Espoon metsiin kätkeytyy monimuotoisuuden helmi

  • Jaa Facebookissa
  • Jaa Twitterissä
2.6.2020 Hilja Kurkinen

Metsässä liikkuva voi toisinaan huomata maassa lojuvan, sammaleen ja jäkälän verhoaman puunrungon. Puu saattaa olla läpilahonnut, tai se voi nököttää pystyssä kuin pylväs. Kyseessä on luonnon monimuotoisuuden kannalta korvaamaton ilmiö: lahopuu.

Lahopuu on olennainen osa metsän hyvinvointia. Se on kaikkea muuta kuin metsästä siivottava roska. Itseasiassa kuollut puu on lajistoltaan jopa rikkaampi kuin elävä puu. Pelkästään Suomessa jopa 5 000 kääpä-, sammal-, jäkälä- ja hyönteislajia on riippuvaisia lahopuusta. Kuollut puunrunko on täten keskeinen metsäluonnon monimuotoisuuteen vaikuttava tekijä.

Useimmat lahopuusta riippuvaiset lajit ovat uhanalaisia. Uhanalaisuuden syynä on teollistunut metsienkäyttö ja talousmetsien yksilajisuus.

Kuvituskuva. Kollaasi lahopuusta Espoon metsissä.
Lahopuun määrää metsissä olisi tärkeää lisätä. Kuvat: Hilja Kurkinen ja Tia Lähteenmäki

Eri lajit tarvitsevat lahopuuta eri aikaan

Kun puu kuolee, ensimmäisenä puussa yleistyy kotelosienet kuten sinistäjät. Myös ruskolahottajat – esimerkiksi kantokäävät – ilmestyvät ensimmäisenä paikalle. Monesti voikin olla niin, että kantokääpä aloittaa puun lahottamisen, jonka jälkeen paikalle siirtyy jokin toinen laji, vaikkapa sitruunakääpä. Sitruunakääpä kasvaa lähes aina kantokäävän lahottamalla puulla. Samoiten kovakuoriaisista muun muassa liekohärkä on riippuvainen kantokäävän lahottamista puista. Lajien elinkierrot siis linkittyvät toisiinsa.

Lahoava puu toimii täten ikään kuin vuokra-asuntona metsän eri asukkaille. Lajikirjon ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi olisi tärkeää, että eri lahoamisvaiheessa olevaa puuta olisi jatkuvasti metsässä.

Kuvituskuva. Lahopuuta espoolaisessa metsässä.
Valkolaho ja taulakääpä koivunrungolla. Kuva: Hilja Kurkinen

Luonnon monimuotoisuus yhteydessä ihmisten hyvinvointiin

Lahopuu ylläpitää luonnon monimuotoisuutta, ja luonnon monimuotoisuus ylläpitää ihmisten hyvinvointia. Monimuotoisuuden ansioista ihminen saa esimerkiksi ruoantuotannon kannalta välttämätöntä, hyönteisten tekemää pölytystä.

Metsää ei siis pidä siistiä lahopuusta. Päinvastoin, kaatuneen tai maatuvan lahopuun saa antaa rehottaa, jolloin muu lajikirjo rehottaa sen mukana. Tästä syystä Espoo pyrkii säilyttämään lahopuuta metsissään. Kaupunki myös pyrkii Espoo-tarinan mukaisesti vahvistamaan asukkaiden luonnontuntemusta sekä mahdollisuuksia osallistua lähiympäristöstä huolehtimiseen.

Luonnon monimuotoisuuden teemavuosi: Lumoudu kaupunkiluonnosta 2020

Lumoudu kaupunkiluonnosta 2020 -teemavuosi kannustaa asukkaita luontotekoihin monimuotoisuuden lisäämiseksi. Lahopuun lisääminen on yksi esimerkki luontoteoista. Lahopuuta voi kätevästi käyttää omassa puutarhassa esimerkiksi kukkapenkkiä rajaamaan. Lahopuusta voi myös rakentaa hyönteisten iloksi lahopuuaidan, tai pihannurkkaan lahoavista risuista ryteikön.

Erilaisilla luontoteoilla jokainen voi edistää luonnon monimuotoisuutta. Luontotekoja jaetaan Espoon ympäristökeskuksen Facebook -sivulla sekä luontotalo Villa Elfvikin Instagram -tilillä.

Luontoteot on myös koottu kuvin ja äänimaisemin varustettuun vinkkipankkiin. Kannattaa kurkata, mitä juuri sinä voisit tehdä luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi!

Lisätietoa Lumoudu kaupunkiluonnosta 2020 teemavuodesta: espoo.fi/luonto2020.

Hilja Kurkinen, projektityöntekijä, Lumoudu kaupunkiluonnosta -teemavuosi