Juoksuhaudoista yhteiselle polulle asiakkaan rinnalla

  • Jaa Facebookissa
  • Jaa Twitterissä
11.4.2019 Terveydenhoidon asiantuntija Minna Eväsoja


Vietin vuosia sitten hulvattoman hauskoja hetkiä Hotakaisen  Juoksuhaudan tie -kirjan parissa. Kirjassa päähenkilö ajaa yhtä asiaa, perheensä hyvää, niin intohimoisesti, ettei näe elämän kokonaisuutta. Näin voi käydä myös palveluissa, jos sorrumme tarkastelemaan asiakasta vain yhdestä näkökulmasta, kuin kuplassa erillään muusta elämästä.

Lapsiperheiden palveluissa puhutaan tänä päivänä paljon integratiivisesta työotteesta, monialaisesta yhteistyöstä tai verkostotyöstä. Uudet toimintatavat mahdollistavat toiminnan kehittämisen yhteisen asiakkaan ja yhteisen palvelupolun näkökulmasta - moniammatillisesti, mutta kuitenkin perheen yksilölliset tarpeet huomioiden.

Toiminnan keskiössä ovat universaalit palvelut ja ennaltaehkäisevä työote, jossa arjen pieniin huoliin on tavoitteena puuttua ennen kuin niistä kasvaa ongelmia. Neuvoloiden ja koulujen terveydenhoitajat tapaavat lähes kaikki suomalaiset lapset, nuoret ja perheet määräaikaistarkastusten yhteydessä, ja saavat arvokasta tietoa asiakkailta itseltään, missä he kokevat erityisesti tuen tarvetta.

Tuen toteuttamiseksi meillä on hyviä yhteisiä työmenetelmiä, kuten Lapset puheeksi -keskustelu tai Moniku-palvelu, jossa terveydenhoitaja ja itsekin ulkomaalaistaustainen sosiaaliohjaaja tapaavat muun kielisiä ja -kulttuurisia perheitä kolmesti lapsen ollessa alle vuoden ikäinen.

Moniku-palvelun asiakaspalautteista nousi toive ryhmätoiminnasta. Viime syksynä aloitti Me-talon tiloissa Espoon keskuksessa Moniku-ryhmä, joka tarjoaa etenkin äideille mahdollisuuden verkostoitua. Moniku-ryhmän yhtenä tavoitteena on ehkäistä vanhempien kokemusta yksinäisyydestä ja syrjäytymistä.

Asiantuntija vierailee ryhmässä kerran kuukaudessa psykoedukatiivisella työotteella. Sosiaalisen raportoinnin monialaisessa työpajassa kävi ilmi, että teemme edelleen työtä omissa ”juoksuhaudoissamme”, sillä palvelu oli usealle tuntematon.

Sanoissa on voimaa ja ne voivat muuttaa maailmaan. Hyvää tarkoittavat käsitteet, kuten ”sosiaalinen raportointi” tai ajatukset ”ongelmien” esiin nostamisesta, voivat asiakkaiden herkissä korvissa luoda kafkamaisia mielleyhtymiä. Ongelmien sijaan haluaisin puhua tuesta: missä ja miten voimme toimia paremmin, jotta asiakkaan arki olisi sujuvampaa, ja tukea ennaltaehkäisevästi pienissä huolissa jo ennen kuin niistä kasvaa ongelmia.

Nämä asiakkaat eivät synny kuin kuplasta sosiaalityöhön – he ovat meidän kaikkien yhteisiä asiakkaita, ja siksi on tärkeää kokoontua yhteisten asioiden äärelle. Sosiaalinen raportointi voisi toimia sen lakisääteisen tehtävänsä rinnalla eri toimialojen osaamista yhdistävänä foorumina. Näin se toteuttaisi asiakaslähtöisesti yhtä sille annettua tehtäväänsä: koota ja välittää tietoa kuntalaisten hyvinvoinnista.

Toivoisin, että kaunis sammal alkaisi peittää historialliset ”juoksuhaudat”, ja jatkaisimme vilpittömin mielin työn kehittämistä – yhdessä ja yhteisen asiakkaan hyvinvointia edistäen.

Minna Eväsoja
Terveydenhoidon asiantuntija

Maahanmuuttaja naiset ja lapsi