Luukki – Luk

  • Jaa Facebookissa
  • Jaa Twitterissä

Luuk on ollut 1600-luvun alussa talon isäntänä olleen Lukas Sigfridssonin mukaan nimetty talo Sötbyn kylässä. Kylän nimi tosin on vaihdellut; asiakirjoihin on merkitty esimerkiksi Smetzby (vuonna 1540), Sottby (1558), Söötheby (1566) ja Smedz by eller Soutteby (1575). Luukin ja Sötbyn talot yhdistettiin ja viimeistään 1700-luvulla alkoi Sötby-nimen rinnalla kulkea nimi Luk myös kylännimenä. Maanmittaushallitus vahvisti nimiparin Luukki – Luk viralliseksi kylännimeksi vuonna 1965, joskin suomenkielinenkin vastine oli käytössä jo aiemmin.

1700-luvulta alkaen tunnetaan myös aiemmin Lahnajärvenä eli Lahnuksena tunnettu järvi nimellä Luukinjärvi, tosin keskustelua on herättänyt se, pitäisikö järvennimen oikeastaan ”alkuperäisemmin” olla Luukkaanjärvi.

Nykyinen Luukki on lähinnä ulkoilumahdollisuuksistaan tunnettu, mutta siellä on myös jonkin verran asutusta, etenkin Nemlahti-nimisellä osa-alueella. Lähes koko alueen nimistö perustuu perinteisiin paikannimiin.

Luukinjärven rantametsän luonnonsuojelualuetta.

Nimiartikkeleita Luukista

Mustinala

Ruotsinkytö

Utisuo

Mustinala

Luukin ulkoilumajan länsipuolella sijaitseva golfkenttä on aiempaa viljelysaukeaa. Alueen eteläosaa on kutsuttu nimellä Mustinala (tai Mustiala). Nimestä on tallennettu paikannimikokoelmiin erilaisia muotoja: suomenkielisillä "Mustiala", "Mustiaho", "Mustinalla"; ruotsinkielisillä "Mustinal", "Mustinala". Nimi on peruskartassa ja Espoon opaskartassa muodossa Mustinala.

Tietoja nimestä ja sen taustasta on Jaana Porkan pro gradu -tutkielmassa Pohjois-Espoon kulttuurinimiä (2006). Nimi on kirjattu isonjaon karttaan 1700-luvun lopussa muodossa Mustianahlo.

Nimen alkuosa tulee ilmeisesti sanasta musta. Mustin-alkuisia nimiä on myös lähipitäjissä (esim. Mustinsuo Vihdissä, Nurmijärvellä ja Lopella). Näissä Mustin-nimissä ei ole kyse adjektiivin musta superlatiivista mustin (musta : mustempi : mustin), vaan jostain toisenlaisesta nimen äänteellisestä muuntumisesta, kuten (Musta- >) Musti- > Mustin-. Nimeämisperusteena Musta-, Musti(n)-nimissä voi olla paikan varjoisuus tai muu tummuus. Nimen loppuosa tulee ehkä suomen sanasta alho (merkitys 'notko'), mutta ajan mittaan yhteys siihen sanaan on hämärtynyt.

(Viikon nimi 48/2009. Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus.)

Ruotsinkytö

Luukin golfkentän alueen vanhoja viljelysnimiä ovat muun muassa Mustinala ja Ruotsinkytö.

Ruotsinkytö on tarkoittanut peltoaluetta viljelyaukean pohjoisosassa.

Paikannimikokoelmien mukaan suomenkieliset ovat käyttäneet nimeä murremuodoissa "Ruatsinkytö", "Ruotsinkytö" ja "Ruattenkytö" ja ruotsinkieliset suunnilleen muodoissa "Ruottenkytö" ja "Ruatsinkytö".

Isonjaon kartassa 1780 nimi on muodossa Ruotin Kytö äng (tai: Routin Kytö äng). Tietoja nimestä ja sen taustasta on Jaana Porkan pro gradu -tutkielmassa Pohjois-Espoon kulttuurinimiä (2006).

Ruotsi(n)-alkuisia paikannimiä on muuallakin Uudellamaalla, vaikka ne eivät olekaan kovin tavallisia. Nimen Ruotsinkytö ovat antaneet suomenkieliset. Nimeämisperusteena lienee ollut, että pelto on ollut ruotsinkielisten raivaama. Sittemmin kylän ruotsinkieliset ovat omaksuneet suomenkielisten käyttämän nimen myös omaan käyttöönsä.

Luukki sijaitsee vanhalla kielirajavyöhykkeellä, ja kylässä ja lähiseudulla on asunut sekä suomen- että ruotsinkielisiä.  Monet asukkaat ovat olleet kaksikielisiä, ja nimiä on lainattu kielestä toiseen. Lainattaessa nimiä on usein voitu hieman mukailla äänteellisesti.

(Viikon nimi 49/2009. Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus.)

Utisuo – Utimossen

Mustinalan ja Ruotsinkydön lähellä Luukin kartanon peltoaukean luoteiskolkasta metsään työntyvää, alavalta osaltaan suoperäistä viljelysalueen uloketta on kutsuttu suomenkielisellä nimellä Utisuo ja ruotsinkielisellä nimellä Utimossen (ääntämys murteessa "utimosa"). Paikalla on nykyisin koirahaka. Alue on osin metsittynyt ja osin säilynyt avoimena.

Nimen taustaa ei tiedetä. Jos suomenkielinen nimi on kantanimi, Jaana Porkan mukaan (Pohjois-Espoon kulttuurinimiä 2006) se voi liittyä sanaan utikko 'vaikeakulkuinen paikka, suoniitty'. Mutta jos sittenkin ruotsinkielinen nimi on vanhempi, taustalla lienee ruotsin sana ute, jolloin nimi viittaisi kai paikan syrjäiseen sijaintiin.

(Viikon nimi 50/2009. Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus.)