Lähteet

Espoon hienoimpia lähdekokonaisuuksia on Pyykorven lähteikkö, joka sijaitsee Nuuksion kansallispuistossa aivan pohjoisimmassa Espoossa. Siihen kuuluu Pyykorvenojan laaksopainanteessa sijaitseva sadan metrin pituinen lähdehetteikkö, jossa on isot kasvustot harvinaisia lähdekasveja, sekä kalliorinteen korpinotkelmassa sijaitseva hetteikkölähde, siitä lähtevä puro sekä useita pieniä lähteikköisiä rinnepuroja.

Monet purot saavat osan vedestään uoman pohjalla tai penkassa sijaitsevasta lähteestä tai tihkupinnasta. Lähteiden vesi kirkastaa purojen vettä ja monissa tapauksissa pitää yllä virtausta muuten vähävetisinä aikoina. Erityisesti Espoonjoen monet sivupurot ovat lähdevaikutteisia. Kun tasaisen viileää, hapekasta vettä riittää kesät talvet, on muun muassa taimenen ja purokatkan menestyminen mahdollista.

Lähteet ympäristöineen säilyvät yleensä sulina myös talvella, ja niissä viihtyy harvinaisia kasveja ja sammalia. Monet lähteiden lajeista ovat jäänteitä jääkauden jälkeiseltä ajanjaksolta. Espoon lähteiden vaateliaita kasvilajeja ovat muun muassa lähdelehväsammal, heterahkasammal, velholehti, lähdetähtimö, purolitukka ja korpisorsimo. Lähteiden eläimistö koostuu pääasiassa hyönteisistä ja pikkuäyriäisistä.

Allikosta heteikköön

Lähteet luokitellaan useaan eri tyyppiin. Allikkolähteissä pohjavesi purkautuu maan sisästä lähteen silmäkkeeseen eli allikkoon, josta voi lähteä pieni puro. Lähes kaikki Espoon jäljellä olevat allikkolähteet sijaitsevat Kehä III:n pohjoispuolella. Suurimpien allikoiden läpimitta on jopa viisi metriä.

Hetteikkölähteessä pohjavesi tihkuu maan pintaan laajalta alueelta ja muodostaa märän, niin sanotun tihkupinnan, joka voi olla hyllyvän upottava. Purolähteessä pohjavesi pulppuaa maan pinnalle kuin tyhjästä syntyneenä purona.

Lähteitä on muutettu kaivoiksi tai tuhottu ojitusten yhteydessä

Suurin osa Espoon lähteistä on ihmisen toiminnan seurauksena muuttunut tai jo kokonaan tuhoutunut. Niitä on kaivettu ja kuivattu maa- ja metsätalouden ojitusten yhteydessä, ja monet lähteet on aikoinaan muutettu kaivoiksi. Näitä lähteitä voi auttaa poistamalla kaivonrenkaat. Osa luonnonarvonsa menettäneistä lähteistä sijaitsee kaivetussa pelto- tai maantieojassa tai on kuivunut esimerkiksi rakentamisen muutettua veden luontaista kulkua. Joidenkin lähteiden kasvillisuus on menetetty hakkuun paljastettua sen auringonpaahteelle.

Nykyään lähteet ovat suojeltuja sekä vesilailla että metsälailla. Lähteet ovat metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeitä elinympäristöjä, eikä niiden luonnontilaa saa vaarantaa. Useimmat Espoon lähteet ovat pieniä, vedentuotoltaan vaatimattomia ja kaukana toisistaan. Sen takia vaativa lähdekasvillisuus ei helposti pääse leviämään lähteestä toiseen, joten jäljellä olevien luonnontilaisten lähteiden säilyminen on sitäkin tärkeämpää. Lähteitä tuhotaan kuitenkin yhä vahingossa, muun muassa johdettaessa purojen ja ojien vesiä kulkemaan putkessa.

Espoon lähteitä kartoitettiin vuonna 2012. Kartoituksessa löytyi 19 luonnontilaiseksi luokiteltavaa lähdettä. Kartoitettujen lähteiden lisäksi lähteitä on myös puroissa.