Suoluonto

Alkukesällä Espoon soille kannattaa lähteä ihailemaan suon värejä ja aistimaan aromikasta tuoksua. Suopursurämeitä voi pitää luonnonvaraisina alppiruusupuistoina, sillä suopursut luokitellaan samaan sukuun alppiruusujen kanssa. Lammen suoreunuksella kukkivat raate ja kurjenjalka. Varjoisassa korvessa voi ihailla metsäkortteiden minikuusikoita ja hyvällä onnella kuulla pikkusiepon haikean säkeen.

Kesäkauden ulkopuolella suoluonto voi olla ihmiselle hiljainen rauhoittumispaikka, jossa kiireinen mieli rentoutuu olemaan läsnä hetkessä. Loppusyksyn suoluonnossa eivät paarmat tai hyttyset vaivaa. Karpaloita voi poimia suolta vielä lumentuloon asti sekä keväällä lumien sulaessa. Marras-joulukuisessa luonnossa värinsä säilyttävät rahkasammalet paikoin suorastaan hehkuvat. Muutama ainavihanta kasvi - esimerkiksi mänty, suopursu, variksenmarja ja suokukka - säilyttävät lehtensä läpi talven. Kylmään karaistuneen hallamittarin voi tavata lentelemässä vielä marraskuussa.

Espoon soilta löytyy jälkiä menneisyydestä sekä uhanalaisia lajeja

Espoossa, kuten muuallakin Suomessa, soista on ojitettu noin puolet. Jäljellä olevien luontoarvojen turvaaminen onkin erityisen tärkeää. Espoossa rämeiden jälkeen yleisimpiä suotyyppejä ovat korvet ja nevat. Espoon suot ovat pääasiassa kuperia, niukkaravinteisia keidassoita sekä saravaltaisia soita. Soidemme syvyyksistä löytyy viestejä menneisyydestä, muun muassa tuhansia vuotta sitten hävinneen vesipähkinän pähkinöitä.

Luonnontilaisten soiden vähentyessä myös niiden lajit ovat uhanalaistuneet. Espoossa uhanalaisia suolajeja ovat pikkukihokki, suoneidonvaippa ja korpihohtosammal. Suoreunaisilla lammilla viihtyvät kaakkuri ja luontodirektiivin tiukasti suojelema sirolampikorento. Monet Espoon arvokkaimmista soista on turvattu lailla. Näitä ovat muun muassa Tremanskärr, Luukin Pitkäsuo sekä Matalajärven nevat ja luhdat. Espoossa on yhä myös useita suojelemattomia maakunnallisesti arvokkaita suokohteita.

Tremanskärr – Espoon suoluonnon helmi

Espoolaisen suoluonnon lippulaiva on noin 45 hehtaarin kokoinen Tremanskärrin suoalue, joka kuuluu Natura 2000 -verkostoon. Suojelun ansiosta suoalue onkin säilynyt luonnontilaisena ja on yksi monipuolisimpia suoalueita pääkaupunkiseudulla. Helpoin tapa tutustua Tremanskärrin suoluontoon on alueella kulkeva opastettu luontopolku. Mukaan retkelle voi ottaa Tremanskärrin luontopolku -esitteen, jossa on kartta sekä lisätietoa luontopolusta.