550-metsiensuojelukohteet

  • Jaa Facebookissa
  • Jaa Twitterissä

Vuonna 2008 Espoo täytti 550 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi tehtiin valtuustoaloitteesta parhaan luontoteon palkinnon voittanut päätös suojella 550 hehtaaria metsää eri puolilla kaupunkia. Niinpä vuosina 2009 ja 2010 perustettiin 17 luonnonsuojelualuetta, joilla turvattiin 550 hehtaarin verran monipuolista luontoa espoolaisten käyttöön myös tulevaisuudessa.

550-luonnonsuojelualueet:

Lakeasuo ja Janssoninnotko

Lakeasuon luonnonsuojelualue sijaitsee Solvallan urheiluopiston itäpuolella. Alue on noin 32 ha kokoinen karujen kalliomänniköiden, vanhojen kangasmetsien ja erilaisten suoalueiden muodostama luontokokonaisuus. Suojelualueen ydin on kaunis Lakeasuo, joka kuuluu Käkilampi-Lakeasuon valtakunnallisesti arvokkaaseen luontokohteeseen.

Lajisto suojelualueella on runsasta alueen laajuuden ja monipuolisten elinympäristöjen vuoksi. Vanhan metsän lajit viihtyvät alueella, joten siellä voi nähdä esimerkiksi riukukääpiä kasvamassa puun rungoilla. Lakeasuon kasveihin taas kuuluvat pyöreä- ja pitkälehtikihokki sekä molemmat karpalolajit. Lintulajeista alueella voi havaita kulorastaan, varpushaukan ja viirupöllön. Luonnontilaiset suot ovat tärkeitä elinympäristöjä lisäksi myös monille harvinaistuneille perhoslajeille.

Lakeasuon metsäalue on runsaassa virkistyskäytössä ja maaston kulumista halutaan estää. Ennen lumien tuloa, luonnonsuojelualueeseen voi tutustua ulkoilu- ja liikuntareittejä pitkin. Talvisaikaan Lakeasuon luonnonsuojelualueeseen pääsee tutustumaan parhaiten hiihtelemällä pitkin alueella kulkevia hiihtoreittejä, jotka lähtevät Solvallan urheiluopistolta.

Vajaan kilometrin päässä, Meerlammen kaakkoispuolella, sijaitsee Janssoninnotkon luonnonsuojelualue. Suojeltu alue on vain 1,8 ha suuruinen, mutta poikkeuksellisen luonnontilainen. Janssoninnotkossa on rehevää lehtoa, paljon monimuotoisuudelle tärkeää lahopuuta ja kookkaita vanhoja kolopuita. Alue on lisäksi osa maakunnallisesti arvokasta Kolmperän purolaakson virtavesikohdetta. Näsiä, lehto-orvokki ja kevätlinnunherne viihtyvät alueella, joka soveltuu vanhoja metsiä suosiville lintu- ja nisäkäslajeille. Janssoninnotko on vaikeapääsyinen ja kulumaton pieni helmi, jossa ei kulje lainkaan reittejä tai polkuja.

Myllyjärvi-Hepolampi ja Gillermossen

Espoon kaupunki laajensi ja täydensi 13 hehtaarin kokoista Myllyjärven luonnonsuojelualuetta Myllyjärvi-Hepolammen suojelualueella. Luonnonsuojelualueiden laajentaminen ja verkottaminen on monien lajien kannalta olennaisen tärkeää. Yhdessä uuden 20 ha suojelualueen kanssa Myllyjärven luonnonsuojelualueesta muodostui entistä monipuolisempi luontokokonaisuus ja se ulottuu nyt Hepolammen eteläkärjen suo-osille ja Myllyjärven länsipuolelle. Alue kattaa erilaisten kangasmetsien ja suopainanteiden lisäksi Myllyjärven rantaluhdan, puronotkon ja maisemallisesti hienot jyrkänkorkeat kalliot.

Gillermossenin luonnonsuojelualue puolestaan täydentää vuonna 2008 rauhoitettua Jänisniemi-Björnträskin suojelualuetta, jossa harjanteiset kalliometsät ja kulumattomat avokalliot ympäröivät edustavia suometsiä ja avosoita. Gillermossen on pieni, Velskolantien ja Velskolan Pitkäjärven välissä sijaitseva viehättävä suoalue, joka monelta on jäänyt huomaamatta. Nykyään vanhojen ojitusten jo lähes umpeutuessa, suokin on palautumassa luonnontilaan. Luontokokonaisuutta täydentävät erilaiset kangasmetsät. Männynkääpä, riukukääpä ja korkkikerroskääpä sekä lintudirektiivin suojelema pyy viihtyvät näissä vanhoissa metsissä.

Molempiin luonnonsuojelualueisiin voi tutustua marjastuksen tai sienestyksen merkeissä. Virallisia polkuja tai opasteita alueilta ei vielä löydy, mutta alueet on merkitty maastoon suojelusta kertovin puutolpin. On hyvä omata ainakin jonkinlaiset suunnistustaidot, jos aikoo lähteä tutustumaan alueeseen Myllyjärven uimarannalta lähteviä polkuja pitkin. Karttoihin merkityt polut ovat lähestulkoon umpeenkasvaneet, mutta Myllyjärveä kiertävää polkua voi kulkea vastapäivään. Järven länsipuolella on ratsastusreitti.

Ryssänkallio-Isosuo

Bodomjärvestä länteen, Kellonummen hautausmaan pohjoispuolella, sijaitsee kookas noin 108 ha kokoinen Ryssänkallio-Isosuon luonnonsuojelualue. Suuret korkeusvaihtelut luovat alueelle luontomosaiikkia kalliometsistä, rinteistä, kankaista ja soista. Täällä laajat rämeet, korvet, purolaaksot, pähkinälehdot ja lähteet ovat suojeltuina turvassa.

Ryssänkallio-Isosuo on erittäin arvokas. Se on monipuolinen ja yhtenäinen alue, joka tarjoaa pysyvän elinympäristön lukuisille lajeille. Ryssänkallio-Isosuon kaltaisten luontoalueiden turvaaminen on välttämätöntä, koska harvinaiset ja yleisetkin eläin- ja kasvilajit tarvitsevat näitä laajoja häiriintymättömiä metsiä, ja ihmisen on suojeltava niitä itseltään. Uhanalaisista ja harvalukuisista kasveista korpihohtosammal, haapariippusammal ja hentosara sekä linnuista teeri, metso ja hiirihaukka viihtyvät suojelualueella. Lisäksi kermakarakääpää hajottaa alueen puita.

Rauhoitusalueella on hiukan merkkejä harvennushakkuista ja vanhoista ojituksista, jotka kuitenkin ovat vähitellen palautumassa luonnontilaan. Ne ovat kuitenkin olennainen osa yhtenäistä kokonaisuutta.

Syksyllä Ryssänkallio-Isosuon suojelualue on hyvä sienestyspaikka, joten älä unohda koria matkasta. Varsinaisia luontopolkuja tai opasteita ei ole, mutta suojelualuetta merkitsevät puutolpat merkitsevät alueen maastoon.

Keskuspuiston metsäalue

Keskuspuiston metsäalueen luonnonsuojelualueen luonnonarvoiltaan merkittävät metsät turvaavat osaltaan Etelä-Suomen metsäluonnon monimuotoisuutta eli biodiversiteettiä sekä luovat asukkaille hyvät virkistysmahdollisuudet. Aikaisemmin suojeltujen Majkärrin ja Ritvan perintömetsän kanssa alue muodostaa nyt edustavan, säilyttävän kokonaisuuden.

Suojelualueella luonto vaihtelee vanhoista kalliomänniköistä lehtomaisiin kangasmetsiin. Monimuotoisuutta lisäävät korpi- ja rämelaikut ja pienet puroset sekä Rönnängenin perinneniitty. Perinneympäristöjä tulee hoitaa säännöllisesti niittämällä, ja tämä asia onkin huomioitu rauhoitusmääräyksissä. Tärkeitä monimuotoisuuden piirteitä alueella ovat lahot pysty- ja maapuut sekä kookkaat vanhat lehtipuut.

Suuri osa alueesta on myös lintujen kannalta arvokasta. Alueen edustavaan pesimälinnustoon kuuluvat kanahaukka ja peukaloinen. Tarkkakorvaiset luonnossa liikkujat oppivat helposti tunnistamaan uuttukyyhkyn ja sirittäjän äänet. Pesimähavaintoja on myös pikkusieposta ja nokkavarpusesta.

Keskuspuiston metsäalueen luonnonsuojelualueella esiintyy myös vaateliasta kääpälajistoa, kuten rusokääpää, riukukääpää ja ruostekääpää, sekä arvokkaita kasveja, kuten korpialvejuurta sekä vaarantunutta haapariippusammalta.

Talvisaikaan luonnonsuojelualueeseen pääsee tutustumaan hyvin hiihtäen, sillä hoidettu hiihtoreitti kulkee osin suojelualueella ja osin sen rajaa pitkin. Ladulle pääsee esimerkiksi Kuurinniitystä ja Pitkänotkosta. Suojelualueella on sallittu jokamiehenoikeuksien mukainen liikkuminen ja virkistäytyminen sekä myös marjojen ja sienien poiminta. Kasvillisuuden vahingoittaminen tai eläinten laiton pyydystäminen taikka hätyyttäminen on kiellettyä, samoin kuluttava maastopyöräily ja suuret tapahtumat.

Bergö-Ramsö

Bergö-Ramsö kaksoissaaren metsät, noin 54 ha, on nyt suojeltu. Vuonna 1982 suojeltu Ramsösundetin alue jää näiden kahden suojelumetsän väliin ja kaikki kolme suojelualuetta muodostavat ison kokonaisuuden, mikä on luonnon kannalta tärkeätä. Rantojen vaki- ja kesäasukkaille on taattu saarellaan jatkossakin kaunis ja arvokas luonto, jossa jokamiehen oikeudet ovat edelleen voimassa.

Suvisaariston Bergö-Ramsön luonnonsuojelualue on varsin näyttävä osa Uudenmaan ja Espoon saaristoa ja harvoja näinkin hyvin säilyneitä yhtenäisiä, monimuotoisia ja maisemallisesti kauniita metsäalueita. Täältä löytyvät tyypilliset rauhaan jätetyn luonnon tunnusmerkit, kuten vanhat kookkaat puut, rämeet, tervalepät, puronvarren saniaiset, kilpikaarnamännyt ja lahopuut. Hauskanniminen vaarantunut välkkyludekääpä ja harvinainen pohjanrypykkä viihtyvät täällä, samoin äärimmäisen uhanalainen lahokaviosammal.

Suojelumetsiin on helppo päästä Soukan kautta Suvisaarentietä. Metsiin ja kallioille kulkevat runsaat pienet polut. Huhtikuussa Bergön kalliot ovat oiva paikka vastaanottaa kevättä, kun sulava maa saa mäntymetsän tuoksumaan ja voimakkaat kirahdukset saavat katseen hakeutumaan sinitaivaalle. Merenlahden ylitse saapunut kurkiparvi on tavoittanut Suomen etelärannikon. Lehtopöllöllä on pesässään tärkeämpää tekemistä kuin kuunnella sirittäjää.

Friisinkallio

Etelä-Espoossa on vähän suojeltua luontoa, joten Friisinkallioon perustettu 26 ha kokoinen luonnonsuojelualue on siihen tärkeä lisä. Alue sijaitsee Friisilän asuinalueen pohjoispuolella, Puolarintien eteläpuolella ja Keskuspuiston lähellä.

Friisinkallio on monimuotoinen luontokohde, jolla on myös merkittäviä geologisia arvoja. Aluetta luonnehtivat maisemallisesti komeat korkeat, jäätiköiden silottamat kalliot jyrkänteineen ja notkelmineen. Alueella on myös Litorina-meren aikainen muinaisranta. Metsät vaihtelevat kuivista kalliomänniköistä rinteiden kangasmetsiin sekä lehtomaisiin kankaisiin ja rehevämpiin lehtolaikkuihin. Pohjoisosassa on pienimuotoinen tervaleppäkorpi ja saniaislehto kotkansiipikasvustoineen. Monimuotoisuutta lisäävät pienet purot ja norot, kalliolähde sekä kallioiden keskellä sijaitseva kaunis suolampi.

Pesimälintulajeja alueella on havaittu yli 40 lajia, mm. lintudirektiivin lajit pyy ja harmaapäätikka. Lehtokasveista alueella kasvaa kevätlinnunhernettä ja lehtopalsamia. Suolammessa on havaittu pikku- eli suomenlummetta. Alueen itäosissa on todettu myös luontodirektiivin tiukasti suojeleman liito-oravan esiintymä.

Alue on runsaassa virkistyskäytössä, mutta maaston kulumista halutaan ehkäistä. Alueella kulkeekin kaksi hyvää ulkoilureittiä, joita pitkin luonnonsuojelualueeseen on helppo tutustua. Reiteille pääsee Puolarintieltä, Friisiläntieltä, Tähtikalliontieltä tai Holmanmäentieltä.

Kalajärvenkallio ja Luukinjärven rantametsä

Pohjois-Espoossa, aivan Vihdintien eteläpuolella sijaitsevat Luukinjärvi ja Kalajärvi. Näiden rannoille ja lähimetsiin on perustettu kaksi uutta luonnonsuojelualuetta.

Kalajärvenkallion luonnonsuojelualue on kooltaan 54 ha. Alueella on monimuotoista metsää, jota luonnehtivat suuret korkeusvaihtelut ja kalliojyrkänteet. Kalliometsien ja puolukkaisten mäntymetsien lisäksi rinteissä kasvaa kuusivaltaisia kankaita. Painanteista ja alavammilta mailta löytyy erilaisia suoalueita. Alueen monimuotoisuutta lisäävät myös Kalajärven eteläosan hieno rantaneva karpaloineen ja siihen liittyvä järven laskupuron rehevä puronvarsikorpi. Erillisenä kohteena alueen arvoa lisää myös suojelualueeseen liitetty Kaliton, joka on suoreunuksinen kaunis pieni lampi. Kalajärvenkallioiden suojelualue muodostaa myös tärkeän ekologisen yhteyden Tremanskärrin suojelualueen suuntaan.

Suojelualueella esiintyy runsas kääpälajisto, johon kuuluu useita luonnonsuojelullisesti arvokkaiden vanhojen metsien ilmentäjälajeja, kuten aarnikääpä ja oravuotikka. Alueen huomionarvoiseen lintulajistoon kuuluvat pohjantikka sekä lintudirektiivin lajit pyy ja palokärki. Myös liito-orava viihtyy alueella.

Kalajärvestä länteen sijaitsee Luukinjärvi, jonka kupeeseen on perustettu 12 ha kokoinen Luukinjärven rantametsän luonnonsuojelualue. Suojellulla metsäalueella on edustavaa vanhaa sekametsää, jossa esiintyy runsaasti arvokasta lahopuustoa ja suuria lehtipuita. Etenkin Luukinjärveen laskevat rinnemetsät ovat hienoja ja rannan jyrkähkö rinne muodostaa kauniin maisematekijän. Alue muodostaa yhdessä Luukinjärven lintulahden arvokkaan luontokohteen kanssa monipuolisen ja edustavan luontokokonaisuuden.

Luukinjärven luontotyypit vaihtelevat kangasmetsistä lehtomaisiin laikkuihin, jäkäläisiin ja rehevämpiin kallionyppylöihin sekä jyrkänteisiin. Rannan tuntumassa on pieni alue tervaleppävaltaista rantaluhtaa ja järveen laskee rinteiltä kaksi puroa, joiden varressa luonto on rehevää. Rantametsän suojelualueelta on tavattu liito-oravaa. Linnustosta alueella esiintyy mustapääkerttu, lehtokurppa ja nuolihaukka sekä lintudirektiivilaji pyy.

Lokakuussa alueille kannattaa lähteä vaikkapa suppilovahveroita metsästämään. Luukinjärven rantametsän luonnonsuojelualueelle pääsee Lahnuksen koululta kulkevilta reiteiltä käsin. Kalajärvenkallioiden luonnonsuojelualueeseen pääsee tutustumaan järven etelä- ja länsipuolella kulkevia polkuja pitkin tai Vihdintien varresta. Varsinaista opastusta alueilla ei vielä ole.

Karhusuo

Karhusuon vuonna 2010 suojeltu metsäalue sijaitsee Karhusuon ja Pitkäniityn välissä, vain vähän matkaa Turunväylän ja Kehä III:n risteyksestä pohjoiseen. Pinta-alaltaan luonnonsuojelualue on noin 14 hehtaaria. Alueella esiintyy monipuolisesti vanhoja kangasmetsiä, kulumattomia kalliomänniköitä ja jyrkänteitä sekä lehto- ja suolaikkuja. Suojelualue muodostaa kokonaisuuden ympäröivien laajojen virkistysmetsien kanssa ja on metsäyhteydessä pohjoiseen aina Nuuksioon saakka.

Alueen pohjoisosassa on maisemallisesti vaikuttava kalliomäki vanhoine kilpikaarnamäntyineen ja komeine jyrkänteineen. Jyrkänteen alla on runsaslahopuustoista lehtomaista vanhaa metsää. Monipuolisuutta lisäävät alueen keskivaiheilla oleva varjoisa korpipainanne sekä pienet norot ja purot lähiympäristöineen. Karhusuon luonnonsuojelualueella on tehty havaintoja liito-oravan esiintymisestä. Alueelta on myös tavattu useita vanhan metsän ilmentäjälajeja ja harvinaisia lajeja, kuten kermakarakääpä, männynkääpä ja ruostekääpä. Lintulajeista alueella voi havaita peukaloisen sekä lintudirektiivin lajit pyyn ja palokärjen.

Karhusuon luonnonsuojelualueelle pääsee läheisiltä asuinalueilta tai pohjoispuolella kulkevilta ulkoilureiteiltä käsin. Alueella ei ole vielä opastusta tai merkittyjä reittejä, pienempiä polkuja siellä kulkee useita.

Kurkijärvi

Kurkijärven suojelualue on luonut pysyvän viherkäytävän Tremanskärrin vanhan suojelualueen ja Vantaan puolella olevan Vestran Natura-alueen välille, mikä turvaa merkittävän ekologisen yhteyden näiden arvokkaiden luontoalueiden välillä. Suojelualue on muodoltaan sakarainen, sillä siihen on haluttu sisällyttää vain luonnontilaltaan parhaat metsät alueella. Pienellä osalla rauhoitettavaksi esitettyä aluetta on paikoin merkkejä vanhoista hakkuista, mutta nämä alueet ovat kuitenkin olennainen osa alueen yhtenäistä kokonaisuutta sekä tärkeää viheryhteyttä. Ne ovat myös vähitellen palautumassa luonnontilaan.

Luonteenomaista tälle suojelumetsälle ovat lahopuut, kangasmetsät sekä kalliokelot ja kilpikaarnamännyt. Alavammissa paikoissa ja kallioiden välisissä painanteissa on pieniä rämeitä ja korpisoita. Monimuotoisuutta lisäävät puro ja Kurkijärven rannat sekä avoluhta. Täällä saavat elintilaa punakarakääpä sekä erityisesti suojeltuihin lajeihin kuuluva mesipillikääpä sekä lintudirektiivin lajit pyy ja pohjantikka. Alueella viihtyvät monet lepakot sekä tiukasti suojeltu lummelampikorento ja liito-orava.

Serenan vesihuvipuiston parkkipaikalta pääsee kätevästi hiihtoreittiä pitkin suoraan Kurkijärven rannoille kauniisiin maisemiin. Etelästä voi kulkea Tremanskärrin reittejä pitkin vaikkapa lumikenkäillen, mikä on jännittävä tapa tutustua talviseen metsäluontoon. Alueella noudatetaan jokamiehenoikeuksia, ja vain luontoa, maisemaa tai eliölajien säilymistä haittaavat toimet on alueella kielletty.

Myllypuro ja Kvarnbyå

Pienvedet lähiympäristöineen ovat erityisen arvokkaita luonnon monimuotoisuudelle, koska niissä elää sekä omanlaisensa vesieliöstö, että rehevään ja kosteaan elinympäristöön sopeutunutta kasvillisuutta ja siellä viihtyvää muuta lajistoa. Virtavedet muodostavat myös tärkeitä ekologisia yhteyksiä ja ovat maisemallisesti kauniita. Toukokuussa jokivarsien lehdoissa voi ihailla kukkaloistoa, kun valkovuokot, sinivuokot ja rentukat ovat kukassaan. Molemmille suojelualueille pääsee ulkoilureittejä pitkin ja jokivarressa kulkee pieniä polkuja.

Myllypuron 25 ha laajuinen lehtokorpilaakso on maakunnallisesti arvokas luontokokonaisuus Niipperin asuinalueen pohjoispuolella. Alue on tärkeä sekä uhanalaiselle virtavesiluonnolle että luonnontilaisten kangas- ja lehtometsien lajistolle. Vaateliaista kasvilajeista alueella kasvavat kotkansiipi ja lehtopalsami sekä harvinaiset korpiliekosammal ja kaislasara. Arvokkaasta kääpälajistosta alueella on tavattu ruostekääpä ja aarnikääpä ja pesimälinnustoon puolestaan kuuluvat pyy, ja tiltaltti, joinain vuosina tavataan myös pikkutikkaa, pohjantikkaa ja pikkusieppoa. Myös liito-orava on havaittu alueella.

Kvarnbyån noin 3,4 ha kokoinen suojelualue sijaitsee Jorvin sairaalaa vastapäätä. Se on osa Glimsinjoen arvokasta virtavesikohdetta. Suojelualue liittyy itäpuolella Espoon seurakuntien hiljattain suojelemaan Ingaksenmetsään, ja kohteet muodostavat yhdessä laajemman kokonaisuuden. Suojelualueen luonto on jokivarren tulvakosteikkoja ja reheviä lehtometsiä, joilla esiintyy runsaasti lahopuuta. Osalla alueesta on kaunista saniaiskorpea. Jokivarsi on myös lepakoiden tärkeää saalistusaluetta. Lintulajeista Kvarnbyån varrella pesivät kultarinta, mustapääkerttu ja rantasipi. Vaateliaista kasvilajeista alueella kasvavat lehtotähtimö ja humala. Myös harvinaiset kalliopunossammal ja purokilpijäkälä viihtyvät tässä ympäristössä.

Pentala ja Stora Herrö

Pentalan yli 50 ha kokoinen luonnonsuojelualue säästää tuleville polville palasen Espoon parhaiten säilynyttä saaristoluontoa. Alueen maasto on vaihtelevaa ja sieltä löytyy vanhoja metsiä ja komeita korkeita kallioita kulumattomine poronjäkälämattoineen, kilpikaarnaisine mäntyineen, keloineen ja pienine suopainanteineen. Alueen erikoisuutena on Espoon eteläisin järvi, erämaisen kaunis Pentalaträsket pienine saarineen. Järven lounaisrannassa on kasvistoltaan merkittävä neva. Suojelualueen monimuotoisuutta lisäävät myös merenrantavyöhykkeet sekä Ängesvikenin fladaa reunustava tervaleppäkorpi. Pentalan suojelualueella kasvavat suovalkku, pesäjuuri, lettorahkasammal ja aapasirppisammal. Linnuista pyy ja harmaapäätikka esiintyvät alueella.

Stora Herrön lounainen metsäalue sijaitsee Pentalasta etelään ja on kooltaan noin 8 ha. Alueella on pitkään koskemattomana säilynyttä vanhaa metsää sekä kulumatonta ja vaihtelevaa kalliomaastoa saaristolle tyypillisine käkkyrämäntyineen. Alueella on myös paljon erilaista lahopuustoa, jolla viihtyvät monet luonnonsuojelullisesti arvokkaiden vanhojen metsien lajit, kuten vanhojen metsien lahopuita tarvitsevat erilaiset kääväkkäät.

Stora Herrön saareen pääsee päivittäin kiertävillä saaristoveneillä. Pentalaan pääsee saaristoveneellä Saaristopäivien aikana elokuussa, muutoin saareen pääsee toistaiseksi vain omalla veneellä. Pentalassa kulkee polkuja Diksandin hiekkarannalta museoalueelle sekä järven ympäri. Stora Herrön suojellulla metsäalueella ei kulje selviä polkuja, mutta saarella on kaikille avointa ulkoilualuetta, näköalatorni, telttapaikkoja, keittokatoksia ja WC.

Sorvalampi-Häkläjärvi

Sorvalampi-Häkläjärven yli 50 hehtaarin luonnonsuojelualue sijaitsee Velskolan Pitkäjärven itäpuolella rajoittuen Sorvalammen ja Häkläjärven pohjoisrantoihin. Metsäalue on säilynyt harvinaisen luonnontilaisena ja muodostaa laajan, yhtenäisen luontoarvoiltaan merkittävän kokonaisuuden. Suojelualueella esiintyy mosaiikkimaisesti hyvin monenlaisia elinympäristöjä, jotka tarjoavat lukuisille lajeille sopivia elinpaikkoja. Komeat, jyrkkäpiirteiset kalliot jäkäläisine mäntymetsineen vaihtelevat erilaisten räme- ja korpimuodostumien kanssa. Metsätyyppien kirjoon kuuluvat niin kangasmetsät kuin lehdotkin paikoin runsaine, monimuotoisuutta ylläpitävine lahopuustoineen. Oman lisänsä luonnon monimuotoisuuteen tuovat pienet purot ja norot, kostea tervaleppäkorpi sekä rehevimmillä paikoilla esiintyvät pähkinäpensaat ja kookkaatkin metsälehmukset.

Alueen hyvä luonnontila ja lahot kelot, pökkelöt ja maapuut luovat sopivat elinolosuhteet luonnonsuojelullisesti arvokkaiden vanhojen metsien lajistolle, kuten useille kääväkkäille. Pesimälintulajeista alueella voi havaita vaikkapa pyyn ja häiriöttömiä metsäalueita kaipaavan uljaan metson. Lehtokasveista alueella kasvaa värikäs kevätlinnunherne ja jalopuu metsälehmus. Alueen itäosissa on todettu myös luontodirektiivin tiukasti suojeleman liito-oravan esiintymä.

Luonnonsuojelualueella ei ole vielä opastusta, mutta siellä kulkee kyllä useita polkuja. Parhaiten alueen luontoon voi lähteä tutustumaan Sorvalammen uimarannalta käsin, vaikkapa kesäisen uintireissun yhteydessä. Polut vievät kohti Häkläjärveä ja pohjoiseen kohti Igelträskiä.