Espoon keskus – Esbo centrum

Espoon nimitoimikunta ehdotti nimeä Espoon keskus – Esbo centrum nimeksi Espoon hallinnolliselle keskukselle vuonna 1974. Espoo – Esbo on ollut kauppala vuodesta 1963 ja kaupunki vuodesta 1972.

Nimen Espoo jäljet johtavat Gumbölenjoen ja Mankinjoen yhtymäkohtaan Espoonkartanoon, jossa on sijainnut ruotsalaisten asuttama Espoby-niminen kylä todennäköisesti jo 1200-luvulla. Nimi on muodostunut vanhan ruotsin sanoista äspe ’haavikko’ ja å ’joki’, millä lienee viitattu jokilaakson haavikkoon. Myös jompaakumpaa joista lienee kutsuttu nimellä Espå tai Äspå, ’haavikkojoki’. Vanhimpia kirjoitusasuja nimelle ovat Espa (1431), Espå (1433), Espaby (1451) ja Espåå (1540).

Nykyisin Espoon keskukseen kuuluvat Kiltakallion, Kirkkojärven, Saarniraivion, Sunan, Suvelan ja Tuomarilan osa-alueet. Sekä Espoon maallisen että hengellisen hallinnon keskittyminen Espoon keskukseen näkyy myös alueen nimistössä, kuten vaikkapa nimissä Nimismiehenpelto – Länsmansåkern ja Pappilantie – Prästgårdsvägen. Alueen nimistössä on säilynyt muutenkin paljon merkkejä menneestä elämästä, niin kylpylä- ja sahatoiminnasta kuin ennen kaikkea maanviljelyksestäkin.

Useat alueen nimet pohjautuvat vanhoihin tilannimiin, esimerkiksi Tuomarila < Doms, Lakela < Lagstad, Kirsti ja Jouppi < Jofs. Myös Suvelan, Suviniityn ja muiden alueen kesäisten nimien taustalla on vanha talonnimi, Södrik. Kirstinmäessä muutamissa nimissä muistetaan myös Kirstin talon viimeisiä omistajia, Segersvenin sukua.

Espoon keskuksesta käytetään useita epävirallisia nimiä, kuten (Espoon) Sentti/Centti ja Epekepe.

Nimiartikkeleita Espoon keskuksesta

Espoonkatu

Espoon keskus 

Espoonportti

Espoonsilta

Holvikuja

Hösmäri

Hösmärinpuisto

Jofs

Joupinlaakso

Joupinmäenrinne

Jouppi

Joussi

Kaksoiskiventie

Kansliapolku

Karlasberget

Keskilaiva

Kilkinmäki

Kiltakallio

Kira

Kirkkosillanpuisto

Kulovalkea

Lehteri

Monosenkallio

Naapurinmäki

Päätykuja

Saarniraivio

Sokinvuori

Solisevantie

Tahkokuja

Tahkopolku

Terveyskuja

Tuomarilankallio

Tuomarilansolmu

Vaakunasilta

Valatori

Vanha-Espoo

Virastopiha

Yhdystie

Yläkallionpolku

 Espoonkatu – Esbogatan

Espoo ei ole rakenteeltaan tyypillinen yhden keskuksen ympärille kehittynyt kaupunki, vaan se koostuu viidestä aluekeskuksesta (Leppävaara, Tapiola, Matinkylä-Olari, Espoonlahti ja Espoon keskus) ja kahdesta paikalliskeskuksesta (Kauklahti ja Kalajärvi). Millä perusteella kaupungin sadoista kaduista on siis yksi nimetty kaupungin mukaan Espoonkaduksi?

Kunnian saanut katu sijaitsee Espoon keskuksessa virastotalojen tuntumassa. Virastokeskus rakennettiin Espoon aseman pohjoispuolelle 1970-luvulla, ja kadunnimi Espoonkatu suunniteltiin 1973, vahvistettiin asemakaavassa 1977 ja tuli käyttöön vuoteen 1980 mennessä.

Vaikka Espoon keskus ei enää kuulu kaikkien kaupunkilaisten arkipäivään, on se kirkkoineen ollut satojen vuosien ajan Espoon elämän keskus. Kaupungin hallinto keskittyy edelleen alueelle, mistä juontaa juurensa 70-luvulla annettu, sittemmin kankeanakin pidetty alueennimi Espoon keskus, sekä siihen liittyvä traditionaalinen keskustanimistö. Espoonkadulla sijaitsevat mm. kaupungintalo ja valtuustotalo, joille sopivampaa osoitetta onkin vaikea löytää.

(Viikon nimi 47/2006. Ulla Koistinen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus.)

 Espoon keskus – Esbo centrum

1970-luvulla otettiin viralliseen käyttöön alueennimi Espoon keskus, joka tarkoittaa Espoon kirkon, aseman ja virastokeskuksen seutua. Kaupungin päättäjät valitsivat tarkoituksellisesti nimen, joka kuvaa alueen roolia kaupungin hallintopaikkana. Toisaalta kuitenkin moni on pitänyt nimeä kankeana, ja ajoittain on esitetty toiveita uuden nimen saamisesta alueelle tai ehdotettu 1970-luvun alussa aluekeskuksennimenä esiintyneen Muurala-nimen palauttamista siihen käyttöön.

Muurala – Morby

Espoon kylännimestä Morby on tietoja keskiajalta asti. Kylän vanhat asuintontit sijaitsevat Espoon kirkosta puolisen kilometriä länteen. Nimen alkuosana on murteellinen maastosana mor 'korpi'. Kylännimellä ei vanhastaan ollut suomenkielistä vastinetta, mutta maanmittaushallitus otti 1965 käyttöön mukaelman Muurala.

Espoon nykyiset kaupunginosannimet ja muut alueennimet perustuvat yleensä vanhoihin asutusnimiin ja muihin paikannimiin. Muurala – Morby tuli viralliseksi kaupunginosannimeksi 1976. Kaupunginosaan kuuluvat Morbyn kylän keskeiset osat eli juuri ne alueet, joista jo vuosisatojen ajan on käytetty Morby-nimeä.

1970-luvulla käytettiin jonkin verran Muurala-nimeä Espoon asemanseudusta ja uudesta virastokeskuksesta puhuttaessa. Asukkaiden nimitajun mukaan nimeä oltiin tuolloin siirtämässä väärään paikkaan, sillä virastokeskus on rakennettu Södrikin kylän vanhimpien viljelysmaiden paikalle. Myös Espoon keskuksen kaupunginosanrajaus vastaa suunnilleen vanhaa Södrikin kylää.

Espoon keskus

Muuralan naapurikaupunginosa, johon sisältyvät mm. Espoon asema, Espoon kirkko, Suvela ja Tuomarila, sai 1976 nimen Espoon keskus – Esbo centrum. Nimellä haluttiin korostaa sitä, että kaupungin hallinnollinen keskus sijaitsee täällä. Päätöstä edelsi Mårten Weurlanderin ja 26 muun valtuutetun valtuustoaloite 16.2.1972, jossa esitettiin "Muuralan aluekeskuksesta" käytettäväksi nimeä Espoo. Kirkon seutua on vanhastaan kutsuttu nimillä Esbo kyrkby ja Kyrk(o)by.

Espoon keskus -nimeä on arvosteltu kuivan virastomaiseksi ja kankeaksi käyttää. Toisaalta se on selkeä ja 1970-luvun jälkeen jo vakiintunut varsinkin hallintokieleen ja iskostunut kansanomaiseenkin käyttöön.

On monin tavoin hyödyllistä, jos virallinen ja kansanomainen nimenkäyttö vastaavat toisiaan. Parasta on, jos viralliset nimet ovat sellaisia, joita on luontevaa käyttää myös arkisessa puheessa. Virallisen aluejaon yksiköt kuten kaupunginosat pitäisi muodostaa sellaisiksi, että ne hahmottuvat helposti omaksi kokonaisuudekseen ja ne on helppo nimetä. Espoon keskuksen kaupunginosa on kuitenkin alueeltaan niin laaja, että sen kaikkia osia ei helposti mielletä Espoon keskukseen kuuluviksi, vaan Suvelasta puhutaan Suvelana ja Tuomarilasta Tuomarilana. Osaksi siitä syystä nimi Espoon keskus tuntuu joissain käyttöyhteyksissään vieraalta.

Espoolle on myös ominaista monikeskuksisuus, ja lisäksi monet keskustatoiminnot sijoittuvat Helsingin keskustaan. Espoon keskuksesta ei voikaan oikein yksiselitteisesti käyttää pelkkää lyhyttä nimeä Keskus tai Keskusta, kuten monissa muissa kaupungeissa voi. Myöskään pelkkä nimi Espoo ei käy kaupunginosalle.

Monenlaisia nimiehdotuksia

Espoon keskukselle on kaivattu omaleimaisempaa, imagoltaan erottuvampaa nimeä. Esillä on ollut varsinkin kirkkoon (Kirkonkylä, Kirkkojärvi, Kivikirkko) ja Espooseen (Espoonkirkko, Espoonjoki, Espoonlaakso) viittaavia nimiä. Helsingin Sanomien lukijakyselyssä joulukuussa 2004 saatiin vielä satakunta uutta ehdotusta (Eskola, Essi, Kespoo, Kingi, Haapala, Harmaala...).

Viralliseen käyttöön vahvistettujen kaupunginosannimien tai -rajojen muuttaminen on hankalaa ja kallista. Kansaa ei myöskään saada omaksumaan mitään uutta nimeä käyttöönsä automaattisesti viranomaisten tekemällä päätöksellä. Nimenmuutoksesta voi seurata sekaannuksia pitkäksi ajaksi, jolloin haitat ylittävät hyödyt. Niinpä Espoon keskus saanee säilyä kaupunginosan nimenä.

(Viikon nimi 17/2005. Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus.)

Espoonportti – Esboporten

Espoon rautatieaseman itäpuolella Rantaradan alittava katu on nimeltään Espoonportti – Esboporten. Nimi on suunniteltu alun perin jo 1980-luvulla. Katuosuus valmistui ja nimi tuli käyttöön 2005.

Jalankulkija pääsee rautatien toiselle puolelle Espoon aseman kohdalla myös Espoonsillan kautta. Espoonportin nimi muodostaa parin sillan ja jalankulkutien nimen kanssa.

(Viikon nimi 10/2011. Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus.)

Espoonsilta – Esbobron

Nimi Espoonsilta – Esbobron tarkoittaa kevyen liikenteen raittia, joka ylittää Espoon aseman siltatasossa ja yhdistää radan eteläpuoliset Espoontorin ja Entressen kauppakeskukset radan pohjoispuoliseen .

Paitsi kevyen liikenteen tien nimenä, Espoonsiltaa voi käyttää myös sillannimenä siitä sillasta, joka ylittää Rantaradan ja Kirkkojärventien. Espoonsillan kevyen liikenteen raittiin kuuluu myös eteläpäässä Siltakadun ylittävä ja Espoontorin läpi kulkeva osuus ja pohjoispäässä Virastokeskuksessa Lehterille ulottuva osuus.

Espoonsillan nimi on suunniteltu 1970-luvulla, kun Espoon keskus I:n asemakaava laadittiin. Asemalle johtava silta rakennettiin 1980-luvun alussa. Nimi on vahvistettu myös Espoontorin asemakaavassa.

Nimi Espoonsilta sisältyy myös muun muassa näyttelytilan nimeen Galleria Espoonsilta – Galleri Esbobron.

Asemalaiturien toisessa päässä olevan radan alittavan kadun nimi Espoonportti – Esboporten muodostaa parin Espoonsilta-nimen kanssa. Lähistön Espoo-aiheisia nimiä on myös esimerkiksi Espoonkatu.

(Viikon nimi 9/2011. Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus.)

Holvikuja – Valvgången

Espoon keskuksessa joenvarren maisemaa hallitsee 1400-luvulla rakennettu harmaakivikirkko, nykyinen Espoon tuomiokirkko. Kirkko lähialueineen on toiminut satoja vuosia Espoon pitäjän hengellisen, hallinnollisen ja sivistyselämän sekä kaupankäynnin keskuksena. Virastokeskuksen kadunnimi Holvikuja sekä muut 70-luvulla suunnitellut kirkkoaiheiset nimet (mm. Keskilaiva, Lehteri) kertovat vanhan kirkon keskeisestä merkityksestä.

(Viikon nimi 35/2006. Ulla Koistinen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus.)

Hösmäri – Hösmär

Hösmäri – Hösmär  on alueennimi, joka tarkoittaa asuinkortteleita Suvelan ja Sunan välillä. Taustalla on ruotsinkielinen viljelysnimi  Hösmär , jonka taustaa ei tiedetä varmasti. Sen vuosisatojen takainen alkumuoto on voinut olla vanhoista asiakirjoista päätellen sentapainen kuin  Hästmyr  tai ehkä  Hässlemyra .

Alueelle on annettu Hösmäri-aiheisia kadunnimiä ja muita kaavanimiä 1970-luvun alusta lähtien. Katuja ovat  Hösmärintie ,  Hösmärinahde ,  Hösmärinmäki  ja  Hösmärinkuja . Hösmärissä toimii myös  Hösmärinpuiston koulu  ja kaksi päiväkotia, Hösmärin päiväkoti ja Hösmärinpuiston päiväkoti. Espoon opaskartassa on ollut alueennimi Hösmärinmäki, mutta paljon tavallisemmin aluetta kutsutaan lyhyesti Hösmäriksi.

Vanhassa Hösmär-viljelysnimessä on ollut vaihtelua: tietojen mukaan ennen vanhaan on sanottu myös ”Hesmär”, ja aiempien vuosisatojen asiakirjoissa on muun muassa asut 'Hästmyr äng' ja vuonna 1681 'Hessle myro'. Nykyisten kaavanimien lähtökohdaksi on otettu 1900-luvun alkupuolella käytetty muoto Hösmär.

Ehkä alun perin oli suoperäisen niityn nimi Hästmyr tai Hästmyra, jossa häst = hevonen ja myr, myra = suo. Alkuosa voi olla myös Hässle-, joka voi liittyä sanaan hassel (’pähkinäpensas’). Joka tapauksessa vuosisatojen kuluessa nimen alkuperäinen sisältö on unohtunut, ja nimi on muuntunut muotoon Hösmär.

(Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus 2013.)

Hösmärinpuisto – Hösmärparken

Espoon nimistötoimikunta suunnitteli puistonnimen  Hösmärinpuisto – Hösmärparken  1970 osana Suvelan kaava-alueen nimistösuunnitelmaa. Nykyisessä asemakaavassa sellaista puistonnimeä ei ole, mutta nimi näkyy puiston laidassa toimivien  Hösmärinpuiston koulun  ja Hösmärinpuiston päiväkodin  nimissä. Nykyajan Hösmäri-alkuiset nimet perustuvat lähistön vanhoihin viljelysnimiin, joita ovat muun muassa  Hösmär  ja  Hösmärängarna .

Ensin Hösmärinpuistoksi nimetty puisto on saanut sittemmin nimen  Joupinpuisto – Jofsparken , joka liittyy puiston pohjoispuolisten korttelien Jouppi-aiheiseen nimistöön. Jouppi-nimien taustalla on talonnimi  Jofs .

Hösmärinpuiston koulun ympärillä on paljon muutakin Hösmäri-nimistöä. Joupinpuistoa eteläisemmän puistoalueen nimenä on  Hösmärinniitty . Lähikatuja ovat  Hösmärintie , Hösmärinahde ,  Hösmärinmäki  ja  Hösmärinkuja .

Aluetta kutsutaan yleisesti nimellä  Hösmäri , joissakin yhteyksissä myös nimellä  Hösmärinmäki . Hösmärinpuiston koulua on puolestaan joskus kutsuttu myös Hösmärin kouluksi.

(Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus 2013.)

Jofs

Södrikin kylän keskiajalla, 1500-luvulla tai aiemmin, perustetut kantatalot olivat Backas, Doms, Grå, Jofs, Kirsti, Lagstad ja Suna. Kaikki Södrikin talot sijaitsivat vielä 1700-luvulla kylän keskuksessa, jossa nykyisin on mm. Domsin päärakennus, Lagstadin kotiseututalo ja Sunan navetta. Isonjaon jälkeen Grå (uudelta nimeltään Dal), Kirsti ja Jofs siirtyivät sivummalle. Kirstin talon uusi paikka oli nykyisessä Kirstinharjussa. Jofsin talo rakennettiin nykyisen Suvelan koillispuolelle.

Monen vanhan talonnimen taustalla on perustajan tai muun alkuaikojen isännän nimi. Talonnimi Jofs on lähtöisin 1500-luvun isännän Jakob Mårtenssonin nimestä. Miehennimestä Jakob on käytetty puhuttelumuotoa Jop. Siitä on muodostettu s-päätteellä talonnimi, joka on äännetty murteellisesti "joos" (ehkä alkujaan "joops") ja myös "jovs". Kirjoitusasuksi vakiintui Jofs.

1900-luvun alussa rakennettu rautatie ja erityisesti myöhemmin tehty radanoikaisu linjattiin kulkemaan aivan talon läheltä, mutta talo säilyi. Nykyisin Jofsin taloa ei kuitenkaan enää ole jäljellä.

Talon lähistölle Suvelaan vuodesta 1970 lähtien annetut Jouppi–Jofs-nimet on muodostettu talonnimen Jofs mukaan.

(Viikon nimi 27/2008. Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus.)

Joupinlaakso – Jofsdalen

Joupinlaakso – Jofsdalen on käytössä Espoon Suvelassa pienehkön alueen nimenä. Joupinlaakso on tällä alueella myös kadunnimenä ja lisäksi kadun päässä olevan puiston nimenä.

Joupinlaakson alue on osa hieman laajempaa Jouppi-nimistä aluetta. Alueennimi Jouppi – Jofs tarkoittaa Suvelan itäosaa. Joupin luoteisosa on Joupinmäki – Jofsbacken ja kaakkoisosa Joupinlaakso.

Joupinlaakso tuli kadunnimeksi ennen kuin alueennimeksi. Kadunnimi Joupinlaakso suunniteltiin 1970 ja tuli käyttöön noin 1975. Nykyisin se tarkoittaa suhteellisen lyhyttä katuosuutta Joupintien länsipuolella, mutta 1970-luvulla ja vielä 1980-luvulla Joupinlaakso tarkoitti paljon pitempää, noin kilometrin mittaista katua, kuten vuoden 1976 opaskartasta ilmenee. Tämä katulinja jakautui kuitenkin katuverkon muuttuessa usean eri kadun kesken. Esimerkiksi nykyinen Sokinmäki on aiempi Joupinlaakson kadun osa. Tämän pitkän kadun aiempi nimi oli Laaksotie, mutta se nimi jouduttiin poistamaan, koska Espoossa oli senniminen katu toisaallakin.

Kun Jouppiin laadittiin nykyinen asemakaava 1980-luvulla, kadunnimi Joupinlaakso merkittiin nykyiselle osuudelleen. Nykyisen Joupinlaakson kadun itäosa on aiemman Yhdystien linjalla ja länsiosa aiemman Laaksotien linjalla. Yhdystien nimeksi tuli 1970-luvulla väliaikaisesti Yläkallionpolku.

(Viikon nimi 46/2011. Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus.)

Joupinmäenrinne – Jofsbacksbranten

Suvelan itäosassa, Joupissa, on paljon Joupin-alkuista nimistöä. Kirstintieltä kaakkoon lähtevän Joupinmäensyrjän sivukuja on Joupinmäenrinne – Jofsbacksbranten. Nimi suunniteltiin 1976 ja vahvistettiin asemakaavassa seuraavana vuonna. Katu rakennettiin 1980-luvun alussa. Espoon opaskartassa nimi on ollut vuodesta 1984.

Joupinmäki – Jofsbacken on lähimpiä kortteleita tarkoittava alueennimi. Joupinmäki on myös näiden alueen halki kulkevan kävelytien nimi. Alueennimi Jouppi – Jofs tarkoittaa puolestaan koko Jouppi-nimistön aluetta, joka on jonkin verran Joupinmäkeä laajempi. Kaikkien Jouppi-nimien taustalla on vanha talonnimi Jofs.

(Viikon nimi 25/2008. Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus.)

Jouppi – Jofs

Suvelan asuinalueen itäosassa kaavanimiä on muodostettu tilannimen Jofs mukaan. Nimen Jofs taustalla on miehennimen Jakob vanha ruotsalainen puhuttelumuoto Jop. 1970-luvulla muodostetussa kaavanimistössä on suomenkielisissä nimissä Jofsin vastineena Jouppi, joka on vastaavanlainen suomenkielisillä seuduilla entisaikoina esiintynyt Jop-nimen muoto. Kaikki Suomen Jouppi-nimet eivät ole kuitenkaan syntyneet Jop-nimestä, vaan puhuttelumuotoon Jouppi on toisin paikoin päädytty myös nimestä Joosef, Jooseppi.

Espoon Suvelan kaupunkinimistössä on Joupin-alkuisia nimiä – kadunnimiä, polunnimiä, puistonnimiä, aukionnimiä, alueennimiä – kaikkiaan parikymmentä. Näiden Jouppi-nimien alue on nyt jo hävinneen Jofsin talon paikan tuntumassa.

Vuoden 1970 nimistösuunnitelmassa olivat jo muun muassa nimet Joupinmäki ja Joupinlaakso. Jouppi-nimien kulmakunnalle on annettu alueennimi Jouppi – Jofs, joka on ollut Espoon opaskartassa vuodesta 1984. Jouppi jakautuu kahteen pienempään alueeseen. Niistä luoteisempi on Joupinmäki – Jofsbacken (katuja mm. Joupinmäensyrjä, Joupinmäenrinne, Joupinmäenkulma). Joupin kaakkoispuolisko on Joupinpuisto – Jofsparken (tärkein tulokatu Joupinpuisto, muita katuja Joupintie, Joupinlaakso, Joupinrinne).

(Viikon nimi 26/2008. Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus.)

Joussi

1900-luvun alkupuolella Espoon Södrikin kylän Jofsin talon lähistölle Tuomarilaan muutti paljon uusia suomenkielisiä asukkaita. Heidän keskuudessaan syntyi talonnimestä Jofs (ääntämys: "joos", "jovs") mukaelma Joussi, jota käytettiin yleisesti.

Talonnimen suullisessa käytössä oli suomenkielisten lähiasukkaiden keskuudessa vaihtelua, sillä muodon Joussi lisäksi he ovat voineet sanoa myös Jousi ja Jofsi. Tiedot nimenkäytöstä on saatu Vanhan Tuomarilan perinneryhmältä 1999.

Jofs eli Joussi on nykyisin jo hävinnyt. Talonpaikan lähistöllä Suvelassa on Jofs-nimeen perustuvia Jouppi–Jofs-nimiä. Vuonna 1970, kun niiden suunnittelu alkoi, ei suunnittelusta vastanneella Espoon nimitoimikunnalla ehkä ollut tietoa spontaanisti syntyneestä Joussi-nimestä. Sitä ei käytetty kaavanimistössä, vaan sen sijaan valittiin suomenkieliseksi vastineeksi muoto Jouppi.

(Viikon nimi 28/2008. Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus.)

Kaksoiskiventie – Tvillingsstensvägen

Osoiteremontissa 1975 Tuomarilan tiennimi Valtatie sai väistyä. Se oli tien asukkaiden itse antama ja kertoi tien roolista Tuomarilan asuttamisen alkuaikoina, mutta seudullisesta näkökulmasta oli hankalaa, että eri puolilla kaupunkia oli nimetty useita Valtateitä, Keskiteitä, Kallioteitä ja Mäkiteitä.

Valtatie sai uuden nimen Kaksoiskiventie – Tvillingsstensvägen. Koska katuverkkokin jäsentyi vähän eri lailla kuin ennen, katsottiin parhaaksi ulottaa samalla Kaksoiskiventien nimi myös aiempaan Palotien itäpäähän.

Tuomarilan samoin kuin muunkin Espoon 1970-luvun puolenvälin uudet tiennimet suunnitteli Espoon nimitoimikunta. Nimillä haluttiin korostaa kunkin alueen ominaisia piirteitä.

Tuomarilan itäosan mäkisessä maastossa aiheita saatiin kallioiden ja kivenjärkäleitten muodoista. Kaksoiskiventielle antaa ilmettä aivan tien laidassa kohoava kivipari. Kivillä ei tiettävästi ollut ennestään nimeä, mutta nimitoimikunta muodosti tiennimen näistä nykyisen Kaksoiskiventie 48:n kohdalle jääkauden sulamisvaiheessa asettuneista kivistä kertovaksi.

(Viikon nimi 16/2005. Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus)

Kansliapolku – Kanslistigen

Lakelanpuiston kaakkoislaidalla Espoon keskuksessa kulkeva kävelytie on nimeltään Kansliapolku – Kanslistigen. Nimi on suunniteltu 1982. Aihe on saatu siitä, että paikka on kaupungintalon ja virastojen lähellä.

Vuonna 1982 nimistösuunnitelmassa oli ensin aukionnimi Kansliapiha. Se oli tarkoitus antaa kaupungintalon koillispuolelle kaavaillulle aukiolle. Aukio ja nimi jäivät kuitenkin myöhemmin pois suunnitelmista.

Nimi Kansliapolku jäi jäljelle, ja se vahvistettiin asemakaavassa 1984.

(Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus 2014.)

Karlasberget

Espoon asemalta puolisen kilometriä lounaaseen on kalliokohouma, jota on kutsuttu 1900-luvulla muun muassa nimillä Karlasberget ja Augustaberget. Kallion laella ja rinteessä on nykyisin Kiltakallio-niminen puisto. Kiltakallio – Gillesberget on nimenä myös kallion etelä- ja itäpuolisella asuinalueella.

Kiltakallio on 1970-luvulla annettu harkinnaisnimi. Karlasberget on aiemmin 1900-luvulla kansanomaisessa käytössä syntynyt nimi. Se tulee huvilannimestä Karlas. Kallion etelärinteessä sijaitsevaa Furubackan huvilaa on kutsuttu Karlakseksi omistajan sukunimen mukaan. Nimet Karlas ja Karlasberget ovat olleet lähistön asukkaitten tuntemia ja käyttämiä.

(Viikon nimi 10/2010. Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus.)

Keskilaiva – Mittskeppet

Espoon keskuksessa Kirkkojärventien pohjoispuolella Virastokeskuksessa kaavanimissä on käytetty kirkkoarkkitehtuurin sanastoa. Virastotalojen välillä siltatasolla kulkeva jalankulkutie on Lehteri – Läktaren. Alempana maanpinnan tasossa on katu nimeltä Holvikuja ja aukio nimeltä Holvipiha. Lehteriltä pohjoiseen kohti Espoon tuomiokirkkoa suuntautuu puistomaiseksi aukioksi levenevä jalankulkutie, jonka nimi on Keskilaiva – Mittskeppet. Siitä puolestaan risteää itään vähäisempi kävelytie nimeltä Poikkilaiva – Tvärskeppet ja länteen Päätykuja – Gavelgränden.

Virastokeskuksen nimistösuunnitelma on tehty 1976. Nimet on vahvistettu asemakaavassa. Aihepiirin valinta perustuu sijaintiin kirkon lähellä.

Espoon tuomiokirkon sisätilassa keskilaiva, poikkilaiva, holvit ja lehteri ovat kaikki olennaisia asioita. Keskilaiva on Espoon kirkon keskeinen pituussuuntainen runko-osa. Sen sivuilla ovat sivulaivat, ja siihen nähden poikittain on rakennettu poikkilaiva.

(Viikon nimi 13/2011. Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus.)

Kilkinmäki

Tuomarilan asukkaat tunsivat nykyisen Tasakallionkuja – Slätbergsgränden -nimisen lyhyen kujan ja sen jatkeena olevan Tuomarilanrinne – Domsbybranten -nimisen kävelytienpätkän 1950-luvulla nimellä Kilkinmäki. Lapset kulkivat mäen kautta kansakouluun radan pohjoispuolelle. Asukkaan muistelun mukaan mäki oli jyrkkä, kivinen ja mutkainen. Talvella se oli liukas. Vain isot pojat uskalsivat laskea sen suksilla.

Mäki on nykyisinkin jyrkkä. Autoliikenne mäen kautta on katkaistu, mutta kävelijät ja pyöräilijät voivat oikaista siitä Tasakalliontieltä Tuomarilantielle. Asukkaiden antama nimi Kilkinmäki ei ole päätynyt asemakaavaan ja viralliseen käyttöön, mutta mäen epävirallisena kutsumanimenä sitä voi edelleen käyttää.

Nimi Kilkinmäki tuli siitä, että mäessä on ennen ollut talo, josta on käytetty nimeä Kilkki. Ei ole tiedossa, mistä talo oli saanut sen nimen – ehkäpä sukunimestä. Talo paloi 1950-luvulla. Sen paikalla on nyt leikkipuisto.

Lisätieto 2008: Vanhan Tuomarilan Perinneryhmältä 2008 saadun tiedon mukaan mäessä olleen talon on aikoinaan omistanut Aksel Kilkki. Talonnimen taustalla on siis sukunimi Kilkki.

(Viikon nimi 45/2007. Täydennetty 2008. Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus.)

Kiltakallio – Gillesberget

Alueennimi Kiltakallio – Gillesberget tarkoittaa Espoon keskuksessa Espoontorin eteläpuolella olevaa osa-aluetta, jossa on kerrostaloja ja pientaloja. Alueella on korkea kallioinen mäki, mutta kumpikaan nimi, Kiltakallio tai Gillesberget, ei perustu mihinkään vanhaan kallionnimeen. Nimi Kiltakallio – Gillesberget on harkinnainen, jonka muodosti Espoon nimistötoimikunta 1974.

Nimistötoimikunta keskusteli 13.2.1974 asemakaavahankkeesta, josta oli käytetty nimitystä "Sairaalamäen kaava-alue". Työnimi "Sairaalanmäki" oli ilmeisesti saatu vanhan Espoon kunnansairaalan kohdalla olleen maantienmäen nimestä Sjukhusbacken. Kaava-alue käsitti sairaalan ja sen kaakkoispuolisen kalliomaaston, jossa oli omakotiasutusta ja joitakin teitä, mutta ei ennestään tiennimiä.

Kalliolla oli useitakin vanhoja nimiä. Kalliota on 1900-luvulla kutsuttu ainakin nimillä Karlasberget ja Augustaberget. Kallionnimet Kråkberget ja Löseåkersberget tarkoittavat samaa kalliota tai jotakin muuta lähistön kalliota. 1700-luvun asiakirjoista tunnetaan lisäksi näillä main sijainneiden rajapaikkojen nimet Lambergsrå ja Västerbackarå. Minkään näistä vanhoista nimistä ei katsottu olevan käypä kokonaisen asuinalueen nimistön lähtökohdaksi, vaan toimikunta päätti ehdottaa kaava-alueelle nimeä Kiltakallio – Gillesberget.

Vuonna 1975 laadittiin Kiltakallion kaava-alueen nimistösuunnitelman varhaisin versio. Kaavaa ja nimistöä kehiteltiin edelleen lopulliseen muotoonsa 1980-luvulla. Vuoden 1975 tekstissä perustellaan, että valittu alueennimi "on harkinnanvarainen, koska vanhoja, käypiä paikannimiä ei alueelle ole voitu selvästi osoittaa". "Nimi Kiltakallio on syntynyt Espoon keskuksen tulevia nimiaiheita suunniteltaessa." Nimenaihe kilta valittiin, koska se sopi lähialueiden nimistössä käytettyjen aihepiirien yhdyssiteeksi. Näitä aihepiirejä ovat Espoon keskuksen ja Muuralan hallinnolliset ja kirkolliset ammatinnimitykset (mm. Kamreerintie, Nimismiehenpelto, Lukkarinmäki).

Kiltakallion nimistön aiheet saatiin kiltatoiminnasta, "ammattikunta- tai yleensä toverihengessä". Aihepiirin käsitteistä poimittiin "toiminnan tunnusmerkkejä ja yleisiä symboleja" mm. nimiin Liittokuja – Förbundsgränden, Sinettikuja – Sigillgränden, Veljespuisto – Brödraparken ja Valapolku – Edstigen.

Kiltakallio – Gillesberget annettiin asemakaavassa myös alueen keskellä kulkevan asuntokadun ja korkean kallion laella ja jyrkässä luoteisrinteessä sijaitsevan puiston nimeksi.

(Viikon nimi 9/2010. Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus.)

Kira

Suvelan kerrostalojen rakentaminen alkoi Kirstinmäestä 1970-luvun alussa, ja aluksi Suvelaa ei käytetty asuinalueennimenä. Södrikin kylän suomenkielisenä nimenä se on ollut vuodesta 1965. Uusien kerrostalojen asukkaat saivat osoitteekseen Kirstinmäen tai Kirstintien, ja aluettakin kutsuttiin Kirstinmäeksi tai lyhyesti Kirstiksi. Nimet pohjautuvat nykyisessä Kirstinmäessä olleen maatilan nimeen Kirstins.

Lähiörakentamisen jatkuessa Suvela tuli yleisesti käyttöön laajaa asuinaluetta tarkoittavana nimenä, mutta edelleen puhuttiin myös Kirstistä ja Kirstinmäestä. Asukkaitten suussa syntyi pian myös lempinimi (epävirallinen nimi, slanginimi) Kira. Sillä tarkoitetaan varsinaisen Kirstinmäen lisäksi kerrostalokortteleita aina Kirstintien ja Kirstinharjun Tuomarilan puoleiseen päähän asti.

(Viikon nimi 1/2005. Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus.)

Kirkkosillanpuisto – Kyrkbroparken

Puistonnimi Kirkkosillanpuisto – Kyrkbroparken on suunniteltu 1981 ja vahvistettu asemakaavassa 1984. Nimi tarkoittaa Espoonjoen kaakkoisrannalla olevaa laajaa puistoaluetta, joka ulottuu Lagstadin kotiseututalolta Kirkkokadulle. Nimi perustuu siihen, että puistosta on siltayhteys vastarannalla olevalle kirkolle.

Espoon tuomiokirkon kaakkoispuolella, Kirkkosillanpuiston keskiosan kohdalla on Espoonjoen ylittävä kävelysilta. Sille on annettu asemakaavassa nimi Vanha kirkkosilta – Gamla kyrkobron. Sillä kohdin on ollut kapea silta karttojen mukaan ainakin jo 1950-luvulla, mutta ikivanha sillanpaikka tämä ei ole, vaan vanhimmat sillat ovat olleet vähän lännempänä.

Lagstadin kotiseututalon itäpuolella sijaitsevan veteraanimuistomerkin luona oleva Kirkkosillanpuiston osa on saanut nimen Veteraanipuisto – Veteranparken.

(Viikon nimi 35/2008. Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus.)

Kulovalkea – Bränntorp

Tuomarilan aseman pohjoispuolisella asuinalueella Kulovalkeassa on kesällä 2004 alettu rakentaa ensimmäisiä uusia taloja. Nimi perustuu vanhaan paikannimistöön, torpannimeen Brännbacka torp ja niitynnimeen Brännängen (1765 Brändäng), jotka kantavat viestiä alueen varhaisista ominaispiirteistä – ehkä maan kulottamisesta tai kuivan rinneniityn kulottumisesta. Sen lisäksi Kulovalkean radanvarsihistorian höyryveturit ja alueella ollut Södrikin lasitehdas ovat osaltaan antaneet kipinää alueennimeen.

Opastussyistä on ollut tarpeen nimetä tämä Tuomarilan osa omalla alueennimellään, koska ajoyhteys Kulovalkeaan on Kirkkojärven kautta eli aivan eri suunnasta kuin muuhun Tuomarilaan. Nimi Kulovalkea – Bränntorp annettiin asemakaavaa valmisteltaessa 1999. Alueella oli ollut joissakin 90-luvun kartoissa nimenä Kulomäki – Brännbacka, mutta Kulomäki on tunnettu nimi Vantaalla, ja sekaantumisen estämiseksi siitä piti luopua Espoossa. Torpannimestä Brännbacka torp muodostettiin alueennimeksi lyhyempi Bränntorp. Lähistöllä oli jo useita torppa-loppuisia alueennimiä (Kuurintorppa, Ullantorppa), ja niiden takia suomenkieliseksi nimivastineeksi valittiin soljuva ja myös Vanhan ratavallin nimi-ilmeeseen sopiva Kulovalkea.

Kulovalkeassa kokoojakadulle on annettu nimi Kulovalkeantie – Bränntorpsvägen, ja asemakaavan nimistössä on myös puistonnimet Kuloniitty – Brännängen ja Kulovalkeankallio – Brännberget, jalankulkutiennimi Kulomäenraitti – Brännbackastråket ja aukionnimet Kulotori – Bränntorget ja Kuloaukea – Brännplatsen. Kaavan nimiä ovat myös kadunnimi Ratavallintie – Banvallsvägen ja vuoden 1903 rautatien linjausta noudattavan ulkoilutien nimi Vanha ratavalli – Gamla banvallen. Alueennimi Kulovalkea ja muu kaavanimistö tukee vanhasta Tuomarilasta erottuvan alueen omaleimaisen, kodikkaan ja juuristaan tietoisen identiteetin rakentumista.

(Viikon nimi 33/2004. Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus.)

Lehteri – Läktaren

Nimi Lehteri – Läktaren tarkoittaa Virastokeskuksessa Espoon keskuksessa sijaitsevaa jalankulkutietä, joka kulkee siltatasolla välillä Virastotalo 3 – Virastotalo 1. Tämä nimi samoin kuin eräät muut lähistön kaavanimet (Keskilaiva, Poikkilaiva) ovat saaneet aiheensa kirkkoarkkitehtuurista. Lehteriltäkin on näköyhteys Espoon tuomiokirkolle.

Nimi on suunniteltu 1976 ja otettu käyttöön 1970-luvun lopussa tai viimeistään 1980. Nimi on vahvistettu asemakaavassa.

(Viikon nimi 12/2011. Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus.)

Monosenkallio

Tuomarilalaisten hyvin tuntema Mononen (s. 1889) piti 1920–50-luvuilla kauppapuutarhaa nykyisessä Suvelan Joupinlaaksossa, joka tuolloin katsottiin vielä osaksi Tuomarilaa. Monosen puutarha sijaitsi nykyisten Suvelantien, Sunankaaren ja Tuomarilankadun risteyksen eteläpuolella, risteyksessä näkyvän kallionnyppylän takana. Mononen kestitti toisinaan vieraitaan tuolla kalliolla, jota onkin kutsuttu hänen mukaansa Monosenkallioksi.

Vuosien 1916 ja 1977 keruissa tallennettiin nimi Bockspottsklimpen, joka kohdentui samaiseen kallioon, mutta virallista nimeä kalliolla ei ole ollut missään vaiheessa. Kallio jatkuu matalampana risteyksestä näkyvältä nyppylältä kohti etelää, missä on myös Joupinkallio-niminen puisto. Lisäksi kallion päällä kulkee Joupinkallio-niminen jalankulkutie.

Tietoja nimestä Monosenkallio on saatu Tuomarilan perinneryhmältä.

(Laura Ukskoski, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus 2016.)

Naapurinmäki – Grannasbacken

Puistonnimi Naapurinmäki – Grannasbacken tarkoittaa Espoon Kirkkojärvellä, Keski-Espoon urheilupuiston pohjoislaidalla olevaa puistoaluetta. Nimi annettiin asemakaavassa 1986 sillä perusteella, että paikka on Espoon ja Kauniaisten rajan kupeessa. Samalla nimen haluttiin sopivan perinteisen paikannimistön tyyliin.

Puistoon kuuluu selväpiirteinen mäki, joka kohoaa vajaat 20 metriä sitä ympäröivästä alavaa maastosta. Läheinen Kasavuori on kuitenkin paljon korkeampi.

Naapurinmäen tarkka sijainti on pallokenttien ja Turunväylän välissä.

(Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus 2014.)

Päätykuja – Gavelgränden

Päätykuja on lyhyt kevyen liikenteen tie, joka kulkee Espoon keskuksessa Virastokeskuksessa Kannusillankadulta Keskilaivalle. Ruotsinkielinen nimi on Gavelgränden. Nimen aihe viittaa läheiseen Espoon tuomiokirkkoon ja kirkkoarkkitehtuuriin. Nimi on suunniteltu 1976 ja vahvistettu asemakaavassa 1978.

(Viikon nimi 14/2011. Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus.)

Saarniraivio – Äskrödjan

Opasteessa näkyvä alueennimi Saarniraivio – Äskrödjan herättää toisinaan epäilyä niissä, jotka tietävät, että saarni on ruotsiksi ask. Miksi paikannimi alkaa kuitenkin Ä:llä? Onko kilventekijältä lipsahtanut väärä kirjain?

Äskrödjan on nimen oikea ruotsinkielinen muoto. Alueennimi perustuu vanhaan viljelysnimeen. Varsinkaan vanhat paikannimet eivät aina ole nykyisen yleiskielen mukaisia, vaan niissä on esimerkiksi paikallisen murteen erikoista sanastoa. Siitä on kyse tässäkin nimessä.

Saarni on ruotsin yleiskielessä ask, mutta murteissa on tai ainakin on ollut siitä johdettu sana äske, joka merkitsee saarnimetsää. Paikannimen tai yhdyssanan alkuosana äske-sanan loppu-e jää pois. Siten Södrikin kylän laitamille, ilmeisesti saarnia kasvaneeseen paikkaan raivattu viljelys on saanut nimen Äskrödjan, joka on ollut käytössä ainakin jo 1700-luvulla. Kun se on otettu nykykäyttöön alueennimeksi, siinä on haluttu säilyttää siihen kuuluva Äsk-alkuisuus paikallisvärin ja alkuperäisarvojen vuoksi.

Saarniraivio – Äskrödjan on otettu alueennimeksi 1972. Nimen suunnitteli Espoon nimistötoimikunta. Suomenkielinen nimi muodostettiin ruotsinkielisen nimen pohjalta kääntämällä. Substantiivi rödja, jota on käytetty paljon Länsi-Uudenmaan ruotsin murteissa, merkitsee raiviota, varsinkin metsästä pelloksi raivattua maa-aluetta.

Saarniraivion kaupunkinimistöä on myös kadunnimi Saarniraiviontie – Äskrödjevägen, jossa on vastaavaan tapaan alkukirjain Ä. Sen sijaan puistonnimissä Saarnilaakso – Askdalen ja Saarnimäki – Askbacken ruotsinkielisten nimien alkuosa on yleiskielisesti Ask-, koska ne ovat Äskrödjan-nimestä saadun lehtipuiden aihepiirin mukaan muodostettuja, eikä niiden taustalla ei ole sellaisia vanhoja paikannimiä kuin "Äskdalen", "Äskbacken".

Vastaavanlaisen vokaalinvaihtelun merkkejä voi havaita muuallakin Espoon nimistössä:

– asp 'haapa'
– murresana äspe 'haavikko'
– niemennimi Äspnäsudden, lahdennimi Äspnäsviken
– alueennimi Haapaniemi – Äspnäsudden Vanhassakartanossa.

– gran 'kuusi'
– murresana gräne 'kuusikko'
– niitynnimi Grännäs, Grännäsängen
– kadunnimi ja alueennimi Kuusiniemi – Grännäs Viherlaaksossa.

(Viikon nimi 23/2009. Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus.)

Sokinvuori – Sockberget

Suvelan lounaisosassa on suurkortteli nimeltä Sokinvuori – Sockberget. Alueella on korkeita kallioita, ja nimi perustuukin vanhaan kallionnimeen Sockberget. Södrikin kylässä käytetystä kansanomaisesta nimistöstä tunnetaan myös viljelykseen otetun suon nimi Sockkärr. Nimi esiintyy kyläkartassa 1755, jolloin suo oli niittynä ja sen laidalla oli peltotilkkuja. Kallionnimi lienee syntynyt suonnimen liitynnäiseksi.

Suon laidoilla oli myös Sockkärrsåkern-niminen pelto ja Sockkärrsbrunn-niminen kaivo. Sockkärr-nimen taustaa ei tiedetä. Selitys, jonka mukaan "Sockkärrsbrunnenin vesi oli makeaa kuin sokeri" lienee kansanetymologia eli myöhemmin syntynyt tarina. Sockkärr sijaitsi nykyisen Kirstintien varressa.

Sokinvuori ja muut nykyisen kaupunkinimistön Sokin-alkuiset nimet (mm. Sokinsuontie, Sokinmäki) ovat tulleet käyttöön 1970- ja 80-luvuilla. Espoon nimitoimikunta muodosti 1970 Sockbergetin suomenkielisen vastineen ja ehdotti sitä paitsi suurkorttelinnimeksi, myös kadunnimeksi (lopulta siitä tuli vuorenharjalla polveilevan jalankulkutien nimi).

(Viikon nimi 31/2004. Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus.)

Solisevantie – Skvatterbäcksvägen

Sunassa sijaitseva Solisevantie – Skvatterbäcksvägen on saanut nimensä vanhasta puronnimestä Skvatterbäcken. Solisevantien sivukujalle Solisevankujalle on annettu lyhennetty ruotsinkielinen nimi Skvattergränden luultavasti siksi, että kujakin on lyhyt.

Katujen suomenkielisten nimien alkuosa Soliseva on käännetty vapaasti puronnimestä. Skvatter on ruotsin kielen murteissa monimerkityksinen sana, joka kuvaa muun muassa virtaavan veden loisketta tai kohinaa.

(Viikon nimi 32/2012. Riikka Tervonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus.)

Tahkokuja – Slipstensgränden

Tuomarinlan kadunnimi Tahkokuja – Slipstensgränden tuli käyttöön 1980-luvun alkupuolella, kun alueen muukin kadunnimistö muutettiin asemakaavan mukaiseksi. Sitä ennen Tahkokujan eteläosa oli osa Kaksoiskivenrinnettä, ja Tahkokujan koilliseen osoittava loppuosa oli osa Tasakallio-nimistä katua. Nimistöä oli muutettava, koska asemakaavan katuverkkoon sisältyi katujen katkaisuja. Tahkokujan kohdalla kaavan mukaisia autoliikenteen katkaisuja ei ole tosin toteutettu tähän (vuoteen 2011) mennessä.

Vielä aiemmin, 1970-luvun puoleenväliin asti, Tahkokujan eteläpää oli Keskitietä ja pohjoispää Mäkitietä, mutta nämä nimet oli poistettava siitä syystä, että samoja kadunnimiä oli muillakin alueilla.

Tahkokujan naapurikadun nimi on Tahkorinne – Slipstensbranten. Asemakaavassa on myös Tahkokujan länsipuolella Kivirinteeltä Palotielle johtava kävelytie nimeltä Tahkopolku – Slipstensstigen. Tahko-nimet ovat ryhmänimiä eli osa saman aihepiirin mukaan annettua nimistöä. Tuomarilan nimistönsuunnittelussa on valittu Pitkännotkon lähikortteleissa aihepiiriksi heinänteko. Tahkokujan ja Tahkorinteen nimet suunniteltiin 1975. Espoon nimitoimikunta perusteli tuolloin heinäntekoaihepiirin valintaa sillä, että Pitkännotkon tienoot ovat vuosisatoja olleet seudun talojen käyttämiä niittymaita.

Muita saman aihepiirin nimiä ovat Tuomarilassa muun muassa Heinäpoudankuja, Heinäväenkuja, Talkoorinne ja Takkavitsankuja ja Sunan puolella Niittokuja ja Niittomiehentie.

(Viikon nimi 25/2011. Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus.)

Tahkopolku – Slipstensstigen

Tuomarilan Tahkokujan länsipuolella on asemakaavassa Palotielle johtava kävelytie nimeltä Tahkopolku – Slipstensstigen, mutta kävelytietä ei ole toistaiseksi rakennettu.

Tahkokujan, Tahkopolun ja Tahkorinteen nimien aiheena on tahko, joka Tuomarilan nimistössä viittaa heinäntekoon ja erityisesti viikatteen teroittamiseen tahkolla. Aihepiiri on valittu lähistön heinäniittyjen mukaan.

(Viikon nimi 26/2011. Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus.)

Terveyskuja – Hälsogränden

Katu nimeltä Terveyskuja kulkee Kiltakalliossa Muuralan sairaalan sekä Kanta-Espoon sosiaali- ja terveystalo Samarian pihaan. Arkkitehti Knut Wasastjernan suunnittelema Muuralan sairaala on Espoon ensimmäinen kunnansairaala. Sairaala on toiminut samalla paikalla vuodesta 1920. Sairaalan alkujaan punamullalla maalatut kolme rakennusta saivat remontin yhteydessä vuonna 2005 takaisin alkuperäisen punaisen värinsä. Sairaala-aihepiiristä johdettuja nimiä Terveyskuja – Hälsogränden ja Sisarkuja – Systergränden  ehdotettiin arvokkaan sairaalan läheisille kaduille vuonna 1975. Sisarkuja jäi vain ehdotukseksi, mutta Terveyskuja hyväksyttiin käyttöön.

(Viikon nimi 46/2006. Ulla Koistinen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus.)

Tuomarilankallio – Domsbyberget

Tuomarilan nimistösuunnitelmassa 1975 annettiin Tuomarilan aseman lounaispuolelle puistonnimi Tuomarilankallio – Domsbyberget. Nimi vahvistettiin asemakaavassa 1992. Puisto sai nimensä alueennimestä Tuomarila – Domsby ja siitä, että paikka on huomattavan kallion laella.

Puisto sijaitsee Tuomarilankatu 7:n ja 11:n välissä.

Espoon nimistötoimikunta ehdotti 1975 myös kadunnimeä Tuomarilankallio – Domsbyberget, mutta myöhemmässä suunnitelmassa katuverkko muuttui niin, että kaavailtu kadunnimi jäi pois.

Tuomarilankallio – Domsbyberget on otettu myös pienehkön alueen eli niin sanotun suurkorttelin nimeksi. Suurkorttelinnimi Tuomarilankallio tarkoittaa puiston lähistöä ja on opaskartassa vuodesta 1984.

(Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus 2016.)

Tuomarilansolmu – Domsbyknuten

Tuomarilansolmu – Domsbyknuten on Turunväylän liittymä Tuomarilan kohdalla. Nimi suunniteltiin 1975, ja liittymä rakennettiin 1980-luvun lopussa.

Nimi Tuomarilansolmu – Domsbyknuten on merkitty opaskarttaan ja asemakaavaan.

Liittymässä on rampit Tuomarilantieltä idän suuntaan Turunväylälle ja vastaavasti idän suunnasta Turunväylältä Tuomarilantielle. Tuomarilansolmusta on yhteys myös Ullanmäentietä pitkin Ymmerstaan.

Espoossa on annettu eritasoliittymille nimiä suunnitelmallisesti 1970-luvulta lähtien. Useimmiten tällaisia solmu-loppuisia nimiä on muodostettu käyttäen aiheena alueennimeä, kuten tässä osa-alueen nimeä Tuomarila – Domsby. Näin paikallistaminen on helppoa.

(Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus 2016.)

Vaakunasilta – Vapenbron

Nimi Vaakunasilta – Vapenbron tarkoittaa kevyen liikenteen tietä, joka kulkee Espoon keskuksessa kaupungintalon ja Valtuustotalon välistä. Samalla Vaakunasilta on myös Espoonkadun ylittävän sillan nimenä. Nimi viittaa kunnalliseen hallintoon ja Espoon vaakunaan. Nimi on suunniteltu 1975 ja vahvistettu asemakaavassa.

Vaakunasiltaan nähden poikittaisella jalankulkutiellä on samanaiheinen nimi Vaakunapolku. 1970-luvun nimistösuunnitelmissa oli myös nimet Vaakunakuja ja Vaakunapuisto, mutta ne jäivät pois eivätkä tulleet koskaan käyttöön.

Vaakunasillan jatkeena länteen on jalankulkutie nimeltä Lehteri.

(Viikon nimi 15/2011. Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus.)

Valatori – Edtorget