Köyhyys kokemuksena – mietteitä Lapsiperheköyhyysohjelman seminaarista

  • Jaa Facebookissa
  • Jaa Twitterissä
15.2.2021 klo 10.12

Vuosien 2019–2021 Lapsiperheköyhyysohjelman tavoitteena on tuoda ilmiötä näkyväksi sekä lisätä tietoisuutta ja ymmärrystä lapsiperheköyhyydestä ja sen vaikutuksista. Vuoden 2020 syyskuussa järjestettiin etäyhteyksin seminaari, jossa teeman ympärillä pohdittiin, miten eri tahojen toimijat voisivat työssään edistää pienituloisten lapsiperheiden asemaa Espoossa. Seminaarissa kohtasivat kaupungin ja järjestöjen toimijat ja kokemusasiantuntijat.

Kokemusasiantuntijat Marjo ja Pipsa pohtivat seminaarin antia.

Erityistilanteen monet ilmiöt

Marjo ja Pipsa olivat seminaarissa mukana kertomassa omista kokemuksistaan teemasta. He nostivat keskusteluun koronan mukanaan tuomia ilmiöitä.

”Koronan myötä hieman nurinkurisella tavalla tuli esiin, miten me ihmiset olemme tulotasosta riippumatta nyt samalla viivalla. Kenelläkään ei ole mahdollisuuksia matkustaa, käydä elokuvissa tai muuta, joka on toisille arjessa tavallista, mutta köyhille lapsiperheille ei juuri koskaan. Toivoisin ihmisten muistavan tämän myös korona-ajan jälkeenkin, että samoja mahdollisuuksia ei kaikilla ole”, Pipsa summaa.

Kevään sulku ja liikkumisrajoitukset sekä etäkoulut aiheuttivat taloudellista ahdinkoa myös ruokakustannusten osalta.  

”Onneksi pienituloisia perheitä huomioitiin kouluruokailun järjestämisellä ja koronaruokakassijakelulla. Ilman niitä olisi tilanne ollut huomattavasti vaikeampi”, Marjo toteaa. ”Nyt syksyllä toimeentulotuen asiakkaiden koronalisä on tuonut hieman helpotusta”.

Yhteisöllisyyttä turvavälien kanssa

Koronatilanteen keskellä on kaikkien jaksaminen ollut koetuksella. Kuitenkin erikoislaatuisessa tilanteessa on kokemusasiantuntijoiden mukaan näkynyt myös niitä ilon pilkahduksia.

”Vaikka kaikki puhuvat koronasta, miten synkkää ja tummaa kaikki on, silti kaiken keskellä on löytynyt uusia yhteisöllisiä tapoja. Ihmiset ovat liikkuneet luonnossa enemmän ja pitäneet yhteyttä toisiinsa ihan soittamalla, mikä on näinä aikoina jo harvinaista. Tai jopa lähetetty kirjeitä toisille”, Pipsa pohtii. ”Keväällä huolehdittiin siitä naapurin mummosta, että pääsetkö kauppaan tai tarvitsetko apua. Se on todella hienoa yhteisöllisyyttä.”

Lasten osallisuuteen tarvitaan tekoja

Lapsiperheköyhyysohjelmassa nostetaan esiin osallistumisen ja harrastusten tukeminen yhtenä osa-alueena.

”Lasten harrastuksiin pääseminen ja harrastustuki on tärkeä osallisuusmahdollisuus. Onneksi meillä on mahdollisuuksia esimerkiksi hakea täydentävästä toimeentulotuesta tukea myös lasten harrastuksiin. Toisinaan on kova kynnys hakemiseen, kun kysytään perusteluita. Välillä tuntuu hankalalta avata koko tarinaa jollekin lomakkeelle”, toteaa Marjo.

”Harrastustuen ansiosta lapset ovat samalla viivalla ilman erittelyä huonompiosaisiin. Lapsille on tärkeä olla osa jotakin, olla samalla viivalla muiden kanssa”, Pipsa jatkaa.

”Onneksi meillä on perusturvaa, kuten sosiaalityö, toimeentulotuki, joka kattaa lääkkeet ja terveydenhuoltokulut. Ja esimerkiksi pienituloisille maksuton päivähoito”, Marjo toteaa. ”Kuitenkin tarvitaan hieman enemmän tukea esimerkiksi juuri harrastuksiin, jotta lasten näköala tulevaisuuteen säilyisi.”

Avun tarve on korona-aikana kasvanut, myös niillä ihmisillä, jotka eivät ole aiemmin tarvinneet apua.

”Auttajien tulisi olla hereillä, kuunnella herkällä korvalla, miten auttajat voivat nyt vaikuttaa siihen, että palvelut ovat kaikkien saatavilla ja tiedossa. Kokemusasiantuntijoista voisi olla suuri apu esimerkiksi avussa ja neuvonnassa kriisitilanteissa kuuntelevana korvana, ja antaa sitä läsnäoloa, mitä ammattilainen ei ehdi antaa”, Pipsa muistuttaa.

Lue lisätietoa