Meri ja saaristo

Espoo on merellinen kaupunki – merialuetta on 158 km2, merenrantaa 58 km ja saaria 165. Merenrannat vaihtelevat silokallioista kivikkorantoihin sekä muutamiin hiekkarantoihin. Rehevintä meriluonto on rantaluhdilla ja tulvametsissä sekä matalissa lahdissa.

Tulvametsissä vedenpinta nousee säännöllisesti peittäen alleen pintakasvillisuutta sekä puiden juuria ja runkojen tyveä. Matalat lahdet taas täyttyvät vähitellen ruovikosta ja muusta kasvillisuudesta. Merenrantaniityt ja luonnonmukaiset hiekkarannat ovat harvinaisia, joten niitä suojellaan luonnonsuojelulailla. Lisäksi Espoon karuilla ulkosaarilla on useita lintujen pesimäajaksi rauhoitettuja luotoja, joilla merilinnut pesivät rauhassa. Luodoilla voi nähdä lekottelemassa myös harmaahylkeen, eli hallin, tai hyvällä onnella itämerennorpan.

Espoon merialueen sisälahdet ovat tärkeitä kutu- ja poikasalueita useille kalalajeille. Kuhan, ahvenen ja kuoreen pienpoikasia löytyy Espoonlahdelta runsaimmin suojaisimmilta sisälahdilta, kun taas taimenia, kampeloita ja muita merellisempiä lajeja on enemmän Espoonlahden eteläosissa. Matalien ja rehevien rantavesien lajit – kuten särkikalat, hauki ja ahven – viihtyvät parhaiten lahden perukoissa.

Kauniiseen saaristoon on helppo tutustua joko omalla veneellä tai kesällä saaristoveneen kyydissä.

Itämerihaaste innostaa suojeluun

Muun Itämeren tavoin myös Espoon merialue kärsii rehevöitymisestä. Rehevöitymisen näkyvimpiä merkkejä ovat sinileväkukinnat, vesien samentuminen ja rantojen limoittuminen. Espoo on ollut mukana suojelemassa Itämerta vuodesta 2008 lähtien osallistumalla Itämerihaasteeseen yhdessä Turun ja Helsingin kanssa.