Liito-orava - Espoon nimikkoeläin

  • Jaa Facebookissa
  • Jaa Twitterissä

Liito-orava on Espoon nimikkoeläin ja myös Nuuksion kansallispuiston tunnuseläin. Liito-oravia esiintyy koko Espoon alueella pohjoisosien laajoista metsäalueista tiiviisti rakennettuun Etelä-Espooseen.

Usein liito-oravan läsnäolo havaitaan sen sinapinvärisistä, riisinjyvää muistuttavista papanoista isojen kuusien tai haapojen tyvellä. Niitä löytää parhaiten lopputalvesta tai lumen sulamisen jälkeen keväällä ja alkukesällä ennen kuin kasvillisuus peittää ne. Kesällä papanat ovat ruskeita ja niitä on hyvin vaikea havaita.

Espoossa tehdään vuosittain useita liito-oravaselvityksiä esimerkiksi kaavoitushankkeiden yhteydessä. Vuosina 2014-2015 laadittiin liito-oravien kokonaisselvitys. Tällöin selvitettiin laajemmin, missä kaikkialla Espoossa on liito-oravalle soveltuvia ja liito-oravan asuttamia metsäalueita, sekä arvioitiin, mikä on liito-oravien kokonaiskanta Espoossa. Kokonaiskannaksi arvioitiin selvityksessä noin 800 yksilöä.

Liito-oravaa on kartoitettu Suur-Espoonlahden ja Suur-Matinkylän alueella myös radioseurannalla vuonna 2013. Tätä varten niille on laitettu radioseurantapantoja, joiden lähettämien signaalien perusteella voitiin seurata niiden liikkumista. Myös Liito-orava-LIFE-hankkeessa toteutetaan vuosina 2019-2020 radiopantaseuranta, tällä kertaa Suur-Tapiolan alueelle.

Liito-orava kurkistaa pöntöstä

Kuva: Tuomas Heinonen

Kuuset ja lehtipuut tärkeitä

Liito-oravan parasta elinympäristöä ovat varttuneet sekametsät, joissa on isoja haapoja ja muita lehtipuita sekä kookkaita kuusia. Otollisia liito-oravaympäristöjä ovat myös jyrkänteiden aluslehdot ja tiheikköiset pellonreunametsät, järvenrannat ja puronvarret. Mäntykangas ei sovellu liito-oravan elinalueeksi, mutta liito-orava voi asustaa kallioisten mäntymetsien välisissä rehevissä notkelmissa, jos niistä on latvusyhteys sopiviin ravinto- ja pesimäympäristöihin lähistöllä. Avohakkuiden tai taimikoiden keskellä olevat pienet puuryhmät eivät riitä lisääntymispaikoiksi, vaikka ne muuten olisivat liito-oravalle sopivia.

Liito-orava on kömpelö maassa ja välttää sinne joutumista. Kapeakin kaistale metsikköä ja jossain kohdin yksittäinen puukin voi riittää kulkuyhteydeksi, jolloin liito-orava voi pesäpaikastaan suunnata ruokailuretkensä useammalle pienelle alueelle. Yksittäisten puiden pitäisi olla vähintään parin-kolmenkymmenen metrin päässä toisistaan ja riittävän korkeita, jotta niitä voi sujuvasti käyttää siirtymiseen.

Yöllä liikkuva kolopesijä

Pallomaisen pesänsä liito-orava tekee mieluiten haavassa olevaan vanhaan tikankoloon, mutta joskus pesä voi olla vanhassa oravanpesässä tai pöntössäkin. Liito-orava nukkuu päivät pesässään ja lähtee liikkeelle auringon laskiessa. Vain imettävä naaras käy ruokailemassa myös päivisin.

Poikasia on yleensä kaksi tai kolme, ja osa emoista saa sekä kevät- että kesäpoikueen. Heinäkuun puolivälistä lähtien poikaset alkavat hajaantua etsimään omia elinalueitaan. Kotipiiristä lähteminen on hyvin riskialtis elämänvaihe, ja kuolleisuus on suurta. Liito-orava elää korkeintaan viitisen vuotta, mutta harva pääsee näin korkeaan ikään. Liito-orava on hyvin altis haukkojen, pöllöjen ja näädän saalistukselle, ja siksi suojapuusto on sille tärkeää.

Naaras on tarkka reviiristään

Liito-oravanaaras asuu koko elämänsä sillä alueella, jonne se syksyisellä vaelluksellaan on asettunut. Nuoren naaraan pitäisi löytää niin hyvä elinalue pesäkoloineen, että se voi viettää talven siellä turvallisesti, pysyä hyvässä kunnossa ja kasvattaa siellä seuraavana vuonna poikasensa. Kooltaan naaraan elinpiiri on keskimäärin neljä hehtaaria ja sen ydinalue runsaan hehtaarin.

Elinpiirin ydinalue voi olla pienikin, jos lähellä on hyvien latvusyhteyksien päässä muita paikkoja ruokailuun. Lisääntymisaikana naaras ei siedä elinpiirillään muita naaraita. Uroksen elinpiiri on yleensä kymmenien hehtaarien laajuinen. Urosten elinpiirit voivat olla osittain päällekkäisiä ja sisältää myös useita naaraiden reviirejä.

Liito-orava on kasvinsyöjä. Keväällä ja kesällä se syö lepän, haavan, koivun ja pihlajan silmuja ja lehtiä, havupuiden silmuja ja kukintoja sekä vihreitä kuusenkäpyjä, syyskesällä myös koivun siemeniä ja pihlajanmarjoja. Talviravinto koostuu männynsilmuista ja koivun- ja lepännorkoista, joita se voi varastoida kuusenoksille tai muihin kätköihin suuria määriä.

Kanta on vähentynyt romahdusmaisesti

Liito-orava on luokiteltu viimeisimmän uhanalaisarvioinnin (2019) yhteydessä Suomessa vaarantuneeksi lajiksi. Luokituksen syy on kannan jyrkkä väheneminen, joka on jatkunut jo kymmeniä vuosia. Merkittävin syy vähenemiseen on liito-oravan elinympäristöksi sopivien varttuneiden kuusisekametsien hakkuut. Istutusmänniköt eivät sovellu liito-oravalle koko puusukupolvensa aikana, kuten ei muukaan metsä, josta lehtipuut on raivattu pois.

Luonnonsuojelulain mukaan liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Sen pesä- ja ruokailupuita tai suojakuusia ei saa kaataa eikä sen tarvitsemia kulkuyhteyksiä saa katkaista esimerkiksi puiden kaadolla.

Liito-orava on Suomen vastuulaji EU:ssa

Vaikka liito-oravan levinneisyys ulottuu idässä kautta Siperian, niin Suomen itärajan lähellä niitä on vain vähän. Sieltä tulevan täydennyksen varaan ei voida laskea, jos Suomen kanta heikkenee. Suomen lisäksi liito-oravia on EU-maista vain Virossa ja sielläkin vain muutama sata yksilöä – Latviasta ja Liettuasta se on kuollut sukupuuttoon. Liito-orava on Suomen vastuulaji EU:ssa. Suomella on velvollisuus tutkia ja seurata lajia sekä ottaa lajin elinympäristöt huomioon maankäytön suunnittelussa.

Espoossakin pitää säilyttää liito-oravan elinympäristöt ja niiden väliset kulkuyhteydet, vaikka tänne muuttaa koko ajan lisää asukkaita, rakennetut alueet laajenevat ja tiivistyvät ja metroasemien lähistöt on tarkoituksenmukaista rakentaa tehokkaasti. Kun liito-oravat otetaan huomioon kaavoituksessa ja luonnonhoidossa, samalla säilyy muutakin luontoa.

Liito-orava-LIFE hanke

Espoon kaupunki on mukana Euroopan unionin rahoittamassa Liito-orava-LIFE hankkeessa, jonka tavoite on parantaa liito-oravan suojelutasoa Euroopassa.

Liito-orava-LIFE hankkeen logo