Laser korvasi kumisaappaat liito-oravien elinympäristön suunnittelussa

  • Jaa Facebookissa
  • Jaa Twitterissä
21.12.2015 klo 16.44

Liito-oravien reiteiksi ja pesäpuiksi soveltuvien korkeiden puiden kartoitus on perinteisesti ollut metsissä samoamista. Nyt kumisaappaat on korvattu laserkeilaustekniikalla.  

Kaupunkisuunnittelua voi hyvällä syyllä sanoa eräänlaiseksi lennonjohtotorniksi, sillä siellä suunnitellaan paitsi ihmiselle sopivaa asumisympäristöä, myös parhaita mahdollisia pesimis- ja lentoreittejä liito-oraville. Perinteisesti kartoitus tehtäisiin maastossa kumisaappaat jalassa tarpoen.Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen kehittämästä menetelmästä hyötyvät sekä liito-oravat että ihmiset. Liito-oravien olosuhteet Espoossa ovat jo nyt hyvät, sillä niiden määrä on kasvanut nopeasti. Kaupungin kasvaessa oli siis etsittävä keinot löytää liito-oravillekin sopivat asumis- ja liikenneyhteydet laajasti ja nopeasti.

Laserkeilaustekniikan liito-oravillekin sopivan kaupungin suunnitteluun kehittivät maisema-arkkitehdit Mikla Koivunen ja Aino Aspiala, arkkitehti Tapani Honkanen, tiimissä paikkatietokoordinaattorina toiminut Ari Purhonen ja erikoissuunnittelija Timo Pesonen sekä ympäristöasiantuntija Leena Sjöblom ympäristökeskuksesta. 

Suojeltuja reittejä suunnitelmallisesti

 

Oravat liikkuvat puusta toiseen liitämällä loivasti alaspäin. Ylitettävän aukon pituus on riippuvainen lähtöpaikan korkeudesta, eli liidettävä matka voi olla korkeintaan kolme kertaa lähtö- ja laskeutumispisteiden korkeusero.

Yhteyksien tunnistamiseen ja suunnitteluun keksittiin käyttää laserkeilausaineiston yli 10 m korkeudella olevat pisteitä. Kartalla näkyy korkea puusto, jolloin yhteydet läpi kaupungin olivat helpommin ja nopeammin hahmotettavissa kuin maastokäynneillä.

Suurten väylien ylityspaikkoja ei pystytty tunnistamaan pelkän pistekartan avulla, koska yhteyteen kelpaavia pisteitä oli liikaa käsin tutkittavaksi. Liitoradat noudattavat laskennallista mallia, jolloin oli mahdollista analysoida keilattua aineistoa ja tunnistaa yhteydet suuresta massasta. Gispo Oy tutki ensin, onko menetelmä mahdollinen, ja kokeiden kautta rakennettiin analyysityökalu jolla yhteysmahdollisuuden piirtyivät esiin. Innovaatio helpottaa tilanteessa, jossa perinteisten menetelmien käyttö olisi ollut liian hidasta kaavoituksen aikatauluihin.

Tiiviissä kaupunkirakenteessa lisääntymis- ja levähdyspaikkojen ohella yhteydet ovat yhtä lailla suojeltuja kuin pesä- ja levähdyspuutkin. Latvusyhteydet ja suurten väylien ylityspaikat ovat kriittisiä, sillä jos lajin yhteydet laajempiin metsäalueisiin katkeavat, joudutaan yksittäisessä kaavahankkeessa soveltamaan ankarinta mahdollista tulkintaa lajin suojelusta.

Kun liito-oravalle pystytään osoittamaan toimivat yhteydet, paranevat sekä tiukasti suojellun lajin mahdollisuudet selviytyä kaupungissa että kaupungille tärkeiden hankkeiden eteneminen liito-oravista huolimatta. Voittajia ovat sekä liito-orava että ihmiset.