Omatila-blogi > Uusimmat

Uhrista selviytyjäksi

10.2.2020 klo 9.13

Victoria

Kukaan ei odota kotona jo valmiiksi pettyneenä, kukaan ei nimittele, hauku eikä vaadi. Kukaan ei valvota minua riitelemällä yöllä, kun haluan nukkua. Muistot tekevät välillä kipeää. Olen seesteinen ja rauhallinen, ja tiedän selviäväni tästä.

Löysätään äidin esiliinan nyörejä

14.11.2018 klo 13.31

Katja Kytölä

Meillä aikuisilla on vastuu siitä, millaista asennetta nuoremmalle sukupolvelle välitämme. Hyväksymmekö kaikki sukupuolet ja kaikenlaiset suhteet. Kuinka kommentoimme naapurin Seijan ja Tuulan liittoa tai mitä luokkakaveri Pekan synttäripakettiin kääräisemme.

Minkälaista on työni Omatilassa?

5.9.2018 klo 12.34

Katja Kytölä

Rakastan työtäni ja tulen joka aamu mielelläni töihin. Koen tekeväni merkityksellistä työtä. Mikään työpäivä ei ole samanlainen kuin toinen. Aamulla töihin tullessa voi jonkin verran aavistella, millainen päivä on tulossa, mutta kaikki voi muuttua hetkessä. Juhannus tai joulu tänä vuonna ei ole samanlainen kuin viime vuonna. Puhelin on auki ja toimistossamme on yleensä aika hektistä ja äänekästä,

Nyrkkisääntö

9.4.2018 klo 10.30

Susanne Peltola, Omatilan ohjaaja

En kuullut askeleitasi. En nähnyt varjoa. En osannut varoa. Lupasit, että vauva muuttaa kaiken... Onni on sittenkin vain saippuapala, ei siitä saa otetta. Se lipeää käsistä. Vauva lipeää käsistä. Huudat kovaa, äänet kimpoilevat ympäri seiniä, toivon että olisi pahviseinät. Jos tämä olisikin nukkekoti. Jos joku tulisi ja lopettaisi tämän ruman leikin. Toivottavasti naapurissa ei ole kuurot korvat.

Arjen sankari

2.3.2018 klo 13.05

Katja Kytölä

Lepo – onko sekin perusteltava itselle hyödyn kautta? Kun nyt lepään, jaksan taas oravanpyörässä. Ei, vaan meillä jokaisella on oikeus lepoon, sairauslomapäivään ja omiin mielipiteisiin. Meidän tiinojen, leenojen ja annojen on taisteltava itsemme ulos niistä kahleista, jotka lapsuutemme ja kasvatuksemme on sisällemme kenties rakentanut. Itsehän me niitä pidämme yllä tai jopa olemme ne itse luoneet

Pakkasilta

8.2.2018 klo 8.00

Katja Kytölä

Päätän, että lähden kävelemään kohti kotia. Jos näen vielä joitain kavereita matkalla, voin kysyä yöpaikkaa. Jos en näe, minun on pakko mennä kotiin. Luulen, että tänään saan mennä sinne, mutta tiedän myös, minkälaista se on. Mahaa vääntää kun ajattelenkin. Kävelen parikymmentä minuuttia. Ketään ei näy enää missään. Askeleeni hidastuvat loppumatkasta ja sydämen syke kiihtyy. Suuta kuivaa. Pakko se

Elämää kerrostalossa

25.1.2018 klo 8.13

Katja Kytölä

Turvallisessa ja välittävässä talossa kuunnellaan naapureiden ääniä ihan eri korvin kuin syyttävällä. Kun naapurin äänet huolestuttavat, soitetaan 112 ja avataan ovi hätääntyneelle. Nalleretkelle ei tarvitse juosta pakkaseen, vaan voi yöpuvussa kipittää tuttuun paikkaan.

Alas I found my prince again

4.1.2018 klo 8.10

Ceci N Q

As i turned to face the other side of the bed to take in more sleep, then gosh...it was him...he had returned to me in reality...

And that was all i needed to do

14.12.2017 klo 8.15

Ceci N Q

All i needed was to take a bold step to say THIS IS MY NOW.

"Fear of a Name Increases the Fear of the Thing Itself"

30.11.2017 klo 8.08

Tanja Tanskanen

The foregoing sentence is from the pen of the writer J.K.Rowling and the creator of the magical wizarding world of Harry Potter. In the fantasy world lord Voldemort is the very embodiment of evil. He is so scary that even saying his name out loud causes a great fear in everyone.