Kaupallinen nimistö Espoossa

  • Jaa Facebookissa
  • Jaa Twitterissä

Kaupunkiympäristössä liikkuessamme silmiimme tulvii kaupallista nimistöä, ennen kaikkea yritysten ja tuotteiden, mutta myös esimerkiksi tapahtumien, palvelujen ja asunto-osakeyhtiöiden nimiä. Niiden ensisijainen tarkoitus on tuoda lisäarvoa niiden takana oleville tarkoitteille – siis tuotteille, tapahtumille ja niin edelleen – mutta saadessaan konkreettisen muodon liikehuoneiston seinässä niistä tulee väistämättä osa maisemaa ja helposti myös kielenkäyttöä. Katukuvassa talouselämän pelinappula, useimmiten yritysnimi, siis muuttuu osaksi käsitystämme ympäristöstä.

Yritysnimestä paikannimeksi

Yritysnimellä viitataan oikeastaan abstraktiin liiketoimintaan ja esimerkiksi brändiin, joka itsessään saattaa olla kauppatavaraa, mutta valaistuin kirkkaanvärisin kirjaimin brändejä huutavat seinäpinnat saavat meidät viittaamaan samoilla nimillä myös konkreettisiin paikkoihin. Tavallisimmin tällaisia paikkoja ovat myymälät, kauppakeskukset, ravintolat, huoltoasemat ja muut vastaavat arkipäiväiset ympäristöt sekä näkyvien yritysten konttorit ja tehtaat. Paikkojen yksilöiminen erilaisten maamerkkien avulla saattaa tässä hetkessä tuntua ajankohtaiselta, mutta itse asiassa se on paluuta aikaan ennen systemaattista osoitenimistöä.

Vaikka kaupalliset nimet ani harvoin päätyvät viralliseen paikannimistöön, ne ovat kuitenkin eittämättä merkittävä lisä sellaista käyttävälle ja pohdinnan paikka sellaista suunnittelevalle: kaavoitetut paikannimet voivat vaikuttaa kaupallisiin nimiin ja toimintoihin suuntaan tai toiseen, mutta kaupallinen toiminta ei juurikaan kaavanimiin. Katukuvassa ja asukkaiden kielenkäytössä ne voivat kuitenkin elää rinnakkain. Asiaa voi tarkastella koko Suomen mittakaavassa: moni tietää Kuortin ABC:n ja Linnatuulen, mutta ilman levähdyspaikkaa harva olisi koskaan kuullutkaan Kuortista. Ja moniko tietää, missä kunnassa Linnatuuli sijaitsee?

Espoossa ainakin paikallisille lienee kuitenkin yhdentekevää, kerrotaanko bussin lähtöpaikaksi vastaavasti Leppävaara vai Sello – bussi kyllä löytyy. Muistetaan kuitenkin, että Leppävaaran tai ainakin Albergan olisi paikallinen löytänyt jo lähes 400 vuotta sitten, Sellon vasta tällä vuosituhannella. Tulevaisuudesta emme tiedä, joten on asiantuntijoiden punnittavissa, milloin yritysnimi voidaan nostaa osaksi virallista nimistöä. Maxikin oli keskeinen osa leppävaaralaista maisemaa ja identiteettiä yli 30 vuoden ajan, mutta jääkö kukaan enää junasta Maxilla?

Kaupallisen nimistön piirteitä

Erotuksena toimivaan ja ympäristöönsä sidottuun paikannimeen ovat kaupallisen nimen tavoitteet siis useimmiten puhtaan taloudelliset, mutta toki hyvällä paikannimellä ja hyvällä kaupallisella nimellä on usein myös yhteisiä piirteitä. Esimerkiksi yritysnimen täytyy toimia monella eri tasolla ja vastata niin toimialansa yrityskulttuurin, talouselämän, asiakkaiden kuin kaupunkikuvankin tarpeisiin. Sen täytyy erottua ja jäädä mieleen, mielellään myös kertoa jotain itsestään.

Kaupallisen nimistön ja paikannimistön yhteisetkin tavoitteet kuitenkin toteutuvat käytännössä hyvin eri tavoin. Nimien muotoa koskevat vaatimukset ovat paikannimien kohdalla paljon tiukempia: Niitä koskevat oikeinkirjoitussäännöt ja ne useimmiten sisältävät jotakin helposti ymmärrettävää eli läpinäkyvää sisältöä. Useimmat paikannimet myös rakentuvat määrite- ja perusosasta (esim. Rantapolku, Ranta + polku), kun taas kaupallisilla nimillä mahdollinen perusosa jää usein ainakin todellisessa kielenkäytössä varjoon. Toisaalta etenkin pienten paikallisten yritysten nimiä usein määrittää jokin jo olemassa oleva paikannimi, kuten vaikkapa nimissä Soukan Grilli tai Westendin Kukka. Tämä on vanhimpia yritysten nimeämisen tapoja.

Kaupalliset nimet poikkeavat paikannimistöstä myös kieleltään. Kuten jo todettua, ne saattavat olla oikeinkirjoitusnormien vastaisia ja esimerkiksi puhekielisiä, mutta vielä useammin vieraskielisiä tai mukakielisiä. Varsin harvoin niitä myöskään käännetään useammille kielille. Siinä missä virallisen paikannimistön on tarkoitus olla mahdollisimman pysyvää, on kaupallisiin nimiin mahdollista puhaltaa enemmän ajan henkeä, ja niitä voi muuttaakin tarpeen tullen.

Esimerkkejä kaupallisista nimistä Espoossa

Jo aiemmin mainitun Sellon lisäksi Ikea, Iso Omena tai vaikkapa Nihtisillan ABC ovat paikkoja, joihin espoolainen todennäköisesti löytää kaupallisen nimen perusteella ilman tarkempia osoitteitakin – luultavasti jopa helpommin kuin pelkän osoitteen kanssa. Nykyään myös useat navigaatiopalvelut tuntevat keskeiset kaupalliset toimijat, joten päämääräksi voi naputella yksinkertaisesti Sello Leppävaarankatu 3–9:n sijaan.

Jokaisen omaan nimimaisemaan kuuluu omanlaisensa kokoelma arjessa tuttujen kaupallisten toimijoiden yksilöimiä paikkoja. Siinä missä Ikea kuulunee lähes jokaisen espoolaisen kokoelmaan, ovat lähimarkettien ja työmatkan varrelle osuvien huoltoasemien nimet yleensä pienemmän ryhmän tiedossa. Ei ole myöskään lainkaan tavatonta kuulla, että esimerkiksi pyöränkumi puhkesi Sestolla tai Lähivakuutuksella, vaikka ne ovat kumpikin itse asiassa hävinneet katukuvasta jo vuosia sitten. Tämän tyyppinen nimenkäyttö osoittaa, että kyseessä todella on enemmänkin kuin pelkän yritystoiminnan nimi.

Lisäksi kaupalliset nimet saattavat siirtyä epävirallisessa nimenkäytössä määrittelemään erilaisia luonnonpaikkoja ja muita kohteita. Periaate on oikeastaan sama kuin virallisessa nimistönsuunnittelussa: jokin lähellä oleva, aiemmin nimetty kohde määrittää myös sen lähellä olevaa paikkaa. Näin syntyvät Shellin metsät ja Alepan risteykset.

Espoossa on myös kourallinen virallisia nimiä, joissa jonkin kaupallisen toimijan nimi näkyy suoraan. Näitä ovat Orionintie Tontunmäessä, Vaisalantie Otaniemessä, Saab-tie Pakankylässä sekä Keran alue Kilossa. Tavallisempaa on, että pitkään paikalla toiminut yritys näkyy alueen aihepiirinimistössä, kuten lasitehtaan historia Kauklahden seudulla.

Rajapintoja

Virallisen nimistönsuunnittelun ja kaupallisten toimijoiden intressit kohtaavat, kun puhutaan esimerkiksi uusien asuinalueiden, asunto-osakeyhtiöiden ja kauppakeskusten nimistä. Vaikka kaupalliset toimijat voivatkin nimetä kohteensa täysin itsenäisesti, on usein niin heidän kuin asukkaidenkin etu, että nimistöjen suunnittelu on vuorovaikutteista. Esimerkiksi asunto-osakeyhtiöiden nimet Asunto-osakeyhtiö Espoon Rastaspuistontie 8, Asunto Oy Espoon Kultainen Hauki ja Asunto Oy Espoon Rubiini ovat kaikki todellisia nimiä, joilla on kullakin omanlaisensa suhde viralliseen paikannimistöön. Samaan tapaan markkinaorientoituneet uusien asuinalueiden rakentajat haluaisivat toisinaan brändätä alueita mahdollisimman ”myyviksi” perinteiden, historian ja uskottavuudenkin kustannuksella.

Villimpi kenttä on myös bussipysäkkien ja raideliikenteen seisahduspaikkojen nimistö. Kaupungin nimistönsuunnittelu osallistuu pyydettäessä niiden nimeämiseen, mutta toisinaan liikenteen järjestäjä, kuten HSL tai VR, nimeää pysäkkinsä itse. Ohjeita ja suosituksia toki on olemassa. Vaikka kaupallisten toimijoiden nimien käyttämistä myöskään pysäkkien nimissä ei suositella, niitä näkyy siellä kuitenkin jonkin verran: on esimerkiksi Ikean, Lippulaivan, Serenan ja Orionin bussipysäkit. Nämä kohteet ovat kuitenkin niin tunnettuja ja vakiintuneita, ja niiden nimet yksilöivät paikan niin hyvin, että niiden valintaa myös pysäkkien nimiksi voi pitää perusteltuna.

Laura Ukskoski, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus 2016