Koronakevään ylioppilaat katsovat luottavaisina tulevaisuuteen

  • Jaa Facebookissa
  • Jaa Twitterissä
26.5.2020 klo 12.32

Kevään 2020 ylioppilaat valmistuvat poikkeuksellisena vuonna, sillä koronapandemia on siirtänyt perinteiset juhlat syksyyn ja ylioppilaskirjoituksetkin urakoitiin keväällä tiivistetyssä aikataulussa. Ylioppilaat katsovat kuitenkin luottavaisina tulevaisuuteen. Haastattelussa Riikka Kautto ja Olli Turunen Leppävaaran lukiosta sekä Sofia Stavrou Viherlaakson lukiosta kertovat ajatuksiaan lukio-opiskelusta sekä tulevaisuudesta.

Riikka Kautto, Leppävaaran lukio

”Olemme siistejä, kun selvisimme tästä! Hyvä me!”

Riikka Kautto, ylioppilas 2020

Muutin Etelä-Suomeen neljä vuotta sitten Kittilästä pelaamaan salibandya. Aloitin samalla opinnot Leppävaaran lukion urheilulinjalla. Urheilulinjalla ymmärrettiin hyvin opintojen ja pelaamisen yhteensovittaminen. Esimerkiksi pelireissuille oli helppo lähteä ja samalla opinnot sujuivat.

Aluksi arki Espoossa oli hakemista. Olin muuttanut Kittilästä, jossa ihmiset ja elämänmeno olivat vähän erilaisia kuin Espoossa. Lisäksi siirtyminen yläasteelta lukioon tuntui aluksi kuormittavalta, mutta joukkueesta ja koulusta sai onneksi ystäviä.

Hajautin kirjoitukset kolmeen kertaan: kirjoitin ensimmäiset aineet keväällä 2019 ja viimeisenä pitkän matematiikan tänä keväänä. Ehdin juuri kirjoittaa viimeisen aineen ennen koronapandemia alkamista. Onneksi kirjoitukset saatiin muutenkin toteutettua tänä keväänä – olisi ollut kurjaa, jos valmistuminen olisi lykkääntynyt. Kirjoitin pitkän matematiikan lisäksi englannin, äidinkielen, fysiikan ja biologian.

Seuraavaksi aion pitää välivuoden Kittilässä ja toiveenani on saada töitä. Koronapandemia vaikuttaa Pohjois-Suomen työpaikkatilanteeseen, sillä moni elinkeino on matkailusta riippuvainen. Esimerkiksi Levin hiihtokeskuksen ensi sesongin osalta on vaikea vielä sanoa, onko siellä töitä vai ei.

Välivuoden jälkeen suuntaan kauppikseen. Kauppatieteellisessä opiskelu antaa laajan osaamispohjan ja mahdollisuuksia moneen. Uraskaala valmistumisen jälkeen on laaja ja omaa osaamista on mahdollista kehittää työelämässä vaikka mihin suuntaan. Tällä hetkellä ajattelen, että voisin viihtyä yliopisto-opintojen parissa Oulussa, mutta pidän kaikki ovet avoinna.

Aion juhlistaa valmistumistani perheen kanssa kotona Kittilässä. Ehkä juhlin ihan pienesti ystävieni kanssa. Lukiomme järjestää virtuaalijuhlan, jota aiomme seurata tietokoneelta. Harmittaa, että perinteisiä isoja juhlia ei voi nyt järjestää, mutta syksyn suunnitteilla oleva juhlapäivä piristää mieltä.

Terveiseni valmistuville: ”Olemme siistejä, kun selvisimme tästä! Hyvä me!”

Sofia Stavrou, Viherlaakson lukio

"Yllättävän pitkälle pääsee myös itsenäisyydellä ja sellaisella “haluan osata enemmän” -asenteella."

Muistan, että äitini puolelta monet sukulaiseni ovat opiskelleet luonnontieteitä, joten luulen, että kiinnostus luonnontieteisiin taitaa olla suvussa. Nimenomaan äitini opiskeli aikoinaan biokemiaa ja ravitsemustiedettä, mikä on itsellekin kiintoisaa. Muistan lukeneeni pienenä sellaista lasten ihmisen biologia -kirjaa ja siinä sitten alkoi sellainen into, että tätä haluan opiskella! 

Rakastan tieteiden muovautuvuutta ja sitä, miten tiede on jatkuvassa muutoksessa. Sen sijaan, että oppisin kiveen hakattuja totuuksia, tiede - ja varsinkin luonnontieteet - opettaa kysymään kysymyksiä ja jatkuvasti parantamaan omia hypoteeseja ja maailmankuvaa. 

Kirjoitin laudaturit kemiasta, fysiikasta, biologiasta, matematiikasta, äidinkielestä sekä englannista. Kun aloitin lukion, monet asiat tuntuivat vaikeilta verrattuna peruskoulun osaamiseen. Kuitenkin, kun myöhemmin palasin näihin aiheisiin ja kertailin, olikin yllättävän helppoa. Yllätyin positiivisesti, miten hyvin eri tieteenalojen osa-alueita pystyi yhdistelemään monipuolisesti. Tietysti opiskelussa auttoivat myös lukioni erinomaiset opettajat, jotka aina jaksoivat vastailla kysymyksiin ja auttaa, jos en jotakin osannut.

Mietin aika pitkään, mille alalle lähtisin. Aluksi lääkis kiinnosti paljon, mutta myös kiinnostus ympäristöä ja ilmastonmuutosta kohtaan saattoi ajattelemaan mm. ekologian ja jopa ympäristöinsinöörin koulutuksia. Lopulta otin vähän erilaisen tien ja päätin, että menenpäs ulkomaille opiskelemaan biokemiaa! Valitsemassani yliopistossa saa valita pääaineeksi biokemian ekologian ja ympäristön kannalta. Tämä kiinnosti paljon, koska olen lukenut biokemian kasvavasta alasta ja siitä, miten biokemiallisesta tekniikasta voisi olla merkittävä apu ilmastonmuutoksen hidastamisessa ja ympäristön suojelussa.  

Jos haluaa oppia, avoin mieli, kiinnostus ja halu kehittyä ovat erittäin tärkeitä asioita. Pitää kuitenkin varautua tekemään paljon töitä ja kannattaa harjoitella isojen tekstikokonaisuuksien tiivistämistä muutamaan tärkeään asiaan. Itseäni auttoi ajatella asioita monesta eri näkökulmasta: miten fysiikassa selitetään erilaisia mikrotason ilmiöitä, entä kemiassa? Miten biologian tiedot voisivat auttaa orgaanisessa kemiassa?  Yllättävän pitkälle pääsee myös itsenäisyydellä ja sellaisella “haluan osata enemmän” -asenteella.

Olli Turunen, Leppävaaran lukio

"Kunhan koronatilanne hellittää, aioin lähteä takaisin Amerikkaan pelaamaan jääkiekkoa. Haluan ammattipelaajaksi."

Olli Turunen Leppävaaran lukio

Pelasin lukio-opintojeni aikana yhden vuoden jääkiekkoa vaihdossa Amerikassa Iowassa. Opiskelin tuon vuoden ajan myös paikallisessa high schoolissa. Sieltä parhaiten jäi mieleen uusiin ihmisiin ja kulttuureihin tutustuminen. Amerikkalaiset ovat huomattavasti suomalaisia sosiaalisempia ja puheliaampia. Huomasin myös, että suomalainen kouluruoka on terveellistä, ja että koulutuksen taso on täällä melko korkea. Amerikassa koulu tuntui jopa helpolta, ja lounaaksi myytiin burgereita ja tacoja.

Kunhan koronatilanne hellittää, aioin lähteä takaisin Amerikkaan pelaamaan jääkiekkoa, sillä Amerikan juniorisarjasta on hyvät edellytykset päästä pelaamaan korkeatasoista yliopistojääkiekkoa. Haluan ammattipelaajaksi. Yliopistokoulutus tuo toisaalta myös turvaa tulevaisuuden varalle, jos jääkiekkoura ei otakaan tuulta alleen.

Olen opiskellut lukiossani urheilulinjalla. Usein kouluaamut alkoivat aamutreeneissä Kiekko Espoon (ent. Blues) riveissä. En treenien vuoksi ehtinyt aina kaikille oppitunneille, joten opiskelin usein sisältöjä itsenäisesti kotona.  Opettajilta sain kyllä ihan loistavasti tukea aina, kun vain kysyin, joten poissaoloasia ei haitannut opintojani. Urheilun ja koulun yhdistäminen on ollut tosi helppoa, kyllä tulisin tänne uudelleenkin.

Kirjoitin ylioppilastutkinnon aineet kahdessa erässä, kaksi ainetta syksyllä 2019 ja kaksi tänä keväänä. En stressannut, vaikka koronatilanne uhkasi kirjoitusten onnistumista. Onneksi kaikki meni kuitenkin lopulta hyvin.

Aion juhlia valmistustumista kunnolla sitten syksymmällä, kun sukulaisia ja tuttuja saa kutsua juhliin. Nyt keväällä aiomme pienellä kaveriporukalla iloita saavutuksistamme. Perheen kesken seuraamme myös koulun lähettämää virtuaalijuhlaa.

Lisää samankaltaisia uutisia:

Onnea kevään ylioppilaille - Espoossa lähes 1300 valmistuu (12.5.2020)