaa Twitterissä
6.11.2020 klo 15.13

Kotihoidon aluevastaava Virpi Cavander aloitti uransa Espoolla 1970-luvulla. Cavanderin pitkäaikaisin asiakassuhde kesti uran alkuvuosista aina eläkkeellä jäämiseen saakka. Pitkän uran aikana Cavander on saanut työhönsä voimaa asiakkaista.

Kotihoitoon Cavander päätyi sattumalta.  ”En tuntenut Espoosta ketään, eikä minulla ollut säännöllistä työtä. Olin käynyt kotiteollisuuskoulussa kudontalinjan ja olisin nykytermein saanut artesaanin tittelin, silloin olin kutoja.  Tein kutojana töitä eräälle tekstiilitaiteilijalle, se oli lähinnä keikkatyöhön verrattavaa. Kuulin kotiavustajatarpeesta Espoon kotisairaanhoidossa, menin haastatteluun ja sain paikan.  Espoolla aloitin vuonna 1977.”

Ensimmäisenä työpäivänä Raija-niminen kodinhoitaja kysyi Cavanderilta osaako hän lypsää lehmiä.  ”Siskoni on karjakko”, Cavander vastasi.  Tämä riitti ja näin ensimmäinen kynnys kotiavustajan uralla oli ylitetty. Lehmiä Cavanderin ei kuitenkaan tarvinnut lypsää.

Eväitä asiakkaan luona

Kotihoito vuosikymmeniä sitten oli hyvin erilaista kuin nykyään. Esimerkiksi 1970-luvulla kotiavustajilta ei edellytetty koulutusta ja työtoverit opastivat tehtäviin alusta alkaen.  Cavanderin ensimmäisenä työpäivänä tapaamasta Raijasta tuli läheinen tuki ja turva uran ensi vuosiksi. ”Olin nuori ja kokematon ilman alan koulutusta. Pelottikin hieman. Kuljimme Raijan kanssa asiakkaalta toiselle ja hän opasti niin asiakkaisiin kuin työhön.”

Kotihoidon työntekijöiltä edellytetään nykyään vähintäänkin lähihoitajan koulutusta. Tätä Cavander pitää suurena parannuksena. ”Nyt kaikki kotihoidon työntekijät ovat koulutettuja ja kaikilla samanlainen osaaminen. 1970-luvulla mentiin persoona edellä. Isoista perheistä tulevat pärjäsivät pääsääntöisesti parhaiten”, Cavander kuvailee. 

Kolme ihmistä istuu puistonpenkllä.

Virpi Cavander (vas.) työtovereineen Auroran puistossa 1970-luvulla. Kuva: Virpi Cavanderin kotialbumi.

Kotihoidon maantieteelliset suuralueet muotoivat Espoossa 1990-luvun alussa. Käytännössä hoitaja työskentelee yhdellä alueella, jolloin välimatkat asiakkaalta toiselle ovat lyhyitä.  Cavanderin aloittaessa uraansa kotiavustajan asiakkaat asuivat ympäri Espoota. Cavander työskenteli pääasiassa Viherlaaksossa, mutta viikonlopputöitä hän teki esimerkiksi Kauklahdessa ja Matinkylässä.  Autottoman työntekijän matka taittui bussilla, junalla tai pyörällä. Eväät kulkivat koko päivän mukana ja useimmiten ne syötiin asiakkaan luona. 

Kotitöistä asiakkaan toimintakyvyn tukemiseen

Cavanderin uran alussa työ oli yksinäistä, eikä työtovereita juuri nähty.  Kotisairaanhoidossa kotiavustajat saivat kerran viikossa listan tulevan viikon tehtävistä. Listalla olivat asiakkaiden nimet ja osoitteet – paikan päällä selvisi, mitä asiakkaan luona tehdään. Asiakkaita autettiin laidasta laitaan, perushoidosta siivoukseen.   Mukaan mahtui myös erikoisempia tehtäviä.   Kerran Cavander nosti Laaksolahdessa perunaa pellosta pienen mökin asukkaille.

”Jos esimiehellä oli asiaa, hän katsoi tuntilistasta, missä hoitaja suunnilleen meni ja soitti asiakkaalle.  Asiakkaalta esimies sitten kyseli olisiko hoitaja siellä ja saisiko puhelimeen”, Cavander kertoo uran alkuvuosista.

Kotihoito on kehittynyt huomattavasti Cavanderin uran aikana. Kotihoidossa viime vuosien aikana on keskitytty asiakkaan toimintakyvyn ylläpitämiseen ja omatoimisuuden tukemiseen. Uusille asiakkaille Espoon kotihoito tekee nykyään hoito- ja palvelusuunnitelman, jossa käydään läpi, millaisesta avusta asiakas hyötyy.

Yksi, mistä Cavader iloitsee, on kotihoidon työn muuttuminen turvallisemmaksi.   ”Työsuojelun näkökulmasta 1970-luvulla oli valtavia riskejä, mutta ei niitä osattu ajatella”, Cavander miettii.  ”Tuolloin työntekijät kävivät yksinään asiakkaan luona, eikä kukaan soitellut perään ja kysynyt miten menee. Nyt kotihoidossa mietimme, olisiko parempi, jos asiakkaan luona käytäisiinkin kollegan kanssa”, Cavander kuvailee eroja.

Kohti uutta

Cavander piti asiakastyöstä, mutta kymmenen vuoden jälkeen, 1980-luvun puolivälissä, oli uuden aika. Cavander opiskeli töiden ohella iltalukiossa, jossa tulevan puolisonsa.  ”Ylioppilaskirjoitusten jälkeen mietin mitä teen seuraavaksi. Askarteluohjaajan työ kiinnosti, mutta halusin ammatin, jolla pääsisi varmasti töihin.”  Cavander irtisanoutui kotiavustajan työstään ja aloitti sairaanhoitajaopinnot.

1990-luvun alussa koitti paluu Espoolle sairaanhoitajan tehtävään Espoon sosiaali- ja terveyskeskuksen Kauklahden tiimiin.  ”Työskentelimme erittäin itsenäisesti ja nykytermi itseohjautuvuus olisi kuvannut työskentelytapaa erittäin hyvin. Tuosta ajasta jäi erittäin lämpimät muistot hyvästä yhteistyöstä.  Me-henki oli korkealla.”

Töiden ohella Cavander täydensi osaamistaan sosiaaliohjaajan oppisopimuskoulutuksessa.  Yhdistelmä oli toimiva, ja 1990-luvun loppuvuosina Cavanderin työnkuvaan tuli mukaan sosiaali- ja kriisipäivystys.  Ensimmäiset kännykät saatiin vuonna 1998 päivystys- ja kriisipuhelimiksi.  ”Ne kulkivat mukana ja soivat kesken asiakastapaamisten”, Cavander kuvailee. 

Kehittyvä kotihoito

Cavander on seurannut läheltä kotihoidon uudistumista. Vuosikymmenten aikana Espoon kotihoitoon on muodostunut tiivis työyhteisö, jossa ammattitaito ja yhteistyö ovat tärkeitä.  Kotihoidon työ keskittyy entistä enemmän asiakkaan jaksamisen ja toimintakyvyn ylläpitoon.

”Kotiavustajana aloittaessani merkitsimme ylös asiakkaan luona tehdyt työt: oliko matot tampattu, lattia pesty tai laitoinko ruokaa”, Cavander kertoo.  Nyt kotihoidon työntekijät seuraavat asiakaan vointia. Millainen hänen toimintakykynsä on, tunteeko hän kipua tai saako hän tarpeeksi ravintoaineita.

Ainutlaatuisia kohtaamisia

Cavander siirtyi asiakastyöstä hallinnollisiin tehtäviin, ensiksi kotihoidon ohjaajaksi 1999 ja vuonna 2012 kotihoidon aluevastaavaksi Leppävaaraan.    Aluevastaavana Cavander toimii työntekijöiden esimiehenä ja vastaa, että työ omalla alueella sujuu. Työhön kuuluu myös asiakaslaskusta, sekä hoito- ja palvelusuunnitelmien hiomista. Toisinaan asiakkaiden kanssa neuvotellaan esimerkiksi apuvälineiden käytöstä.

Vaikka työn luonne muuttui hallinnollisemmaksi, kotihoidon asiakkaiden merkitys ei vähentynyt. Kotihoidon asiakkaiden arkiset asiat ja olivat aina etusijalla. Cavander kertoo saaneensa vuosikymmenten aikana voimaa työhönsä asiakastyöstä.

Pitkän uran mieleenpainuvimmat hetket ovat olleet erikoiset tilanteet asiakkaiden kanssa.  1970-luvun lopulla nuori kotiavustaja löysi itsensä saunomassa asiakkaan kanssa perjantai-iltana. ”Pihasauna oli lämmitetty ja muistisairas rouva tarvitsi saunotuksen. Ei meillä tuolloin ollut saappaita tai suojatakkeja, eikä niitä osattu kaivatakaan. Menimme yhdessä löylyihin.  Autoin rouvaa peseytymään ja pukeutumaan. Sitten joimme saunakahvit”, Cavander kertoo.

Toinen saunaan liittyvä muisto on tuoreempi.  Espoossa asuu edelleen vanhuksia, joilla ei ole kunnollisia peseytymismahdollisuuksia kotona.   Kotiin ei esimeriksi tule juoksevaa vettä tai jalat eivät kanna kellarikerroksen pesutiloihin.  Kotihoito tarjoaa heille mahdollisuuden peseytyä kaupungin tiloissa.

Muutama vuosi sitten joulun alla asiakkaiden kovasti odottama joulusauna ja viikon ainut peseytymismahdollisuus uhkasi peruuntua hoitajapulan vuoksi.  Cavander kokosi joukon vapaaehtoisia, joiden kanssa saunottivat asiakkaat.

Asiakkaiden kohtaaminen, se on säilynyt kaikki vuosikymmenet samana.  

Toisinaan kotihoidon työntekijät sanovat, ettei kotihoito tarjoa enää mitään uutta. Heille Cavander puhuu ihmisten kohtaamisen ainutlaatuisuudesta. ”Hoitajan ammattitaitoa on luoda asiakassuhde ja auttaa asiakasta oivaltamaan, miten hän voi itse edistää vointiaan.”

Kotihoito auttaa niissä arjen asioissa, joista asiakas ei itse suoriudu.   Cavander pitää arjen tekoja edelleen tärkeinä. Pienet asiat voivat olla vanhukselle merkittäviä.  ”Jos pyörätuolissa istuva ihminen viettää päivänsä ikkunan ääressä, ja ikkuna on likainen, ei voi olla niin, että kotihoito ei pesisi ikkunaa.”

Kannattelua läpi elämän

Suurin osa kotihoidon asiakkaista on ikääntyneitä, mutta kotihoito kannattelee tarvittaessa läpi elämän.   Cavanderin pitkäaikaisin asiakassuhde alkoi uran ensi vuosina.  Tuolloin kotisairaalan asiakkaaksi tuli nuori, onnettomuudessa halvaantunut perheenisä. Alku oli vaikea, mutta elämä on kantanut.  Perheenisästä on tullut isoisä kuudelle lapsenlapselle. Cavander tietää tämän, sillä he pitävät edelleen yhteyttä.   ”Soittelemme silloin tällöin ja vaihdamme kuulumisia.  Olisin kutsunut heidät läksiäisjuhliini.”

Koronapandemian vuoksi läksiäisjuhla jäi pitämättä. Sitä Cavander harmittelee. Oli vaikea jättää jäähyväisiä tutuille ja työtovereille, kun kasvokkain ei voinut tavata.

Työpaikkansa oven Cavander sulki kesän alussa kiitollisena ja liikuttunein mielin.  ”Olen kiitollinen, että Espoon kaupunki antoi mahdollisuuden pitkään uraa ja kouluttautumiseen.  Iloitsen, että pääsin työvuosieni aikana kehittämään Espoon vanhusten palveluja.”

Tulevaisuuden suunnitelmat ovat tiedossa. ”Syksyllä on ollut kauniita ilmoja ja poikkeuksellisen lämmintä, niin on voinut kulkea metsissä monenlaisia polkuja. Suunnitteilla on myös luonnonpuistojen kiertäminen, mutta se saa vielä odottaa väljempiä polkuja. Ja haaveilen opiskelevani arkeologiaa”, Cavander paljastaa.  

Ihminen istuu puistonpenkillä.

Virpi Cavander Auroran puistossa keväällä 2020. Kuva: Virpi Cavanderin kotialbumi.