Espoosta tuli 50 vuotta sitten kauppala

  • Jaa Facebookissa
  • Jaa Twitterissä
3.1.2013 klo 15.30

Espoon kehitys harvaan asutusta ruotsinkielisestä maalaispitäjästä kauppalaksi oli poikkeuksellisen nopeaa sen jälkeen, kun rautatie Espoon halki Karjaalta Pasilaan valmistui  vuonna 1903.

1920-luvulla enää alle puolet Espoon asukkaista oli syntyperäisiä espoolaisia. Kauniaisten kauppala erosi Espoosta vuonna 1920 ja seuraavina vuosikymmeninä keskusteltiin vilkkaasti Espoon itäisten osien liittämisestä Helsinkiin.

Toisen maailmansodan jälkeen Espoon väestönkasvu kiihtyi. Ajatukset pitäjän pilkkomisesta laantuivat ja lopulta koko Espoon kuntamuoto päätettiin muuttaa uusia olosuhteita vastaavasti kauppalaksi vuoden 1963 alusta. Kauppalan ylpeytenä olivat mm. Tapiolan maineikas puistokaupunki sekä Otaniemeen sijoittunut teknillinen korkeakoulu.

Uusi suurkauppala, kuten Espoota tuolloin nimitettiin, oli asukasluvultaan Suomen suurimpien kaupunkien kokoinen, mutta kaupunki- ja elinkeinorakenne oli kehittymätön. Lukuun ottamatta Leppävaaran, Tapiolan ja Westendin läntisiä asutuskeskuksia sekä pitkin rannikkoa ja Jorvaksentien varteen levittäytynyttä asutusta uusi kauppala oli varsin maaseutumainen.  Myös nykyisen tuomiokirkon tienoo, Espoon asemanseutu, oli pääosin peltoa. Uudella kauppalalla olikin edessään valtava kehityshaaste. Vuonna 1972 Espoosta tuli kaupunki, jonka viiteen aluekeskukseen perustuva verkostomainen kaupunkirakenne oli muotoutumassa.

Lisätietoja Espoon historiasta