Viikon nimi 29/2016: Kuninkainen – Konungsböle

  • Jaa Facebookissa
  • Jaa Twitterissä
22.7.2016 klo 13.24

Turuntietä kulkiessa tulee vastaan mahdollisuus kääntyä kohti etelää Kuninkaisiin. Jalopuut huojuvat tienvierillä ja kyltti kieltää alueelle ajon huvin päiten – kieltoa uhmaavaa ovat vastassa siniveristen lisäksi ritareiden valvovat silmät. Kuninkaat ja ritarit tosin seikkailevat alueella nyt vain nimistössä, mutta onko joskus voinut nähdä kruunupään kävelyllä tammien alla? Ilmeisesti ei. Luultavimmin Kuninkaisten osa-alueen nimen taustalla on alueen ainoa kuninkaan luvalla perustettu uudistalo.

Nimen kuninkaallinen viittaus siis selittyy todennäköisimmin sillä, että kylän ensimmäisen talon rakentaja on saanut tonttimaansa kuninkaalta, ei muiden tapaan emäkylältä. Toinen mahdollinen selitys on, että ensimmäisestä asukkaasta on käytetty henkilönnimeä Konung. Loppuosa böle tarkoittaa joka tapauksessa uudisasutusta.

Ensimmäiset kirjalliset merkinnät Konungsbölen kylästä ovat 1500-luvulta, jolloin nimi on esiintynyt muodoissa Konungzböle (1533), Konungsbölby (1543) ja Kunghsböle (1556). Kylä on ollut osa Haapalahden emäkylää, kunnes autioiduttuaan 1600-luvulla se on siirtynyt osaksi Kiloa. Alkuperäinen tonttimaa on ollut nykyisen Ruusutorpan koulun kupeessa Leppävaarassa, minkä vuoksi nimellä Konungsböle onkin viitattu aina 1960-luvulle asti huomattavasti nykyistä laajempaan alueeseen nykyisestä sijainnista Karakallion eteläpuolelta kohti itää. Käännösmukaelma Kuninkainen kehitettiin 1960-luvulla, ja maanmittaushallitus vahvisti kylännimiparin vuonna 1965. Nykyään nimi on käytössä Kilon osa-alueen nimenä.

Alueen nimistössä siis seikkailevat arvovaltaisessa seurassa ritarit, kreivit ja herttuat, esimerkiksi nimissä Herttuankuja – Hertigsgränden ja Ritarinpuisto – Riddarparken. Nämä teemanimet on annettu harkitusti alueennimeen sopien 1970-luvulta alkaen. Lisäksi alueennimi näkyy useissa alueen paikannimissä, kuten nimissä Kuninkaistentie – Konungsbölevägen sekä Kuninkaistenkallio – Konungsböleberget.

(Laura Ukskoski, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus 2016.)