Espoo ja espoolaiskirjailijat

  • Jaa Facebookissa
  • Jaa Twitterissä

Espoo on ollut 1600-luvulta saakka maa-alueeltaan nykyisen kokoinen kunta, mutta vasta 1950-luvulla väkiluku alkoi nopeasti kasvaa ja maalaiskunta Espoon kaupungistuminen lähti vauhtiin. Espooseen muuttaneet tarvitsivat asuntoja, päiväkoteja ja kouluja. Teitä tehtiin lisää. Rakennetun alan kasvu vähensi vastaavasti rakentamatonta vihreää aluetta. Monille vanhoille espoolaisille ympäristön isot muutokset aiheuttivat mielipahaa. Toisaalta tulokkaat muuttivat tyytyväisinä ympäristöön, jonka varhemmista vaiheista heillä ei ollut omakohtaisia kokemuksia. Sama maisema saattaa herättää hyvin erilaisia tuntemuksia. Monet Espooseen muuttavat haluavat asua lähellä luontoa, vaikkakin kaupunkimaisessa ympäristössä. Asutuksen kasvaessa tätä toivetta on yhä vaikeampi toteuttaa.

Espoon nopeaan kasvuun liittyvää murrosta kuvataan monissa kirjoissa, joiden tarinat on sijoitettu Espooseen. Tosin vain harvat espoolaiskirjailijat ovat kirjoittaneet Espoosta. Tämän arvellaan johtuvan siitä, että muiden espoolaisten tapaan myös moni espoolaiskirjailija on muualta Espooseen muuttanut ja hänen juurensa ovat toisaalla. Espoo on todettu hyväksi kirjoittamispaikaksi, muttei kirjoittamisen kohteeksi. Eniten Espooseen sijoitettuja tarinoita on Leena Lehtolaisen Maria Kallio -dekkarisarjassa, jossa kuvataan 1990-luvun Espoota. Espoosta on kertonut myös mm. Artur Nylund, joka kuvaa maalaiskunta-aikaa, Ilkka Kylävaara, joka kertoo varhaisesta Tapiolasta, ja Kim Weckström, joka kuvailee Haukilahden kasvua kaupunginosaksi.

Julkaisu:
Espoo ja espoolaiskirjailijat