Pohjois-Leppävaara

  • Jaa Facebookissa
  • Jaa Twitterissä

29 kohdetta, 4 tietolaatikkoa, 4 km

1 Läkkitori

Vuonna 1985 rakennettu Läkkitori oli aikoinaan Espoon vilkkain. Torikaupan hiljennyttyä tienoo oli pitkään huonossa maineessa rauhattomuutensa vuoksi. Torin ja kävelyraitin pintakin kupruili vuosikaudet, kunnes koko alue kaivettiin auki 2,5 metrin syvyydeltä ja rakennettiin uudelleen vuosina 2013–15.

Kauppakeskus Galleria on myös vuodelta 1985, uudistettu 2011–12. Nyt Galleriassa toimii päivittäistavarakauppa ja parikymmentä erikoisliikettä. Gallerian kulman torni oli aikanaan taivaita kurottava maamerkki, nyt se näyttää pikkuruiselta torin toisella puolella kohoavan asuintornin rinnalla.

”Leppävaaran torni” valmistui 2010, suunnittelijana Timo Vormala. Savimaalla 58 suurpaalun varassa lepäävä 21-kerroksinen ja 68-metrinen betonitalo on Espoon toiseksi korkein asuinrakennus.

Ensimmäisen maailmansodan linnoitustöiden aikaan 1915–17 täällä oli venäläisten hevoshaka, toisen maailmansodan aikaan leppävaaralaisten viljelypalstoja. Viime sotien jälkeen urheiluseurat ja muut aktiiviset kansalaispiirit rakensivat paikalle talkoilla urheilukentän. Leppävaara-seuran 1996 paljastama muistolaatta on terveysaseman seinässä.

leppavaarangalleria.fi   

projektiuutiset.fi > Leppävaaran torni  

2 Leppävaaran raitti

Pohjois-Leppävaaran rakentaminen lykkääntyi aikanaan parikymmentä vuotta, kun 1960-luvun ylimitoitetut suunnitelmat herättivät laajamittaisen vastustuksen vanhoissa asukkaissa. Nyt alueella on varsin yhtenäinen 1980-luvun kaupunkimiljöö. Professori Olli Kivisen suunnitelmasta muokattu asemakaava hyväksyttiin kaupunginvaltuustossa äärimmäisen niukasti tasaäänin, puheenjohtajan äänen ratkaistessa.

Keskusakselina on puoli kilometriä pitkä, kaareva kävelyraitti, jonka varressa on sekä julkisia että kaupallisia palveluja. Niistä tunnetuin on teatteriravintola Alberga, joka aloitti esitykset jo 1990. Leppävaara-seura järjestää täällä Espoon suurimmat raittikarnevaalit joka syyskuun alussa vuodesta 1992. Alueen nimistö tulee Harakan työväenasutuksen ammattiperinteestä: löytyy mm. leipurin, maalarin ja muurarin kujat.

ravintolaalberga.fi 
raittikarnevaalit.fi  
youtube.com > Raittikarnevaalit 9.9.1992 

3 Ylänteen huvila

Rakennuttaja kupariseppä Mauno Fredrik Hätinen 1910-luvulla Mäkkylän puustellilta vuokraamalleen tontille. Todennäköisesti Eliel Saarinen on suoraan tai välillisesti vaikuttanut rakennuksen kansallisromanttishenkiseen arkkitehtuuriin, sillä Hätisen liike suoritti Helsingin Rautatieaseman tornin kattamistyöt. Huvilan yksityiskohdat ovat poikkeuksellisen hyvin tehdyt ja erittäin koristeelliset.

4 Laturinkallio

Kallion lakea kiertää ensimmäisen maailmansodan aikainen taisteluhauta, josta osa on viimeistelty betonoimalla ja harkkokivillä. Varustus on osa venäläisten rakennuttamaa Helsingin maalinnoituksen tukikohtaa XXVIII. Osa tulipesäkkeistä ja suojahuoneista on myöhemmin räjäytetty vahvikkeena olleita ratakiskoja uuteen käyttöön otettaessa, osa on jäänyt muuten vain rakentamisen alle. Polut ja silta ovat vuodelta 2003 ja kaupungin ylläpitämät. Avokalliolta aukeaa näköala yli Leppävaaran laakson.

Yhteinen tietolaatikko: Helsingin maalinnoitus

Venäjän Itämeren laivaston tuhouduttua Japaninsodassa Tsushimassa 29.5.1905 päätti keisari Nikolai II rakennuttaa pääkaupunkinsa Pietarin suojaksi laajan linnoitusjärjestelmän. Siihen kuuluvan Helsingin maalinnoituksen varustuksia kaivettiin vuodesta 1914 alkaen. Keisari itse tarkasti työmaan Albergassa 1915. Linnoitustöissä oli mukana suuri joukko pääkaupunkiseudun asukkaita sekä metsätöissä venäläisten Kaukoidästä tuomia hunghuuseja. Varustukset ulottuvat yhtenäisinä Vuosaaresta Westendiin. Maaliskuun 1917 vallankumouksen jälkeen työt vähitellen loppuivat.

Linnoituksen ainoa taistelu käytiin 11.4.1918 Suomen sisällissodan loppuvaiheessa saksalaisten ja Helsingin punakaartin välillä (ks. kohteet 9 ja 26). Maalinnoituksen kaikki säilyneet rakenteet ovat muinaismuistolain suojaamat.

espoonkaupunginmuseo.fi > Kuka kaivoi vallihaudat?   
novision.fi > Helsingin maa- ja merilinnoitus 1. maailmansodan aikana  
lepuski.fi > Retki Lepuskin valleille  

5 Vallikallio

Lähitienoon korkein kalliokumpare kohoaa 50 metriä merenpinnan yläpuolelle. Sitä kutsuttiin Ruotsin vallan ajoilta lähtien Orolankallioksi ja ympäröiviä tienoita Orolaksi, kunnes 1970-luvun kaavataistojen yhteydessä nimi muutettiin Vallikallioksi.

Osana Helsingin maalinnoituksen tukikohtaa XXVIII louhittiin kallioon 14 suojarakennusta, kahdeksan tuliasemaa ja paikka neljän 229 mm:n mörssärin patterille.

Sittemmin 1930-luvulla näillä kallioilla harjoitteli Mäkitiellä balettikoulua pitäneen Lullan Sundströmin liikuntabalettiryhmä ja tuotiinpa presidentinlinnan matotkin tuulettumaan tänne.

6 Ajurinmäen päiväkoti

Valmistui 2009, suunnittelija arkkitehtitoimisto Frondelius+Keppo+Salmenperä. Vapaamuotoinen rakennus kätkee sisäänsä mm. tunnelmallisen, koivulaudalla verhoillun salin. Valopiiput tuovat luonnonvalon sisätiloihin. Pihan on suunnitellut Soile Heikkinen säästäen paikalla aiemmin olleiden huviloiden vanhat omenapuut.

Päiväkodissa on neljä lapsiryhmää: Menninkäiset, Haltijat, Tiitiäiset ja Maahiset. Ajurinmäki on yksi Espoon esittelypäiväkodeista. Rakennus on esitelty myös Arkkitehti-lehdessä 2/2010 ja Rakennustaiteen museon katsauksessa.

www.afks.fi  
espoo.fi > Ajurinmäen päiväkoti 

7 Valumuotti

Metallista muottia käytettiin tykinalustojen valamiseen Helsingin maa- ja merilinnoituksen rakentamisen yhteydessä. Nyt kukkapenkkinä näköalapaikalla, jonka tosin alapuolelle rakennettu uusi kerrostalo peittää. Syreenipensas on vanhaa kantaa Harakan torpan pihasta.

Saksalaisten hyökätessä illalla 11.4.1918 kaatui täällä Orolanmäen länsirinteellä kolme harakkalaista: Heikki Himberg, Vilho Palmu sekä tämän poika, isänsä perään lähtenyt 14-vuotias Sulo Palmu. Suvun perimätiedon mukaan leski Ida Palmu haki ruumiit seuraavana päivänä ja hautasi talonsa pihaan. Sisällissodan tapahtumia Leppävaarassa ovat selvittäneet mm. Tuula Melkas ja Raija Tainio.

Viereiset 8-kerroksiset tornitalot vuodelta 1987 olivat aikanaan Leppävaaran korkeimmat. Puolipyöreitä erkkereitä voisi pitää muistona huvila-aikakauden tyylistä.

8 Åbergin talo

Rakennusmestari Johan Henrik Malkin noin vuonna 1911 rakentama, paikallisen rakennushistorian kannalta arvokas huvila on koottu Helsingistä tuoduista purkuhirsistä. Torni oli tuohon aikaan yleinen, mutta toisen kerroksen lasiveranta harvinainen ratkaisu. Talo on parhaiten säilynyt Bergansin palsta-alueen eli Harakan 1910-luvun rakennuksista.

Talossa asuivat alkuvaiheessa Leppävaaran kartanon perustaja Lauri af Heurlin ja näyttelijä Elli Tompuri perheineen. Vuodesta 1919 lähtien Helsingin rouvasväenyhdistys piti talossa lastenkotia, kunnes 1929 tontin osti Axel Herman Åberg. Nykyisin kaupungin omistama, Leppävaara-seuran aloitteesta peruskorjattu, toimii avoimena päiväkotina.

Tietolaatikko: Elli Tompuri Leppävaarassa

Näyttelijä ja radikaali kulttuuripersoona Elli Tompuri (1880–1962) syntyi Vehkalahdella Kymenlaaksossa. Hän opiskeli Helsingissä, Pariisissa sekä Wienissä tehden läpimurtonsa 1905 Salomen roolissa Suomen Kansallisteatterissa.

Tompuri avioitui pankinjohtaja Lauri af Heurlinin kanssa 1910. Saapuessaan miehensä hankkimille tiluksille Albergaan 1911 Tompuri totesi: ”Tämähän on Leppävaara.” Siitä tuli uuden kartanon nimi, vuodesta 1925 rautatieaseman suomenkielinen nimi ja sitä kautta koko paikkakunnan nimi.

Ennen päärakennuksen valmistumista perhe asui Åbergin huvilassa. Näyttämödiivasta ei kuitenkaan ollut maatalon emännäksi. Pariskunta erosi 1919 ja sen jälkeen Tompuri vieraili Leppävaarassa harvoin – kuitenkin vielä yli 70-vuotiaana hän kävi joskus Leppävaaran yhteiskoululla lausumassa.

fi.wikipedia.org > Elli Tompuri   
lepuski.fi > Kuvakulmia Leppävaaran kartanoon (Martti af Heurlin kertoo kartano perustamisesta ja elämästä)

9 Valon tammi

Alvar Valo istutti tammen 1920-luvulla isovanhempiensa talon pihaan nykyisten Lintuvaarantien ja Veräjäkallionpolun välissä. Se on kuin ihmeen kaupalla säilynyt katua levennettäessä.

Jo vuosina 1912–22 tontilla toimi Axelssonin ruokakauppa ja viime sotien jälkeen Merilehden kauppa, jossa oli apulaisena tuleva seurapiirijulkkis Tabe Slioor.

Viereisellä tontilla mäkeä alaspäin toimi vuosina 1926–31 Leppävaaran ensimmäinen elokuvateatteri, Karl Kosken perustama Kino Pirtti, jonka avajaisnäytöksenä esitettiin Ben Hur. Vahtimestarina toimi Kosken sisar Lydia Valo ja koneenkäyttäjinä tämän pojat Alvar ja Leo.

fi.wikipedia.org > Tabe Slioor  
fi.wikipedia.org > Ben-Hur (vuoden 1925elokuva)   

10 Harakan torppa

Harakka oli yksi Albergan kartanon kahdeksasta torpasta. 1860-luvun kartalla se on merkitty autioksi nimellä Gammelbacka. Myöhemmin Harakka tuli kuulumaan Albergasta 1911 erotettuun Leppävaaran kartanoon, jolloin siinä asui kartanon renkejä ja muonamiehiä. Torpan vaiheista tai siihen liitetyn Harakka-nimen alkuperästä ei ole paljoa tietoa. Rakennus purettiin 1960-luvun lopulla.

Tietolaatikko: Harakan nousu ja tuho

Bergansin Koskiset aloittivat 1907 tonttien myymisen metsäpalstaltaan, joka ulottui Orolanmäeltä pohjoiseen. Harakan torppaa sivuava polku nimettiin Valtatieksi ja ensimmäinen poikkikatu Alkutieksi. Ensimmäinen jako käsitti noin 70 tonttia ja myöhemmät vaiheet 1920-luvulle tultaessa kaikkiaan 300 lisää. Tonttien koko pieneni pohjoiseen mentäessä.

Koko alue sai nimekseen Harakka. Siitä kehittyi jo 1910-luvulla “oikea sosialistien pesäpaikka” – saati kun sisällissodan jälkeen Koskiset ottivat vastaan paljon Helsingistä häädettyjä punaisia perheitä. Harakan kunnallisseura perustettiin 1927 ajamaan Leppävaaran eroamista Espoosta yhteistyössä radan eteläpuolisen Albergan yhdyskunnan kanssa.

Leppävaaran huvilanomistajien yhdistys perustettiin 1941 paikallisten olojen kehittämiseksi ja epäkohtien korjaamiseksi. Se vastusti pontevasti Espoon jakoesityksiä ja liian tiiviinä pitämäänsä kerrostalokaavoitusta. Yhdistys toimii edelleen nimellä Lintuvaaran omakotiyhdistys ja on yksi Espoon vanhimpia kaupunginosayhdistyksiä.

Leppävaaran kaavataisteluiden yhteydessä 1960-luvulla pahamaineisen Harakan pohjoisosan nimi muutettiin Lintuvaaraksi, eteläosan Vallikallioksi ja samalla vaihdettiin kadunnimet. Alkuperäisen torpan tontti jäi Lintuvaarantien ja Harakantien risteyksen levennyksen alle 1970-luvun alussa.

lepuski.fi > Harakan palstoitus  
lepuski.fi > Värikästä boheemielämää Harakassa  

11 Hippoksen talo

Leppävaaran ensimmäinen tornitalo valmistui 1987, suunnittelija K. A. Pinomaa. Suomen Hippos ry on suomalaisen raviurheilun ja hevoskasvatuksen keskusjärjestö, perustettu 1973. Taloon on sijoittunut myös yrityksiä ja Espoon kaupungin toimintoja.

Samalla tontilla sijaitsi aikaisemmin Leppävaaran yhteiskoulun puinen, 1955 valmistunut rakennus, jossa myöhemmin toimivat myös työväenopisto sekä kauppakoulu.

hippos.fi

12 Leppävaaran kirkko

Valmistui 1979, suunnittelija Olli Kuusi, peruskorjaus 2008–09. Kirkko korkealla kalliolla suojaisine sisäpihoineen tuo mieleen vanhan luostarin. Vaikutusta vahvistavat vielä tiilimuuratut seinät ja holvaukset. Salissa on 315–450 istumapaikkaa. Urut ovat Kangasalan urkutehtaan valmistamat 1982, peruskorjattu 2010. Tontille on suunniteltu sirottelualuetta tuhkahautauksia varten.

Leppävaaran seurakunta on perustettu 1964. Siinä on nykyään noin 26 000 jäsentä.

espoonseurakunnat.fi > Leppävaara  

13 Veräjäkallio

Kallio on granodioriittia, joka muinoin tunkeutui kivisulana ympäröivän merenpohjan vulkaanisiin kiviin. Granodioriittissa nähdään tummia sulkeumia, joita se kaappasi mukaansa sivukivistä, sekä kiven pinnassa viimeisimmän jääkauden jättämiä uurteita.

Kalliolla kasvaa mäkitervakkoa, ahosuolaheinää, isomaksaruohoa, kultapiiskua ja pihlajaa, joka on muinaissuomalaisten pyhä puu.

Veräjäkallion kupeessa, noin 20 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella on Litorina-meren aikainen muinaisranta.

geologia.fi > Kivien kiertokulku  
geologia.fi > Itämeren historia  

14 Leppävaaran koulu

Rakennuksen vanhin osa valmistui Leppävaaran kansakouluksi 1939, suunnittelija Kaj Salenius. Se oli Espoon suurin koulu yli 240 oppilaallaan ja toiseksi suurin rakennus heti kivikirkon jälkeen. Koulutalo palveli sotavuosina armeijan käytössä ja kului pahoin.

Laajennuksesta 1950 huolimatta kansakoulu kärsi tilanahtaudesta, kunnes siirtyi uudisrakennukseen Veräjäpeltoon 1967. Vanhan sai käyttöönsä kansalaiskoulu, jossa oli liike-, talous- ja teknillinen linja. Vuonna 1972 Suomen kouluissa luovuttiin lauantaityöpäivästä ja leppävaaralaiset hautasivat sen juhlallisesti koulun pihaan valtakunnan median läsnäollessa.

Peruskoulujärjestelmän myötä 1977 Leppävaaran kouluun sijoittui yläaste, oppilaita oli tässä vaiheessa 703. Rakennus saneerattiin 1980–81. Nykyinen noin 300 oppilaan yläkoulu on ollut liikuntapainotteinen vuodesta 1991 alkaen ja siellä aloitettiin maahanmuuttajien integroitu opetus jo 1995.

espoo.fi/leppavaarankoulu

Tietolaatikko: Koulupolku Albergasta Veräjäpeltoon

Amalia Kiseleff perusti Albergan kartanonväen lapsille yksityisen kansakoulun 1881. Se siirtyi Espoon kunnan hallintaan 1893 ja jatkaa edelleen Boställsskolanin nimellä Mäkkylänkujalla.

Suomenkielisen väestön lisääntyessä perustettiin Kustaa Koskisen johdolla Albergan suomenkielinen kansakoulu 1906. Se toimi ensin vanhassa tuvassa nykyisen Ajurinkadun kulmassa, sitten Bergansissa, Loviselundissa ja Albergan kartanolla, kunnes oma koulutalo valmistui 1921 nykyisen Veräjäpellon koulun paikalle. Oppilaita oli tässä vaiheessa jo 99 ja opettajana Edla Sippola peräti 34 vuoden ajan. Eteisaulassa oli kaksi kirjakaappia: Leppävaaran ensimmäinen yleinen kirjasto.

Vuodesta 1937 koulun nimeksi tuli Leppävaaran suomalainen kansakoulu. Väestönkasvun myötä perustettiin Lintuvaaran koulu 1957 ja Mäkkylän koulu 1962.

Espoon ensimmäinen apukoululuokka aloitti Leppävaaran kansakoulussa 1952 ja koulun nimi muutettiin Vallivaaran apukouluksi 1957. Sittemmin Leppävaarasta on tullut erityisopetuksen edelläkävijä. Rehtori Jorma Karin johdolla luotiin 1967 kokonaisuus, jossa aivovauriolasten ja huonokuuloisten koulut, tarkkailukoulu sekä ns. normaaliluokat toimivat samassa yhteisössä. Kari sai työstään 1983 Vuoden uusmaalainen -mitalin.

Jo yli satavuotiaat juuret omaavan koulun haasteena on 1990-luvulta lähtien ollut maahanmuuttajien opetuksen kehittäminen ja opetuksen yksilöllistäminen.

15 Veräjäpellon koulu

Yhtenäinen peruskoulu muodostettiin 2012 yhdistämällä samassa pihapiirissä toimineet Veräjäpellon koulu, Vallivaaran koulu ja Veräjänkulman koulu. Oppilaita on vajaat 300. Koulu tarjoaa laadukasta perusopetusta eri kulttuuritaustoista tuleville ja mahdollistaa erityistä tukea tarvitsevien oppimisen, mukaan lukien kuulovammaiset ja vaikeista kielenkehityksen häiriöistä kärsivät oppilaat.

Päärakennus vuodelta 1967 noudattaa aikansa suunnittelunormeja. Pihalla betoniin valettu Lunakoira katsoo kuuta. Patsas kunnostettiin kesäkuussa 2005. Entisessä Veräjänkulman erityiskoulussa on julkisivussa Marjatta Weckströmin betonireliefi Fenixin horisontti vuodelta 1984.

Koululla harjoitteli vuosina 1978–2009 Veräjäpellon kuoro, joka saavutti laajaa mainetta koti- ja ulkomailla. Kuoroa johti sen perustaja, Veräjäpellon koulun musiikinopettaja Johan Perälahti.

Samalla paikalla oli aiemmin Leppävaaran kansakoulu, joka aloitti toimintansa nykyisellä Perkkaalla 1906.

espoo.fi/verajapellonkoulu  
Espoon modernin taiteen museo EMMA > Fenixin horisontti  

16 Veräjäpellonkadun huvilat

Upeasti säilyneet huvilat antavat viitteen 1910-luvun huvilayhdyskunnan tunnelmasta. Terassien rakentamisessa on käytetty muinaisrannan rantakiviä. Kadun toisella puolella on koulukampukseen liittyvä liikuntahalli ja nuorisotila.

17 Leppävaaran lukio

Perustettiin vuonna 1955 yksityisen kannatusyhdistyksen voimin Leppävaaran yhteiskouluksi, rakennus valmistui 1959. Rehtorina oli 30 vuotta Päiviö Alaranta ja kanslistina hänen puolisonsa Aira Alaranta. Edelleenkin heidän nimeään kantaa stipendirahasto.

1980-luvulla Espoon koulujen opetussuunnitelmissa korostettiin kotiseudun tuntemusta. Nykyisessä vajaan 350 oppilaan liikuntapainotteisessa lukiossa on valittavana 19 liikuntakurssia, laaja kieliohjelma sekä paljon soveltavia kursseja matemaattis-luonnontieteellisissä aineissa. Urheilulinjalla huippu-urheileva nuori voi harjoitella omaa lajiaan opiskelun ohella.

leppavaaranlukio.fi

18 Albergan rautakaivos

Malmisuonen löysivät 1840-luvun alussa kaivosmiehet Josef Hammar ja Isak Sik. Alue kuului tuolloin Albergan kartanoon. Malmin rautapitoisuus on 23–31 ‰. Sitä louhittiin vuosina 1844–51 täältä yhteensä 120 tonnia kolmesta eri kaivannosta, joista suurin on alaltaan 3 x 6 metriä ja syvyydeltään 4 m. Malmi kuljetettiin Tarvon lastauspaikalle ja laivattiin sieltä edelleen, mutta sen myynnissä oli vaikeuksia heikon laadun vuoksi. Kaivos on muinaismuistolain suojaama, nykyisin veden täyttämä ja aidattu.

19 Leppävaaran urheilupuisto

Urheilupuistossa on Espoon suurin yleisurheilustadion, jossa 8-ratainen juoksurata, nurmikenttä ja 2 800 katettua istumapaikkaa sekä 1 500 paikan avokatsomo. Katsomorakennuksessa on kuntosali ja juoksusuora.

Urheilupuistosta löytyy lisäksi tekonurmikenttiä, hiekkakenttä, tekojääkaukalo, sähly-, koripallo- ja tenniskentät, pituushyppypaikka, Angry Birds -leikkipuisto sekä nuorten aloitteesta rakennettu Suomen suurin skeittiparkki ”Moon” suunnittelijanaan Janne Saario.

Vuonna 2011 siirtyi Leppävaaraan Espoon suurin vuotuinen ulkoilmafestari Kivenlahti Rock. Alueella on myös valaistu kuntorata sekä hiihtoladut, harjoitusjäähalli, monipuolinen urheiluhalli sekä uimahalli.

Leppävaara-seura on vuosikymmeniä toivonut maauimalaa ja nyt näyttää, että toive toteutuu vuonna 2016. Samalla peruskorjataan ja laajennetaan uimahallia, joka valmistui 1969 suunnittelijanaan Osmo Lappo. Aulassa odottaa Olavi Valavuoren tiukan konstruktivistinen, punahehkuinen mosaiikkiteos Spektri vuodelta 1972.

espoo.fi > Liikunta- ja ulkoilupaikat   
jannesaario.com/Moon  
kivenlahtirock.com  
espoo.fi > Leppävaaran uimahallin peruskorjaus ja maauimala    

20 Kilon krouvi

Krogenin mäellä on ollut Kilon kartanon krouvi ainakin jo 1704. Tässä kohtaa erosivat toisistaan Kuninkaantieltä Bembölestä Helsinkiin vievä haara ja sen talvitie suoraan peltojen poikki.

Kun Helsingistä tuli pääkaupunki 1812, maantien merkitys kasvoi huomattavasti. Kilon kartanon omistajan, sotakamreeri Johan Agricolan ehdotus perustaa kestikievari hyväksyttiin 1822. Tämä korvasi vanhemman Bembölen Glimsin kestikievaripaikan ollen toinen Espoon kahdesta kievarista tuohon aikaan. 1830-luvun alussa kievari siirrettiin Gransinmäelle.

Krogenin mäellä oli asuinrakennuksia vielä 1920. Nyt jäljellä on rehevä kasvillisuus hienoine mäntyineen ja runsaasti rakennusten kivijalkoja. Lähellä Vanha maantie ylittää Monikonpuron pitkin siltaa, jonka vanhin kiviholvattu osa on mahdollisesti peräisin 1930-luvulta.

alk.tiehallinto.fi > Suuri Rantatie - Kuninkaantie  
rakennusperinto.fi > Artikkeli: Kestikievari   
Ks. yhteinen tietolaatikko Monikonpuro sivulla Alberga

21 Thorstorp

Hembygdens vänner i Alberga -yhdistyksen nuorisoseurantalo valmistui syksyllä 1911 puuseppä Landenin suunnittelemana, komealle paikalle Kilon kartanolta ostetulle tontille. Ruotsinkielinen monipuolinen kulttuuriyhdistys on vanhin Leppävaarassa toimiva yhdistys, perustettu 1909.

Kaksikerroksisen hirsirakennuksen materiaalina on käytetty mm. purkutaloa Helsingistä. Historiallisesti arvokas nuorisoseurantalo on palvellut lisäksi pienten lasten kouluna, kirjastona, kirkkona ennen Perkkaan kappelin valmistumista sekä vuosina 1915–17 venäläisten sotilaiden käytössä. Taloa on kunnostettu viimeksi 2002 ja sen saleja vuokrataan mitä erilaisimpiin tapahtumiin.

hva.fi/historik 

22 Kestikievari

Suuri kestikievarirakennus 1830-luvulta on lajinsa harvinainen edustaja, vanhin säilynyt rakennus Leppävaarassa ja visusti suojeltu. Se on erikoinen hirsinen lyhytnurkkainen, aumakatto on tiilinen, seinät pystylaudoitettu ja punamullattu.

Viimeinen kievarinpitäjä oli Viktor Ek vuodesta 1880. Paikka oli kuitenkin liian kaukana pääteiden risteyksestä, joten kestikievari siirtyi takaisin Glimsiin 1891 ja tämä rakennus muutettiin Kilon kartanon työläisasunnoiksi.

Maantien varressa on vanha kivinen kilometripylväs, joka kaipaisi kunnostamista kuten kievarikin.

rakennusperinto.fi > Kestikievari - paikka lähdön ja perillepääsyn välillä   
lepuski.fi > Leppävaaran kievarit ja krouvit  
alk.tiehallinto.fi > Mitä tapahtui kilometritolpille?   

23 Laurea-ammattikorkeakoulu

Vanha osa valmistui 1969–72 Espoon kauppakoulun, työväenopiston ja pääkirjaston käyttöön, suunnittelijat Timo ja Tuomo Suomalainen. Kauppakoulun laajennus ja muutos Laurea-ammattikorkeakouluksi 2002, suunnittelija Timo Suomalainen.

Kelloseppäkoulu muutti 2007 entiseen kirjastoon, jonka saleista aukeaa näköaloja Monikonpuron laaksoon. Pienen pääoven edessä on Erkki Kannoston omakuva Lampaankantaja vuodelta 1974, kaupungin hankkima 1979.

Laurea-ammattikorkeakoulu perustettiin 1992 Vantaan väliaikaisen amk:n nimellä. Nyt se toimii kautta Uudenmaan kuudella paikkakunnalla, opiskelijoita on 7 500. Leppävaaran kampuksella järjestetään liiketalouden, matkailu- ja palveluliiketoiminnan, tietojenkäsittelyn sekä turvallisuusalan koulutusta.

Samalla mäellä toimi vuosina 1902–67 Albergan ruotsinkielinen kansakoulu. Sen vieressä Viktor Ekin Loviselundin huvilan alakerrassa toimi Albergan suomenkielinen kansakoulu 1915–18 ja sitten Pelastusarmeijan poikakoti vuoteen 1954.

laurea.fi > Leppävaara  
emma.museum > Lampaankantaja   
kelloseppakoulu.fi > Tietoa kelloseppakoulusta   
lepuski.fi > Victor Ek ja Loviselund Albergassa  

24 Metropolia-ammattikorkeakoulu

Laaja rakennus valmistui 1988, suunnittelija Hannu Jaakkola. Linnamaisen kompleksin etupiha avautuu Vanhalle maantielle muodostaen yhtenäisen kampusalueen vastapäisen Laurean kanssa.

Espoon–Vantaan teknillinen oppilaitos perustettiin vuonna 1985 ja nimettiin vakituiseksi ammattikorkeakouluksi 1996. Metropolia-amk syntyi 2008, kun EVTEK ja Helsingin amk Stadia yhdistyivät. Nyt Suomen suurin lajissaan: opiskelijoita yli 16 000 ja opetuspaikkoja 16 ympäri pääkaupunkiseutua. Metropoliassa on kaikkiaan 67 eri koulutusohjelmaa, joista Leppävaarassa toimivat atk, maanmittaus, media, rakennusalan työnjohto, talotekniikka sekä tuotantotalouden logistiikka.

metropolia.fi

25 Nupukivenkallio

Helsingin maa- ja merilinnoituksen tarkoitus oli suojata Pietaria saksalaisten mahdolliselta hyökkäykseltä. Suomen sisällissodan lopulla saksalainen divisioona nousikin maihin Hangossa 3.4.1918 ja eteni 9 000 miehen vahvuisena kohti punaisten hallussa ollutta Helsinkiä. Sen kärki saapui 10.4. Kilon kartanon maastoon. Vastassa nykyisten Nupukivenkallion ja Ruusutorpanpuiston tukikohdissa oli noin 1 500 Helsingin ja Uudenmaan punakaartilaista sekä myös harakkalaisia siviilejä.

Albergan asemalla neuvoteltiin antautumisesta, mutta punaisten johto ei siihen suostunut ja saksalaiset jatkoivat hyökkäystä 11.4.1918 kello 16. Punaiset vetäytyivät Orolanmäkeen. Nyt saksalaiset lähtivät saartamaan rintamaa Ruukinrannan ja Harakan kautta, jolloin tappioita kärsineet punaiset joukot hajaantuivat Helsingin suuntaan.

Kallion eteläpuolelta louhittiin mukulakiveä Helsingin Mannerheimintielle vuonna 1925.

26 Leppävaaran VPK

Albergan vapaapalokunta perustettiin jo 1907, mutta sen toiminta hiipui. Nykyinen VPK aloitti 1925 ja mukana oli heti ensimmäisenä vuonna 35 jäsentä. Sen lipun suunnitteli Akseli Gallen-Kallela. Hälytysosastossa on nykyään 40 henkeä ja nuoriso-osastossa 15, pääkalustona sammutusauto tunnuksella LU131. Kannatusyhdistys perustettiin VPK:n naisosastona vuonna 1927.

Aikanaan vapaapalokunnilla oli suuri merkitys paitsi palontorjunnassa, myös eri väestönosien yhdistämisessä yhteisen edun nimissä. Nykyisin vakinaisen palokunnan reservinä on Espoossa kuusi vapaaehtoista sopimuspalokuntaa.

Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen Espoon viides aluepaloasema valmistui VPK:n viereen 2007.

leppavaaranvpk.fi 
lup.fi > Leppävaaran paloasema 

27 LähiTapiola-ryhmä

Talo valmistui 1991 Lähivakuutuksen pääkonttoriksi, suunnittelija arkkitehtitoimisto Ruokosuo. Rakennus luo miltei kansainvälistä tunnelmaa Leppävaaran pohjoiseen keskustaan. Pääoven edessä on Kari Juvan kulmikas pronssiveistos Lämmin sade vuodelta 1997. Siinä säidenhaltija nojaa optimistisesti hieman eteenpäin. Sade on tosin nyttemmin katkaistu.

Vuonna 1770 kuningas Adolf Fredrik antoi pitäjien paloapuyhdistysten perustamisesta lain, josta paikallisen lähivakuutustoiminnan lasketaan alkaneen. Vakuutusyhdistysten jälleenvakuuttajat yhdistyivät 1983 Lähivakuutus-yhtiöksi.

Tapiola-yhtiöiden juuret ovat puolestaan vuonna 1857 alkaneessa keskinäisessä vahinkovakuutustoiminnassa. Vuonna 2013 Tapiola yhdistyi Lähivakuutuksen kanssa Suomen suurimmaksi vahinkovakuuttajaksi ja 2014 ryhmään liittyi myös työeläkeyhtiö Eläke-Fennia.

lahitapiola.fi > Tietoa yhtiöryhmästä

Oheiskohteet

28 Kyyhkysmäen siirtolohkare

Kyyhkysmäki 18:n ja 20:n välissä on suuri siirtolohkare graniittigneissiä. Porausjäljistä päätellen se on räjäytyksen seurauksena haljennut ja siihen on muodostunut pieniä luolia. Siirtolohkare on ollut lasten leikkipaikka ainakin viime vuosisadan alusta lähtien.

29 Vallikadun tammi

Yksi Espoon komeimmista tammista: ympärysmitta rinnan korkeudelta mitattuna yli 3 metriä, ikää yli 350 vuotta. Rauhoitettu 9.8.1956. Tammi on monien kelttiläisten, germaanisten ja itämerensuomalaisten kansojen pyhä puu, esiintyy mm. Kalevalassa.