Metsä- ja suoluonto

Espoon maa-alasta lähes 60 prosenttia on metsiä, mikä on noin 18 700 hehtaaria. Espoossa on myös suhteellisen paljon suojeltua metsäalaa – noin 2 300 hehtaaria Nuuksion kansallispuisto mukaan lukien. Vuonna 2008 kaupunki sai 550-juhlavuonna tehdystä metsiensuojelupäätöksestä kansainvälisen luonnonsuojeluliiton Countdown 2010 -palkinnon parhaasta luontoteosta. Luonnonsuojelualueiksi on rauhoitettu 81 metsäaluetta.

Laajoja metsäalueita on Nuuksiossa, Pirttimäessä, Luukissa sekä Espoon keskuspuistossa. Eri puolilta Espoota löytyy lehtoja ja vanhoja metsiä. Suurin osa Espoon metsistä on kuusi- ja mäntyvaltaisia kangasmetsiä, joissa on sekapuuna lehtipuita. Espoo kuuluu hemiboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen, joten monin paikoin rehevissä lehdoissa esiintyy tammia, muita jalopuita sekä pähkinäpensaita.

Kaupungin omistamat metsät

Kaupunki omistaa noin 5 500 hehtaaria metsää ja kaavoitettuja viheralueita on yli 3 000 hehtaaria. Metsäiset viheralueet ja kadunvarsipuustot muodostavat Espoon kaupunkikuvan rungon. Hyväkuntoiset ja viihtyisät metsäalueet lisäävät asukkaiden viihtyvyyttä ja nostavat asuinalueiden arvoa. Samalla kaupungin metsät tarjoavat kaikille espoolaisille mahdollisuuden virkistymiseen ja luontoelämyksiin. Metsäalueita hoidetaan niin, että asukkaat saavat nauttia niistä virkistys- ja ulkoilumetsinä sekä viihtyisinä kaupunkiympäristöinä. Hoitohakkuita kaupungin metsiin tehdään tarpeen mukaan. 

Suot tarjoavat eliöille kodin ja ihmiselle hyötyä

Suot ovat eliöyhteisöjä, joissa suokasvillisuus muodostaa turvetta. Erilaisia suotyyppejä ovat karut nevat ja ravinteikkaat letot, sekä puustoa kasvavista soista kuusivaltaiset korvet ja mäntyvaltaiset rämeet. Luhdat ovat tulvavesien muovaamia rantasoita. Soisuuteen vaikuttaa maamme viileä ja kostea ilmasto sekä tasainen maaperä. Ensimmäiset suot ovat syntyneet jo 10 000 vuotta sitten mannerjäätikön vetäytyessä. Lisäksi soita syntyy metsämaan soistuessa ja vesistöjen umpeenkasvun seurauksena.

Suot ovat harvinaistuneita luontotyyppejä ja monen eliön koti, mutta sekä soilla että metsillä on tarjota myös ihmiselle monia hyötyjä – niin sanottuja ekosysteemipalveluita. Suot pidättävät tulvia ja puhdistavat vettä, sitovat hiiltä sekä tarjoavat virkistyspaikkoja ja luontoelämyksiä. Myös turpeen tuotannon voi lukea ekosysteemipalveluksi, siitä huolimatta että turpeen nosto tuhoaa samalla itse ekosysteemin ja kaikki muut sen tarjoamat hyödyt.