Latokaski – Ladusved, Latokaskenniitty – Ladusvedsängen

  • Jaa Facebookissa
  • Jaa Twitterissä

Latokaski – Ladusved

Latokaski vahvistettiin kaupunginosannimeksi 1.3.1976. Köklaxin ja Fantsbyn kyläläiset tunsivat alueen nimellä Ladusved jo silloin, kun se oli asumatonta kylien takamaata. Murteessa nimi oli oikeastaan Lädusved, äännettiin suunnilleen "ledusve". Sillä tarkoitettiin vanhastaankin varsin laajaa aluetta, johon sisältyi sekä metsää että viljelyksiä.

Nimi Ladusved koostuu 'latoa' ja 'kaskea' merkitsevistä sanoista, joten sille muodostettu suomenkielinen vastine on sen tarkka käännös. Menneinä vuosisatoina näitä tienoita kaskettiin, ja tämä kaskimaa sai nimensä ladostaan tai ladoistaan. Nimi on asiakirjojen mukaan ollut olemassa ainakin jo 1700-luvun puolessavälissä, ja kansanomaisen nimistön keruussa 1969 se oli edelleen elävässä käytössä.

Latokaski – Ladusved otettiin 1970 kaava-alueen nimeksi, ja se painettiin samana vuonna alueennimenä Espoon opaskarttaan. Latokaski on käytössä kadunnimenäkin alueen keskustassa. Alueelle syntyneestä omakotiasutuksesta oli puhuttu myös nimillä Teerelä ja Teerimäki, mutta 1970 Espoon nimitoimikunta katsoi, ettei niitä voitu käyttää, koska lintuaihepiiri kuului Lintuvaaraan, Leppävaaraan ja Karakallioon. Latokasken nimestä ja kaskeamishistoriasta saatiin tänne oma aihepiiri, joka tuotti suuren määrän kaavanimiä, kuten Huhtakoukku, Ohrakaski ja Kulolaakso.

(Viikon nimi 43/2004. Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus.)

Latokaskenniitty – Ladusvedsängen

Nöykkiön ja Latokasken välissä on laaja rakentamaton alue, joka on nykyisinkin suurelta osin viljelymaata. Alue on saanut Latokasken asuinalueen nimen mukaan nimen Latokaskenniitty – Ladusvedsängen. Nimen on suunnitellut Espoon nimitoimikunta 1971. Nimi on ollut Espoon opaskartassa vuodesta 1984.

Peltoaukean koillislaidalla Kukkumäen kupeessa on asemakaavassa monikollisessa muodossa oleva puistonnimi Latokaskenniityt – Ladusvedsängarna (1992). Kaupunginosannimi Latokaski – Ladusved on saatu vanhasta viljelysnimestä Ladusved.

(Viikon nimi 36/2007. Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus.)

Latokasken paikannimistö

Tutkielma, koulutyö 
Riikka Kuusilehto 2003

1. Johdanto

Jokaisella alueella on sille ominainen nimistönsä. Usein nimet eivät ole syntyneet sattumalta, vaan paikannimistöstä on pyritty muodostamaan yhtenäinen kokonaisuus, joka yleensä liittyy alueen historiaan. Tämä voidaan huomata esimerkiksi Latokasken paikannimissä, jotka juontavat juurensa maanviljelyssä käytettyyn kaskeamiseen ja latoihin.

2. Paikannimet

Paikannimi on erisnimi, joka tarkoittaa tiettyä paikkaa, ja erottaa sen muista paikoista. Paikannimet ovat yleensä yhdyssanan tyyppisiä ilmauksia, (Vahtola: Paikan nimi – paikan muisti s. 4) esimerkiksi Pellavakaski tai Tyrskyvuori. Nimiä ei anneta sattumanvaraisesti, vaan perustellusti ja suunnitellusti, sillä jokaiselle alueelle halutaan luoda yhtenäinen nimistö. Esimerkiksi Espoon Haukilahden kadut on nimetty kalojen mukaan, ja Matinkylän kadut puolestaan miesten ja naisten nimien mukaan.

2.1. Nimistö pohjautuu alueen historiaan

Nimet eivät kuitenkaan ole pysyviä, vaan ne muuttuvat ajan kuluessa ja ympäristön muuttuessa. Sirkka Paikkala kirjoittaa, että jos alue on tiheään rakennettu, vanha paikannimistö ei riitä koko verkostolle. Tällöin joudutaan miettimään yhteistä kokonaisuutta, jonka mukaan alue voidaan nimetä uudelleen. Usein tällaisissa tilanteissa turvaudutaan seudun historiaan tai vanhoihin nimiin liittyviin tarinoihin. (Nimien suunnittelun lähtökohtia s. 25).

Ritva Liisa Pitkänen kirjoittaa, että paikannimillä on ainutlaatuinen historiallinen dokumenttiarvo, sillä ne kertovat paikan menneisyydestä. Kun selvitämme nimien taustaa, saamme arvokasta tietoa paikallisesta kulttuurista ja historiasta (Perinnäinen paikannimistö s. 11).

3. Paikannimistö Latokaskessa

Etelä-Espoossa, Espoonlahden suuralueella sijaitsee Latokaski. Nimistösuunnittelija Marja Viljamaa-Laakso on perehtynyt Latokasken historiaan ja nimistöön. Hän kertoo, että alueelle muodostui vuosisatojen kuluessa torppa-asutusta ja peltoa raivattiin kaskeamalla. Nimi Ladusved (suom. Latokaski) tunnetaan 1700-luvulta alkaen, ja se perustuu alueen kaskimaahan ja latoihin. 1900-luvun alussa alueelle syntyi Teerimäen tila, jonka mukaan aluetta alettiin kutsua Teereläksi. Tiet oli nimetty metsäkanalintujen mukaan, esimerkiksi Riekkotie ja Metsotie.

3.1. Miten Teerelästä tuli Latokaski?

Viljamaa-Laakso kertoo, että 1970-luvulla Espoo alkoi kaupungistua, ja Teerelään rakennettiin pientaloasutusta. Vanha tieverkko uudistettiin, ja alue täytyi nimetä uudelleen. Usein vanhoja paikannimiä ja historiaa hyödynnetään paikannimeämisessä, ja niin kävi myös nykyisen Latokasken kohdalla.

1970-luvulla Espoon nimistötoimikunta päätti muodostaa uuden nimistön alueen alkuperäisestä kulttuurista eli kaskeamisesta. Teerelään pohjautuvaa lintuaihetta ei haluttu jatkaa, sillä sitä oli jo mm. Lintuvaarassa. Kaupunginosan nimeksi vahvistettiin vuonna 1976 Latokaski ja luotiin Pellavakasken, Kaurakasken, Ruiskasken, Nauriskasken ja Ohrakasken suurkorttelit. Myöhemmin luotiin myös Kantokaski ja Lehtikaski. Kadunnimetkin liittyivät kaskeamiseen ja kaskeajien työvälineisiin. Tästä esimerkkeinä ovat Huhtaloukku, Kokkohongantie, Kulolaakso, Oksakarhinmäki ja Orastie (Viljamaa-Laakso: Teerelästä Latokaskeksi).

Mielestäni Latokasken paikoilla on kauniit nimet, ja ne onnistuvat tuomaan alueen historian hyvin esille. Erityisesti pidän Ruiskaski- ja Pellavakaski-nimistä.

3.2. Teerelä elää yhä

Teerelä ei kuitenkaan hävinnyt hetkessä, sillä perheeni muuttaessa Latokaskeen vuonna 1978 alueella oli tienviittoja, joissa luki ”Teerelä”  ja eräillä teillä oli linnunnimiä, esimerkiksi Pyytie.

On hauska huomata, että kaskiaihe näkyy muuallakin kuin kadunnimissä ja kortteleissa, sillä monissa palveluissa voi huomata sanan ”kaski”.  Latokaskesta löytyy mm. Kaskikappeli, kapakka nimeltä Mallaskaski ja Kantokasken koulu. Yhtenäisyyttä korostaakseen Latokasken ”Tähti Pizza” voisi siis muuttaa nimensä esimerkiksi ”Kaski Pizzaksi”.

Tajusin myös, että Teerelä kummittelee yhä edelleen Latokaskessa. Muutamia kuukausia sitten lopetettu asukastila oli nimeltään ”Teeren Tupa” ja leikkipuiston tolppien päällä komeilevat teeripatsaat. Tämä todistaa sitä, että vanha ja uusi nimistö voivat elää rinnakkain. Olen sitä mieltä, että Teerelä-nimeä pitäisi varjella, sillä se kuvastaa yhtälailla alueen historiaa kuin kaskiaiheiset nimetkin.

3.3. Pitäisikö Latokasken pääkatu nimetä uudelleen?

Marja Viljamaa-Laakso kirjoittaa, että Latokasken ”pääkatua” ei ole ehkä nimetty parhaalla mahdollisella tavalla, sillä sen nimi on ”Latokaski”. Eihän tämä nimi yksilöi katua millään tavalla. (Viljamaa-Laakso: Opastaako Latokasken tiennimistö hyvin?)

Mielestäni Viljamaa-Laakso on oikeassa. Ehkä Latokasken niin kutsuttu pääkatu pitäisi nimetä uudelleen, jotta se yksilöityisi. Nimivaihtoehtoja voisivat olla esimerkiksi Latokaskentie, Tattarikaskentie tai Kaskenkyntäjäntie.

Viljamaa-Laakso huomauttaa myös, että kaikkia paikkoja ei ole nimetty täysin loogisesti. Kantokasken koulu ei sijaitse Kantokaski-nimisellä kadulla, vaan Kaskisavussa (Viljamaa-Laakso: Opastaako Latokasken tiennimistö hyvin?).

3.4. Nuorison Latis

Aikojen kuluessa Latokaskelle on kehittynyt lempinimi ”Latis”. Nimi on vakiintunut etenkin nuorten keskuudessa. Muistan kuulleeni nimen ensikerran noin kymmenen vuotta sitten, ja nykyään käytän itsekin asuinpaikastani lähinnä nimeä ”Latis”. Vastaavasti Kantokaski on saanut lempinimen ”Kantis”. Muuten ei nimistölle ole vielä ehtinyt kehittyä yleisesti tunnettuja lempinimiä.

4. Loppusanat

Olen asunut koko elämäni Latokaskessa ja nyt olen ensimmäistä kertaa perehtynyt sen historiaan. Syy, miksi halusin tehdä tutkielmaesseeni Latokasken paikannimistöstä, oli se, että olen viime aikoina alkanut kiinnittää huomiota nimistössä esiintyviin maanviljelykseen liittyviin sanoihin. Tutustuttuani kattaviin lähteisiini ja saatuani tietoa kotiseutuni historiasta voin nyt ymmärtää, miksi asun Pellavakaskessa.

5. Lähdeluettelo

Paikannimet – paikan muisti, Euroopan rakennusperintöpäivät 11.–12.9.1999:
– Paikkala, Sirkka: Nimien suunnittelun lähtökohtia
– Pitkänen, Ritva Liisa: Perinnäinen paikannimistö
– Vahtola Jouko: Paikan nimi – paikan muisti

Viljamaa-Laakso, Marja: Latokasken nimistö on luku Espoon raivaajahistoriaa.

– Riikka Kuusilehdon tutkielma Latokasken paikannimistö on julkaistu Espoon nimistön verkkosivuilla Viikon nimen 43/2004 (Latokaski) yhteydessä.