Espoon roolin oltava selkeä itsehallintoalue- ja sote-uudistuksessa

  • Jaa Facebookissa
  • Jaa Twitterissä
28.1.2016 Jukka Mäkelä

Suomeen ollaan perustamassa 18 itsehallintoaluetta. Jotta uudistuksen tavoitteet, palvelujen saatavuus ja kestävyysvajeen torjunta toteutuisivat, Espoon ja suurten kaupunkien roolia osana itsehallintoalueita pitää selkeyttää ja tarkentaa.

Pienille kunnille ja niiden asukkaille uudistus tuo leveämmät hartiat palveluiden järjestämiseen. Hyvä niin, mutta myös suurten kaupunkien elinvoimasta ja kyvystä järjestää laadukkaat palvelut on huolehdittava. Niiden erityisasemasta ja niille tyypillisistä tehtävistä on päätettävä lainsäädännössä siten, että vältetään päällekkäiset tehtävät ja päätöksenteko itsehallintoalueiden ja suurten kaupunkien välillä. Riski on suuri, koska esimerkiksi Espoo on asukasluvultaan suurempi kuin 13 itsehallintoaluetta.

Käytännössä se tarkoittaisi seuraavia asioita:

1. Suurten kaupunkien roolia elinvoiman vahvistajana on kasvatettava edelleen. Espoon osalta uudistuksessa tulee tavoitella elinvoiman, elinkeinoelämän ja innovaatiokyvyn merkittävää vahvistumista, ilmastopäästöjen vähentymistä sekä asuntotuotannon lisäämistä ja liikenteen sujuvoittamista. Se on myös kansallisen edun mukaista. Esimerkiksi työllisyys- ja elinkeinopolitiikka nivoutuvat yhteen, ja vastuun niistä pitäisi olla kaupungilla, ja työnjaosta Uudenmaan itsehallintoalueen kanssa pitäisi tehdä selkeät päätökset.

2. Uudistuksessa tulee parantaa Espoon edellytyksiä järjestää lähipalvelut laadukkaasti ja kustannustehokkaasti sekä varmistaa asukkaiden osallistuminen ja läheisyysperiaatteen toteutuminen päätöksenteossa. Se tarkoittaa sitä, että kunnilta ei pitäisi siirtää sote-palveluiden lisäksi muita tehtäviä itsehallintoalueille ja että itsehallintoalueiden toimivalta tulee rajata pääasiallisesti niihin nykyisten maakuntaliittojen ja valtion aluehallinnon tehtäviin, jotka annetaan niille järjestettäväksi. Ely-keskusten kaupunkispesifit tehtävät pitää siirtää suurille kaupungeille.

3. Uudistuksen tulee vastata kestävyysvajeen torjuntaan ja rahoitusjärjestelmän tulee olla läpinäkyvä ja kannustava. Hallituksen linjauksen mukaan lähtökohtana rahoitusuudistuksen valmistelussa ovat hallitusohjelman kirjaukset, joiden mukaan kokonaisveroaste ei saa nousta ja työn verotus ei saa kiristyä millään tulotasolla. Siten myöskään kuntien verotuloihin perustuvaa valtionosuuksien tasausta ei voida kiristää. Jo nykyinen kuntien verotulojen tasauksen korkeus, joka on Espoossa keskimäärin 170 milj. euroa/vuosi viimeisten kymmenen vuoden aikana, aiheuttaa kasvukunnissa voimakasta velkaantumista. Kasvukeskukset joutuvat kaupungistumisen ja valtion asettamien asuntorakentamistavoitteiden takia investoimaan voimakkaasti infran ja peruspalvelujen vaatimaan rakentamiseen (liikenneväylät, joukkoliikenne, koulut, päiväkodit jne).  Kasvun ja maahanmuuton kustannukset kasautuvat metropolialueelle, minkä takia metropolialueen kustannusrasitetta ja verotulontasausta ei voida kasvattaa.

4. Sote-alueet Uudellamaalla vaativat erityisjärjestelyjä. Sosiaalipalvelujen, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon integraatio arjen työssä edellyttää näiden toimintojen johtamista Uudenmaan 1,6 miljoonan asukkaan ja yli 60 000 työntekijän kokonaisuutta pienemmissä yksiköissä. Yhden mammuttimaisen järjestäjä- ja tuottajaorganisaation perustaminen Uudellemaalle valtavine henkilöstö- ja omaisuussiirtoineen sisältää liian suuret taloudelliset riskit. Palvelujen järjestämisvastuu voidaan siirtää itsehallintoalueelle, mutta palvelujen tuottaminen kannattaa organisoida 3 – 6 alueelle siten, että tuotannossa voidaan hyödyntää olemassa olevia, toimivia markkinoita. Nämä toiminnalliset kokonaisuudet pystyvät hyödyntämään olemassa olevan osaamisen ja asiakasrajapinnan tuntemuksen.

Kun nämä neljä asiaa laitetaan hyvässä yhteistyössä järjestykseen, niin uudistuksesta hyötyvät myös suuret kaupunkiseudut ja niiden asukkaat.

Jukka Mäkelä