Minna Canthin päivän paneeli: turvallinen kampanjointi kuntavaaleissa

  • Jaa Facebookissa
  • Jaa Twitterissä
19.3.2021 klo 9.55

Espoo kaikille-podcastin Minna Canthin päivän teemajaksossa keskustellaan turvallisesta kampanjoinnista ja siitä, miten voimme yhdessä varmistaa  sen, että jokainen voi tehdä kuntavaaleissa kampanjaa ilman pelkoa vihapuheesta ja häirinnästä.

Keskustelijoina: Teresia Volotinen (Vihreät), Anne Ahlefelt (RKP), Anu Helle (SDP), Aino Akinyemi (Vasemmistoliitto), Emmi Venäläinen (Kokoomus), Riikka Nieminen (Piraattipuolue), Laura Tolkkinen (Keskusta) ja Tiina Hyttinen (Kristillisdemokraatit).

Keskustelua emännöi Silla Kakkola, Naisjärjestöt Yhteistyössä-Kvinnoorganisationer i Samarbete NYTKIS ry:n pääsihteeri ja Espoon tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustoimikunnan jäsen.

Voit kuunnella jakson kaupungin SoundCloud-tilillä.

Silla: Tervetuloa Espoon tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustoimikunnan Minna Canthin päivän podcastin pariin. hyvää Minna Canthin päivää kaikille. Kyselytutkimukset ovat osoittaneet, että kunnallisessa päätöksenteossa mukana olevat naiset kokevat vihapuhetta huomattavasti miehiä enemmän ja usein heidän kohtaamansa vihapuhe liittyy nimenmaan heidän sukupuoleensa. Ja yleisesti ottaen poliittisiin toimijoihin kohdistuvan vihapuheen on todettu lisääntyvän erityisesti vaalien alla. Demokratian toteutumisen edellytyksenä on, että päättäjien ja ehdolla olevien tulee voida esittää kantansa ja käydä vuoropuhelua kuntalaisten kanssa. Vihapuhe on johtanut siihen, että keskusteluun osallistuu aiempaa vähemmän ihmisiä ja aiheuttaa sen, että yhteiskunnan kannalta tärkeitä näkökulmia menetetään. Olemme kutsuneet kaikista espoolaisista kuntavaaliehdokkaita asettaneista puolueista naisia tai sukupuolivähemmistöjä mukaan keskustelemaan kanssamme tästä todella, todella ajankohtaisesta aiheesta. Minun nimeni on Silla Kakkola. Työskentelen naisjärjestöt yhteistyössä NYTKIS ry:n pääsihteerinä ja olen saanut kunnian keskustella espoolaisten kuntavaaliehdokkaiden kanssa tästä ajankohtaisesta aiheesta. Pidemmittä puheitta voitaisiinkin mennä esittäytymisten pariin. Saamme kohta tietää, ketkä kanssani ovat keskustelemassa tänään ja voisinkin antaa ensimmäisen puheenvuoron esittäytymiskierrokselle. Teresia ole hyvä.

Teresia: Kiitos. Olen Teresia Volotinen ja edustan täällä Espoon Vihreitä.

Anne: Anne Ahlefelt ja edustan RKP:tä.

Anu: Anu Helle, edustan SDP:tä.

Aino: Aino Akinyemi, edustan Vasemmistoliittoa.

Emmi: Emmi Venäläinen ja edustan Kokoomusta.

Riikka: Riikka Nieminen Piraattipuolueesta.

Laura: Laura Tolkkinen Espoon Keskustasta.

Tiina: Tiina Hyttinen ja edustan Kristillisdemokraatteja.

Silla: Mahtavaa, hieno joukko espoolaisia ehdokkaita koolla. Kuntaliiton teettämän kyselyn mukaan, joka teetettiin viime vuoden puolella kuntapäättäjille, sen mukaan naisista 57 % ja miehistä 41 % arvioi häirinnän ja uhkailun vaikuttavan heidän halukkuuteensa asettua ehdolle. Tämä syy oli kolmantena niissä kategorioissa, jossa arvioitiin ehdolle lähtemisen halukkuutta. Niin tästä tulee mieleeni kysyä teiltä arvon ehdokkaat, että millaista pohdintaa te olette käyneet ehdokkuutenne taustalla. Mikä sai teidät lähtemään ehdolle, ja onko tämä häirintä ja uhkailu vaikuttanut teidän pohdintoihinne oman ehdolle lähtemisenne taustalla? Voitaisiin aloittaa Teresiasta.

Teresia: Kiitos. Ensimmäisen kerran kun asetuin ehdolle, siitä nyt on jo monta vuotta, minulla oli tämmöinen aika ammatillinen ajatus. Katsoin, että vihreissä ei ollut kauhean monta opettajaa ehdokkaana, joten hakeuduin itse ehdolle. Mutta, nyt kun olen ollut jo monta vuotta puoluetoiminnassa mukana, niin se on enemmän sellasta, että sieltä puoluetoimistolta soitetaan ja sanotaan, että kai sinä nyt haluat taas olla ehdolla, tai jotain tällaista. Jotkut ulkopuoliset on ehkä minulle sanonut, että sinä olet niin vanha, että lopeta nyt jo toi politiikassa mukana oleminen. Minä olen kyllä vastannut, että kaiken ikäisiä tarvitaan politiikan päättämiseen, että varsinkin vihreissä on paljon nuoria, niin kyllä minua arvostetaan siellä ihan iänkin puolesta. Tärkeä asia kanssa on, ettei aseteta ikärajoja.

Anne: Tulin mukaan politiikkaan viime kuntavaaleissa, vähän silleen loppumetreillä. En ehkä tiennyt, mihin lähdin mukaan, mutta on ollut opettavaiset neljä vuotta. Todella kiinnostavaa on ollut päästä mukaan erilaiseen politiikan tekemiseen. Olen oppinut itse paljon sieltä. Minulle oli kyllä ihan selvää alusta asti, että lähden mukaan myös nyt ehdolle. Haluan vaikuttaa asioihin, jotka ovat juuri minulle tärkeitä. Enkä siinä vaiheessa ole kauheesti pohtinu tätä, että mitä kaikkea siellä voi sitten omaan niskaan tulla matkan varrella ja etenkin tuossa juuri ennen vaalipäivää. Mutta toki sitä jonkin verran itsekin pohdin aina, että mihin kaikkeen lähtee mukaan keskustelemaan ja millä innokkuudella, että jonkinnäköstä pohdintaa kyllä käyn itse. Mutta tähän mennessä ei ole kauheesti kuitenkaan pitänyt minua ainakaan poissa sitten siitä keskustelusta. Näin ajattelin myöskin yrittää jatkaa.

Anu: Olen nyt toista kertaa ehdolla ja ei, tämä viha ei lähtenyt minua hiljentämään sanon, että vihalle ei saa antaa valtaa. Mutta olen ollut aikaisemmin myös eduskuntavaalikampanjoinnissa, toisten ihmisten kampanjoinnissa ja siellä oli kyllä kohtalaisesti vihaa vaalikentillä. Ja nyt tuossa meillä oli ystävänpäivä tämmöinen etko Leppävaarassa ja siellä tuli sitten minua kohtaan tämmöinen hyökkäys. Ja se on tietenkin pelottavaa, kun sen kokee tuossa kymmenen sentin päässä kasvoista. Mutta vihalle ei saa antaa valtaa. Somea minä en vielä, minulla ei ole vielä nettisivuja auki ja sitä minä sitten vähän jännitän, että kun ne sivut avaa, niin tuleeko sinne sitten jonkinlaista mielenkiintoa. Mutta näillä mennään. Kiitoksia.

Aino: Aika rajua, että joutuu myös ihan fyysisen uhan kohteeksi. Itse en ole fyysistä uhkaa kokenut, mutta paljonkin sellaista nettikirjoittelua. ja sitten koen joskus aika raskaana sen, jos ihan vaikka normaalissa poliittisessa keskustelussa arvot ovat kovin kaukana toisistaan, että niin kun jotenkin peruskivinä pidettyjä asioita omassa maailmassa, niin kyseenalaistetaan. Sitten se menee niin kun niin kauas siitä, asioiden hoitamisesta. Koen semmoisen myös tosi raskaana. Mutta mun niin kun ehkä se tausta on Vaasassa ollut valtuutettuna ja sitten kun muutin Espooseen ja olen tässä reilu puoli vuotta ollut ilman aktiivista osallistumista politiikkaan. Ja se on tehnyt ihan hyvää niin kun siinä, kun on ollu vähän enemmän väsyny, niin se pelko siitä vihapuheestakin on myös ohjannut sitä osallistumista. Mutta nyt kun on vähän enemmän ehkä voimia tämän lepohetken jälkeen, niin sitten pystyy sanomaan tällasia asioita, että en tällä hetkellä anna sille vihalle valtaa.

Emmi: Tässä on nyt tullut ehdokaskollegoilta tosi voimallisia hyviä puheenvuoroja ja jaan monta niistä tunteista, joita tässä on pyöritetty. Itsekin olen käynyt oikeasti aika vakavan pohdinnan siinä, että laitanko itseni alttiiksi sille, mitä esim. sosiaalisessa mediassa joka päivä kirjotellaan. Ja kun olen itse tehny politiikan taustatöitä useamman vuoden ja tällä hetkellä itsekin työskentelen politiikan parissa edelleen, niin kyllä se aika niin kun kovaa on se kieli. Ja sitten toisaalta se, kun on itse aikaisemmin ollu eduskunta- ja kuntavaalikampanjoita tekemässä, niin kyllä se niin kun, sekä se verkossa tapahtuva, että siellä vaalikentillä fyysisesti tapahtuvaa. Tullaan lähelle ja ollaan valmiita sanomaan tosi rumia asioita toisista ihmisistä ja puhumaan hyvin niin kun sivistymättömällä ja loukkaavalla tavalla, niin tuntemattomia ihmisiä kohtaan. Ja itsekin olen saanut sitä kokea, että minulla on esim. aikanani, kun olen toiminut ylioppilaskunnan hallituksessa ja kirjoittanu blogeja feminismistä, niin silloin on, yhtäkkiä huomasin, että minun kasvokuvani, joka oli otettu minun työnantajani sivuilta, niin löytyykin tällasen hyvin niin kun vihamielisen järjestön verkkosivuilta. Tätä järjestöä ei enää lain puitteissa saa Suomessa olla olemassakaan, mutta siis tällasta joutuu hyvin, tavallaan sellasella ruohonjuuritasolla sietämään. Ja niin kun tein sitten sen päätöksen, että lähden ehdolle ja haluan lähteä Kokoomuksen listalla Espoossa ehdolle ihan sen takia, koska tämä kaupunki on minulle rakas. Ja koska täällä on paljon sellasia asioita, joihin mä koen, että esim. koulutusosaamisella pystyy vaikuttamaan. Ja kun lähtee ehdolle, niin pystyy muuttamaan sitä, miltä täällä näyttää ja miten vaikka asioita järjestetään. Kyllä se silti niin kun vei voiton se halu, että haluaa vaikuttaa asioihin ja tehdä töitä sen eteen, että tämä olisi hyvä kaupunki vastakin ja ehkä jopa entistä parempi.

Riikka: Joo. Ja minä olen itse toiminut paljon niin kun työkseni asiakasosallisuuden parissa ja tämmösessä, että mietin, miten palveluista saadaan tehokkaampia. Ja totta kai tämä on sitten niin kun tällaisen politiikan kautta paljon helpompaa, että jos pääsisi päättämään myös niistä asioista niin kun tavallaan suoraan, tai tulee sinne paikan päälle kertomaan sitten sen oman kantansa siihen, että miksi näin, koska olen itse niitä palveluita käyttänyt ja kaikilla ei välttämättä ole sellasta niin kun tulokulmaa niihin samoihin asioihin. Ja olen siksi kokenut sen oman panokseni myös niin kun arvokkaaksi siinä. Piraattipuolueen puheenjohtajana olen myös etsinyt meille ehdokkaita, että kaikille tämä ei ole ollut semmoinen mikään tärkein syy jättäytyä pois esimerkiksi. Mutta toki se on jollain tavalla vähän noussut esiin. Mutta sitten samaan aikaan vähän mietityttää just tämä, että kuinka paljon meidän aina tarvitsee perustella sitä, että miksi me olemme lähteneet mukaan politiikkaan, että kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan, että siinä mielessä toivoisin, että kaikenlaisia ihmisiä siinä sitten myös hyväksyttäisiin.

Laura: Joo, tuohon Riikka tosi yhdyn sinun ajatukseesi, komppaan sitä. Minulla on siis kokemusta politiikasta Emmin tavoin niin kun taustajoukoissa ja tässä ehdokkaana olen noviisi. Mutta minulle niin kun on näyttäytyny silleen jo pidemmän aikaa, että some on niin kun syöpä. Se on vihapuheen alusta, jossa siis itse joudut vetämään paljon rajoja. Ja se oli se työ, minkä itseni kanssa jouduin käymään läpi, että olenko minä valmis siihen omalla nimellä, omilla kasvoilla lähen puolustamaan yhteisiä asioita, koska kukaan meistä tässä keskustelussa olevista missään listoilla olevista naisista ei ole kuitenkaan omia asioita ajamassa, vaan yhteisiä asioita. Tätä keskustelua kävin tosi tarkkaan. Meillä oli nyt keskustanaisten tilaisuus joulun jälkeen joka pääty sitten Hesariinkin, koska meille tuli sinne kyberisku rasistinen ja se oli todella puistattava, jotain sotavideoita tämmösessä vaalitilaisuudessa näytettiin. Olin siinä moderoijana ja. No, samoin kun Emmillä, minulla tuli se niin kun vahvempi fiilis vaan, että, se ei pelaa, joka pelkää ja minä haluan rohkeasti olla demokratiaa puolustamassa ja olla ehdolla.

Tiina: Minä itse olen miettinyt sitä itse asiassa niin, kun tämmöistä itsensä alttiiksi laittamista, kun minä olen Facebookiin liittynyt aikoinaan vuonna yks ja kaks. Eli olen tehnyt semmoisen linjauksen, että en kerro omasta jälkikasvusta just mitään. Ja sitten henkilökohtaisista asioista aika vähän ja sitten pidän Facebookin ihan vaan omien kavereitten nähtävillä, että siten olen luonu sen poliitikkosivuston sitä varten, että jos joku äänestäjä haluais olla kontaktissa, niin sitten voi sitä kautta olla yhteydessä, että olen aika varovainen. Tosi paljon kyllä miettinyt sitä, että mitä voi joutuu kokemaan, että tunnistan kyllä hieman tämmöstä pelkoakin jopa, mutta en anna sen olla häiritsemässä ehdokkuutta.

Silla: Kiitoksia ihan todella hyvistä ja monipuolisista näkökulmista. Ja tämä, mitä te tässä nostitte esiin esimerkiksi sosiaalisen median nykytilasta tai siitä, että on joutunut jopa pelkoa kokemaan ja ehkä rajoittamaankin sosiaalisen median käyttöä politiikan tekemiselle. Ja Aino tuolla totesi, että tästä niin kun politiikan yhteisten asioiden hoitamisen periaatteesta, niin tässä nouseekin esiin, että tässä ajassa ja varsinkin nyt kampanjoiden pyöriessä erityisesti verkossa, niin onko tää politiikan tekeminen teidän nähdäksenne, mitä ajatuksia herää, että onko se sitä yhteisten asioiden hoitamista meillä kuitenkin nykyisin? Vai onko tää kasvanu vihapuhe ja häirintä tuonu ihan uudenlaisia ulottuvuuksia sille yhteistyölle yli puoluerajojen? Ja nyt voitaisiinkin aloittaa Annesta seuraavaksi.

Anne: Joo, olipa haastava kysymys. Varmasti some tarjoaa paljon erilaisia mahdollisuuksia, että sekä että. Mutta kyllä mä uskon, että siellä on paljon mahdollisuuksiakin yhteistyölle ja yhteiselle keskustelulle ja eri näkökulmien esiin tuomiselle sellasella rakentavalla ja hyvällä tavalla, jopa positiivisella tavalla, jos vaan halua löytyy. Mutta sitten valitettavasti kyllä niin kun tässä kuultiinkin, niin on paljon, paljon näkyvissä sitä muunlaista, missä halutaan hiljentää ja jopa sitten aggressiivisesti lähdetään jonkun perään ja tällä tavalla. Se ei todellakaan vie asioita eteenpäin vaan päinvastoin pitää niitä eri näkemyksiä jotenkin piilossa. Ja sehän ehkä onkin se, mihin pyritään sillä jotenkin aggressiivisuudella ja sillä hyökkäyksellä siellä. Mutta kyllä minä toivoisin, että just tällainen tietynlainen solidaarisuus kanssaehdokkaita, tai kanssaehdokkaiden kanssa, että pyritään siihen, että pidetään todella rakentavana se keskustelu. Ja sitten jollain tavalla, että jos huomataan sitten sitä inhottavaa käytöstä ja vihapuhetta jossain, niin vaikka pelottavaahan se voi myöskin olla, niin ollaan siellä toisia varten ja mennään mukaan siihen ja pyritään niin kun pitämään se keskustelu asiallisena niin hyvin kun vaan voidaan.

Anu: Joo, et kyllä tota ite just, että some on semmonen juttu, mitä pitää niin kun nyt lähtee tekemään. Mutta mä pelkään, tai pelkään on vähän liian kova sana siihen, että mitä sieltä tulee, että mulle Facebook on vaan kavereille ja nyt pitäis tehdä se sitten tämä, tämä tämmönen poliittinen Facebook. Mutta toi, miten yhdessä tehdään, niin siis yksikään ehdokas ei tee yksin mitään ja yksikään puolue ei tee yhtään mitään yksin, et kaikkihan sitä tehdään yhdessä, että myös yhdessä meidän pitäis tehdä myös sitä vihaa kohtaan töitä, Viha on kuitenkin aika voimakas tai joo, siis viha on hyvin voimakas, että yhdessä sitä tehdään ja kampanjoidaan sitä vastaan.

Aino: Some on tietysti niin kun siitä just vähän niin kun pelottava paikka, että kun sä et tiedä, ketä niiden viestien takana on ja kuinka tosissaan ne on, niin se on ehkä se, mikä aiheuttaa ainakin itselle sellasta pelkoo, kun hoidetaan niitä yhteisiä asioita ja sit se voi aiheuttaa myös sitä, ettei välttämättä haluu edes sitten kuunnella ja voi tehdä vääriä tulkintoja siitä, että jollakin olis ihan oikeetakin asiaa. Mut sit sen pystyy tulkitsemaan jotenkin sillai pelottavana. Mutta mä aattelen, että myöskin se, mikä itte mä oon kokenu aika raskaaks joskus, niin semmonen passiivisaggressiivinen keskustelukulttuuri vaikkapa  ihan kasvokkainkin, että tavallaan niin kun ollaan jo päätetty valmiiksi, että tuosta ihmisestä en pidä ja siltä ei tule mitään hyvää, niin silloin semmonen yhteinen keskustelu on aika hankalaa. Toki jokainen meistä turhautuu välillä ja kun me ollaan eri puolueesta ja muuta, meillä voi olla isojakin näkemyseroja. Mut semmonen niin kun jatkuva, että tuota ihmistä en kunnioita, niin en sen takia kuuntele hänen mielipiteitään. Niin kyl sellasta myös ihan siinä poliittisessa työskentelyssä tarvii sitä semmosta uteliaisuutta toisia kohtaan ja sit semmosta mahdollisuuden antamista, jotta se pysyy jotenkin järkevänä se yhteisten asioiden eteenpäin vieminen.

Emmi: Ai että, mun mielestä oli hirmu ihanasti sanottu sulta, että tarvitaan semmosta uteliaisuutta toisiamme kohtaan ja vaikka tullaan eri puolueista ja tullaan eri ryhmistä ja erilaisista aatteellisista ideologisista taustoista, niin sitä sellasta uteliaisuutta ja myötämielisyyttä tarvitaan myös ihan kaikkia kohtaan ja kaikkien kesken. Ja toivon, että tähän asenteeseen kaikki ryhmät ja puolueet pystyy sitoutumaan, koska ilman tällasta yhteishenkeä ja niin kun ymmärrystä meillä ei ole toimivaa demokratiaa. Ja mulla on oikeestaan kaks huomioo tähän sosiaalisen median asiaan. Ensinnäkin se, että some, vaikka siellä tapahtuu paljon kaikkee ikävää ja siellä on rumaa puhetta ja nimettömiä tilejä, jotka tekee kauheita asioita ja yrittää vaientaa jopa asiallista keskustelua ja ihmisiä, niin se vastapaino, niin sehän on valtavan hyvä ja kaunis ja voimallinenkin asia. Eli, että sosiaalinen mediahan on muuttanut maailmaa ihan peruuttamattomalla tavalla, että otetaan esim. vaikka Me too -liike, jota ei olis olemassa ilman sosiaalista mediaa. Ja se ei olis  niin laajalle levinny ilman sosiaalista mediaa. Ja moni semmonen tavallaan valtarakenteisiin ja tällaseen liittyvä asia, mikä aiemmin on ollu piilossa, vaikka syrjintään tai häirintään tai tällaseen liittyen, niin tänä päivänä se kaikki on näkyvää ja se on sosiaalisen median ansiota. Tässä on vähän tällaset niin kun kaks puolta. Ja sit se toinen pointti, mikä mulla tähän liittyen on, niin koskee sit sitä, että se sosiaalinen mediahan ei oo politiikan teon ja päätöksenteon koko todellisuus kuitenkaan, että se on osa sitä, se on irrottamaton osa sitä, näin mä itse koen. Mä olen itsekin sosiaalisessa mediassa hyvin aktiivinen ja itse asiassa tänkin niin kun vaalikampanjani tulen tekemään 97-prosenttisesti kokonaan sosiaalisessa mediassa, että mä oon kokoomuksen listalla päättänyt ruveta tekemään tyystin roskatonta kampanjaa, mikä nyt näissä olosuhteissa sitten tarkottaa sitä, että se sosiaalinen media on siellä hyvin keskeinen voima ja työkalu. Ja sitten taas toisaalta mä oon niin kun saanu töissäni ja politiikassa tätä ennen ilokseni huomata sen, että se on myös, se some on ystävyyttä ja se on kumppanuutta ja se on toistensa tukemista ja se on avoin keskusteluareena. Se on niin kun antiikin Kreikan foorumit konsanaan, sillon kun se on niin kun parhaimmillaan. Ja jotenkin mä toivoisin, että tätä niin kun hyvää sieltä osattais myös ammentaa nyt tässä niin kun kuntavaalien aikaan. Ja itse ainakin pyrin kaikessa vaalimainonnassa siihen ja kampanjakeskusteluissa ja muissa, että mentäs sen positiivisen kautta ja mietittäs, että miten me voitas tehä hyvin, eikä niin aina, että mikä on huonosti ja kuka on tehny väärin. Koska mehän tiedetään se, että millasta siitä keskustelusta sitten tulee.

Riikka: Emmi, nostitkin tossa just esiin ehkä vähän tollasta, mitä mä mietin siitä, että miten helppoo just vähän niin kun edellisellä kierroksella toi Laura sano siitä, että se some on vähän semmonen vihapuheen alusta, että miten helppoo siellä on lähtee sellaseen. Ja vallankin kun siis ihan valtavirran poliitikot saattaa näyttää sellasta mallia, niin voi olla, että moni ei osaa edes kyseenalaistaa, etteikö se olis ok. Ja se ei ole ok, ja tavallaan ite kyllä tykkään somesta, se ei oo mulle mikään pakollinen paha, se on tuonu mulle paljon uudenlaista näkökulmaa monenlaiseen asiaan. Ja mun mielestä se tarjoo kanssa vähän semmosta yhdenvertaisuutta, että kaikilla on mahollisuus sanoa asioita. Totta kai niillä sanoilla pitää olla aina myös vähän sitä vastuuta siellä mukana. Mutta tää on niin kun jännä siinä, esim. Twitterissä mun puoliso ihan just hiljattain latas sen vasta itsellensä. niin eilen illallakin, hän oli aivan järkytyksestä, kiehu raivosta siinä kun hän luki sitä, että siinä niin kun vasta huomasin, että ai niin joo, että sä et oo vielä tottunu, että se on tollasta. Kun se on sellasta. Ja se ei oo siis välttämättä mitenkään hyvä juttu, mutta sitä huomaa ite, että miten helposti sellasta oppii tavallaan myös ohittamaan ja pitämään normaalina, että siinä voi olla myös monenlaista oikeesti puututtavaakin asiaa, mihin ei aina välttämättä itekään oikein osa ees nähä sitä. Mutta että varmasti olis aihetta. Ja voi olla, että  itekin mietin välillä kyllä, että voiko tästä nyt sanoa näin, että joudunko ite sitten maalitetuksi, jos lähden sitten kauheen voimakkaasti vaikka puolustamaan tai kommentoimaan jotain asiaa. On riittäny, että on nainen, niin sitten vähän ollaan, jo kommenttia tulee sit siitä, että näyttää vähän feministiltä, et sit niin kun tulee monennäköstä jo ihan tietenkin muutenkin. Mutta joo, tämmösiä ajatuksia tästä.

Laura: Joo, siis mä en tiiä muistattekste sen, nää on niitä top ten Suomi -juttuja, että suomalaiset ois maailman kovimpia huutamaan, se oli joku partiolaisten ryhmä, joka aikanaan sai tämmösen jonkun desibelirajan rikottuu, lähemmäs 130 desibeliä. Mutta sitten siihen niin kun se aasinsilta, että somessa mä monesti ajattelen sitä yleistämisen ja sit sen negatiivisuuden voimaa siinä äänenkäytössä. Kai semmonen perusajatus ois niin kun kantava vaaleissakin, että puhu vähän positiivisemmin kuin ensin ajattelit ja sitten myöskin vältä itse sitä yleistämistä, niin kun sanon tämän ehdokkaana, että vaikka se oma viesti alkais kuulostaa vähän maltilliselta, niin mä tälleen ns. kepulaisena voisin käyttää sitä ohjenuoraa, että mitä sä kylvät niin sitä sä itse niität. Myös se puhetapa, että jos sä lähet sillä huutamisella ja jotenkin fanaattisella omalla julistamisella, niin sä helposti kyllä sitten kompuroit ja löydät ittes myös siitä samasta keskustelukulttuurista, mitä sä hetki sitten vieroksuit.

Tiina: Toi olikin tosi hyvä, mitä äsken Laura sanoit tosta, että mitä kylvät niin sitä myöskin sitten niität. Mä ite oon oppilaanohjaajana tossa naapurikunnassa, teen sitä päivätyökseni ja sitten tosta kiusaamisesta myöskin oppitunneilla seiskojen kanssa puhutaan. Ja oon paljon miettiny sitä, et just, niin kun joku sanokin tässä aikasemmin jo tosta somesta sillä tavalla, että kun me ei voida tietää, et onks se läppää mitä toinen heittää, kun ei oo sitä ihmistä siinä puhumassa meille. Ja sit kun miellä ei oo välttämättä mitään aikasempaa suhdetta sen ihmisen kanssa, niin ei senkään puolesta tiedä, että mikä juttu tää on. Niin on silleen niin kun just sillä tavalla opettanu omia oppilaita, että ollaan asiallisia, ollaan tunneilla asiallisia, koska opettajat ei tunne heitä. Ja tosi hyvä vinkki tohon someen myöskin se, että pyritään siihen asiallisuuteen ja toisten kunnioittamiseen. Tämmösiä ajatuksia tuli tästä.

Teresia: Noi Tiinan ajatukset oli kyllä aika lailla samoja, kun mitä mulla oli. Koska mä mietin just sitä, että, no, tietysti kun mä olen myöskin ollu töissä koulussa, niin tää koulukiusaaminenhan on yks sellanen, joka on myöskin muuttunu julmemmaksi ja joskus niin kun tuntuu nimenmaan näissä eräiden valtion päämiestenkin tapaa kommunikoidessa kuunnella, et siellä ei oo ihminen kasvanu niin kun aikuiseks, et semonen korrektius ja semmonen tietty sisäsiisteys puuttuu, että politiikan teko on muuttunu semmoseks vahvasti nälvimiseks, joka tekee siitä, ehkä semmonen yleinen käsitys jo muutenkin on politiikasta, että siinä on jotain likasta ja muuta, niin sit vielä likasemman olosta, vaikka oikeesti kaikki, jotka politiikassa on mukana, niin oikeestaan tekee sitä kuitenkin voidakseen kehittää yhteiskuntaa. Sitten tää yli puoluerajojen tapahtuva kaveruus, niin sitähän niin kun oppii noissa lautakunnissa tai tämmösissä erilaisissa kokoonpanoissa. Niin meillähän on Espoossa tää Espoon NYTKIS missä ollaan myös kampanjoitu niin, että eri puolueiden edustajat on ollu yhdessä jakamassa sekä Nytkiksen flaiereita että omia flaiereita ja mä ainakin oon saanu sieltä tosi hyviä kavereita yli puoluerajojen. Ollaan eri mieltä monista asioista, mutta kuitenkin voidaan ihan samaan kaverikuvaan mennä eri puolueiden edustajat. Ja tää, koko tämäkin foorumin yks tärkeä asia on juuri se, että ollaan solidaarisia myöskin keskenämme me naiset.

Silla: Todella hyviä näkökulmia. Ja oikeestaan voisin jatkaa tosta, mitä tässä nousi keskustelussa esiin solidaarisuus ja yhteistyö yli puoluerajojen ja Teresia mainitsikin tuossa tän naisten yli puoluerajojen verkostoitumisen. Suomihan on siitä uniikki maa, että Suomessa tämmönen yli puoluerajojen ulottuva yhteistyö erityisesti naisten kesken on kansainvälisestikin huomattu ja se herättää tosi paljon kiinnostusta, että miten ihmeessä täällä voidaankaan tehdä, että kaikki puolueet, ihanko kaikki puolueet yhdessä pystyy olemaan samojen yhteisten päämäärien osalta. Ja on tosi hienoa, että Espoossa on yli puoluerajojen käsittävää yhteistyötä tehty ja se on tosi arvokasta. Ja tässä nousi esiin tää niin kun solidaarisuus ja sitten tää tässä ajassa politiikan tekeminen. Niin miten te näätte nyt, kun te ootte ehdolla eri puolueissa, niin tavallaan miten voitaisiin täällä Espoossa edistää puolueiden välistä naisten ja sukupuolivähemmistöjen välistä yhteistyötä valtuustotasolla sitten kun vaalit on ohitse ja millasena te näätte tän tällasen verkostoitumisen tässä ajassa, jotta se politiikan tekeminen ja se semmonen keskustelukulttuuri etenisi siihen suuntaan jälleen voimakkaasti, että yhteisiä asioita tässä hoidetaan? Aino voi jatkaa.

Aino: No, olikin kiva, kun Teresia mainitsit tosta Espoon Nytkiksestä, että itse kun tuun  tosiaan Vaasasta, niin siellä pistin hynttyyn yhteen muiden valtuutettujen ja varavaltuutettujen kanssa ja perustettiin tämmönen feministinen verkosto, jonka tavoitteena oli nimenomaan edistää niitä feministisiä, tai feministisyyteen tai feminismiin liittyviä aiheita yhteisesti yli puoluerajojen. Ja se oli kyllä kauheen voimaannuttavaa, kun oltiin niiden asioiden äärellä. Meillä oli niin kun paljon samoja näkemyksiä monesta asiasta. Ja sillon kun me pystytään pistämään voimat yhteen niitten asioiden eteen, ei pelkkien puolueiden agendaan, vaan asioiden ajamiseen, niin sillon mun mielestä on aika helppokin löytää semonen yhteys ja solidaarisuus. Ja sit samoin myöskin näin vaalien alla tullu hyviä yhteistyökumppaneita jostain paneeleista ja muusta, kun löytyy se yhteinen sävel. Mutta mä aattelen, että verkostoituminen verkostoimisen vuoksi ei ehkä oo se hedelmällisin tapa, että pitäis väkisin keksiä se yhteys, että joidenkin kanssa niin kun kokko elämässäkin, niin ei vaan löydy sitä yhteistä säveltä. Mutta ne joiden kanssa löytyy, niin se solidaarisuus on aivan äärettömän tärkeetä.

Emmi: Tää on hirmu hyvin sanottu, mitä sä Aino sanoit just, että pitää pystyy löytämään niitä yhteisiä säveliä, yhteisiä asioita, joista ollaan kuitenkin samaa meiltä. Ja naisasiakysymys on ihmisoikeus ja tämmönen niin kun perusarvoihin liittyvä kysymys, joka mun mielestä ainakin kaikkien puolueiden Suomessa pitäs laajasti allekirjottaa, samoin vähemmistöjen oikeuksiin liittyvät asiat, että näitten ei pitäis olla mielipidekysymyksiä. Ja tää itse asiassa oli kanssa hyvä, mä allekirjoitan ja haluaisin itse asiassa ehkä nostaa vielä lisää sitä, miten tärkeetä tällaset erilaiset ei-formaalit, ei-virallisetkin verkostot voi olla, että mä olen ite esim. ollu eduskunnassa asiantuntijatöissä pari vuotta aikanani ja siellähän toimii todella aktiivisia verkostoja erilaisten asioiden ympärillä, mitä kansanedustajat muodostaa yli puolue- ja vaalipiirirajojen, niin mun mielestä tällasta samanlaista toimintaa niin ilman muuta pitää edistää myös kaupunginvaltuustotasolla, että jos esimerkiksi vaalien jälkeen käy niin, että tulen valituksi ja tarjolla on nais- tai feministinen tai molemmat verkostot, niin aivan taatusti olen niihin tarjolla. Ilman muuta näin. Ja just se semmonen tavallaan verkottuminen niiden asioiden ja yhteisten intressien pohjalta, niin se on hirvittävän tärkeetä. Ja se korostaa myös sit sitä, että eihän se politiikka tapahtu siellä Twitterissä, se ei tapahdus siellä Instagramin stooreissa tai Länsiväylän tiiättekö mielipidepalstalla, vaan kyllähän se edelleen tapahtuu siellä, missä niitä päätöksiä tehdään, eli siellä valtuustosalissa ja lautakuntien pöydissä ja tällä hetkellä Teams-lähetyksissä. Mutta siis että painotetaan sitä, että hei, tässä on asioita, joita me kaikki hoidetaan täällä yhdessä ja tehdään yhdessä. Kyllä tää naisasiakysymys ja feministiset kysymykset ja muut, niin nää on kyl sellasia, joissa itse ainakin toivon, että puolueet voivat löytää yhteistä tekemistä ja säveltä.

Riikka: Joo, upeita vastauksia tullu kyllä jo tähänkin mennessä. Mä mietin just tätä, että miten tää sosiaalinen media voi tosiaan näyttää niin kun ehkä tavalliselle kansalaiselle aika paljon sitä, että miten tää asetelma olis me ja muut. Mutta eihän se oikeestaan ikinä oo, kerta aina sitä  yhteistyötä tehdään. Ja itekin viime kuntavaaleissa olen sitten ollu useemmassa erilaisessa työryhmässä tai lautakunnassa tai tämmösessä niin kun Espoon kaupungilla ja siellä oon kyllä huomannu ja arvostanu jotenkin tosi ihanasti tätä, että siellä vaan tehään töitä, eikä siellä niin kun varsinaisesti nostella sitä omaa puoluetta välttämättä millään tavalla esiin. Ja se on niin kun tavallaan oikeestaan vähän sillai tuttua teemaa iltelle tuolta järjestöpuoleltakin, että semmosella, että kaikki yhdistävät voimiansa ja vaan tehään jotain jonkun asian eteen, niin oikeesti saadaan tuloksia aikaseksi. Ja sitä arvostan kyllä tosi paljon ja on ollu kiva huomata, että tällasta sitten löytyy. Ja toisaalta sitten myös pienpuolueen edustajana haluaisin vielä sanoa sellasen, että kun meillä ei oo kovin valmiita tavallaan kaikkia verkostoja olemassakaan, vaikka ollaan oltu kymmenen vuotta jo Suomessa, mutta kuitenkin. Niin myös arvostettais, jos meitä kutsutaan mukaan, koska me ei välttämättä sitten vielä keritä kuuleen ihan kaikista jutuista. Toisaalta onneks nykyään tieto on paljon vapaampaa, mutta näin, ettei myöskään sinänsä me itse tehdä sitä me ja muut jaottelua toisillemme.

Laura: Riikka, mä haluun jakaa tähän, tää on joku pieni paikkakunta tuolla pohjoisessa Suomessa, niin siellä yleensä vaalien jälkeen alotetaan se valtuuston eka kokous niin, että hei ja tervetuloa, että no niin, kaikki mehän tiedetään, että täällä on tosiasiassa vain yksi puolue ja he sanoo, että se on merijärveläisten puolue ja meillä se vois olla espoolaisten puolue, että mä ajattelen sen saman tyylisesti kun he. Mikä meitä yhdistää? Ei se, mikä meitä erottaa, on paljon tärkeempää kaikessa politiikan uskottavuudessa, asioiden eteenpäin viemisessä ja siinä kokemuksessa, mikä me itse saadaan ja mikä me itse jätetään toisillemme. Siis mä olen monesti ajatellu sitä, että kun on tämmönen heitto, varmasti ootte kuullu, että kenen kansanedustajan kanssa lähtisit kaljalle tai kahville, niin et kunpa mahdollisimman moni meistä ehdokkaista haluais niin kun tunkee ja pyrkii siihen joukkoon, jotka on haluttavaa seuraa, positiivisia kokemuksia ihmisenä. Ja tavallaan on se ajatus toisesta, mä en oo kadehtimassa ton puolueen tai ton edustajan upeeta meininkiä ja menoa, vaan että hei, hän tekee parhaansa, näyttää ihanalta, mä haluan, että hän voi onnistua ja se ei oo multa pois, jos äänestäjät ajattelevat, että hän on niin kun parempi asioita hoitamaan. Mutta että mikä meitä yhdistää ja kenen kanssa lähtisit kaljalle, niin tästä vois nyt sitten ajatuksia herättää muiltakin. 

Tiina: Toihan oli tosi hyvä näkökulma, et kenen kanssa lähtisit kaffelle tai kaljalle, ihan kumman haluaa valita. Mutta mietin sitä, että just toi yhteistyö yli puoluerajojen ja sukupuolirajojen, niin tota tulee olemaan tosi, tosi tärkeetä. Ja sitten mietin kanssa sitä, että jos jossakin vaiheessa jotakin päätöksiä ollaan tekemässä eikä mietitä ihan loppuun asti niitä vaikutuksia, niin sit aattelin sillai, että olisin mielelläni mukana, et jos joku vaikka tekee jotakin alotetta tai ite jos olisin tekemässä jotain aloitetta, mut olis valittu kuntapäättäjäksi, olisin tosi ilonen, että sitten löytyis mukaan sellasia ihmisiä, jotka tulee kannattamaan sitä, jos on keksiny jonkun hyvän jutun, millä saadaan sitten edistettyä jotain asiaa, joka on ehkä jääny huomaamatta. Tämmönen tuli mieleen. Ja ite oon semmonen yhteistyöhaluinen ja näkisin, että niillä asioilla on niin kun se painoarvo, ei ihmisillä pitäis niinkään olla eikä niin kun sukupuolella, vaan sillä, että saadaan tosiaan niitä yhteisiä meidän Espoon asioita hoidettua parhaalla mahollisella tavalla.

Teresia: Joo. Nää yli puoluerajojen tehtävät jutut on tosi tärkeitä. Ja on varmasti tietysti eri niin kun valtuustossa ehkä se voi kärjistyä sitten selkeemmin, että ollaan eri mieltä eri puolueet tai sit joissakin puolueissa on enemmän sitä semmosta niin kun kuria, että joutuu äänestämään ehkä sellanen ihminen, joka ei ole ihan samaa mieltä kun puolue niin kun toivoo sitä. Mulla on ollu tässä vuosien varrella kivoja lautakuntia, missä mä olin kahdeksan vuotta esimerkiksi kulttuurilautakunnassa, niin sinnehän esimerkiksi valikoituu kaikista puolueista sellasia ihmisiä, joita kiinnostaa kulttuuri ja kulttuurin edistäminen Espoossa. Niin aika harvoin on ollu siellä sitten semmosta erimielisyyttäkään monistakaan asioista, mutta kun mä istuin kaks kautta, että mä olin neljä vuotta ensin jäsenenä ja sitten mä olin toiset neljä vuotta varapuheenjohtajana, niin mä kyllä huomasin semmosenkin, että kyllä siinä valtavasti on eroa sitten kun on eri ihmiset niistä asioista päättämässä, että mehän niin kun henkilöinä pystytään se rakentamaan se yhteistyö ja se hyvä yhdessäolo ja se päätöksenteon jotenkin se semmonen, että siellä ei tartte pitää välttämättä mitään vaalipuheita vaan puhutaan asioista.

Anne: Todella viisaita puhutte kaikki. Ja todellakin on niin, että politiikkaahan kyllä tehdään yhdessä, ei kukaan meistä sitä yksin tee eikä päätöksiin päästä, jos siellä yksin vaan asioita viedään eteenpäin. Ja sitä paitsi se on paljon hauskempaa ja ne päätökset on paljon parempia, kun niitä tehdään yhdessä toisten kanssa. Ja mietin kanssa, että tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasiathan on semmosia, jotka koskettaa ihan kaikkia ihan sukupuoleen katsomatta ja ikään ja kaikkeen tämmöseen, niin kaikki siellä pitäis olla mukana myöskin edistämässä asioita. Tässähän valtuustopuolueet, ainakin suurin osa heistä, niin kokoontuivat yhteen ja puhuttiin tulevista vaaleista ja miten ne voidaan tehdä mahdollisimman turvallisiksi kaikille sekä ehdokkaille että kuntalaisille. Ja siellähän päästiin hyvin sopuisasti yhteisymmärrykseen. Ja mä ajattelin, että kyllä tasa-arvo ja  yhdenvertaisuuskin vois olla semmonen asia, joka ihan käytäis kunnolla yhdessä keskustellen läpi, että mitä se meille tarkottaa ja miten sitä yhdessä voitaisiin edistää Espoossa.

Anu: Niin kun mä sanoin siinä ensimmäisessä puheenvuorossa mikä oli sillon, niin sitä, että ykskään poliitikko ja ykskään puolue ei tee tätä yksin, vaan kaikkeen tarvitaan muita ja yhdessä tehdään enemmän ja parempaa. Ja mä oon semmosta vanhaa kansaa, että mä tykkään käydä toreilla ja tapahtumissa ja siellä käydään sitten moikkailemassa eri teltoilla eri puolueita ja ei siellä oo mitään nokkimista tai mitään, siellä ollaan ihan ystäviä keskenämme ja keskustellaan päivän asioista ja kaikkee. Semmosta yhteistyötä ja koska sillä vaan niin kun tehdään paljon parempaa kun tehdään yhdessä, yhdessä kuljetaan tätä Espoota.

Silla: Todella hyviä näkökulmia tässäkin nostettu esille ja tässä ihan mykistyy kun teitä kuuntelee. Espoon tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustoimikunta on tällä kaudella kaupunginhallituksen toimeksiannosta luonut tämmösen arvostavan vuorovaikutuksen ja luottamushenkilöiden häirintätapausten käsittelemistä ohjaavat ohjeet ja ollaan tehty paljon työtä juuri sen eteen, että myös ne tilanteet siellä valtuustossa ja lautakunnissa ja kaikissa luottamustoimissa olisi sellainen, että jokaisella on mahdollisuus myös siihen politiikan tekemiseen ja siihen rakentavaan keskusteluun demokratian hengessä ja tästä voidaan Espoossa olla todella ylpeitä ja edistetään vahvasti sosiaalisesti kestävää kehitystä. Voitaisiin ihan hetkeksi palata, käydä sellanen nopea kierros, että nyt kun te ootte vaalikentillä, niin onko teillä tiedossa, että onko teidän puolueella ohjeet tai toimintatavat sellasten tilanteiden käsittelemiseksi, jossa ehdokas tai kampanjatoimija on kohdannut häirintää tai tullut häirityksi. Ihan pohjustuksena siinä, että tosi paljon käydään keskustelua siitä, että kuinka näiden häirintätapausten kanssa, että kuinka yksilö voi toimia, mutta on todella tärkeetä kuten Espoossakin on annettu esimerkkejä siitä, että on todella tärkeetä, että organisaatiot myös laativat toimintamallit ja ohjeet näiden tapausten käsittelemiseksi. Ja siitä syystä on kiinnostava kuulla, että miten teillä espoolaiset ehdokkaat, onko teillä tiedossa, että puolueellanne olisi tällaiset ohjeet? Ja jos sellaista ei ole, niin voimme varmaan yhdessä kaikkiin puolueisiin vedota, että tulevaisuudessa tällaiset ohjeet tulisi. Mutta tämä on ihan kiinnostava tietää, että kuinka puolueorganisaatioissa ollaan tähän aikaan ja kampanjointiin varauduttu. Ihan nopea kierros sieltä lähtien Emmistä.

Emmi: Kiitos. Joo, kyllä kokoomuksessa tähän kiinnitetään itse asiassa huomiota monellakin tasolla aina sieltä ihan puoluetoimistolta lähtien ja tänne sitten piiritoimistoihin ja aluejärjestön tiloihin ja työntekijöihin ja muihin. Ja sit ihan niin kun se perustavaa laatua oleva ohje ja sääntö on puolueen säännöt, joissa näitä tietysti sovelletaan. Ja sitten ihan myöskin se, että jokaiselle ehdokkaallehan on käyty läpi siinä vaiheessa, kun ehdokkaaksi asetetaan, nää pelisäännöt millä toimitaan, et kyllä nää tehdään hyvin selväksi. Lisäksi on sitten olemassa eri tapahtumissa, esimerkiksi puoluekokouksissa on häirintäyhdyshenkilöitä ja sitten tietysti niin kun nyt vaalien alla, niin meillä on ainakin Espoossa kokoomusehdokkaille tosi semmonen lämminhenkinen vertaisryhmä myös Facebookissa olemassa, missä voi hyvin vapaasti nostaa näitä asioita esiin. Jos tulee semmonen asia, mistä on niin kun pakko päästä puhumaan jollekin yksityiselle, niin kyllä piiritoimistot on tässä ollu hyvin aktiivisia ja hyvin mun mielestä kokoomuksen puolella mukana. Ja pidän itekin tärkeenä, että nää säännöt ja pelin henki käydään läpi joka ikisen ehdokkaan kanssa, että miten toimitaan, koska se tuo sitä turvallista tilaa ja turvallista vaalien käymistä kaikille.

Riikka: Joo, tota mä itse asiassa jäin oikein miettimään, et mä taidan olla ite meidän puolueen häirintäyhdyshenkilö. Ja tuolla meillä on toki meijän puolueohjelmassa tää yhdenvertaisuus on niin kantava teema. Meillä toinen virallinen lippu on sateenkaarilippu. Ja minä itse olen meillä avoimesti vammainen puolueen puheenjohtaja, että nää on meille tosi tärkeitä temmoja ylipäätään. Ja jos tätä tällasta asiaa siinä loukataan ja mikä siinä on sitten se sananvapauden raja, niin siinä me kyllä aika nopeesti reagoidaan ja tuetaan toisiamme tosi matalalla kynnyksellä. Siinä mielessä en koe, että me ollaan ehkä myöskään koettu ihan niin isoja ongelmia toisaalta, mutta oltais myös valmiita niitä kohtaamaan ja hoitamaan.

Laura: Joo, meillä keskustassa on silleen. että on perus nää häirintäyhdyshenkilöjutut, mutta nyt sitten vaalien aikaan, kun meillä oli toi vastoinkäyminen siinä virtuaalisessa keskustanaisten tapahtumassa, niin sitä lähettiin tietysti ihan eri tasolle viemään tätä ja ollaan sitten valmistauduttu erityisesti näihin virtuaali ns. tupailtoihin tai tapaamisiin tai ehdokastilaisuuksiin, että miten niitä kontrolloidaan. Ja sitten kun yksilötasolla sitä viestiä me kuljetamme toinen toisellemme ja kysellään paljon, että no, minkä verran sulle on tullu Brasiliasta sun nettisivuille katsojia tai, että onks sulla paljon niitä sellasii trolleja, jotka yrittää seurata sun tilejä ja tällasta keskustelua, niin kun hiljasta tietoo siirretään ehdokkaitten kesken. Ja se on musta melkein tärkeämpää kun tämmöset viralliset ohjeet, koska noi antaa sellasia konkreettisia tunnelmia, että hei, sulla on ihan sama juttu ja mistä näitä tulee näitä. Esimerkiksi mulla on tosi paljon keski-iän ylittäneitä miehiä, joita tulee ulkomaisilla näillä nimillä ja yrittävät follaa. Mut sekä se oman puolueen että tää hiljainen tieto, niin nää auttaa niin kun jaksamaan tällasen häirinnän kanssa fiilatessa.

Tiina: Meillä KD:ssä on sellanen opas kuntavaaliehdokkaalle. Ja sitä kautta saa tietoo, että miten toimitaan, miten ite pitää toimia ja sitten miten toimit, jos sit kokee jotakin ikävää käytöstä. Ja sitten tietenkin meillä on täällä Espoossa WhatsApp-ryhmä, niin sieltä saa heti vertaistukea. Ja kuntavaaliehdokkaille on myös Facebook-ryhmä, että sieltä myöskin sitten saa tukee. Ja tietenkin ite oon aatellu, että jos jotakin ikävää joutuu kokemaan, niin sit heti vaan tarttuu siihen ja toimii sen mukaan, mitä sit siinä ite ajattelee, että miten täytyy toimia. Ja heti jos on semmonen tilanne, ettei tiedä miten toimii, varsinkin kun ite on nyt Espoossa ekaa kertaa ehdolla, niin on sitten kokeneempia meidän Espoon KD:n johtokunnassa, niin heiltä kysyn sitten neuvoa.

Teresia: Meillä vihreillä on tietysti kaikki nää, mitä te ootte tässä jo maininnu. Mutta erityisen lämpimästi olen tutustunu semmoseen, mikä on nyt ajankohtainen tähän meidänkin keskusteluun, nimittäin Turvassa -niminen opas, joka on opas verkkoväkivallan kohteeksi joutuneille. Ja tää on European Women’s Lobbyn, poliisin ja Naistenlinjan kanssa yhteistyössä valmisteltu. Ja tätä on niin kun meijän naisjärjestön kautta sitten ja siihen liittyviä koulutuksiakin. Ja siinä on hyvin selkeet ohjeet, että jos sä joudut tämmösen verkkoväkivallan kohteeksi, niin tietenkin ensinnäkin määritellään kaikki eritasoiset väkivallan jutut ja sitten miten pitää toimia. Niin todella selkeet ohjeet ja siinä on myöskin sitten lueteltu kaikki ne puolueen taholla olevat yhteyshenkilöt, kehen voi ottaa yhtyettä. Mun mielestä se on tosi kiva, että se on näin selkee ja hyvä ja todella ajankohtainen, koska meillä on ainakin käyny niin, että kansanedustajia ja hallituksen jäseniäkin on aika ikävillä tavoilla uhattu ja ollaan senkin vuoksi sitten haluttu, että tässä meidänkin koulutuksessa oli ihan suojelupoliisinkin kouluttaja mukana.

Anne: Aivan kuten muillakin, niin RKP:llä kyllä nämä yleiset ohjeistukset ja perusasiat on kunnossa. Häirintäyhdyshenkilöt löytyy ja on tiedossa, aina uusillekin kerrotaan näistä ja toimintamalleista. Mutta tosi kiva oli kuulla Teresia myöskin tosta oppaasta, se oli mulle uus, pitää nyt oikein etsiä itselleenkin käyttöön. Koska kyllä mä kuitenkin ajattelen, että on tarvetta vielä tällasille konkreettisille toimintamalleille ja oppaille, että kuitenkin siinä hetkessä kun jotain tapahtuu, niin vaikka oisit lukenukin kaikki ohjeistukset ja tämmöset, niin siinä häkeltyy pahasti ja jotenkin on vähän hukassa helposti. Mutta onneksi ihan niin kun muutkin sanoitte, niin hyvä yhteishenki ja vertaistuki löytyy aika nopeesti. Ja tosi kivasti on myöskin huomattu, että ehdokkaat laittaa WhatsAppiin tai Facebookiin sitten myöskin heti, että hei, nyt tämmönen juttu, että mitäs muut ajattelette ja sieltä tulee heti vastauksia parin sekunnin sisällä, et näinhän se pitäis olla. Mutta tossa kysymyksenä tulikin ihan alkuun, että voisko tää kuitenkin olla semmonen, jota jollain tavalla työstetään vielä eteenpäin ehkä yhdessä tai vaikka Nytkiksen johdolla, niin ehdottomasti mun mielestä tälle kyllä on vielä tarvetta. Enemmän tarvitaan näitä.

Anu: Meillä demareissa on myös hyvin pitkälle tää sama, mitä on muutkin täällä kertonu. Ja sit meillä on kuukausikirje mikä tulee, niin siinä on näistä mainintaa. Ja sitten juuri tää vertaistuki, se on tosi iso juttu tuolla Facebookissa, että tää, mikä itseenkin kohdistu, koska siinä tietenkin on vähän semmonen värisevä tunne, niin sitten kun pääsi sinne kertomaan ja tuli sitten kansanedustajia ja muita kertomaan et miten tämmösessä tilanteessa toimii ja miten reagoi siinä tilanteessa, niin se on tosi tärkeetä. Ja sit meillä on tämmösiä tapaamisia, missä keskustellaan, kerrotaan näitä tukijuttuja. Ja itse asiassa meillä on juuri tällä hetkellä naisdemareitten koulutus, missä on supolta kertomassa, miten tällanen turvallinen vaalityöskentely kentillä hoidetaan.

Aino: Kiva kuulla, että kaikilla tuntuu olevan jonkinlaista suunnitelmaa kuin myös meillä vasemmistoliitossa on valitettavan tarpeelliseks tullu kyllä nää häirintään ja vihapuheisiin liittyvät ohjeistukset. Ja ne kyllä onneksi on selkeet ja itsellä on ainakin sellanen olo, että tiedän kehen olla yhteydessä tarvittaessa. Mutta kehittyä pitää koko ajan, koska häirinnän muodotkin kehittyy ja muuttuu ja muokkautuu. Ja sitten myöskin sitä ehkä vois miettiä jatkossakin, että miten vielä yhä pienemmille paikallisille toimijoille, tai että toimijat pystyy jalkauttaan myös näitä jäsenistöllensä. Itse oon siitä tosi kivassa asemassa, että mulla on laaja verkosto niin kun ympäri Suomen vasemmistolaisia. Ja heidän kanssaan aika monet asiat sit lopulta kuitenkin käytännössä oon ratkassu. Mutta vertaistuki ja viralliset kanavat on kyllä äärimmäisen tärkee molemmat.

Silla: Tässä ollaan käyty todella rakentavaa ja voimaannuttavaakin keskustelua ja tullu todella hyviä näkökulmia ja ideoita, ajatuksia ja ihan konkreettisia ajatuksia siitä, että miten solidaarisuuden hengessä voidaan tulevalla kuntakaudella verkostoitua ja luoda sitä turvallista politiikan tekemisen alustaa täällä Espoossa. Kiitos teille ehdokkaat, että olette olleet täällä keskustelemassa. Olette myös demokratian supersankareita, kuten kaikki ehdokkaat ja laitatte itsenne likoon näissä vaaleissa yhteisten asioiden hoitamiseksi ja demokratian edistämiseksi. Ja kuten Minna Canthin päivään sopii, niin voisin loppuun todeta, Minna Canthia siteeraten, että kautta historian totuus ja rakkaus ovat aina voittaneet. Tämä oli Espoon tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustoimikunnan Minna Canthin päivän podcast. Muistathan käyttää äänesi näissä vaaleissa. Kiitos kaikille, että olitte seurassamme.