Taide tekee hyvää ja luo hyvinvointia

  • Jaa Facebookissa
  • Jaa Twitterissä
18.10.2016 Jukka Mäkelä

Jokainen sukupolvi tekee omat löytöretkensä. Luo oman kerrostumansa maailmankulun maaperään.

Nykyaikaa etsitään ja aina uudelleen löydetään. Olavi Paavolaisen 20-luvun muistiinpanot ja pohdinnat tuntuvat edelleen ajankohtaiselta. Retket, tarinat ja löydöt saattavat olla toiset, mutta muutos ja muuttuminen ihmiselle ja ihmisten yhteisölle on olemassaolon lähtökohta.

EMMAn ja WeeGee Näyttelykeskuksen kymmenvuotistaipaleella tämänkin rakennuksen seinien sisällä on tehty lukuisia löytöretkiä. On ilahduttu, ihmetelty, opittu, oivallettu ja seikkailtu.

Itse seikkailin kymmenvuotiaana WeeGeen lähellä olevissa metsissä. Tapiolalaispojan maailmassa metsikkö ja nykyaikaansa julistava painotalo edustivat juuri sitä tässä kaupungissa hienointa: Luontoa ja leikkiä, turvallista kylää, joka muuttaa mielenkiintoisella tavalla muotoaan niin kuin vain kasvava kaupunki tekee. Metsä ja tehdas olivat kotikaupunkiani, jossa vastakohdat täydentävät toisiaan ja jossa huominen on erilainen eilisestä.

Näissä saleissa taotaan edelleen hyvinvointia, mutta nyt taiteen työkaluilla.

Lähes kaikessa ajankohtaisessa arkipuheessammekin on esillä huoli maapallosta ja yhteiskuntamme kyvystä uusiutua niin, että voimme turvata riittävän hyvinvoinnin sukupolvelta toiselle. Viisaille ja fiksuille valinnoille ja hallitulle muutokselle on kysyntää.

Viime keväänä tehdyn kansainvälisen vertailututkimuksen mukaan Espoo on Euroopan kestävin kaupunki. Tutkimus osoittaa, että voimakkaasti kasvava Espoo on taloudellisilla, sosiaalisilla ja ekologisilla kestävän kehityksen mittareilla mitattuna onnistunut pitämään kehityksen kestävänä. Tulokset osoittavat, että tie ja suunta ovat oikeita.

Työtä tehdään vastuullisesti tuomalla uusia ratkaisuja liikkumisen, rakentamisen ja energiakysymyksiin. Hyvinvointia vahvistetaan kulttuurin, liikunnan sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa ja ylläpitämällä viihtyisää lähiluontoa ja viheralueita.

Täällä Tapiolassa on luontevaa peilata nykyistä tekemistä vuosikymmenten takaiseen jälleenrakentamisen aikaan, jolloin Heikki von Hertzen muotoili kaupunginosaa asunnontarvitsijoiden ja perheiden näkökulmasta. Hän visioi hyvinvointi-Suomen ihannekaupunkia.

”Me haluamme koteja - emmekä kasarmeja - itsellemme ja lapsillemme”, hän julisti. Hän toi kaupunkisuunnitteluun vahvan vireen uudistua. Hän kytki yhteen rakentamisen sosiaaliset ja kulttuuriset ulottuvuudet ja estetiikan, kauniin ympäristön merkityksen yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia lisäämässä.

Samalla muutoksen ja muuttumisen jatkumolla on kaupungin tulevaisuutta linjaamaan laadittu KulttuuriEspoo 2030 -tavoitetila. Siinä kaupunki on luova ja rohkea, yhteistyölle altis, kokeileva ja utelias. Kulttuuri ja taide ovat läsnä kaupungin hengessä, asukkaiden arjessa, kaupunkiympäristössä ja espoolaisessa identiteetissä. Tämän muutoksen yksi tekijä EMMAkin on.

EMMAn kädenjälki hyvinvoinnin tekijänä näkyy ja tuntuu mm. Espoon uudessa sairaalassa. Sairaalaan toteutetut tilausteokset ovat osa sen arkkitehtuuria. Niiden tarkoituksena on edistää hyvinvointia, hyvää elämää ja tervehtymistä. Ne pysäyttävät, tuovat iloa ja herättävät ajatuksia. Tilausteosten lisäksi sairaalaan tulee EMMAn kokoelmateoksia.

Espooseen sijoittuu Pohjoismaiden tihein ja kuumin innovaatiokeskittymä, Espoo Innovation Garden. Sen sydän sykkii Otaniemen-Keilanimen-Tapiolan alueen tieteen ja talouden, tutkimuksen ja kehitystoiminnan, kansainvälisten yritysten ja starttivaiheessa olevien uusien toimijoiden yhteisössä. Siellä kokonaisuudesta tulee enemmän kuin osiensa summa. Muutoksen moottorina on monipuolinen yhteisö itsessään.

Kiistatta tässä yhteisöjen ja yritysten, kaupungin ja ihmisten monenkirjavassa ekosysteemissä tiede ja talous täydentyvät kulttuurin ja taiteen kautta. Espoolaisessa elämysten ja innovaatioiden puutarhassa inspiroidutaan muutoksesta ja sen mahdollisuuksista.

Alueen kulttuuriyhteisön vahvuuksia ovat toisella tavalla ja yhdessä tekeminen: Meillä on muun muassa omansa kokoinen Tapiola Sinfonietta, orkesteri, joka mahtuu yhteen bussiin ja joka niin ollen soittaa ja jalkautuu usein sinne, missä kaupunkilaiset ovat. Meillä on kaupunginteatteri, jonka vierailuteatteriohjelmistoa kansainvälisempää saa etsiä.

EMMA WeeGeen kokonaisuudessa on merkitsevä osa espoolaista kulttuuri-identiteettiä ja kulttuurikasvattaja sanan parhaissa merkityksissä. EMMA profiloi kaupunkia tavalla, josta me kaikki voimme olla syystä ylpeitä. Ovet auki ja ikkunat avoinna Eurooppaan ja enemmänkin.

Kymmenvuotiaan silmiin maailma muutoksineen avautuu mahdollisuuksina. Ja Olavi Paavolaisen maalailemalle koneromantiikalle on sijansa tässäkin päivässä: Metro mahdollistaa pian muutakin kuin suuret työmaamontut ja nostokurkimetsiköt. Myös EMMAlle.

Blogikirjoitus on muokattu kaupunginjohtajan pitämästä juhlapuheesta EMMAn kymmenvuotisnäyttelyn avajaisissa 11.10.2016.