Elfvikin huvilan historiaa

Villa Elfvik sijaitsee entisen Bredvikin yksittäisverotilan mailla Laajalahden rannalla. Vapaaherra Emil Standertskjöld osti Bredvikin tilan hovineuvos Wilmer Dittmarilta vuonna 1896. Emil oli naimisissa ruotsalaisen kauppiaantyttären Elvira Hallgrenin kanssa. Perheeseen kuului myös kaksi 1890-luvulla syntynyttä tytärtä: Lise ja Thelma.

Jugendhuvilan vaiheet

Standertskjöldit hankkivat Bredvikin tilan kesäasunnokseen. Kesäpaikka sai nimekseen Elfvik Elvira-rouvan mukaan. Uutta kesäasuntoa varten hankittiin suunnitelma arkkitehti Waldemar Aspelinilta. Emil kuitenkin menehtyi vuonna 1900 ennen kuin Aspelinin Elfvik-suunnitelmia ehdittiin toteuttaa.

Elvira tilasi miehensä kuoleman jälkeen uudet, vaatimattomammat huvilapiirustukset arkkitehti Mauritz Gripenbergiltä. Gripenbergin suunnitteleman huvilan rakennustyyli on englantilaisvaikutteinen jugend, joka on harvinainen rakennustyyli Suomessa.

Elfvikin päärakennus valmistui vuonna 1904 ja kolmen vuoden kuluttua siitä Elvira tyttärineen muutti sinne pysyvästi asumaan. Bredvikin yksittäisverotilan ajoilta säilytettiin sauna, vaunuvaja ja liiteri, venevaja, navetta ja hevostalli sekä renkitupa.
Villa Elfvik 1900 -luvun alussa. Rosa Honkanen.
Villa Elfvikistä oli tuohon aikaan vielä esteetön merinäköala, joka aukesi salongista, yläkerran ateljeesta ja puistosta. Huvilan ja rannan välillä oli avoin, huollettu nurmikenttä. Villa Elfvikin kivilaiturille pääsi höyrylaivalla vielä 1900-luvun alkupuolella, mutta rehevöitymisen ja maankohoamisen vuoksi laituri alkoi vähitellen peittyä ruovikkoon.

Elvira kuoli vuonna 1955 ja Thelma seuraavana vuonna. Neidit Lise ja Thelma testamenttasivat Elfvikin kiinteistön Svenska litteratursällskapet i Finland -seuralle. Testamentissa toivottiin, että Elfvikin päärakennukseen perustettaisiin lepo- tai vanhainkoti ruotsinkielisille näyttelijöille ja taiteilijoille.

Testamentti tuli voimaan Lisen kuoltua vuonna 1974. Elfvikin päärakennus oli kuitenkin päässyt niin huonoon kuntoon rakennusvirheiden ja vesivaurioiden vuoksi, että viranomaiset eivät voineet hyväksyä huvilassa lepo- ja vanhainkotitoimintaa. Myös paloturvallisuussyistä se olisi ollut mahdotonta.

Valtio osti Villa Elfvikin kesällä 1981. Huvilan purkamisesta käytiin keskustelua, mutta purkamiselta vältyttiin, kun Espoon kaupunki osti Villa Elfvikin ja sitä ympäröivän noin 2 500 m² tontin vuonna 1985. Huvila kunnostettiin alkuperäistä tyyliä kunnioittaen ympäristövalistuskeskukseksi. Villa Elfvikin luontotalo avattiin yleisölle Maailman ympäristöpäivänä 5.6.1992. Luontokoulutoiminta alkoi jo edellisenä syksynä.

Boheemia elämää Elfvikissä

Standertskjöldien naapuruston asukkaat ovat kuvailleet taloa ”taiteilijataloksi”. Vapaaherratar Elviraa on kuvailtu Helsingin ruotsinkielisen seurapiirielämän kirkkaimmaksi tähdeksi. Elvira oli opiskellut ooppera- ja viihdelaulua Tukholmassa, Helsingissä ja Wienissä. Hänellä oli kokemusta myös näyttelemisestä muun muassa Svenska Teaternissa.

Maailmalla opiskellessaan tyylivaikutteita saanut Elvira pukeutui aina hyvin vaikuttaviin, huolellisesti valittuihin ja teatraalisiin asuihin. Alla kuva Eero Järnefeltin maalamasta Elvira Standertskjöldin muotokuvasta.

Elvira Standertskjöld Eero Järnefeltin maalauksessa
Tyttäristä Lise oli Italiassa ja Ranskassa koulunsa käynyt taidemaalari ja kuvataiteen opettaja, ja Thelma Sveitsissä ja Italiassa opiskellut kuvanveistäjä. Elantoaan nämä koulutetut naiset eivät kuitenkaan hankkineet töitä tekemällä, vaan he elivät talossaan harrastaen taiteita, amatööriteatteria, musiikkia ja vilkasta seurapiirielämää.

Isättömän perheen taloudellinen tilanne heikkeni vuosi vuodelta, koska taloon ei tullut ansiotuloja. 1900-luvun alussa Elviralla oli kuitenkin vielä suhteellisen paljon varallisuutta. Tuolloin talon palveluksessa olivat renkivouti, kaksi renkiä, kolme piikaa, taloudenhoitaja, seuraneiti, kuski, puutarhuri ja viisi torpparia. Talon miespuolinen palvelusväki asui renkituvassa, jossa toimi myös puusepänverstas. Naispuolinen palvelusväki asui huvilassa, pienessä huoneessa keittiön vieressä. Entinen palvelusväen huone toimii nykyään Villa Elfvikin luontotalon eteisenä.

Palvelusväkeä karsittiin talosta vähitellen, kun Standertskjöldin neitien taloudellinen tilanne heikkeni. Lisäksi neidit vuokrasivat ja myivät maitaan, joten palvelusväelle ei ollut entiseen tapaan tarvettakaan. Alkuperäiseen kauppaan kuuluneista 183 hehtaarista oli jäljellä lopulta enää 30 hehtaaria maata. Palvelusväen vähentyessä henkilökunnan tehtävät siirtyivät vähitellen nuoremman tyttären Thelman hoidettaviksi.

Standertskjöldit eivät välittäneet talon kunnon kriittisestä huononemisesta, vaikka katto oli jo 1900-luvun puolivälissä siinä kunnossa, että naiset käytännöllisesti katsoen asuivat taivasalla. Heidän tuttavansa laati aikoinaan korjausarvion katon remontista, mutta neidit pitivät arviossa mainittua hintaa liian korkeana, joten he tyytyivät asettelemaan vesiämpäreitä vuotokohtien alle ja oleskelemaan siinä huoneessa, missä olosuhteet olivat silloisella hetkellä suotuisimmat.

Elviraa kuvaillaan kaikissa muistelmissa ankaraksi naiseksi. Talossa vallitsi kuri ja järjestys. Elvira oli hyvin tarkka kaikkien talossa asuvien ja työskentelevien pukeutumisesta. Palvelusväki oli kuin 1800-luvun herraskartanosta. Vielä 1950-luvulla talon tyttäret kävivät asioimassa kaupungissa liikkuen kuomullisilla hevoskärryillä. He pukeutuivat pitkiin vanhanaikaisiin hameisiin ja suuriin hattuihin, mikä herätti kummastusta muissa kaupunkilaisissa.

Thelma ja Lise elivät elämänsä naimattomina, sillä Elvira ei hyväksynyt taloon sulhasehdokkaita tyttärien aikuisiälläkään. Kerrotaan, että ainakin Thelma olisi tuonut kotiin vävykokelaan, jonka Elvira ajoi talosta saman tien pois. Niinpä Standertskjöldien talossa ei tyttärien vartuttua enää kuultu pienten askelten ääniä.