Japanilaisia kiinnostavat ennaltaehkäisevät palvelut

  • Jaa Facebookissa
  • Jaa Twitterissä
16.4.2019 klo 15.03

”Miksi suomalaiset perheet tulevat neuvolaan, jos se ei ole pakollista?”, japanilaiset kysyivät espoolaiselta terveydenhoidon asiantuntijalta Minna Eväsojalta. Eväsoja oli Tokiossa juuri kertonut heille, että 98 prosenttia suomalaisista käy neuvolassa vapaaehtoisesti. Ja ilmaiseksi.

Japanista puuttuvat kokonaan varhaisen puuttumisen malli ja ennaltaehkäisevä työ. Siellä mennään terveydenhoitajan tai lääkärin vastaanotolle vasta sitten kun on tarve. Mikään tai kukaan ei tavoita koko ikäluokkaa määräaikaistarkastuksissa, kuten meillä Suomessa neuvoloissa ja kouluterveydenhuollossa. Joten on suuri haaste tunnistaa ajoissa ne perheet, joissa on ongelmia, väkivaltaa tai yksinäisyyttä.

Minna Eväsoja TokiossaJapanilaisia pohdituttaa paljon myös lasten ja nuorten korkeat itsemurhaluvut. Heiltä puuttuvat keinot tukea perheitä ennen kuin huolista syntyy ongelmia.

Ongelmat pysyvät piilossa, koska asioista ei voi avoimesti puhua. Japanissa uskotaan, että jos ikävistä asioista puhuu, ne tarttuvat kuulijaan. Miten siis tällaisessa kulttuurissa voi ottaa puheeksi vaikeita asioita?

Minna Eväsoja kävi maaliskuussa Tokion lääketieteellisessä yliopistossa puhumassa lääkäreille ja terveysalan vaikuttajille Lapset puheeksi -keskustelun käytöstä ennaltaehkäisevissä palveluissa. Eväsoja näkee, että Lapset puheeksi -keskustelun kehys helpottaa asioiden puheeksi ottamista myös Japanissa.

Tuttu terveydenhoitaja huomaa ongelmat

Meillä Suomessa lapsi ja perhe tulevat tutuiksi neuvolassa ja sen jälkeen kouluterveydenhuollossa, jolloin terveydenhoitaja huomaa, jos lapsessa tai perheessä on jotain epätavallista. Tähän pitkään hoitosuhteeseen japanilaiset kiinnittivät erityistä huomiota. Voisiko tarvelähtöistä vastaanottotoimintaa muuttaa ennaltaehkäisevään muotoon.

”Japanissa terveydenhoitajat ovat noin neljä vuotta yhdessä paikassa. He eivät edes pysty solmimaan perheiden kanssa sellaisia suhteita kuin meillä on mahdollista - raskausajasta kouluun.”

Japanissa raskaana olevat naiset asioivat äitiysklinikalla, jossa heitä hoitavat lääkärit. Suomessa äidit käyvät kaksi kertaa äitiysneuvolan lääkärillä ja terveydenhoitajat hoitavat muut käynnit.

Niinkö harvoin?, japanilaiset ihmettelivät. ”Taisivat ajatella, etten puhu totta”, Eväsoja sanoo hymyillen. ”He hämmästelivät, mikä ammattitaito suomalaisella terveyhenhoitajalla on. Ja että he pystyvät tekemään myös sikiön tarjonnasta loppuraskaudessa ultraäänitutkimuksen.”

Lähisuhdeväkivalta puhuttaa

Japanilaisiin lapsiin kohdistuvat väkivaltateot ovat karmaisevia ja aika yleisiä – yli 300 lasta vuodessa kuolee väkivallan seurauksena. Se on liikaa – myös heidän itsensä mielestä. Luennolla he kysyivät, miten tunnistamme perheet, joissa mahdollisesti käytetään väkivaltaa tai huomaamme lapset, joilla on mustelia.

”Huomaamme mustelmat, koska riisutamme lapset alusvaatteisilleen punnitustilanteissa”, Eväsoja vastasi. ”Se oli heille hämmästys, koska heillä ei sellaista ole.” Suomalaisissa neuvoloissa tehdään nykyään myös lähisuhdeväkivaltakysely.

Tärkeät ohjeet japanilaisille

Eväsoja neuvoi japanilaisia, että heidän tulisi luoda luottamusta herättävä ja kiireetön ilmapiiri, kun he tapaavat perheitä. Tärkeää on myös verkostoituminen muiden toimijoiden kanssa, kuten kolmannen sektorin ja vapaaehtoisjärjestöjen kanssa, koska sieltä perhe saa muun tarvittavan tuen. Lisäksi on pystyttävä arvioimaan aiempia työtapoja kriittisesti ja tarvittaessa muuttamaan niitä.

Lapset puheeksi -keskustelussa käydään läpi äidin jaksamista, mielen hyvinvointia ja jaksamista. Menetelmää käyttämällä kaikilla perheillä on mahdollisuus saada tasalaatuista palvelua. Keskustelun pohja on samanlainen terveydenhoitajasta riippumatta.

Japanilaisia kiinnosti myös Eväsojan kertoma varhainen vuorovaikutus äidin ja vauvan välillä. ”Seuraamme neuvolassa, onko äiti muun muassa etäinen ja poissaoleva vauvalle.”

Maailman muuttuminen viimeisten 10–20 vuoden aikana niin Suomessa kuin Japanissakin haastaa nykyajan perheitä sekä sosiaali- ja terveyspalveluja. ”Perhesiteet ovat hajonneet ja äiti on yksin vauvan kanssa, koska isät tekevät pitkiä työpäiviä. Äitien yksinäisyys voi johtaa masentuneisuuteen ja joskus myös väkivaltaan lasta kohtaan”, Eväsoja kertoo. ”Myös syrjäytyminen ja pienituloisuus aiheuttavat haasteita perheissä. Ja jos siinä on mukana alkoholia, päihteitä tai mielenterveysongelmia, niin aletaan olemaan aika tiukassa paikassa. Japanissa ei yksinhuoltajia juurikaan ole, koska avioerokäsite on erilainen kuin meillä.”

Luento kiinnosti myös toimittajia

Eväsojan pitämästä luennosta kehkeytyi suurempi kuin alun perin oli suunniteltu. Suomen suurlähetystö Tokiossa oli laittanut tiedon luennosta medialle, ja se alkoi poikia mielenkiintoa ja haastattelupyyntöjä Eväsojalle.

Kyodo News ja Asahi Shimbun tekivät puolitoista tuntia kestävät haastattelut. Toimittajia kiinnosti, miksi suomalainen neuvolatoiminta ja kouluterveydenhuolto ovat niin ainutlaatuisia, ja mikä tekee niistä niin ylivoimisia tavoittamaan tukea tarvitsevat lapset, nuoret ja perheet. Lisäksi toimittajat kyselivät, mikä Lapset puheeksi -menetelmä on, ja miksi se kannattaisi ottaa käyttöön myös Japanissa.

Professori Rie Ueno Tikion yliopistosta ja terveydenhoidon erityisasiantuntija Minna Eväsoja.Luennon jälkeinen reilun tunnin kestänyt keskustelu oli täysin poikkeuksellista – se yllätti sekä järjestäjän että Eväsojan itsensä. Japanilaiset eivät yleensä lähde keskustelmaan, mutta suomalainen hyvinvoinnin lähettiläs sai jonkin lukon auki. Asiaa varmasti edisti se, että Eväsoja piti luennon japaninkielellä, ja läsnäolijat pystyivät puhumaan omalla äidinkielellään.

”Onnistuin olemaan heille läsnä ja luomaan sellaisen ilmapiirin, että he lähtivät puhumaan. Japanilaiset eivät ole tottuneet siihen, että näistä asioista puhutaan julkisesti. Yhteisen keskustelun jälkeen moni halusi vielä tulla keskustelmaan kanssani henkilökohtaisesti. Minulle jäi tunne, että jokin nytkähti liikkeelle”, Eväsoja kertoo.

Neuvolat Japanissa kerhoja

Suomessa on osoitettu, että neuvolatoiminta on mahdollista järjestää isoissakin kaupungeissa. Ja tämä tieto kiinnosti japanilaisia. Miten 127 miljoonan ihmisen saarivaltakunnassa voitaisiin järjestää neuvolatoiminta yhtä tehokkaasti.

”Japani ei ehkä pysty hyppäämään vastaavanlaiseen systeemiin kuin meillä on - että heillä olisi täysin ilmainen universaali palvelu kaikille. Sellainen ei edes kuulu heidän kulttuuriinsa”, Eväsoja pohtii. ”Uskon, että se olisi enemmän kerhotyyppistä toimintaa.”

Tokion ydinkeskustaan uuteen ostoskeskukseen ollaan suunnittelemassa Ison Omenan palvelutorin tyyppistä toimintakonseptia, jossa olisi neuvolankaltaisia palveluja ja muita erityispalveluja. 

Eväsojan mukaan japanilaiset ovat taitavia kopioimaan hyviä asioita muista kulttuureista. Iso kysymys neuvolan kopioimisessa on sen käytännön toteuttaminen, terveydenhoitajien kouluttaminen ja toimintatapojen muutos.  

Kaikkien suomalaisten neuvola

Palataan vielä ingressin ensimmäiseen kysymykseen: miksi suomalaiset perheet käyvät vapaaehtoisesti maksuttomassa neuvolassa?

Neuvolaan halutaan tulla oli perheen sosioekonominen tausta mikä tahansa. Suomi on osoittanut, että yli satavuotta vanha neuvolapalvelu toimii: lapsikuolleisuus on vähäistä, rokotekattavuus on hyvä, meillä on vähän tarruntatauteja, lasten ja perheiden hyvinvointia seurataan tarkasti ja erikoislääkäriinkin saa tarvittaessa lähetteen.

”Ymmärsin siellä, miten hyvin meillä on asiat. Onneksi meillä on edelleen neuvola ja kouluterveydenhoitajat, jotka ovat läsnä lasten, nuorten ja perheiden arjessa niin myrskyissä kuin suvannoissa ja pystyvät tarjoamaan tukea ja ohjausta silloin kun siihen on tarvetta”, Eväsoja sanoo.

Lapset puheeksi -menetelmä

Lapset puheeksi -työmenetelmien tarkoituksena on tukea lapsen hyvää ja toimivaa arkea. Koti, varhaiskasvatus, koulu ja vapaa-ajan harrastukset tukevat lapsen hyvää arkea.

Lapset puheeksi -työssä rakennetaan lasten hyvinvointia tukevia, ongelmia estäviä konkreettisia tekoja yhdessä eri toimijoiden kanssa. Keskustelu voidaan käydä universaalina ennaltaehkäisevänä menetelmänä tai kohdistetusti silloin, kun perheessä on muutoksia, kuten vanhemman sairastuminen. Tai silloin kun lapsen tai perheen elämässä on haasteita ja huolia. Keskustelussa kartoitetaan lapsen/ nuoren suojaavia tekijöitä eli vahvuuksia sekä pärjäävyyttä uhkaavia tekijöitä eli haavoittuvuuksia.

Kirjoittaja: viestintäasiantuntija Arja Karasvirta, perhe- ja sosiaalipalvelut