Tuomarila-Suna

  • Jaa Facebookissa
  • Jaa Twitterissä

Tuomarila - Suna

25 kohdetta, 5 km

Nykyinen Tuomarila oli 1900-luvun alussa metsää sekä Domsin, Sunan, Dahlin, Jofsin ja Kirstin maatilojen takamaita. Nämä palstoitettiin vaiheittain 1910–40-luvuilla.

Tuomarilasta tuli suomenkielinen saareke ruotsinkielisen väestön keskelle. Tästä kertovat kutsumanimet Siberien ja Finn-Amerika. Tuomarilalaiset eivät juurikaan saaneet Espoon kunnalta apua asioidensa hoitamisessa. Niinpä he toimivat enimmäkseen itsenäisesti ja talkoohenki oli voimakasta.

1 Tuomarilan asema

Rantaradan valmistuminen 1902 ennakoi asutuksen leviämistä sen varsilla. Domsbyn yhdyskunnan asukkaat kävivät töissä Helsingissä ja kulkeminen oli hankalaa Espoon aseman kautta. Oma seisake saatiin 1931 ja samana vuonna otettiin käyttöön Tuomarilan suomenkielinen nimi Ragnar Erikssonin ehdottamana.

Asemarakennuksen on suunnitellut Thure Hellström 1936. Tuomarilalaiset keräsivät tontin ostoon 8 000 markkaa keskuudestaan ja Espoon kunta osallistui 2 000 markalla. Tontti luovutettiin sitten rautatiehallitukselle. Nykyisin asema on vuokrattuna Espoon tuomiokirkkoseurakunnalle.

Tietolaatikko: Asemanseudun teollisuutta

Jo ennen Tuomarilan seisakkeen avaamista radan pohjoispuolella mäellä toimi 1922–27 pieni lasihytti, jossa valmistettiin pulloja. Sodan aikana aseman lähellä toimi pilketehdas ja myös ruutitehtaasta on maininta radan varressa. Maalitehdas Teknos aloitti entisessä kanalassa asemaa vastapäätä vuonna 1948. Raaka-aineet ja valmiit tuotteet toimitettiin Tuomarilan asemalta, jossa juna pysähtyi vain pariksi minuutiksi. Vuonna 1950 valmistui uusi tehdas Pitäjänmäelle.

Teknos.fi

2 Kulovalkean asuinalue

Uuden asuinalueen rakentaminen radan pohjoispuolelle aloitettiin 2004. Perinteistä ja yhtenäistä ilmettä luovat aumakatot sekä talojen lämpimät värit. Kulovalkean nimi perustuu vanhaan paikannimistöön: torpannimeen Brännbacka sekä niitynnimeen Brännängen, jotka kantavat viestiä maan kulottamisesta tai kuivan rinneniityn kulottumisesta.

Nykyisen Kulovalkeantien mutkassa aseman lähellä toimi huvilanomistajien kaivo-osuuskunta, joka myytiin Espoon kaupungille vasta uusien talojen rakentamisen yhteydessä.

3 Brännbackan torppa

Rautatien rakentaminen 1900-luvun alussa toi suuren määrän eri ammateissa päteviä työmiehiä Espooseen. Jotkut heistä jäivät perheineen asumaan paikkakunnalle. Johan Emil Kaven muutti vaimonsa Ida Marian sekä perheensä kanssa torppaan, joka kuului alkujaan Karvasbackan kylän Ersin tilaan.

Torppa on vieläkin jäljellä rautatien ja moottoritien kainalossa Kauniaisten puolella kunnanrajaa ja on Tuomarilan tienoon vanhin säilynyt rakennus.

4 Björkbacka

Taitekattoinen hirsihuvila valmistui 1912 Jofsin tilasta erotetulle tontille. Keihäsaiheiset päätykoristeet ovat epätavalliset. Espoon maalaiskunta osti lokakuussa 1919 huvilan lastenkodiksi 100 000 markalla. Vuodesta 1941 talossa toimi suomenkielinen kansakoulu ennen Tuomarilan koulun rakentamista. Päärakennus ja suurin piharakennus on suojeltu.

5 As.oy Espoon Jatulintarhat

Valmistui 2008, suunnittelijat Kirsti Sivén ja Asko Takala. Arkkitehtuurikilpailun 2005 voittaneeseen ehdotukseen perustuva kortteli muodostuu paikalla muuratuista, funkishenkisistä erillis- ja paritaloista sekä kerrostaloista. Kokeilun tavoitteena oli osoittaa kustannustehokkaita ja viihtyisiä ratkaisuja kaupunkimaiseen kivitalorakentamiseen.

Kivitaloinfo.fi > Jatulintarhat

6 Huminaa-patsas

Taiteilijaprofessori Armas Hutrin toteuttama patsas hankittiin Tuomarila-seuran aloitteesta Helsingin kulttuurikaupunkivuoden 2000 yhteydessä. Patsas kuvaa suomalaista kuusipuuta, joka tarjoaa juurellaan suojaisan lepopaikan.

7 Kaksi huvilaa

Kiilupolku 4 ja Tuomarilankatu 3. Kauniisti ylläpidetyt asumahuvilat näkyvillä paikoillaan nauttivat asemakaavan suojelua.

Kiilupolun päässä Tuomarilankallion töyräällä on vuonna 1945 valmistunut hirsinen ”alppimaja”, joka tyyliltään edustaa Espoon keskuksessa harvinaista erämaaromantiikkaa. Vastaavia on totuttu näkemään Nuuksiossa tai Bodom-järven ympäristössä.

Tuomarilankatu 3 puolestaan edustaa alueen vanhinta rakennuskantaa. 1900-luvun alussa valmistuneessa asuinrakennuksessa on hienot jugend-tyyliset ikkunat sekä ajalle tyypilliset jyrkät kattomuodot. Viereen nykyiseen Tuomarilankatu 6:en tuli Erikssonin Alfa-kauppa 1930-luvulla ja 1940-luvulla vastapäätä Elanto.

8 Tuomarilan VPK

Perustettu 1929 nimellä Södrikin VPK, nimenmuutos 1938. Tontti hankittiin 30-luvun puolivälissä, jolloin rakennettiin kalustovaja ja tanssilava kooltaan 20 x 20 m. Palokunnantalo oli Tuomarilan sydän. Se rakennettiin koko kylän talkoilla 1950, työtunteja kertyi 15 000. Talossa toimivat Varuboden, posti ja kampaamo sekä vuoteen 1972 saakka Alénien elokuvateatteri, jossa oli irrotettavat penkit, joten tilassa voitiin järjestää myös iltamia ja teatteriesityksiä sekä pelata sulkapalloa.

VPK:n hälytysosastoon kuului 10–20 henkeä ja sillä oli vuosittain keskimäärin 10 lähtöä. Naisosasto toimi vuodesta 1935. Pelastustoiminta loppui 2012 jäsenmäärän vähenemisen vuoksi, mutta yhdistys jatkaa edelleen toimintaansa.

Tuomarilan VPK

Tuomarilan Urheilijat perustettiin VPK:n kalustovajassa 1945 Venno Kaislan johdolla. Seura harjoitti yleisurheilua ja talvilajeja, nykyään pääpaino on salibandyssä.

Tuomarilanurheilijat.fi > Seuran historia

VPK:lla perustettiin myös Tuomarilan Omakotiyhdistys 1966, nykyään Tuomarila-seura. Alkuvaiheessa sen asialistalla olivat kaavoitus- ja tiekysymykset, sittemmin toimintamuotoina mm. kotiseuturetket ja Tuomarila-päivät.

Tuomarila seura ry

Kino Tuomarila toimi talossa Reijosen perheen hoitamana 1978–2012 ollen Espoon viimeinen vanhanajan elokuvateatteri. Myös Urheilu Liljeström sekä Etappi-kioski ovat lopettaneet.

Tietolaatikko: Tuomarilan elokuvaviikot

Tuomarila-seura ja alueen yhdistykset järjestivät Kino Tuomarilassa kahdeksan elokuvaviikkoa vuosina 2005–12. Ensimmäinen oli Aki Kaurismäki -viikko, viimeiseksi jäi Risto Jarva -viikko. Elokuussa 2013 järjestettiin vielä elokuvapäivä.

Elokuvaviikoilla nähtiin vierailijoina useita tunnettuja näyttelijöitä ja ohjaajia, kuten Lasse Pöysti, Åke Lindman, Esko Salminen, Matti Kassila, Kati Outinen, Kaisa Rastimo sekä tuomarilalainen Lasse Naukkarinen, joka on ohjannut ja kuvannut Tuomarilasta vuonna 2009 dokumenttielokuvan Arvostetulla alueella.

9 Kaksoiskivi

Kaksoiskiventie 48. Tie on saanut nimensä kahdesta suuresta graniittisesta siirtolohkareesta. Ne ovat kulkeutuneet yksityiselle tontille mannerjään mukana koillisesta viime jääkauden aikana. Kivet ovat eräitä Espoon suurimpia, mutta niitä ei ole rauhoitettu luonnonmuistomerkkeinä.

10 Hutrin ateljeekoti

Kuvanveistäjä Armas Hutri on syntynyt 1922 Jääskessä Karjalan kannaksella. Hän haavoittui talvisodassa saaden aivovamman, mutta pääsi silti Taideteolliseen keskusopistoon Ateneumiin, josta valmistui 1952. Hänen töissään on usein luontoaihe. Niitä on esillä julkisilla paikoilla sekä taidemuseoissa kotimaassa, eri puolilla Eurooppaa sekä Yhdysvalloissa ja Kanadassa, jossa mm. lentoon nousevia kurkia esittävä viisi metriä korkea suomalaisten siirtolaisten muistomerkki. Hutri sai taiteilijaprofessorin arvonimen 1976.

Armas Hutri rakensi omin käsin ateljeekodin Tuomarilaan vuonna 1959 ja sen yhteyteen taidevalimon, jossa on itse valanut suuretkin pronssiveistoksensa. Vuosina 1992–97 hän kunnosti kodikseen Perniöön uuden taiteilijatalon, jossa näyttelytoiminta jatkuu.

Wikipedia.org > Armas Hutri

11 Kivikautinen asuinpaikka

Tahkorinne 1. Yksityisen tontin keskikohdalta, noin 25 metrin korkeudelta nykyisestä merenpinnasta on löydetty tyypillistä kampakeramiikkaa ajalta noin 2800 e.a.a.

12 Ruuhen löytöpaikka

Sunan tilan mudanottopaikalta vähän matkan päästä nykyisestä parkkipaikasta löydettiin 1910-luvulla esihistoriallinen ruuhi. Sitä säilytetään Museoviraston keskusvarastossa Orimattilassa. Vastaavanlainen ruuhi on Espoon kaupunginmuseon talomuseo Glimsissä.

Tietolaatikko: Keskuspuisto

Pinta-ala 880 hehtaaria, ulottuu Henttaalta Vanttilaan. Espoon keskuspuisto on virkistykseen ja ulkoiluun tarkoitettu kaupunkimetsä, laaja ja yhtenäinen viheralue. Sen kautta kulkee maakunnallisesti merkittäviä ekologisia käytäviä ja lukuisia ulkoilureittejä. Hyvinä lumitalvina tässä kohdin on Espoon kaupungin ylläpitämä päälatu. Latuverkosto jatkuu etelään Finnooseen ja pohjoiseen Kauniaisten Kasavuoreen, Oittaalle ja edelleen aina Nuuksion kansallispuistoon saakka.

Tuomarilan Urheilijat -seura rakensi 20 metrin hyppyrimäen Pitkänotkon Kirjomäkeen talvella 1948–49. Kirstin tilan isäntä Erik Segersven lahjoitti puut ylämäen rakentamiseen talkootyötä vastaan. Hän tuli katsomaan kilpailuja mustan Toskahevosen vetämällä kirkkoreellä. Mukana oli usein myös vaimo. Infotaulu.

13 Tuomarilan tammi

Palotie 22. Yksityisellä tontilla kasvava tammi on yli 30 metriä korkea ja hyväkuntoinen, rauhoitettu 7.4.1987. Korkealta mäen rinteestä se näkyy kauas tielle. Tammi on monien kelttiläisten, germaanisten ja itämerensuomalaisten kansojen pyhä puu, esiintyy mm. Kalevalassa.

14 Päiväkoti

Valmistui 2008, suunnittelijat Claudia Auer ja Niklas Sandås. Pihan puoleisen julkisivun väritys luo päiväkodille vahvan ja tunnistettavan ilmeen, joka jatkuu myös sisätiloihin. Päiväkodissa on tilat viidelle ryhmälle. Aulatilojen mitoitus mahdollistaa myös yhteiset leikit.

Kaupunkilaiset voivat vuokrata päiväkodin salia käyttöönsä, sillä sinne on oma sisäänkäynti. Rakennus on esitelty useissa kansainvälisissä arkkitehtilehdissä sekä New Yorkin Modernin taiteen museon järjestämässä näyttelyssä ”Playful Finnish Design” vuonna 2009.

Tuomarilan päiväkoti

15 Tuomarilan koulu

Tuomarilassa aloitti suomenkielinen kansakoulu tammikuussa 1939 yksityisen kannatusyhdistyksen perustamana nykyisen Pitkännotkontien ja Sunankaaren risteyksessä. Kunnanvaltuusto ei myöntänyt koululle avustusta, mutta se jatkoi tuomarilalaisten talkoohengen turvin talvisodan yli. Vuonna 1941 koulu siirtyi Espoon kunnan kouluksi ja sai tilat Björkbackasta.

Nykyinen Tuomarilan koulurakennus valmistui 1959, suunnittelijoina arkkitehdit Meller ja Rauhala. Kyläkoulumaisessa alakoulussa on 160 oppilasta. Tuomarilan koulussa painotetaan hyvää perusopetusta, yhteisöllisiä taitoja ja käytöstapoja.

Tuomarilan koulu

16 Mormonien seurakuntakeskus

Amerikkalaisperäisen Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon Espoon 1. ja 2. seurakunnan toimipiste sekä sukututkimuskeskus.

Mormonit.fi  

17 Yläkalliontie

Tiivis ja matala omatoimisen rakentamisen kokeilualue 1970–80-lukujen taitteesta. Alueella on rivi-, omakoti- ja pientaloja, jotka asukkaat ovat itse urakoineet ”hartiapankilla” pienille tonteille.

Tiiviin, kaupunkimaisen pientaloasumisen perinne on pitkä, mutta se katkesi Suomessa modernistisen lähiörakentamisen huippuaikoina. Kuitenkin joka vuosikymmenellä on tehty yksittäisiä kokeiluja pienimuotoisen kaupunkirakenteen toteuttamiseksi.

18 Solisevanpuro/Skvatterbäcken

saa alkunsa pienistä latvahaaroista, jotka keräävät vetensä Kauniaisten keskustasta saakka sekä Kasavuorelta ylimmillään 40 metrin korkeudessa merenpinnasta. Puro laskee Finnobäcken-nimisenä Nuottalahteen. Pituutta pääuomalla on Ymmerstan ja meren välillä noin 9 km.

Puron vesimäärä on vähentynyt hulevesien tultua ohjatuksi viemäreihin, mutta se saa sivupuroineen onneksi täydennystä kuivina kausina lukuisista pienistä lähteistä. Finnobäckenissä esiintyy luonnostaan purokatkaa ja Virtavesien hoitoyhdistys on istuttanut siihen taimenta sekä kunnostanut kutupaikkoja.

Pitkänotkossa puron keskijuoksulla on paikallisesti arvokas tulviva luhta-alue Långsnåträsket.

Virtavesi.com > Finnoonoja

19 Sunan koulu

Valmistui 1985, suunnittelija arkkitehtitoimisto Kari Järvinen ja Timo Airas. Koulurakennus on tyyliltään onnistuneesti postmoderni. Sisäpihan julkisivu jäljittelee kylänraittia jyrkkine talojen kattoineen. Rakennusmassa on jaettu moneen osaan, jolloin auringonpuoleiselle pihalle syntyy ihmisläheinen mittakaava. Noin 200 oppilaan alakoulussa painopistealueina ovat matematiikan ja musiikin opetus.

Sunan koulu

20 Ankkapuisto

Hösmärinniityn leikkipuiston varustus on uusittu viimeksi 2013. Avoimella niityllä on kaksi nurmikenttää sekä talvisin luistinrata.

Toteemipaalun nokassa istuu ankka, josta puiston kutsumanimi. Ankkapuisto on etenkin lasten ja nuorten suosiossa. Espoon keskuspuistoon pääsee ulkoilureittiä pitkin, talvella asukkaiden ylläpitämää latua.

21 Hösmärinmäki

”Kirstin pientaloalueen” rakentaminen aloitettiin 1976. Se muodostuu viidestä tiiviisti rakennetusta osa-alueesta Sunankalliossa ja Hösmärinmäessä. Näissä on yhteensä 500 asuntoa eri elämäntilanteisiin 39 m2:n kaksioista aina 122 m2:n perheasuntoihin saakka. Pysäköinti on järjestetty kunkin ”solun” keskelle, jotta pihat saadaan pidettyä vehreinä. Hankkeen toteutti ruotsalainen Tiefundamentti, joka oli aikaisemmin suuntautunut maa- ja vesirakentamiseen: mm. kaivanut Päijännetunnelin.

22 Hösmärinpuiston koulu ja päiväkoti

Valmistui 2005, suunnittelija Yrjö Suonto. Kaksikerroksisen puurakennuksen massa kiertyy suuren sisäpihan ympärille. Koulun ja päiväkodin integroiminen samaan rakennukseen oli tuolloin uutta ajattelua kunnallisessa lähipalvelurakentamisessa. Sillä saavutetaan hyötyjä niin toiminnallisesti kuin tilojen kohonneen käyttöasteen kautta.

Hösmärinpuiston koulu

23 Vanha urkurakentamo

Jalmari Virtanen perusti puusepänverstaan kesämökilleen nykyiseen Joupinlaaksoon 1937. Yritys valmisti ja kunnosti täällä tyylihuonekaluja. Virtasen pojista Veikko opiskeli kanttori-urkuriksi. Hän aloitti urkujen rakentamisen isänsä verstaalla 1951 ja palautti Suomeen pitkään unohduksissa olleen mekaanisen soittokoneiston rakentamisen taidon. Urkurakentamo Veikko Virtanen Oy on nykyään maan johtava kirkkourkujen valmistaja. Se muutti 1987 Järvenperään, jossa toimii jo seuraavan sukupolven johdolla. Veikko Virtasen valmistamat urut on mm. Turun ja Espoon tuomiokirkoissa.

Uvv.fi

24 Jouppi

Jouppi-nimisiä katuja löytyy alueella, jossa oli Jofsin tilan peltoja. Tilan päärakennus sijaitsi nykyisen rautatien pohjoispuolella lähellä radanylitystä. Jofs oli yksi viidestä Södrikin kylän kantatilasta, joiden maille koko Espoon keskus on rakentunut.

Puumerkkiä (bomärke) käyttivät tilanomistajat 1800-luvulle saakka, sillä sitä ennen ei oltu yleisesti kirjoitustaitoisia. Toisin kuin muualla, Espoossa puumerkki oli alusta alkaen tilakohtainen. Puumerkkejä käytettiin niin kiinteän kuin irtaimen omaisuuden merkitsemiseen ja mm. käräjäpöytäkirjojen allekirjoittamiseen.

1900-luvulla lähistön suomenkieliset asukkaat kutsuivat taloa nimellä Joussi, mutta asemakaavan paikannimissä on käytetty vastinetta Jouppi.

Lähistöltä on löydetty kaksi kivikirvestä: toinen Joupinkallion eteläpuolelta, Sunan tilan pellolta nykyisen Joupintien mutkan vaiheilta ja toinen pohjoisesta, Tuomarilankallion länsipuolisesta laaksosta.

25 Kallioleikkaus

Näkyvissä on suonigneissiä, joka on saviperäinen seoskivi muinaisen meren pohjasta. Siihen on tunkeutunut tulivuoresta purkautuneita karkearakeisia, graniittisia pegmatiittijuonia. Kivilajit ovat sekoittuneet svekofennisessä vuorijonopoimutuksessa 1 900 miljoonaa vuotta sitten noin 10 km:n syvyydessä 750 asteen lämpötilassa. Eroosio sekä kolme jääkautta ovat vähitellen kuluttaneet vuoret pois. Lopuksi kalliota on leikattu katulinjauksen mahdollistamiseksi ja kauniin kivilajikuvion tuomiseksi esille, kaikkien ohikulkijoiden iloksi.