Perinnemaisemat

Vanha maatalouskulttuuri on muovannut Espoon luontoa jo pitkään. Lehtometsiä on raivattu pelloiksi, mutta ihmisen toiminnan tuloksena on myös syntynyt uusia ja lajirikkaita avoimia elinympäristöjä, joita nykyisin kutsutaan perinneympäristöiksi. Tällaisia ovat muun muassa niityt, kedot, laidunmetsät ja hakamaat.

Laidunnuksen ja muun perinteisen käytön loputtua perinneympäristöt kasvavat umpeen ja uhkaavat hävitä, joten ne tarvitsevat hoitoa säilyäkseen. Perinneympäristöt ovat hyvin lajirikkaita luontotyyppejä ja niiden ylläpitäminen on samalla maisemanhoitoa.

Uhanalaiset lajit viihtyvät perinneympäristöissä

Suomen uhanalaisista lajeista merkittävän suuri osa, noin 23 prosenttia, elää perinneympäristöissä, kuten niityillä ja kedoilla. Erityisesti perinneympäristöjen kasvi- ja hyönteislajisto on runsasta. Perinneympäristöjen harvinaisista kasvilajeista Espoossa näyttävimpiä ovat hirvenkello ja kämmeköihin kuuluva ahokirkiruoho.

Hyönteisistä perinneympäristöissä viihtyvät muun muassa lukuisat kovakuoriaiset ja perhoset. Espoossa esiintyvät esimerkiksi vaarantunut perhonen maitepunatäplä ja luontodirektiivin tiukasti suojelema kirjoverkkoperhonen. Avointen perinnemaisemien kukkaloisto on pölyttäjähyönteisten paratiisi.

Kaupunki hoitaa perinneympäristöjä

Espoon perinneympäristöt kartoitettiin vuonna 2014. Merkittäviä tai huomionarvoisia kohteita löytyikin lähes 50. Espoon ympäristökeskus hoitaa vuosittain noin 13:a kaupungin maalla sijaitsevaa arvokasta perinnemaisemakohdetta. Hoitotoimet ovat niittämistä, puiden taimien ja vesojen raivaamista ja vierasperäisten kasvilajien kitkemistä.