Kansainvälinen homo-, bi- ja transfobian vastainen päivä

  • Jaa Facebookissa
  • Jaa Twitterissä
17.5.2021 Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustoimikunnan jäsen

Tänään vietetään kansainvälistä homo-, bi- ja transfobian vastaista päivää. Homo-, bi- ja transfobia ei ole vain yksilöiden välisissä vuorovaikutustilanteissa tapahtuvaa, se on myös yhteiskuntamme rakenteissa. Sitä kohtaa tilanteissa ja paikoissa, joita näihin vähemmistöihin kuuluva ei välttämättä osaa edes ajatella.

Kaupungin tarjoamat liikuntapalvelut jättävät osan ihmisistä ulkopuolelle puuttuvilla sukupuolineutraaleilla pukeutumis- ja peseytymistiloilla.

Espoo-tarina on päivityksessä ja olen kuullut, että siinä tullaan myös nostamaan vähemmistöjä näkyvämmin esille.

Lapsi haluaisi kolme vanhempaansa katsomaan päiväkodin kevätesitystä, mutta vain kaksi päästetään paikalle.

Olisi todella helppoa vain luetella iso lista epäkohdista ja todeta, että ne pitäisi muuttaa ilman, että kertoo tapoja. Moni rakenteessa oleva syrjivä asia on helppo korjata koulutuksella.

Terveydenhuollon käyntitekstit alkavat xx-vuotias nainen, vaikka asiakkaana on transsukupuolinen mies. Henkilötunnuksen korjaus ei onnistu terveyspalveluiden tietoihin, joka nostaa asiakkaan kynnystä hakea tukea ja apua terveysongelmissa.

Ei voi olettaa päiväkodin henkilökunnan ajattelevan, että lapsella voi olla kolme vanhempaa, jollei sitä ole tiennyt ennen. Ei voi myöskään olettaa, että terveydenhuollossa työskentelevät hoitajat ja lääkärit ajattelisivat olevan loukkaavaa aloittaa teksti xx-vuotias nainen ihmisestä, joka ei ole nainen, vaikka henkilötunnus niin sanookin. Siihen tarvitaan ulkopuolinen ihminen kertomaan ja perustelemaan asia.

Koulussa seksuaaliterveyttä käsittelevillä tunneilla saatetaan vain sivuta seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuutta vierestä. Opetus keskittyy voimakkaasti miehen ja naisen väliseen seksuaaliseen kanssakäymiseen. Toisin sanoen seksuaaliterveyttä käsittelevillä tunneilla saatetaan vain liipata seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuutta vierestä, mutta opetus keskittyy voimakkaasti penetraatiokeskeiseen heteroseksiin.

Olen usein kohdannut ajatukseen ja kuvitelmaan, että koulutuksen järjestäminen on vaivalloista ja vaatii aikaa. Todellisuudessa jo puolen tunnin luennolla saa aikaan tulosta. Sen todistin itsekin, kun omassa koulussani pidin puolen tunnin luennon sukupuolen moninaisuudesta: henkilökunta otti heti uusia toimintatapoja opetustilanteisiin ja opiskelijoiden kohtaamiseen.

Terveydenhoitaja kertoo oman vakaumuksena ääneen tietäen asiakkaan seksuaalisen suuntautumisen ja/tai sukupuolen, mutta kieltäytyy laittamasta asiakasta toiselle terveydenhoitajalle.

On arvovalinta hankkia henkilöstölle koulutusta. On arvovalinta, antaako kaupunki näkyvyyttä myös vähemmistöryhmille ja miten vähemmistöryhmät näkyvät kaupungin viestinnässä. On myös arvovalinta, miten vähemmistöt näkyvät kaupunkikuvassa.

Espoossa ei ole kulttuuria tai viihdettä, joka olisi suunnattu sateenkaari-ihmisille. Meidän pitää lähteä Helsinkiin, jos haluamme nähdä sateenkaarevan taidenäyttelyn, juhlia turvallisesti tai kuunnella luennon meitä koskevista asioista.

Helsingissä on jättimäiseksi viikon kestäväksi tapahtumaksi paisunut Helsinki Pride, joka kerää tuhansia espoolaisiakin mukaan. Miksi Helsinki Pride ei voisi näkyä voimakkaammin myös Espoossa? Se toisi vähemmistöön kuuluville espoolaisille tervetulleen olon ja tunteen siitä, että on hyväksytty ja näkyvä.

Minusta tuntuu, etten ole tärkeä kaupungille, koska kuulun seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön.

Espoon on aika nousta ja osoittaa olevansa moninainen kaupunki, jossa ihan jokaisella asukkaalla on hyvä olla. Pitkään on puhuttu hienoin virkkein moninaisuudesta ja yhdenvertaisuudesta, mutta nyt on se hetki, kun Espoon on aika tarttua konkretiaan ja viedä sanat teoiksi.

Blogikirjoituksen joukossa olevat kursivoidut kohdat ovat espoolaisten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien ihmisten kertomia asioita.

Kirjoittaja on Espoon tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustoimikunnan jäsen

Lue myös uutinen Dialogin mahdollisuudet ja merkitys uudenlaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa, jossa avataan Espoo-tarinan päivittämisen prosessia.