Puustelli

  • Jaa Facebookissa
  • Jaa Twitterissä

19 kohdetta, 2 tietolaatikkoa, 4 km

1 Poliisiasema

Espoon apulaisnimismiehen päiväkirjamerkinnät jatkuvat Albergassa sisällissodan jälkeen 31.5.1918. Poliisiasema oli ensin Albergan kartanon vanhassa portinvartijan mökissä ja vuodesta 1925 uudessa talossa, nykyisen Kehä I:n läntisen rampin keskellä.

Kieltolain aikaan 1919–32 Leppävaara oli Espoon pirtujahdin pääpaikka ja Tarvaspää puolestaan yksi salakuljetuksen keskuksista. Täyskieltoisella raittiusliikkeellä ei ollut Espoossa juuri jalansijaa kansan parissa. Eräs tunnetuimmista kieltolain vastustajista oli albergalainen taiteilija Ville Vallgren. Salakapakoita oli Espoossa runsaasti.

Harakassa toimi viisi ”apteekkia” ja heti radan varressa poliisiaseman lähellä Huspuksi kutsuttu kahvila, josta sai pirtua teehen, kahviin tai vain kuumaan veteen sekoitettuna ”knorrina”.

Espoon kaupunginmuseon verkkonäyttely: Kirkasta kuppiin ja nuppiin 

2 Kehä I

Valmistui 1980, pituus 24,2 km Keilaniemestä Itäkeskukseen. Rautatien ylittävä silta valmistui jo 1965 helpottamaan liikennettä Hagalundintieltä Turuntielle. Kehä I palvelee enimmäkseen seudun sisäistä liikennettä. Se on Suomen vilkkain maantie: arkisin Pakilassa yli 90 000 ajoneuvoa vuorokaudessa ja täälläkin noin 70 000.

Kehätietä suunniteltiin alun perin Leppävaaran itäpuolelle Mäkkylän kallioiden halki. 1970-luvun taantumassa kuitenkin valittiin halvempi linjaus hyödyntäen Hagalundintien siltaa radan yli. Leppävaara-seura esitti 1990-luvulla tien siirtämistä tunneliin ympäristöhaittojen vuoksi ja vuonna 2011 näin tapahtuikin, tosin vain radan pohjoispuolella. Vanhalle tieuralle mahtuu 22 700 kerrosneliömetriä uutta rakentamista.

Arkadian mutka on saanut nimensä puretusta huvilasta. Kallioleikkauksessa on näkyvissä komea tumma amfiboliittipoimu ja punertava graniitti.

ely-keskus.fi > Uudenmaan tiehankkeet    
geologia.fi > Metamorfisten kivien luokittelu 

3 Saksalaisen sotilaan hauta

Suomen sisällissodan loppuvaiheessa Saksan Itämeren divisioonan edetessä kohti Helsinkiä käytiin 11.4.1918 käytiin Albergassa taistelu, jossa kaatui 13 punaista ja kaksi saksalaista. Kun saksalaisten tapana oli haudata kaatuneet suoraan taistelukentälle, on tässä Xavier Brummerin hauta.

Vuonna 1923 Ville Vallgren suunnitteli muistokiven, jonka veisti punagraniitista Guido Eriksson ja pystytti Albergan suojeluskunta.

espoonkaupunginmuseo.fi > Kuka kaivoi vallihaudat? > Saksalaisen sotilaan hauta

4 Postipuunmäki

Albergan rautatieseisakkeen avaamisen 1904 jälkeen lähimpiin mäkiin kaavoitettiin runsaasti huvilatontteja maat omistavien kartanoiden toimesta. Perimätiedon mukaan Mäkkylän uudisasukkaat kiinnittivät postilaatikkonsa kahteen postipuuhun tien kummassakin päissä.

Kerrostalorakentamiseen tähtäävä asemakaava vahvistettiin sisäasiainministeriössä 1980. Huviloista viimeiset, Villa Pallas ja Villa Milavida purettiin 1980-luvun puolivälissä uudisrakentamisen alta.

5 Rautakautinen asuinpaikka

Vuonna 1937 Frideborgin talon perunamaalta, nykyisen Armas Launiksen katu 5:n kohdalta löytyi raudasta valmistettu putkellinen keihäänkärki ja kaksi putkikirvestä. Koekaivauksen mukaan kyseessä on joko tilapäinen hautapaikka tai kätkö.

Esineet ajoitetaan esiroomalaiseen (500–0 e.a.a.) tai vanhempaan roomalaiseen rautakauteen (0–200 j.a.a.). Tuohon aikaan rantaviiva kulki näillä paikkeilla. Löydöt ovat nuorimpia todisteita asutuksesta Espoossa esihistoriallisella ajalla.

6 Puustellinpuisto

Lähes luonnontilainen purolaakso on valtion omistuksessa Mäkkylän puustellin perintönä. Puro saa alkunsa Painiityltä ja laskee Monikonpuroon. Sen varressa oli mylly ainakin 1750. Mäellä oli myös sepän tupa ja sen juurella Turuntiellä krouvi.

Nähtävissä on vanha patoallas ja jalopuulehto, jossa mm. jalavia ja saarneja. Espoon kaupunki ylläpitää Puustellinpuistossa kevyen liikenteen väyliä.

7 Mäkkylän puustelli

Mäkkylän kylässä oli keskiajalla viisi taloa. Kylä oli alun perin Kalkkipellonmäessä nykyisen Raha-automaattiyhdistyksen kohdalla, mutta siirtyi myöhemmin Puustellinmäkeen.

Helsingin pormestari Hans Olofsson osti kylän talot ja yhdisti ne ratsutilaksi vuonna 1611, siis 11 vuotta ennen Albergan kartanon perustamista. Mäkkylästä tuli perinnöllinen ratsutila 1648, kun sen omistaja Henrik Joensson aateloitiin nimellä Silfverswan.

Tila peruutettiin kruunulle 1711. Viaporin komendantit hallitsivat Mäkkylää vuodesta 1772: joukossa mm. amiraali Carl Olof Cronstedt, Ruotsinsalmen meritaistelun voittaja, joka luovutti Viaporin venäläisille 1808. Uusi päärakennus rakennettiin 1840-luvulla, suojeltiin 1980-luvun lopulla, kuitenkin paloi 1997. Tiluksia oli parhaimmillaan 425 hehtaaria, mistä peltoa 82 ha.

Maista palstoitettiin 1904–35 yhteensä 130 vuokratonttia, jotka muodostivat suuren osan Leppävaaran huvila-asutuksesta. Viimeisenä ja parhaiten säilyneenä näistä on edelleen Villa Ylänne hienolla paikalla entisen Kehä I:n partaalla Mestarinkadulla.

Päärakennuksen pihapiirissä on löydettävissä kulttuurikasveja kuten pölkkyruohoa ja ukontulikukkaa, niittyalueella puolestaan on valtalajina nurmipuntarpää.

8 Arlainstituutti

Päärakennus valmistui 1954, laajennukset 1985 ja 1996. Asuntolakampus valmistui 1992, suunnittelija Raimo Teränne. Oppilaitoksen virallinen nimi on nykyään Keskuspuiston ammattiopiston Arlan toimipiste ja sitä ylläpitää Invalidisäätiö Orton.

Arla tarkoittaa varhaista aamuhetkeä ennen auringonnousua. Erityisopetuksen koulutus- ja kehittämiskeskus tarjoaa ainoana Suomessa ammatillista kuntoutusta ja koulutusta sekä asiantuntijapalveluita erityisesti näkövammaisille ja kuurosokeille. Leppävaaraan Arla siirtyi Kalliosta vuonna 1972.

Sitä ennen samalla paikalla toimi Valtion ammattikoulukoti, joka evakuoitiin sodan aikana Uudeltakirkolta Karjalan kannakselta. Koulukodin pojat tulivat eri puolilta Suomea ja olivat suosittuja Leppävaaran tyttöjen keskuudessa.

Ammattikoulussa oli metalli-, puutyö- sekä maatalouslinja, jolla oli Turuntien eteläpuolella navetta, talli, sikala, kanala, kasvihuoneet. Vielä 1970-luvun alussa viljeltiin Mäkkylän puustellin aikaisia viljapeltoja.

9 Puhujanpolku

Kunnallisneuvos Bertil Eriksson oli 1950-luvulla Espoon kunnanvaltuuston ahkerin puhuja. Hän ajoi erityisesti ruotsinkielisten asemaa, perusti Espoon museon ja kehitti voimakkaasti kotiseututyötä. Erikssonia, kunnallisneuvos Veikko Rantalaa ja Leppävaaran kartanon isäntää Kaarlo af Heurlinia kutsuttiin Espoon kunnallispolitiikan ”Kolmeksi tenoriksi”.

10 Turuntie

Helsingin ja Turun välinen päätie kulki tässä aina Tarvontien avaamiseen 1962 saakka. Linjaus ehti palvella satoja vuosia alkaen jo 1500-luvulta, jolloin vielä vanhemmalta Kuninkaantieltä Bembolestä erkani sivuhaara Helsingin kaupunkiin.

Nykyistä Turuntietä käyttää Puustellinmäessä noin 10 000 ajoneuvoa vuorokaudessa. Lisäksi palvelee Helsingin seutuliikenteen runkolinja 550, jonka muuttamista pikaraitiotieksi on suunniteltu eri nimikkeillä jo vuodesta 1990.

fi.wikipedia.org > Kuninkaantie   
www.raidejokeri.info

11 Adjutantinmäki

Entiselle Televan teollisuustontille on rakennettu 2009 alkaen uutta asuntoaluetta. Adjutantinmäessä on nyt jo yli 500 asuntoa valmiina kerros-, rivi- ja paritaloissa.

Korkeimpien kuuden kerrostalon ryhmän on suunnitellut Timo Vormala. Ne kaikki ovat tiiveytensä ja talotekniikan myötä energialuokassa A. Lisäksi Adjutantinkujan kulmassa As.oy Espoon Adjutantissa kokeiltiin vuonna 2012 ensimmäisenä asuinkerrostalona Suomessa reaaliaikaista kulutusseurantaa sekä pitkälle vietyä automaatiota. Talon katolla on 120 m2:n aurinkopaneeli ja kellarissa sähköauto asukkaiden käytössä.

Ennen Televaa täällä oli yksi Helsingin ympäristön suurista mustalaisleireistä. Televan aikaisessa toimistorakennuksessa on nyt mm. Espoon työväenopiston aluekeskus.

abb.fi > Älytalossa asutaan puhtaasti plussan puolella   

Tietolaatikko: Televa

Viime sotien aikaan Suomenlinnassa toimi huippusalainen sähkölaboratorio. Sen pohjalta perustettiin 1945 Valtion Sähköpaja, joka sijoitettiin Mäkkylään valtion puustellin maille. Vuodesta 1962 se toimi nimellä Televa.

Vuonna 1963 puolustusvoimat pyysi mallisarjan kevyeksi komppaniaradioksi mm. Vaisalalta, Saloralta ja Televalta. Tilauksia ei kuitenkaan tehty. Valmistajat ideoivat sitten muita käyttöalueita, kuten väestönsuojelu – ja autopuhelimet, joista suosituin oli Saloran "Jerrykannu".

Televa teki myös ensimmäiset ARP-verkon tukiasemat vuonna 1969. Vuonna 1981 Televasta tuli ensimmäinen yksityistetty valtionyritys ja nimeksi Telenokia, sittemmin Nokia Telecommunications. Sen radiopuhelinosasto liitettiin Nokian ja Saloran perustamaan Mobiraan 1983. Seuraavana vuonna esiteltiin maailman ensimmäinen kannettava NMTpuhelin Mobira Talkman. ”Talkkarin” seuraaja olikin sitten legendaarinen Cityman, jota alettiin kutsua ”kännykäksi”.

12 Komendantinmäki

Kalliolta löytyy Helsingin maalinnoituksen tukikohdan XXVIII taka-asemat sekä luolia. Jatkosodan lopulla elo–syyskuussa 1944 täällä toimi 14. valonheitinpatteri ”Tyttö”. Se muodostettiin vapaaehtoisista lotista ja naisylioppilaista, ajatuksena vapauttaa miehiä muihin tehtäviin. Muistolaatta on kivessä.

Metsässä polun varressa on suuri haljennut siirtolohkare.

espoonkaupunginmuseo.fi > Verkkonäyttely: Kuka kaivoi vallihaudat?   
novision.fi > Helsingin maa- ja merilinnoitus 1. maailmansodan aikana  
lepuski.fi > Valonheitinpatteri Mäkkylän Komendantintiellä  
lottamuseo.fi > Särkyneen valonheitinpeilin tapaus

Yhteinen tietolaatikko: Helsingin maalinnoitus Pohjois-Leppävaaran reitillä

13 Tykkitie

Helsingin maalinnoituksen puolustus perustui jalkaväkeen ja sitä tukevaan vahvaan tykistöön. Tukikohdat muodostuvat taisteluasemista ja tykkipattereista ammusvarastoineen. Erityisesti huomioitiin linnoituslaitteita yhdistävät yhdystiet eli tykkitiet, joita pitkin joukkoja ja raskasta kalustoa voitaisiin siirtää taistelujen aikana. Tiet tehtiin makadammista (murskatusta kivestä) ja mukulakivistä ja ne ojitettiin tarkasti. Huomaa myös massiivinen terassointi jyrkässä rinteessä.

Satavuotias tykkitie vie kulkijansa asutuksen reunalta yhtäkkiä Mäkkylänkallion erämaan keskelle.

14 Postipuun koulu

Valmistui 1992, laajennus 2001, suunnittelijat Pirkko ja Arvi Ilonen. Postipuun kouluun yhdistettiin 2012 Eestinmetsän koulu. Nyt noin 320 oppilaan koulu on monikulttuurinen: siellä on sekä suomen- että englanninkielinen alakoulu sekä lisäksi 7 erityisluokkaa. Opetuksessa painotetaan suvaitsevaisuutta, erilaisuuden hyväksymistä ja kansainvälisyyttä.

Viereiset Espoon kaupungin vuokratalot Postipuuntie 5:ssä vuodelta 1958 ovat Leppävaaran ensimmäiset modernit kerrostalot ja eräitä koko Espoon ensimmäisiä. Talot valittiin vuonna 2008 Leppävaaran Valopilkuksi esimerkillisen asukastoimintansa ansiosta.

espoo.fi > Postipuun koulu   
4v.fi > Espoonkruunun Asukasviesti: Postipuuntie 5 vuoden Valopilkku  

15 Gabro ja hiidenkirnut

Sävelpuiston kallio on gabroa, tummaa syväkivilajia. Kallion laen lounaiskulmassa on viisi pienehköä hiidenkirnua kasvillisuuden peittämänä. Ne on luokiteltu Uudenmaan kallioperän opetus- ja suojelukohteiksi sekä Espoon luontokohteiksi. Kirnut syntyivät viime jääkauden lopulla mannerjäätikön sulamisvesien pyörittelemien kivien kaivertamina.

16 Armas Launiksen katu

Säveltäjä Armas Launiksen kotitalo oli nykyisen Armas Launiksen katu 11:n länsipäässä. Ylös Ruutikadulle johtaa Sävelpolku, jonka pohjoispuolella on Sävelpuisto ja alkupäässä asemakaavaan merkitty Sävelaukio, tosin toistaiseksi toteuttamatta jääneenä.

Ruutikatu 8–10:n tornitalot ovat vuosilta 1984–85. Niiden piti alun perin olla vielä paljon korkeammat muodostaen kauas näkyvän maamerkin Tapiolan Taskumattien tapaan, mutta seutukaavaliitto ei hyväksynyt suunnitelmaa.

Tietolaatikko: Armas Launis

Armas Launis (1884–1959) oli kosmopoliitti, kansanperinteen tutkija, kirjailija ja aikansa menestynein suomalainen oopperasäveltäjä: Kullervoa (1917) esitettiin Helsingissä, Tampereella, Nizzassa ja Monte Carlossa. Hän väitteli tohtoriksi 1910 Helsingin yliopistossa virolaisesta runonlaulusta, opiskeli sävellystä Jean Sibeliuksen johdolla ja suoritti kapellimestaritutkinnon Berliinissä.

Armas Launis perusti useita kansankonservatorioita luoden pohjaa nykyisille musiikkiopistoille ja teki kymmeniä runonkeruumatkoja eri puolille Eurooppaa sekä Pohjois-Afrikkaa. Ilmeisesti ainoana Launis keräsi Lapista 830 joikua ja niiden pohjalta sävelsi oopperan Aslak Hetta (1930).

Launis oli aikaansa edellä myös teknisesti: hän suunnitteli jo 1920-luvulla Aslak Hetan alku- ja välisoittojen kuvitukseksi lyhyitä elokuvajaksoja. Teos kantaesitettiin vasta 2004 Finlandia-talossa. Viimeinen teos Jäiset liekit (1957) oli ensimmäinen suomalainen balettiooppera televisiolle. Armas Launis asettui vuonna 1930 Nizzaan, mitä seurasi täydellinen unohdus kotimaassa.

armaslaunis.org  
lepuski.fi > Säveltäjä ja musiikintutkija Armas Launis 

Oheiskohteet

17 Raha-automaattiyhdistys

Turuntie 42. Vuonna 1978 valmistuneen massiivisen tuotantorakennuksen muutos pääkonttoriksi valmistui 2004, suunnittelija Kari Somma. Toimistotilat kiertävät 20 metriä korkeaa pääaulaa, johon valo saadaan lasikaton kautta. Aulassa on Leppävaarassakin asuneen kuvataiteilija, professori Mauri Favénin fresko. Uusissa julkisivuissa on käytetty suurikokoisia teräskasetteja.

RAY on julkisoikeudellinen yhdistys, jonka tehtävänä on hankkia pelitoiminnalla varoja vapaaehtoisten sosiaali- ja terveysjärjestöjen työn tukemiseen. Tätä varten RAY:llä on yksinoikeus raha-automaatti- ja kasinopelitoimintaan sekä kasinon pitoon Suomessa.

www2.ray.fi > Tietoa meistä   

18 Unic-talo

Kalkkipellontie 6. Valmistui 1987, suunnittelijat Pekka Helin ja Tuomo Siitonen. Ohjelmistoyrityksen rakennuttama vankka toimisto koostuu kahdesta osasta, joissa on linnoitusmaisia piirteitä. Pekka Helin on myöhemmin suunnitellut mm. Nokian pääkonttorin ja kauppakeskus Sellon.

Unic liitettiin vuonna 1995 Tietotehtaaseen, josta tuli 1999 TietoEnator ja 2008 edelleen Tieto. Kalkkipellontien rakennus on myyty ja se palvelee nyt muuntojoustavana toimistohotellina, jonka varustukseen kuuluu mm. kuntosali ja tavallista edustavampi sauna.

sponda.fi > Kalkkipellontie 6  

19 Sankarihaudat

Pitäjänmäen suojeluskunta perusti vuonna 1940 hautausmaan talvisodassa kaatuneille pitäjänmäkeläisille. Puolivahingossa hautausmaa tuli 50 metriä Espoon puolelle. Vuodesta 1951 Helsingin kaupungin hoidossa, kunnostettiin 1968. Muistomerkin on suunnitellut konalalainen taiteilijaprofessori Viljo Savikurki.