Alberga

  • Jaa Facebookissa
  • Jaa Twitterissä

22 kohdetta, 6 tietolaatikkoa, 4 km

1 Ratsutori

Kauppakeskus Sello on Leppävaaran uudistumisen maamerkki ja virstanpylväs. Se valmistui vaiheittain 2003–05, suurkorttelin suunnitteli arkkitehtitoimisto Helin & Co. Valtakunnallisten eläkevakuutusyhtiöiden omistama Sello on Suomen toiseksi suurin kauppakeskus niin kooltaan, kävijämäärältään kuin myynniltäänkin. Liikkeitä on yli 170, ankkureina kaksi päivittäistavarakaupan suuryksikköä.

Samalle paikalle 1971 avattu Osuusliike Elannon Maxi-market oli Suomen toinen automarket Hämeenlinnan Raketin jälkeen.

Sellon pääoven edessä on Antti Maasalon metalliveistos Elämän kudos vuodelta 2001, siirretty tähän 2005.

Viereisessä talossa toimii Leppävaaran seurakunnan Lasten kappeli Arkki, jonka sisustuksen on suunnitellut Anni Sund. Talon seinässä on kuparinen valaistu enkeli.

Toisella puolella toria hallitsee GLO Hotel Sello, jossa on 147 huonetta ja katolla hulppeat kokous- ja saunatilat.

Keskustaa suunnitellessa aiottiin Monikonpuro kätkeä sen alle yli kilometrin mittaiseen putkeen, mutta mm. Leppävaara-seuran kannanottojen johdosta kaavoittajat keksivät ratkaisun, jossa se muodostaa ikään kuin vallihaudan linnoituksen suojaksi.(Ks. tietolaatikko: Monikonpuro)

sello.fi  
espoonseurakunnat.fi > lasten kappeli Arkki 
glohotels.fi > Glo-hotelli Sello

2 Viaporintori

Kauppakeskuksen katolle rakennetun torin nimi viittaa Sveaborgiin (nyk. Suomenlinna), jonka viimeinen komendantti, amiraali Carl Olof Cronstedt hallitsi Mäkkylän puustellia. Torin laatoitukset puolestaan kuvaavat vuosien 1915–17 linnoitustyömaan venäläisen sotilasleirin telttojen paikkoja.

Espoon kaupunki vuokrasi vuonna 2002 liikekeskukselta tilat 20 vuodeksi aluekirjastolle (Sellon kirjasto), musiikkitalolle (Sellosali) sekä musiikkiopisto Juvenalialle.

Sellon kirjasto on Espoon suurin ja 1,2 miljoonalla lainauksellaan pääkaupunkiseudun vilkkain kirjasto. Kirjastossa on useita julkisia taideteoksia sekä julkishallinnon yhteispalvelupiste. Ensimmäinen piirikirjasto toimi jo 1920-luvulla Albergan suomenkielisellä kansakoululla.

Sellosali on yksi pääkaupunkiseudun akustisesti parhaista musiikkisaleista. Siellä järjestetään vuosittain noin 250 tapahtumaa. Salin samettinen esirippu on tekstiilitaiteilija Ritva Puotilan suunnittelema.

Musiikkiopisto Juvenalia on espoolainen yksityinen, kannatusyhdistyksen ylläpitämä taideoppilaitos, jossa järjestetään musiikin perusasteen sekä musiikkiopistoasteen opetusta.

Elokuvateatteri Sello Rex avattiin pitkän odotuksen jälkeen 2008, nyt se kuuluu kuusine saleineen Finnkinon ketjuun.

Sellonhuippu, 61 metriä korkea vuokra-asuntotorni valmistui 2011 täydentäen Leppävaaran keskustan kaupunkikuvan.

helmet.fi/sellonkirjasto
espoo.fi/yhteispalvelu  
sellosali.fi  
juvenalia.fi

3 Leppäviidan ekokortteli

Leppäviidan ekokorttelia esiteltiin 2000-luvun alussa ekologisen kaupunkirakentamisen esimerkkitapauksena energiansäästön ja urbaanin viherrakentamisen teemoilla. Monikonpuron varressa on hauska “boardwalk” siltoineen. Toiselle puolelle jätettiin tulvavaraus ja ideoitiinpa puistoon asukkaille viljelypalstojakin. Yhdessä talossa Leppävaarankadun puolella on katolla aurinkopaneelit. Keskeinen päiväkoti valmistui 2004, suunnittelija arkkitehtitoimisto Ideark.

Tulvavaraukset Leppäviidassa ja naapurikorttelin Soittokunnanpuistossa ovat tarpeen, sillä ahtaiden putkitusten vuoksi puro saattaa tulvia välillä rajustikin.

Yhteinen tietolaatikko: Monikonpuro

Ympärillä avautuvassa laaksossa jo tuhansia vuosia virrannut puro saa alkunsa muutaman kilometrin päästä pohjoisesta Lintuvaaran Gubbmossenilta ja laskee Isoon Huopalahteen. Pääuoman pituus on 6,5 km. Sitä on perattu vaiheittain satojen vuosien ajan – vielä niinkin myöhään kuin 1997 pahentaen alajuoksulla niin tulvimista kuin kuivumistakin.

Viljelyä Monikonpuron varsilla on harjoitettu 1300-luvulta alkaen. 1700-luvulla purossa oli kymmenen kalaporrasta, jotka kuuluivat Albergan kartanolle, Bergansin ratsutilalle ja Mäkkylän puustellille. Puroon siirrettiin 1990-luvulla taimenkanta Inkoon Ingarskilasta, mutta se hävisi vuosien 2002–03 kuivina kesinä ja kylminä talvina, kun puro jäätyi pohjaan saakka liian vähäisen virtaaman vuoksi. Uusi yritys kalojen istuttamiseksi tehtiin 2011.

4 Ruusutorpan koulu

Ensimmäinen vaihe valmistui 2002, toinen 2004, suunnittelija arkkitehtitoimisto Tilatakomo. Aikanaan Espoon suurin koulurakennus on ekologisesti suunniteltu: mm. osassa luokkia on painovoimainen ilmanvaihto. Hauskannäköiset ovat myös luokkasiipien turvekatot. Siipien väliin jäävät eri-ikäisille oppilaille tarkoitetut "kotipihat".

Oppilaita yhtenäisessä peruskoulussa on noin 650 luokilla 1–9. Osa luokista noudattaa Montessoripedagogiikkaa. Iltaisin rakennus on aikuisopetuksen ja harrastustoiminnan käytössä.

espoo.fi/ruusutorpankoulu

5 Keskiaikainen kylänmäki

Säterinniityn metsäsaarekkeella oli keskiajalla Konungsbölen kylä. Etelä-Leppävaaran rakentamisen alla kesällä 1998 täällä tehtiin arkeologisia kaivauksia, jolloin löytyi mm. 1400-luvulle ajoitettuja saviastioiden palasia. Nyttemmin kylässä toimii golfharjoituskenttä.

Muut vanhat kylänmäet Leppävaarassa ovat Storhoplax nykyisellä Perkkaalla ja Mäkkylä ensin Kalkkipellonmäessä, sittemmin Puustellinmäessä. Kylät kuuluivat Helsingin pitäjään eli nykyiseen Vantaaseen niin kuin Björnvik ja Otnäskin. Espoon kirkolle oli kuitenkin lyhyempi matka, joten seutu siirrettiin Espoon pitäjään 1600-luvun lopulla.

6 Etulinja

Ensimmäisen maailmansodan aikaisen Helsingin maalinnoituksen tukikohdan XXX (30) taisteluhauta, jota tukevat tykistöasemat ovat nykyisellä Perkkaalla. Linnoitus oli osa venäläisten 1914–17 rakennuttamaa, koko Suomenlahden laajuista Pietarin kaupungin puolustusjärjestelmää.

Ks. yhteinen tietolaatikko: Helsingin maalinnoitus Pohjois-Leppävaaran reitillä

Espoon kaupunginmuseon verkkonäyttely: Kuka kaivoi vallihaudat?  
novision.fi > Helsingin maa- ja merilinnoitus 1. maailmansodan aikana

7 Kaivomäen huvilat

Nykyiseen Kaivomäkeen rakennettiin 1900-luvun alussa parikymmentä suurehkoa villaa, joille tyypillistä oli kaksikerroksisuus ja katonharjalla oleva pieni “lyhty”. Suurin osa on sittemmin purettu, mutta alueen henki on vielä säilynyt. Uudemmista rakennuksista huomionarvoinen on mm. Kaivomäki 16 vuodelta 2008.

Tietolaatikko: Albergan huvilayhdyskunta

Huvilapalstojen muodostamisen Albergan kartanon maille aloitti Aina Slöör 1906 perustamalla kiinteistöyhtiön Ab Alberga Oy, joka tilasi vuonna 1908 palstoitussuunnitelman tunnetulta arkkitehdiltä Lars Sonckilta. Se kattoi 70 hehtaaria Friisinmäen ja Ruukinrannan välissä ja oli ensimmäinen vahvistettu asemakaava Espoossa.

Myös Mäkkylän ja Bergansin palstojen asukkaat osallistuivat yhteisön elämään ja nimi Alberga vakiintui tarkoittamaan koko nykyistä Leppävaaraa. Yhteistuumin perustettiin Espoon ensimmäinen puhelinosuuskunta 1910 ja sähköyhtiö 1918. Albergassa asui runsaasti taiteilijoita: muiden muassa Ville Vallgren, Viivi Paarmio, Joel Rundt, Anselm Hollo, Armas Launis, Anna Sahlstén sekä Tarvaspäässä Akseli Gallen-Kallela. Viimemainittu piirsi Albergan suojeluskunnan ja vapaapalokunnan liput sekä vaikutti osaltaan laiturivaihteen saamiseen asemalle vedoten painavien kuvanveistokivien kuljettamiseen.

Osittaisen itsehallinnon huvilayhdyskunta saavutti 1921, kun se julistettiin “taajaväkiseksi yhdyskunnaksi” Espoon kunnan sisällä (ks. Perkkaan kohde 10 Yhdyskunnanmäki).

lepuski.fi > Leppävaaran arkkitehtiyhteisö 

8 Rintamamiestaloalue

Friisinmäkeen ja Bredvikiin rakennettiin runsaasti rintamamiestaloja vuodesta 1947 alkaen. Alue on sen jälkeen paljon uudistunut ja täydentynyt ja sen halki on rakennettu leveä moottoritie. Kadunnimet ovat rintamamiehille tutuilta paikoilta Karjalasta: Salmi, Harlu, Enso, Antrea jne.

Tietolaatikko: Rintamamiestalot

Jatkosodan jälkeen 11 % Suomen väestöstä oli ilman asuntoa pommitusten ja alueluovutusten vuoksi, suuri osa teollisuuden kapasiteetista oli menetetty ja materiaalipula oli suuri. Jälleenrakennuskaudella suosittiin siksi puista, teollisesti esivalmistettua rintamamiestaloa, jonka pystyi kokoamaan omatoimisesti. Tyyppitaloja on muutamaa versiota, joissa kaikissa savupiippu on keskellä ja neljä huonetta tulisijoineen sen ympärillä. Jyrkkä katto mahdollistaa ullakkokerroksen, jonka saattoi vuokrata. Kaupungeissa talot sijoitettiin pitkulaisten tonttien kadunpuoleiseen päähän, jotta tilaa jäi hyötypuutarhalle.

mfa.fi > Jälleenrakennuskausi    

9 Turunväylä

Valtatie 1 eli Tarvontie oli Suomen ensimmäinen moottoritie. Kutsumanimensä se sai Tarvon saaresta, jonka pohjoiskärjen kautta tie tulee Helsingistä Espooseen. Osuus Huopalahdesta Gumböleen rakennettiin 1956–62 työllistämistöinä tuhannen miehen voimin pitkälti käsityönä. Samalla tärveltiin Laajalahden Virin hyppyrimäki, joka oli rakennettu Vahvialankalliolle talkoovoimin 1950-luvun alussa ja jota kutsuttiin Taivaskallioksi.

Nykyistä Turunväylää on laajennettu vaiheittain niin, että se on nyt kokonaan moottoritietasoinen ja vähintään nelikaistainen Turkuun saakka. Tällä kohtaa kaistoja on peräti 9 ja niitä käyttää arkisin noin 70 000 ajoneuvoa vuorokaudessa.

fi.wikipedia.org > Valtatie 1  
youtube.com > Tarvontie 50 vuotta 

10 Säterinmetsä

Tiiviin ja matalan rakentamisen uuden tulemisen koealue, jossa on pienen eteläeurooppalaisen kaupungin tuntua. Arkkitehtuurissa on perinteisiä urbaaneja aiheita kuten porttikäytäviä ja kujia. Kaduissa ja rakennuksissa on suunnan muutoksia, jotka lisäävät miljöön kiinnostavuutta. Leirikaaren ja Nuotiotien persoonalliset kytketyt pientalot on toteutettu omatoimisesti ns. hartiapankin avulla. Leiritorin kohdalla oli rantakallio, jota meri huuhteli vielä 3 000 vuotta sitten.

rakennustieto.fi > Tiivis ja matala rakentaminen (pdf)  

11 Tykkitie

Helsingin maa- ja merilinnoituksen puolustus perustui jalkaväkeen ja sitä tukevaan vahvaan tykistöön. Tukikohdat muodostuivat taisteluasemista ja tykkipattereista ammusvarastoineen. Erityisesti huomioitiin linnoituslaitteita yhdistävät tykkitiet, joita pitkin joukkoja ja kalustoa voitiin siirtää taistelujen aikana. Yhdystiet eli tykkitiet tehtiin kivipintaisina ja ojitettiin huolellisesti, jotta niitä voitaisiin käyttää myös kelirikon aikana. Nyt paikalla on pikaraitiotievaraus, mutta tykkitie on kyllä muinaismuistolain suojaama.

raidejokeri.info > Reitti ja pysäkit   
espoonkaupunginmuseo.fi > Maa- ja merilinnoituksen asema 80 vuotta myöhemmin  

12 Säterinrinteen asuinkerrostalot

Säterinrinne 2 ja Säterinkatu 8. Valmistunut 2002, suunnittelija arkkitehtitoimisto Brunow & Maunula. 48+57 asumisoikeusasuntoa. Espoon kaupunki järjesti tontista suunnittelukilpailun, jonka voittikin yllättäen betonielementtitalo. Maalattujen, itsekantavien elementtien ja profiilisauman avulla julkisivuista on saatu raikasilmeinen. Räystäslinjaa on rikottu parveketorneilla.

Kilpailussa edellytettiin taiteilijan kuulumista suunnittelutiimiin: Zoltan Popovitsin Pohjantähtikivi on kallion päällä seisova paasi, jonka reiästä näkyy aina Pohjantähti.

13 Teknologianeliö

Kehät I ja II, Länsiväylä ja Turunväylä rajaavat Espoon ns. teknologianeliön, jonka reunoille sijoittuu merkittävä osa maamme korkean teknologian tutkimuksesta, opetuksesta ja liiketoiminnasta. Vuosituhannen vaihteessa koko seudun veturina toimi Nokia, jonka perintönä edelleen Nokia Networks mm. Säterinportissa.

Nyt Leppävaarassa on jo useita yrityspuistoja eli toimitilahotelleja, niissä satoja eri alojen pieniä ja suurempiakin yrityksiä.

Quartetto Business Park valmistui 2001–03, suunnittelija arkkitehtitoimisto Larkas–Laine. Aikakaudelle tyypillistä on suuren kerrosalan jäsentely useaan syvärunkoiseen osaan. Yrityspuistossa toimii lähes 70 yritystä.

quartetto.fi

14 Puutarhurin mökki

Mökki on rakennettu 1800-luvulla tuntemattomassa paikassa ja siirretty tähän 1917. Perkkaa–Vermo ry on talkoovoimin kunnostanut sen juhla- ja kokouskäyttöön.

perkkaa-vermo.fi/puutarhurinmokki

15 Albergan kartanon päärakennus

Albergan vanha päärakennus oli nykyisen Kehä I:n toisella puolella Bergansin vanhalla kylänmäellä (ks. Perkkaan kohteet 4 ja 5).

Uuden Albergan rakennutti konsuli Feodor Kiseleff kesähuvilaksi vuosina 1872–74. Talon piirsi arkkitehti Frans Ludvig Calonius. Hollantilaista myöhäisrenessanssia edustavassa rakennuksessa on näyttävät voluuttipäädyt. Seinät ovat eristämättömät. Laudat on kierrätetty kuubalaisen raakasokerin kuljetuslaatikoista Töölön sokeritehtaalta, jonka Kiseleff omisti. Tästä syystä kansa alkoi kutsua huvilaa Sokerilinnaksi.

Vuodesta 1900 päärakennuksessa vietti kesiään Slöörin perhe. Vävy Akseli Gallen-Kallela maalasi Vanhassa Albergassa ainakin yhden öljyvärityön, kunnes sai kartanolle kuuluneesta Pellavaniemestä paikan ateljeekodin perustamiseen.

Albergan taajaväkisen yhdyskunnan asemakaavassa 1926 kartanoa esitettiin raatihuoneeksi. Helsingin kaupungin omistuksessa kartanoon sijoittui kaupungin metsätalousosaston toimisto 1944 ja siellä oli metsänhoitajan asunto aina 1970-luvulle saakka.

Vielä 1980-luvulla Albergan kartanoa oltiin huonokuntoisena purkamassa. Helsinki möi rakennuksen Espoon kaupungille 1985. Se suojeltiin rakennussuojelulain nojalla Perkkaa-seuran ja Leppävaara-seuran pitkällisen kampanjoinnin ansiosta 1992. Peruskorjaus valmistui 1997. Nykyään talossa toimivat mm. Helsingin seudun kauppakamari ja Sukuseurojen keskusliitto. Niin saleja kuin holvikellariakin vuokrataan juhlakäyttöön.

lepuski.fi > Joulun viettoa Albergassa sata vuotta sitten  

Tietolaatikko: Kartanon kummitukset

Teoksesta Albergasta Leppävaaraan (2012), s. 23: Vanhoissa kartanoissa usein kuuluu olevan kummituksia. Albergassa heitä on peräti kaksi: Valkea rouva ja Musta rouva. Perimätieto kertoo, että Musta rouva on itse Amalia Kiseleff ja Valkea rouva hänen sisarensa Emilia Ehrström, hollantilaisen Mattheiszen-suvun tyttäret. Kolmas sisar Hilda Frazer ei tiettävästi ole kummitellut Albergassa.

Kirsti Gallen-Kallela muistelee asumistaan Vanhassa Albergassa näin: Pari vuotta oli yläkerta ollut asumattomana. Vain Erik Ehrström asui nuorena poikana siellä ja ampui joka suuntaan, kun vintillä kummitteli. Kun Uudessa Albergassakin alkoi kummitella, sanoi vanha Manda: ”Jaså, hon har flyttat dit nu från Gamla Alberga.”

Rouvat olivat vielä 1920-luvulla voimissaan, mutta myöhemminkin heistä on runsaasti havaintoja. Kun kartanoa kunnostettiin 1990-luvun alussa, säikähtivät raavaat remonttimiehet, kun he yht’äkkiä kuulivat naisten kikatusta ja korkokenkien kopinaa.

Kerrotaan, että Valkea rouva on sisaruksista rauhallisempi. Hän viihtyy keittiössä ja harrastaa pitsinnypläystä, Musta rouva taas on synkeämpi ja levottomampi luonteeltaan. Hän kuljeskelee joskus kellareissakin. Todennäköisesti rouva käy tarkistamassa, ovatko viinimarjahillot säilyneet homeelta!

Tietolaatikko: Albergan kartanon vaiheet

Albergan kartanon perusti majuri Johan Gyldenär 1622, kun kuningas Kustaa II Aadolf lahjoitti tälle peräti yhdeksän Storhoplaksin kylän tilaa kiitokseksi palveluksista kruunulle. Seuraavalla vuosisadalla Albergan isännät vaihtuivat tiheään, mm. useat Viaporin upseerit toimivat omistajina: heistä merkittävin oli komentajakapteeni Carl Tersmeden.

Sittemmin Albergaa hallitsi lähes sata vuotta von Zansenin suku. Heistä viimeinen, kasööri Fredrik Ernst Gottlieb von Zansen velkaantui ja niin kartanon osti kesäpaikakseen helsinkiläinen konsuli Feodor Kiseleff. Hänen kälynsä tytär Aina Slöör aloitti 1907 kartanon maiden palstoittamisen huvilatonteiksi: syntyi Albergan huvilayhdyskunta.

Vuonna 1911 Slöörit möivät radan pohjoispuolen Lauri af Heurlinille, joka perusti Leppävaaran kartanon. Maailmansota keskeytti maayhtiön toiminnan ja vuonna 1915 Slöörit tarjosivat Albergaa Helsingin kaupungille, joka kieltäytyi kaupasta. Kaksi vuotta myöhemmin Slöörit möivät Albergan jäljellä olevat maat Bredvik mukaan lukien 900 000 markalla Haagan huvilakaupungin kehittäjälle, kauppapuutarhuri Mårten Gabriel Steniukselle. Olojen rauhoituttua tämä jatkoi palstoitusta, mutta piti yllä myös maataloutta.

Stenius joutui puolestaan vaikeuksiin 1930-luvun talouslamassa ja möi kartanon maineen vuonna 1939 Helsingin kaupungille, joka valmistautui toiveikkaana jo alueliitokseen.

blogs.helsinki.fi > Sveaborg project > Päivänsankari amiraali Carl Tersmeden 1715–1792     
fi.wikipedia.org > Feodor Kiseleff   
fi.wikipedia.org > M.G. Stenius 

16 Juhlakenttä

Pyöreän aukion kulmalla ovat Espoon ja Helsingin kaupunginjohtajien istuttamat tammet Etelä-Leppävaaran pitkään vatuloidun rakentamissopimuksen 1989 kunniaksi.

Sopimus oli neuvoteltu maakauppana jo vuonna 1981 ja se hyväksyttiinkin Espoon valtuustossa, mutta ei Helsingissä. Helsinki kuitenkin möi tässä vaiheessa Maxi-Marketin tontin Elannolle. Vuonna 1988 neuvotteluja jatkettiin ja nyt sopu löytyi rakennusoikeutta lisäämällä. Yleinen aatekilpailu Etelä-Leppävaaran suunnittelusta ratkaistiin 1990 ja kaupungit perustivat yhteisen toimikunnan valvomaan sen toteutusta. Osayleiskaava hyväksyttiin 1994.

Joulun alla tänne tuodaan yksi Espoon kaupungin virallisista joulukuusista. Leppävaara-seura järjestää kesäisin suosittuja puistokirppiksiä juhlakentällä ja esplanadin puistossa.

17 Parkvilla

Parkvillan rakennutti vuosina 1908–09 Forsténin perhe. Arvellaan, että huvilan on suunnitellut Lars Sonck, joka oli Forsténien perhetuttu ja joka laati Albergan palstoitussuunnitelman vuonna 1908. Rakennus on edustava esimerkki 1910-luvun huvila-arkkitehtuurista. Parkvillan siirryttyä Espoon kaupungin omistukseen kaupunginhallitus päätti sen suojelusta vuonna 1996. Talo vihittiin uudelleen käyttöön ystävänpäivänä vuonna 2000.

Parkvilla toimii nykyään Leppävaaran kotiseututalona tarjoten tiloja yksityisille ja yrityksille juhla-, kokous- ja harrastuskäyttöön. Lisäksi huvila toimii lähitalojen asukkaiden korttelitupana. Sitä isännöi Espoon Kaupunginosayhdistysten Liitto, jonka toimisto on talon toisessa kerroksessa.

ekyl.fi

18 Ruusutorpan väestönsuoja

Ruusutorpanmäessä on lähiympäristön kiinteistöjä palveleva S6-luokan kalliosuoja johtokeskustiloineen. Se on normaaliaikana pysäköintikäytössä mahdollistaen asuinkorttelien sisäpihojen pitämisen vehreinä.

Väestönsuojien käyttöönotto tulee kysymykseen esimerkiksi hyvin vakavissa säteilytilanteissa. Lähimmät ydinvoimalat ovat Espoosta 100–150 km:n päässä. Suojat tulee voida saattaa tarvittaessa käyttökuntoon 24 tunnissa.

lup.fi > Väestönsuojelu

19 Lövkulla

Huvilassa toimi Leppävaaran ensimmäinen apteekki 1954–63, apteekkarina Karin Ståhlberg. Talon ovessa on vieläkin näkyvissä päivystysluukku. Nykyisin yksityisasuntona.

Muistitiedon mukaan Lövkullan naapurihuvilassa toimi USA:n suurlähetystö. Todellisuudessakin siellä lienee majoittunut amerikkalaisia talvisodan aikana, kun lähetystö oli evakossa Kauniaisissa.

20 Rosavilla

Carl Tersmedenin 1700-luvulla rakennuttama huvila purettiin 1970-luvulla, mutta osat merkittiin ja varastoitiin. Vuonna 1984 Espoon kaupunki pystytti Rosavillan pienenettynä uudelleen Gumböleen golfkentän kerhorakennukseksi. Yrttitarha ja puut ovat vielä jäljellä täällä.

21 Alberganesplanadi

Puiston mitat ovat samat kuin Helsingin esplanadilla. Kirsikkapuistossa kasvaa toistasataa pilvikirsikkapuuta, jotka kukkivat touko–kesäkuun vaihteessa. Ensimmäiset puut istuttivat talkoilla Leppävaaran koulun oppilaat biologian opettajansa johdolla.

Leppävaara Flag oli hollantilaisen taiteilija Germa Huijbersin 2003 suunnittelema ja Lippumereksikin kutsuttu yhteisö- ja ympäristötaideteos. Se muodostui 21 lipputangosta sekä Suomen kesää kuvaavista rasteroiduista lipuista. Taiteilijan ideana oli, että alueen eri yhteisöt, koulut ja yritykset voisivat omilla lipuillaan osallistua esplanadin vaihtuvan ilmeen luomiseen. Vuonna 2013 taiteilija Kia Winqvist suunnitteli Leppävaaran koulun oppilaiden kanssa teokseen uudet liput Leppävaaraseuran hankkeessa, jonka rahoitukseen osallistui lukuisia seudun julkisia ja yksityisiä tahoja.

lepuski.fi/lippumeri 

22 Leppävaaran asema

Rantaradan Albergan seisake avattiin 1904. Vaatimaton odotusvaja ja asemamiehen tupa rakennettiin 1907 ja laajennettiin 1920. Aseman suomenkielinen nimi otettiin käyttöön 1925. Lähistöllä olivat G. Landéns Lanthandel, Mansikkalan leipomo sekä puhelinsentraali.

Pieni puinen rakennus palveli vilkastuvaa liikennettä vuosikymmenet, kunnes purettiin 1999, kun sillä ei katsottu olevan rakennustaiteellista arvoa.

Raimo Teränteen keskustasuunnitelmassa 1996 kaupunginosan sydämenä oli suuri asemantori, jonka ympärille asettui tavarataloja, toimistoja, hotelli ja asuntoja. Elanto ei kuitenkaan suostunut purkamaan paikalta Maxi-markettia, joten idea hylättiin.

Joukkoliikennekeskus valmistui 2002 Teränteen suunnittelemana. Terminaalissa kohtaavat junat ja liityntälinjat, säteittäiset ja kehämäiset seutubussilinjat sekä tulevaisuudessa pikaraitiotie.

Panorama Tower on uuden uljaan Leppävaaran maamerkki helikopteritasoineen. Se valmistui 2008, suunnittelija Larkas & Laine. Taitavasti ahtaaseen paikkaan rakennettu teräsrunkoinen torni on 73 metrillään Suomen neljänneksi korkein toimistorakennus.

vr.fi > Leppävaara   
raidejokeri.info > Reitti ja pysäkit    
panoramatower.fi 
projektiuutiset.fi > Panoramatower ja Selloparkki

Tietolaatikko: Rantarata

Helsingin ja Turun välisen rannikkoradan perustamisesta päätettiin 1887 säätyvaltiopäivillä. Suunnittelun jälkeen sai rautatien ylihallitus käskyn panna viipymättä käyntiin radan toteutuksen. Tammikuussa 1900 päästiinkin aloittamaan valmistelevat työt. Rata avattiin säännölliselle liikenteelle 1.9.1903. Aluksi Espoossa oli asemat Kauklahdessa ja Espoon kirkonkylässä sekä seisake Kilon kartanon lähellä. Sähköistäminen alkoi 1960-luvulla – Turkuun saakka sähköt saatiin 1995. Lähiliikenne sähköjunilla Helsingistä Kirkkonummelle käynnistyi 1969. Kaupunkirata Pasilasta avattiin rantaradan viereen 2001 mm. Leppävaara-seuran harjoittaman lobbauksen ansiosta, mahdollistaen junavuorojen tuntuvan lisäämisen. Kaupunkiradan jatkaminen Espoon keskukseen on ollut suunnitteilla pitkään.

fi.wikipedia.org > Rantarata