Nitraattiasetus

  • Jaa Facebookissa
  • Jaa Twitterissä

Valtioneuvoston asetus maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamiseksi (1250/2014), eli nitraattiasetus, koskee kaikkia eläinsuojia ja kaikkea pelto- ja puutarhaviljelyä. Asetus sisältää määräyksiä, jotka koskevat muun muassa maaperän lannoitusta, lannan käyttöä ja varastointia, säilörehun puristenesteen talteenottoa sekä eläinsuojien ja jaloittelualueiden sijoittamista.

Lisäksi ympäristönsuojelumääräyksissä on hevostalleja ja lannan käsittelyä koskevia määräyksiä ja ohjeita.

Lannan varastointi

Asetuksen mukaan eläinsuojissa on oltava tiivis lantavarasto, johon mahtuu vuoden aikana muodostuva lanta. Lantalavarastoinnin sijasta myös varastointi siirtolavalla on mahdollista, jos lanta luovutetaan ympäristöluvan omaavalle vastaanottajalle tai toiselle tilalle varastoitavaksi lantalassa. Siirtolavan tulee olla tiivis, ja sen on oltava katoksessa tai peitettynä esimerkiksi pressulla.

Ilmoitusvelvollisuus lannan aumaamisesta

Aumaus ei voi pysyväisratkaisuna korvata lantalaa. Auman sijoituspaikan, koon, rakenteen ja aumauksen keston tulee täyttää nitraattiasetuksen vaatimukset. Aumauksesta tulee ilmoittaa Espoon ympäristökeskukseen 14 vuorokautta ennen varastoinnin aloittamista aumausilmoituksella.

Lannoitteiden käyttö ja määrä

Lantaa saa levittää peltoon pääsääntöisesti 1.4.-31.10. Nitraattiasetuksella on rajoitettu typpilannoitteiden enimmäiskäyttömäärää sekä typen levitystä kaltevilla ja vesistöön rajoittuvilla pelloilla. Talousvesikaivon ja lähteen ympärille on jätettävä 30-100 metrin lannoittamaton vyöhyke. Lannoitus on kielletty 5 metriä lähempänä vesistöä.

Asetus velvoittaa viljelijää pitämään kirjaa lannoitukseen käytetyistä typpilannoitemääristä sekä teettämään lannasta ravinnepitoisuusanalyysin viiden vuoden välein.